24.4.2015

Step 1: Accept Yourself

Tein itselleni To Do -listan. Sen ensimmäinen kohta on 'love yourself''. 

Se onkin vaikeaa ja vie aikaa. Aion kuitenkin keskittyä nyt siihen niin paljon kuin jaksan. Täytyy myöntää, että olen viime aikoina viettänyt yhä enemmän aikaa miettien kaikkea kamalaa itsestäni. Olo on niin paha, etten kykene edes itkemään. Päivisin ei ole niin paha olla, mutta kyllä asiat mielessä pyörivät. Ei minulla mitään hätää ole, kyllä tämä tästä. 

Haluan olla onnellisempi ja hyväksyä itseni juuri sellaisena kuin olen. En vain tiedä mistä alottaisin tämän urakan. Saisinko ohjekirjan tätä varten? Menen Pinterestiin etsimään positiivia sanoja ja kuvia, siitä tulee hyvä mieli aina. Minä pystyn tähän kyllä. 

21.4.2015

30. Onni on...

...spontaanit pyöräretket metsässä, kun voi viilettää pyörällä mäet ja mutkan epäilyttävän kovaa ja tuntea tuulen ja haistaa metsän ja olla iloinen. 

Poljin pururataa, jota pitkin olen hiihtänyt 10 vuotta sitten. Oli huojentavaa kulkea sitä mielekkäämmällä tavalla kuin hiihtämällä, mutta en voinut olla hymyilemättä mielikuvalle. Siis sille, jossa 12-vuotias Jenna hiihtää epätoivo mielessä ja eväät vielä repussa. Polkiessani näin paljon kauniita paikkoja ja olisin halunnut kuvailla niitä edes puhelimella, mutta vauhdin huuma vei mennessään. Ehkä joskus toiste sitten. 

Tämän kuvan pysähdyin ottamaan. Parempia maisemia oli jo ollut monta aiemmin. 
Ps. Pyöräilin 17,86km yhteensä äsken. 

9.4.2015

Kamera kädessä kuljemme taloon autioon

Idan kanssa ollaan haaveiltu kuvausreissusta Tampereen vanhalle tulitikkutehtaalle Pispalaan. Kumpikaan meistä ei aiemmin ollut käynyt siellä, joten nyt mentiin pääsiäisperjantaina! Mukana matkassa myös ranskalainen vaihtarikamu Mathieu :) Pakattiin reppuun eväsleivät ja juotavaa ja parkkeerattiin auto Ahjolan parkkipaikalle. Seikkailtiin ja päätettiin ylittää rautatie, että päästäisiin ensimmäiselle mielenkiintoiselle kohteelle kuvailemaan.

Vitsailtiin ennen raitelle astumista, että mitä jos juna tulisikin tuolta juuri kun ollaan ylittämässä rautatietä. Ja ollessamme ylittämässä sitä, kuulin tutun äänen, joka siis tarkoittaa junan saapumista. Äkkiä pois raiteilta!!! Naurettiin hassulle sattumalle ja onnelle.





Mä tykkään autiotaloista ja hylätyistä rakennuksista. Kun minä olin nuori, tutkimme erään luokkakaverini kanssa lähellä olevia autiotaloja ja kehitimme mielettömiä teorioita, mihin se perhe on kadonnut siitä talosta. Autiotalot saa mut tuntemaan itseni tutkimusmatkailijaksi, vaikka nykyään oletan, että sieltä löytyy ruumis tai nurkan takana vaaniva murhaaja. Silti niihin on pakko mennä, jos tilaisuus koittaa! 








Tulitikkutehdas oli hieno paikka! Vielä hienompi varmaan aurinkoisella kelillä ja silloin, kun varpaat ei jäädy. Kuviakaan ei jaksanut niin paljoa ottaa, kun sormet olivat kohmeessa eivätkä liikkuneet kunnolla. Mutta sain kivoja kuvia otettua ja uuden profiilikuvankin! Nahkatakkinen tyttö sopi tänne kuin nenä päähän :-D Viimeiseksi haluankin jakaa teidän kanssa seksikkäimmän kuvan, joka musta on ikinä otettu. Tämä ei ollut se kiva uusi profiilikuva, vaan niitä hetkiä, kun ei jaksa enää poseerata nätisti. Oh my. 



7.4.2015

Lakkaa odottamasta senkin nirso

Kun on tämmöinen ikisinkku niinkuin minä, sitä joutuu kuulemaan vuodesta toiseen niitä samoja asioita omasta sinkkuudesta tai siitä miksi on edelleenkin ilman kumppania. Rakkaat ystävät koittavat vain auttaa minua kestämään yksinäisyyttä, eihän siinä ole mitään pahaa. Olen kuitenkin kuullut ne samat asiat niin moneen kertaan, että ne lähinnä vain ärsyttävät minua.. Niin varmaan montaa muutakin. Niin ja etukäteen jo sanon, että vaikka kärkkäästi esitänkin asian, ei tarkoitukseni ole loukata seurustelevia/sinkkuja/ketään! (Niin että huumoria vähän kehiin.)



