28.5.2012

Vain sanoja.

Törmäsin Facebookissa tähän nettiartikkeliin. Itse koulukiusattuna luen aina kaikki koulukiusattujen tarinat, vaikka se tuntuisikin ikävältä. Lukemani tarina oli ensimmäinen, joka saa mut kirjoittamaan kiusaamisesta julkisesti. Raivostuttaa vaan niin paljon, että on pakko purkaa ajatuksia jollakin tavalla.

Koko peruskoulun ajan, yhdeksän piinavaa vuotta, olen ollut koulukiusattuna. Ala-asteella se johtui suurimmaksi osaksi siitä, että olin hirveän herkkä. Aloin itkeä pienestäkin haukkumasanasta. Mutta en saa mieleeni, mistä kaikki alkoi: miksi ja milloin mua ensimmäisen kerran haukuttiin? Mulle haukkumasanat alkoivat olla arkipäiväinen asia, mutta yhtä arkipäiväistä oli tulla itkien kotiin. Aloin pelätä kouluun menemistä aamuisin, jonka takia vietin ennen kouluun lähtöä muutaman tovin vessassa oksentamassa. Mua pelotti niin paljon. Vaikka vaihdoin kouluakin muutamaan otteeseen (me muutettiin usein, en vaihtanut koskaan kiusaamisen takia koulua), niin ei se kiusaaminen mihinkään loppunut.

Yläasteelle siirryttäessä ajattelin, että nyt kaikki muuttuu. Lähes kaikki ala-asteelta jatkoivat samassa koulussa eikä se mua haitannut, sillä pahin kiusaajani meni toiseen kouluun. Olin todella iloinen tästä tilanteesta ja toivoin saavani uuden alun. Kuvittelin, kuinka musta tulisi kokonaan toinen ihminen. Paskan marjat. Ei mennyt viikkoakaan, kun huomasin olevani välitunnit yksin. Seiskalla lähinnä pojat haukkui ja tytöt syrji. Syrjiminen oli mulle täysin uusi kiusaamisen muoto, eikä se oikein siihen aikaan sattunut niin paljon kuin haukkuminen. Olin lesbo, huora ja vaikka mitä kaikkea muuta. Yritin ajatella, että ne on vaan sanoja, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Eräänä päivänä mulla meni totaalisesti hermot poikien touhuun ja menin kertomaan opettajalle. Muistan sen tilanteen, kun suuntasin rappusia ylös opettajan huoneeseen, mutta meidän opo sattuikin tulemaan portaikossa mua vastaan. Siinä kohti murruin ja aloin itkien sopertamaan kiusaamisesta. Pojat ja minä jouduimme rehtorin puhutteluun. Rehtori käski niiden poikien nousta seisomaan, jotka ovat tavalla tai toisella kokeneet olleensa osallisina kiusaamiseen. Kaikki nousivat.

Yläasteen loppuajan mua ei enää haukuttu. Ainakaan päin naamaa. Mua kylläkin syrjittiin ja musta liikkui juoruja. Kaikki meidän koulussa tuntui tietävän kuka mä olen, vaikka oikeastaan kukaan ei tiennyt millainen ihminen mä oikeasti olen. Mulla oli kaksi minää: toinen oli hiljainen hiirulainen ja toinen oli mun oikea persoonani. Jaksoin kolme vuotta kestäneen yläasteen vain haaveilemalla lukiosta. En muista, koska olisin ollut niin helpottunut kuin ysiluokan kevätjuhlassa, kun Suvivirsi oli laulettu.

Vaikka olin kiusattu, mulla oli silti kavereita. Ala-asteella niitä oli enemmän ja olin vapaa-ajallanikin heidän kanssaan. Yläasteella vanhat kaverit jäivät (yllätysyllätys) ja seiskan keväällä tulin tutummaksi erääseen luokkalaiseeni, Heidiin. Tehtiin yhdessä jotakin fysiikan esitelmää ja oltiin siitä asti kavereita koulussa. Koulun ulkopuolella mun ainoat kaverit olivat teatterilla, mutta en mä juurikaan kenekään kanssa ollut vapaa-ajalla. Olin aika yksin rippileirille asti. Silloin tapasin Saanan ja pian sen jälkeen aloitin capoeiran, jolloin mun elämä ei enää ollut niin yksitoikkoista :)

Tän ei pitänyt olla valituskirjoitus. Ikävä kyllä siinä ehkä vähän kävi näin. Mä en vain ymmärrä, minkä takia ihmiset ei tajua kiusaamisen seurauksia. Mä pääsin vähällä, mutta artikkelin Elisa ei. Elisa päätti päivänsä, vain koska häntä ahdisti ja pelotti. Mun mielestä ei se ei ole oikein. Haluisin tietää mitä ne Elisan kiusaajat ajattelee nykyään asiasta.

