Huoh, vihdoinkin kotona! Oon koko päivän vaan ollut jalkojeni päällä... Kuinka mä rakastankaan mun nojatuolia tällä hetkellä! <3
Lähdin jo kymmenen aikaan aamulla liikkeelle. Ekaks velvollisuudet eli mainosten hakeminen Kopijyvästä. Oli kyl niin tympeä naikkonen siellä, että en ihan heti halua mennä uudelleen sinne.. Mainokset saatuani jatkoi velvollisuuksieni täyttämistä viemällä mainoksia Nääshallille. No kipasin mä Metsolla ja parissa kaupassa laittamassa mainoksia. Eksyin myös Mansen parhaaseen paikkaan eli Näsikalliolle. Tässä kuvia mun seikkailusta:
Oonko vain tyhmä, mut miks mä en tajua tän sanomaa?
Nääshalli <3 Ihan tuli kaikki capoeiramuistot mielee, kun haiston ton "Nässyhajun"!
Sitten päätinkin leipoa!
Minä päätin leipoa. Maailmankirjat on nyt ihan sekaisin, mun ei tee melkein ikinä mieli leipoa, koska oon niin poropeukalo keittiössä. Mut tosiaan, tuotin valkosuklaa-mustikkamuffineja. Ohjeen löysin
täältä, mut kirjoitan sen kummiskin tähän eli
Valkosuklaa-mustikkamuffinit
3 munaa
1 1/4 dl sokeria
100g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl flora vanillaa
80 g valkosuklaata
1 1/2 - 2 dl mustikoita
Sulata rasva, anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä vehnäjauhoihin leivinjauhe ja vaniljasokeri. Rouhi valkosuklaa hienoksi muruksi. Lisää taikinaan noin kolmessa eri erässä vuorotellen rasvaa, sihdaten jauhoja ja flora vanillaa. Sekoita lusikalla kevyesti käännellen sekaisin. Kääntele sekaan valkosuklaamurut ja sen jälkeen erittäin varovasti noin 3/4 mustikoista, käännä kerran tai kaksi lusikalla taikinaa sekaisin. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Ripottele pinnalle mustikoita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuttia.
Juu mä tiedän, että rumiahan noi on, mut niiiiin hyviä :P Kerrankin onnistuin tekeen maukkaita muffineja. Omnom. Harmi, kun ne loppu jo. Söin viimeisen hihih.
Ja mun piti vain käydä Lauran jädekioskilla, mut kuinkas kävikään; olin 4,5 tuntia siellä. Upsistakeikkaa. No ei mua häädettykään poies sieltä, joten ihan hyvän teon mä tein. Kai. Ja SÖIN ENSIMMÄISEN MANSIKAN! Wuhuuuuu! Ei ihan ollut suomalaista, mut hyvää se kummiskin oli. Nam.
Yritän motivoida itseäni huomista tuplatyöpäivää varten. Huomiseen!