"Lakkaa odottamasta, niin kyllä Se Oikea sitten tulee vastaan." 
Anteeksi, mutta kerropa ensin kuinka lakataan odottamasta?! Ei minussa ainakaan ole mitään on-off-nappia, jolla säädellä odottamista. Tai otetaanpa joku esimerkki: olet laittanut unelmiesi työpaikkaan työhakemuksen ja tietenkin odotat innolla vastausta. Unohdat ehkä aika ajoin koko asian, mutta se palautuu myös nopeasti mieleesi ja odotat jälleen, koska sinulle ilmoitetaan työpaikasta. Sama juttu tässäkin, odotan, että Unelmien Prinssi valkealla ratsullaan saapuisi luokseni ja välillä unohdan koko Prinssin, mutta ajoittain se myöskin tulee mieleeni. 

+ Kuinka se Prinssi oikein tietäisi, että lakkaisin odottamasta? Onko sillä joku masiina, joka hälyttää, kun lakkaan odottamasta ja sitten se Prinssi ajattelee, että "jee nyt se Jenna lakkasi odottamasta, lähdenkin ratsastamaan uljaalla ratsullani hänen luokseen" ?

"Onhan niitä kaloja meressä, että kyllä se siitä!"¨
Vaikka pelkään rumia kaloja kuten vaikkapa tuota lamppukalaa, laitan silti havainnoillistavan kuvan tästä. Kaloja on joo meressä, mutta valitettavasti osa heistä on......kamalia. Lisäksi meri on aika iso asia! On Itämeri, Tyynimeri, Intianmeri, Atlantti, Välimeri ja monta muutakin eli aikas laajalti sitä merta. Koitas siinä sitten etsiä sitä kalaa. Järvissäkin on kaloja! Aaa liian paljon paikkoja, mistä oman kalan voi bongata.

Muksuna kävin usein vaarini kanssa pilkillä. Mun kalaonni on aina ollut surkea, joten istuin monta tuntia takapuoli jäässä, kun en saanut sintin sinttiä... 


"Miten sulla ei oo miestä, kun oot niin kaunis ja ihana ihminen?!" 
Yeah, mietin välillä ihan samaa. Argh, tiedän olevani aikamoinen saalis. Mutta se ei ole auttanut mua tässä hirveesti.

"Älä huoli, mäkin löysin miehen niin kyllä säkin!"
Tätä mä en ole koskaan tajunnut. Oikeesti, miten tämä nyt yhtään lohduttaa?

"Olet liian nirso!"
Daa, minähän kelpuutan vain miehen, joka on 190cm pitkä, tummahiuksinen, ruskeasilmäinen, pukeutuu hyvin muttei liian hyvin, harrastaa urheilua muttei liikaa että aikaa jää minullekin, kokkaa ja siivoaa mielellään, on älykäs muttei liian älykäs, harrastaa urheilun lisäksi lukemista ja kirjoittamista ja extremelajia ja kavereiden kanssa hengailua.

Muut eivät ole täyttäneet vaatimuksiani tähän mennessä. Olen nirso ja siksi sinkku.



"Kyllä sun aikas vielä koittaa."
Toi kuulostaa mun korvaan tosi masentavalta. Mieleeni tulee vaan työpaikan sympaattiset mummut, jotka välillä koittavat iskeä poikia eli pappoja. Mun aikani koittaa varmaan silloin sit, kun olen itsekin niin höppänä, että luulen 90-vuotiaana olevani nuori tyttönen ja isken osaston muita pappoja.

"Sä olet vasta 22-vuotias!"
Onko seurusteluun joku alaikäraja? Sittenhän moni rikkoo sitä! Minkä ikänen pitää olla, että saa murehtia sinkkuudesta?

"Ooksä kokeillut nettideittailua? Mun serkun kummin kaima on tavannut miehensä siellä ja ne on nyt tuhannetta vuotta naimisissa."
Oi kyllä, ne muutamat kerrat ja sekin oli ihan liian hirveetä. Never again. Miten sieltä löytää ketään niiden miljoonien "maksan sulle seksistä" -viestien seasta?!

"Sun pitäis käydä enemmän ulkona, niin tapaisit miehiä."
En mä kotiini hautaudu hei! Käyn töissä, salilla, kahviloissa, kaupoilla, keskustassa... Missä mun pitäisi käydä vielä?

"Nauti sun sinkkuudesta vielä kun voit! Kyllä sä sit kaipaat sinkkuelämääsi, kun seurustelet."
Miksipä sitten haluta parisuhdetta, jos kumminkin kaipaa sinkkuelämää?! Turhaa touhua siis!


Mä lakkaan nyt odottamasta ja rupeen katsomaan How I Met Your Motheria alusta. 

3.4.2015

29. Onni on...

...ystävien tekemä ruoka, kun tulet väsyneenä kotiin töistä
...energiajuomapärinät 12 tuntia kestäneen työpäivän jälkeen samojen ystävien kanssa
...lahjaksi saatu "Miksi kurkut ovat parempia kuin miehet" -kirja (joka naurattaa niin että mahaan sattuu)