Luin Elisasta lisää hänen isänsä pitämästä blogista sekä muista linkitetyistä kanavista. Eräs kommentti pisti silmään ja se oli juuri se kuuluisa viimeinen pisara, joka sai mut kirjoittamaan tätä. "Muistahan kirjoittaa myös siitä, että kyllä se useinmiten ssaattaa olla kiusatun ihan omaa syytä, että tulee kiusatuksi. Yleensä näissä kiusatuissa kyllä löytyy jokin oma ongelma, joksa sen aiheuttaa. Ei ns. normaalia ihmistä kiusasta. Kaikki vaan eivät sitä huomaa, kun katsovat peiliin, ettei ole kaikki kotona." Normaaleja ihmisiä ei kiusata?! Mikä minä sitten olin, joku sirkusfriikkikö? Mielestäni olin ihan tavallinen teini-ikäinen tyttö, jonka ainoa "ongelma" oli herkkyys. Karaistuin yläasteelle mentäessä jo sen verran etten enää itkenyt julkisesti niin paljon. Eikä herkkyys ole ongelma. Joo joissakin on ehkä joku sellainen ominaisuus, kuten lihavuus tai silmälasit, joka vetää puoleensa kiusaamista. Mutta kaikki koulukiusatut ovat normaaleja, jokaikinen. Piste.

Viimeiset neljä vuotta mun elämästäni oon koittanut rakentaa itsevarmaa minää. Se on pitkä ja kivinen tie ja kaiken lisäksi vieläkin kesken. Olenedelleen hirveän epävarma ympärilläni olevista ihmisistä, mutta en tee sitä tahalteni. Muhun on jäänyt itsesuojeluvaistoa sen verran, että osaan ehkä jopa varautua pettymyksiin ihmissuhteissa. Mutta kaiken kaikkiaan mulla on asiat hyvin nyt. Mulle tuli vain tarve kertoa tämä.

Pahoittelen, että kirjoitin tälläisen tekstin luettavaksi. Voin kuvitella, kuinka joku ajattelee, että haluan tällä huomiota ja sääliä. No mitä blogin kirjoittamiselta voikaan odottaa, jos ei huomiota. Mutta sääliä mä en todellakaan kaipaa. Tää on tapahtunut aikoja sitten, enkä mä tarvi nykyään muuta kuin ymmärrystä.

Lopuksi haluan sanoa osanottoni Elisan lähipiirille, vaikkakin tapaus oli sattunut viime vuonna. Siitä huolimatta. Tuskin kukaan kiusattu lukee tätä kirjoitusta, mutta haluan toivottaa heille rohkeutta. Rohkeutta ja päättäväisyyttä muuttaa omaa elämäänsä. Kiitos.

27.5.2012

Terdet kierroksessa

Uijui, oli todella virkistävä viikonloppu Hämeenlinnassa! Perjantaina raahasin pyörän junaan (alunperin piti polkea koko matka, mutta helle sai mut muuttaan mieltä) ja suuntasin sambaamaan ja treenaamaan. Oli niin hyvä energia, että jäi hirveän hyvä fiilis nyt! Mä nyt vaan satun rakastaan mun harrastuksia <3 Lauantaina kierrelttin pyörillä pitkin Hämeenlinnan terasseja. Aloitettin Aulankolta ja viimeinen terassi oli Jukolassa; yhteensä terasseja oli 8 ja kilometrejä kertyi monta. Poikettiin matkalla Apparalla kastamassa talviturkit veks :) Jukolan terden jälkeen mentiin kaikki Katrille syömään ja kattomaan Euroviisuja. Kuvat puhukoon puolestaan!


















