23.5.2011

Sankarit

Olinpas pitkän ja sateisen päivän päätteeksi Leijonapoikia katsomassa tuolla Keskustorilla. Huhhuh, oli kyllä semmonen meininki... Mut ihan älyttömän kivaa oli! Poliisien mukaan paikalla oli 30 000 ihmistä, vad helveten?! Koska en jaksa selostaa enempää, pistän taas pari kuvaa.. Pahoittelen kuvien laatua: seison miljoona metriä lavasta + mä en nähny mitään + akku oli lopussa.. Mutta kuvia olkaa hyvät:










Poika <3

PATEEEEE!


20.5.2011

Mustikoita Mansessa

Huoh, vihdoinkin kotona! Oon koko päivän vaan ollut jalkojeni päällä... Kuinka mä rakastankaan mun nojatuolia tällä hetkellä! <3

Lähdin jo kymmenen aikaan aamulla liikkeelle. Ekaks velvollisuudet eli mainosten hakeminen Kopijyvästä. Oli kyl niin tympeä naikkonen siellä, että en ihan heti halua mennä uudelleen sinne.. Mainokset saatuani jatkoi velvollisuuksieni täyttämistä viemällä mainoksia Nääshallille. No kipasin mä Metsolla ja parissa kaupassa laittamassa mainoksia. Eksyin myös Mansen parhaaseen paikkaan eli Näsikalliolle. Tässä kuvia mun seikkailusta:

Oonko vain tyhmä, mut miks mä en tajua tän sanomaa?

                        Nääshalli <3 Ihan tuli kaikki capoeiramuistot mielee, kun haiston ton "Nässyhajun"!

















 Sitten päätinkin leipoa! Minä päätin leipoa. Maailmankirjat on nyt ihan sekaisin, mun ei tee melkein ikinä mieli leipoa, koska oon niin poropeukalo keittiössä. Mut tosiaan, tuotin valkosuklaa-mustikkamuffineja. Ohjeen löysin täältä, mut kirjoitan sen kummiskin tähän eli


Valkosuklaa-mustikkamuffinit

3 munaa
1 1/4 dl sokeria
100g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl flora vanillaa
80 g valkosuklaata
1 1/2 - 2 dl mustikoita

Sulata rasva, anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä vehnäjauhoihin leivinjauhe ja vaniljasokeri. Rouhi valkosuklaa hienoksi muruksi. Lisää taikinaan noin kolmessa eri erässä vuorotellen rasvaa,  sihdaten jauhoja ja flora vanillaa. Sekoita lusikalla kevyesti käännellen sekaisin. Kääntele sekaan valkosuklaamurut ja sen jälkeen erittäin varovasti noin 3/4 mustikoista, käännä kerran tai kaksi lusikalla taikinaa sekaisin. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Ripottele pinnalle mustikoita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuttia.





 Juu mä tiedän, että rumiahan noi on, mut niiiiin hyviä :P Kerrankin onnistuin tekeen maukkaita muffineja. Omnom. Harmi, kun ne loppu jo. Söin viimeisen hihih.

 Ja mun piti vain käydä Lauran jädekioskilla, mut kuinkas kävikään; olin 4,5 tuntia siellä. Upsistakeikkaa. No ei mua häädettykään poies sieltä, joten ihan hyvän teon mä tein. Kai. Ja SÖIN ENSIMMÄISEN MANSIKAN! Wuhuuuuu! Ei ihan ollut suomalaista, mut hyvää se kummiskin oli. Nam.

Yritän motivoida itseäni huomista tuplatyöpäivää varten. Huomiseen!

19.5.2011

Somewhere to start

Nyt mä sen tein: aloitin blogin kirjoittamisen ja julkaisenkin sen vielä. Ihan jänskättäis.

Miksi kirjoitan blogia? Olen itsekäs ja haluan kertoa löyhistä mielipiteistäni ja haluan näyttää tovereilleni millainen ihminen minussa piilee. Useimmat toverini asuvat muualla kuin Tampereella enkä siis näe heitä kovinkaan usein. Facebook on ainoa väylä kommunikoimiselle, mutta en jostain syystä halua kertoa itsestäni sitä kautta. 

Ensimmäisessä kunnon kirjoituksessani haluan puhua Samu Mäkipäästä, joka ei vammaisuutensa vuoksi päässyt erityiskoulun luokkaretkelle. Epilepsia ei ole mikään syy jättää luvattua retkeä välistä, varsinkin, jos mitään lääketieteellistä estettä ei ole. En hirveesti tunne epilepsiaa sairautena, mutta muistaisin siihekin olevan lääkkeet, jotka hillitsevät kohtauksen alkamista. 

Täällä yksi empaattinen idiootti on ihan kyyneleet silmissä, kun miettii Samun tunteita. En voi edes kuvitellakaan, millainen murhe Samulla on odotettuaan kolme vuotta luokkaretkeä. Nyt sapettaa kaikkien vammaisten puolesta! Murr.

Mutta nyt yritän unohtaa maailman epäoikeudenmukaisuuden ja suuntaan nukkumaan. Hyvvee yötä vaan! 

Ps. Älkää naurako tälle blogille. Kiitos!