Sain tietää, että tänään on Dia do Capoeirista - Capoeiristan päivä. Sen kunniaksi aion kertoa ajatuksiani rakkaasta harrastuksestani.
Oikeastaan capoeira ei ole enää minulle vain harrastus. Capoeira on iso osa elämääni, melkein elän capoeiraa. Capoeira on jättänyt minuun ison jäljen, isomman kuin yksikään haava tai koulukiusaamismuisto. En osaisi kuvitella elämää ilman capoeiraa. En olisi samanlainen ihminen ilman capoeiraa.
Capoeira ei pelkästään ole antanut minulle hyvää fysiikkaa, rytmitajua tai refleksejä. Se on antanut minulle mahdollisuuden tutustua mitä mielenkiintoisimpii asioihin, kuten Brasilian kulttuuriin sekä capoeiran historiaan. Olen oppinut capoeiralaulujen avulla brasilian portugalia sekä soittamaan kummallista soitinta eli berimbauta.
Erityisesti arvostan capoeirassa niitä muistoja, jotka se on minulle suonut näiden vuosien aikana. Kolmen ja puolen vuoden aikana olen saanut kunnian tutustua ihanan hulluihin ihmisiin ja kokea heidän kanssaa mitä unohtumattomimpia hetkiä. Facebookissa on yhteensä 111 capoeiran kautta tutuksi tulleita ihmisiä ja pään sisällä lukematon määrä muistoja. Niiden eteen olen joutunut tekemään töitä, jotta voisin maksaa osallistumiseni capoeiratapahtumiin. Mutta mikään summa ja työ ei korvaa solmittuja ystävyyssuhteita eikä koettuja muistoja. Kaikki se työ ja rahan meno on sen arvoista. En kadu tippaakaan.
Capoeiratieni on vasta aluillaan, olen ehkä astunut kaksi askelta eteenpäin näiden vuosien saatossa. Minulla on vielä paljon opittavaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Intoni capoeiraa kohtaan on vaihdellut näiden reilun kolmen vuoden aikana, mutta tässä minä olen vieläkin - innolla odottamassa treenien alkamista. Tämänhetkinen intoni capoeiraan muistuttaa kovasti sitä intoa, joka minulla oli 9.1.2008, kun olin ensimmäisissä treeneissä. Mikään ei siis ole juurikaan muuttunut, paitsi että nyt minulla on enemmän kokemusta. Hyvä niin.
Kiitos capoeira näistä menneistä ja tulevista vuosista. Erityisen suuret kiitokset professor Gharronnelle - ilman häntä en minäkään kirjoittaisi capoeirasta. Kiitos kuuluu myös koko Boa Vontade -perheelle - mestre Canelãolle, opettajille ja oppilaille. Ja erityiskiitos Metsre Bimballe, koska ilman häntä ei olisi capoeira regionalia ja ilman sitä ei olisi Capoeira Boa Vontadea. Ja ilman sitä... en halua edes ajatella asiaa.
Tänään on treenit. Onneksi.