Semmonen reissu. Oli hieman hämmentävää pyöräillä Hämeenlinnassa, kun en kummiskaan asu siellä :D Pelottavan kotoisalta se tuntui silti, oon ihan varmana synnynnäinen hämeenlinnalainen ;) Aluksi hieman arkaili osallistua Terdepyöräilyyn, kun olen suhteellisen uusi tässä porukassa, mutta ehkä ensimmäisen terassin aikana alkoi oleen sellanen fiilis, että ehkä oon ihan tervetullut. Kiitos kaunis kaikille terdeilijöille <3

21.5.2012

viikkokatsaus

Kesäiset terkut täältä Riihimäeltä! Oon ihan fiiliksissä ja ihmetyksekseni jaksoin kirjoittaa jotain blogiteksitäkin. Mulla on muka hirveesti kaikkee tekemistä ettei ehdi blogiikaan päivittään plus arvatakaas kuka on ollut laiska kuvaaja... Minä. Mulla oli hyvä tilaisuus kuvailla vaikka mitä, kun olin keskiviikosta sunnuntaihin Tamperesterissa.. Noh, en sit kuvannut. Viikonloppuna meitsin blogi täytti YHDEN VUODEN. Wuu, oon niin ylpee, että oon jaksanut pitää tätä yllä jopa niinkin pitkään. Aiemmat blogit on kestänyt pari postausta, tuskin edes niinkään paljoa. 

Mutta mitäs tässä välissä on ehtinyt tapahtua? Lupaa kertoa lyhyesti, en halua teidän kuolevan uutisvuotoon :D No koulua on ollut pari päivää viikossa; kaikki maanantait oon nakannut hoitopukuni ylle ja harjoitellut mm. katetrin laittoa, nenä-mahaletkun laittoa sekä siirtämistä. Tänään oli viimeinen työpaja eikä kouluakaan ole kuin kaksi päivää enää. Siltikin tehtävää riittää senkin edestä ja kouluhan loppuu multa ensi viikon torstaina! Sit se on ohi tältä keväältä, vaikkei musta kyllä yhtään tunnu siltä, että olis toukokuun loppu :O 

Tänään oli niin kesäinen päivä, että Ursulan kanssa ihan ihmeteltiin ääneen. Minäkin fiksuna tyttönä olin laittanut takin, kaulahuivin, mustat farkut, sukat ja tennarit kuumentamaan oloani. Mutta onneksi kaksi ensimmäiseksi mainittua sai pois ;) Mutta ah nam, aurinko ja kesä <3 Oon niin kesän lapsi, että muuten niin kamalan tylsän maanantain pelasti auringonpaiste. 



Oli ihan pakko lakata kynnet iloisen oranssiksi! Toi on vielä jotain neonoranssia; näkyypähän ainakin. Ehdin vain ihan vähän aikaa olla auringossa oikeestaan tänään ja olin kyllä ihan varma, että rakas hipiäni punoittaa kuin paloauto kaiken auringon jäljkeen. Mutta kuikas kävikään: olkapäät ainakin neekeröityi ja naamaankin tuli väriä :) No okei, naama on hieman punertava, mutta niin se on aina. Ei mun nimi turhaan ole Pimenta ;D



Uuu sain Korpilta myöhästyneenä yo-lahjana berimbaukorun! Wiii, se on ihan sikasiisti! Berimbau on siis soitin ja juu on capoeirajuttuihin kuuluvaa. Googlettakaa, jos haluutte tietää lisää. Voin kyllä kertoa, että on siinä sitten hankala soitin! Hienosti reenailen sen soittamista; hitaasti mutta varmasti. Yks päivä käytiin Ursulan kanssa Body Shopissa ja munhan ei tietenkään pitänyt mitään ostaa sieltä. Mut sit muistinkin, että mun kynsinauhatökötti on loppunut aikoja sitten ja satsumantuoksuinen käsidesi vain sulatti mun sydämen. Pakko oli siis tuhlata se vähäinenkin omaisuus noihin... Hups. 

Yritän tällä viikolla kuvailla hieman enemmän ja ottaa tavakseni ahkeroitua kuvaamisen suhteen. Saisitte tekin jotain luettavaa/katteltavaa. Mutta meikä lähtee nyt lukemaan ylihuomiseen tenttiin - tai ainakin yritän. Lopuksi linkkaan teille mun kesärakkausbiisin <3 



6.5.2012

Mökkireissu, joumatamou.





 



Uusi paita kuvassa!



Siinä oli muutama kuva viikonlopusta! Mökkireissu oli aivan mahtava, kiitos siitä <3 Mökki sijaitsi Tuusulassa eli seikkailin jälleen mulle tuntemattomilla seuduilla :D Meidän mökki ei ollut perinteinen rantasaunamökki, vaan lähinnä kotia muistuttava ihanuus. Mä rakastuin tohon iha hirveesti! Olisittepa nähneet meidät, kun nähtiin mökin sisätilat: kiljuttiin, pompittiin ja hymyiltiin typerän näköisinä :) Perjantaina grillailtiin hieman ja rupateltiin siinä niitä näitä ja juotiin juomapeliä sillä välin kun muut katteli Suomen peliä. Jossakin vaiheessa innostuttiin tanssimaankin.. :D Lauantaian lähdetiin sitten käymään Jumbossa shoppailemassa ja mun mukaanihan tarttui H&M:ltä kaksi paitaa ja hattu sekä KICKSiltä kaksi kynsilakkaa. No okei, kävin palauttamassa toisen paidoista ja hatun takaisin, koska ne ei ollutkaan hyviä (ostin siis kokeilematta, koska en jaksanut jonottaa). Mutta ah noi kynsilakat tuituitui! Isadoran pastellinvihreä on vaan houkuttanut mua jonkin aikaa ja nyt raaskin ostaa sen. Sain hei alennusta, ku liityin sit samalla kanta-asiakkaaks :D No hei daa, mä käyn kuitenkin suhteellisen usein ainakin kynsilakkaosastolla, mut miksen samalla menis muillekin kosmetiikkaosastoille tarpeen vaatiessa... Uuuuu niin ja join ehkä maailman ihaninta smoothieta Jumbossa! Jungle Juice Barin smoothiet oli ihana virkistäviä ja raikkaita omnomnom.. Illalla Janni laittoi meidän hiukset hienosti (kiitos ihan hirveästiiii) ja suunnattiin tyttöporukalla Flamingoon bilettään. Meillä oli hirrrrrveen hauska ilta, en muista koska olisin nauranut noin paljon :D Iso kiitos tytöille sekä ihanalle taksikuskille, joumatamou.

Ps. Haluisin tietää, et mitä te haluutte nähdä täällä julkaistavan. Tos vieressä on pieni kysely, niin pliiiiis täyttäkää se :)

3.5.2012

Something I like

Olá! Allergia puskee kovaa vauhtia ja niiskutan kuin viimeistä päivää. Tänään kävin sitten ostamassa allergialääkettä... Enhän mä ole yrittänyt ostaa niitä kuin viitisen vuotta. Joka kevät on muka tärkeempää tekemistä kuin poiketa apteekissa. Uu ja olin tänään ahkerasti töissäkin! Oli kyllä kamalin työpäivä aikoihin: eräässä kohteessa oli kuivunuttua oksennusta vessassa, hometta jääkaappi täys ja kaiken kukkuraksi kuolleita jauhotoukkia (tai mitä ne ikinä onkaan) yhdessä kaapissa. Yäääk. Ainoa motivaattorini oli raha, joten taisin ehkä lauleskella "I wanna be a millionaire, so fucking bad..." :D

Niin, mutta juu tosiaan tästä postauksesta. Oon pari edellistä kertaa lätännyt vain kuvia, kun en jaksa kirjoittaa mitään. En nyttenkään keksi sen kummoisempaa kirjoitettavaa, joten päätin sitten listata muutamia lemppariasioita :)

 Lempi....

...kukka
Gerbera! Ai vitsi mä oon niin rakastunut näihin <3 Näitä on vielä kaikissa ihanissa väreissä, mä tykkään oikeestaan kaikista.. Kakslahkeiset: kannattaa ottaa neuvosta vaari ja antaa mulle tarvittaessa ruusun sijasta tämmönen ;D Vitsi vitsi.. 
Googlesta
...ruoka
Mummon nyppykastike eli oikea vanhanajan jauhelihakastike. Omnom tätä voisin syödä elääkseni. Hmm..en oo vielä kertaakan kokeillut ite tehdä sitä.. Mut toisaalta musta kyl vähän tuntuu, ettei Mummon tekemää voita kyl mikään!

...tv-sarja
Tämä oli vaikea, mutta päädyn lopulta Houseen. House on vaan niiiiin mahtava, Hugh Laurie tekee niin loistavan roolisuorituksen ettei mitään rajaa. Käsikirjoituskin on hyvä, vaikka välillä menee kyl vähän hermot.. Mutta voi House. 


...leffa
Tää oli vaikea! Mä tykkään oikeestaan kaikista leffoista, jotka oon nähnyt. Täytyy siis valita tän päivän fiiliksen mukaan ;D Ja tänään tekee mieli sanoa lempileffaksi Stand by me. Se on vaan niin ihana, en oo muuten nähnyt sitä aikoihin! Omg.


...makeinen
Koska olen ikuinen herkkuperse, niin pitäähän mun kertoa mun lempparimakeinen. Oikeesti mä tykkään kaikesta, mut jos rajaan taas vaikka irtokarkkeihin, niin mun ehdoton lemppari on ne punaiset apinat <3

...biisi
Tämän hetken lempparibiisi on Train -Drive by. Tuitui siinä kunnon hyvän mielen biisi!


...valokuva itsetäsi
Mä ja Aino oltiin kuvailemassa viime kesänä mulle uutta profiilikuvaa ja tämmönen saatiin aikaiseksi pellolla. On niitä muitakin lemppareita, mut tää on iha ylitse muiden!

...juoma
Alkoholillinen vai non-alkoholillinen? No jos aloitetaan ihan alkoholittomista niin sanoisin kylmä appelsiinimehu. Ja mitä alkoholiin tulee, oon ihan rakastunut Absolut Rioon, joka surukseni loppui eikä sitä myydä kuin Brasiliassa :C Snif.

...koru
Mun Pimenta-nilkkakoru! Siitä on jo lähtenyt irti ainakin kaksi  lasichiliä, koska se tippui São Paolon lentokentällä lattialle. Se oli silloin mun ranteessa :C Ja siitä näyttävästi meinaa katketa lisääkin. Siksi en käytä sitä usein.

...vaatekappale
Ehdottomasti Rotta eli mun Brasiliasta tuotu hattu. Rotta-nimen se on saanut siitä, että portugaliksi o rato (lausutaan kuin hattu) tarkoittaa rottaa. Joteen hattu on rotta, makes sense :D Ja kuvassa oleva punanen tuubitoppi olis kyllä seuraava vaihtoehto, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

...piirroshahmo
Mä en vaan osannut päättää kahdesta sitä toista! Wall-e ja Robin Hood on ikuisia suosikkeja. Robin Hood ehkä ansaitsis ykkössijan, koska se on ollut mun lemppari pienestä pitäen.


...kirja
Apua! Ääää mikä niistä ihanista kirjoista on lemppari? Hmmm.. Oon lukenut niin monta hyvää kirjaa, että on vaikea päättää. Sanonpa kuitenkin nyt  19 minuttia ja Sisareni puolesta.. Molemmat on Jodi Picoultin teoksia. 19 minuuttia kertoo fiktiivisestä kouluammuskelusta ja kirjastta käydään tapahtumaa edeltäviä ja sen jälkeisiä hetkiä eri henkilöiden näkökulmasta. Hahmot ja tapahtumat kuroutuivat hienosti yhteen ja Picoultilla on tapana vetää matto jalkojen alta juuri silloin, kun luulit tietäväsi jo kaiken. Sisareni puolesta on teos kahdesta sisaresta, joista toisella on leukemia ja toinen on tavallaan synnytetty kudos- ja veripankiksi. Suosittelen lämpimästi ottamaan selvää näistä teoksista!




...vuodenaika
Kesä <3 En voi sille mitään, mut aurinko ja lämpö ja kaikki kivat kesäjutut on ihan parhaita ikinä! Oi kesä, tule jo!

Niin, että tällästä tällä kertaa. Huomenna olis tarkoitus lähteä mökille kouluporukan kanssa, joten sunnuntaina ehkä sit seuraavan kerran. Ehkä. Yritän salakuvata mökkielämää, mutta epäilen, etten kuitenkaan kuvaile. Mutta yritys hyvä kymppi, eiks ni? 

1.5.2012

Opiskeleksää taikuriks?

Klara Vappen vaan kaikille! Toivottavasti kaikilla oli hauskaa, sillä meitsillä oli ainakin hulvatonta. Saatte tyytyä kuviin, mutta voin selitellä nopeasti eilisen päivän kulun. Tosiaan Tampereella vappuiltiin tyttöporukalla.  Käytiin Vapputorilla ja palailtiin sieltä vielä Ainolle. Tarkoitus oli mennä piknikille siellä mut, sit istuttiinkin sisällä ja katseltiin Henkien kätkemää ;D Mua ja Ainoa alkoi tämmöinen meno rasittaan, joten käytiin kalliolla puhaltelemassa kuplia, jonka jälkeen otettiin pyörät alle ja suunnattiin Koskenrantaan katsomaan Idaa. Sen kummemmin yksityiskohtiin tarkertumatta päädyttiin Ainon kanssa Senssiin kreisibailaamaan.