#13 Sivistyksen aika

Tänään töissä mummut piristivät mieltäni niin kovin, että ei jaksa murheet painaa niin paljon. Oonko jo maininnnut, että tykkään tästä työstä? :-) Olin säästellyt tätä tekstiä toiseen kertaan, mutta menkööt nytten.

Tykkään lukea kirjoja. Mielellään suomeksi, sillä muuten luen kirjaa vuosi tolkulla, kun en pysty keskittymään siihen samalla tavalla. Luen aikalailla kaikkea kirjallisuutta, mutta useimmiten aiheet pysyvät suhteellisen samoina. Tykkään lukea "lasten kirjoja", kuten Harry Pottereita tai Oz-maan taikuria. Torey Haydenin tositapahtumiin perustuvat kirjat kolahtavat aina. Kurjat ihmiskohtalot yleisestikin kiehtovat. Romantiikka, kauhu ja dekkarit eivät niin hirveästi kiehdo. Paitsi Stephen Kingin Kuoleman käytävä on hyvä. Ja Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut on loistava.

En oo varmaan tämän vuoden aikana lukenut kuin ehkä hyvässä lykyssä 5 kirjaa. Ei vaan ole tehnyt mieli lukea tai ei ole ollut aikaa tai karhuja on maksamatta. Syntymäpäivänäni minun teki hirveästi mieli lukea kirjoja ja tein itseni kanssa päätöksen, että lukisin joitaikin teoksia, jotka olisi varmaan jo pitänyt olla luettuna. Lukematta on jäänyt mm. Sinuhe Egyptiläinen, Humiseva harju, Taru sormusten herrasta trilogia.... Ja aika monta muuta. Ja ettei lukeminen mene pakkopullaksi, luen myös muita kirjoja, jotka kiinnostavat minua. Aloitin projektin 4.12. ja tähän mennessä oon saanut luettua kaksi teosta:

- Sir Arthur Conan Doyle - Neljän merkki

- Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo

Sherlock Holmes -kirjan halusin lukea sivistääkseni itseäni ja valitsinkin helpoimman mahdollisen teoksen, joka vain Riihimäen kirjaston hyllyiltä löytyi. Itse pidin siitä yllättävän paljon. Voisin harkita lukevani jonkun toisen kirjan Sherlock Holmesin seikkailuista, sillä Holmes on hahmona jotain niin hauskaa :-D 

Aikamatkustajan vaimo oli 648 sivua pitkä, mutta se ei lannistanut mua. Pikemminkin ahmin kirjan ennätysvauhdissa, sillä kirja vei sydämeni. Oih ja voih kuinka surkeaa oli ihmisten oltava ja oivoih kuinka palasin halusta tietää lisää sitä mukaan mitä kirja eteni. Juuri tälläisiä rakastamani kirjat ovat: niissä on mielenkiintoinen juoni, kerrotaan jotain jännittävää, mutta ei kuitenkaan kaikkea kerralla, palapelin palaset kasaantuvat hiljalleen ja lopulta käy epämieluistasti. Miksi tykkään surullisista lopuista? Koska mun mielestä on hyvä päättää kirja kyynelten saattelemana. Eilen illalla sain tämän kirjan luettua ja voi että niitä krokotiilin kyyneliä! 

Lukutahti on nyt aika ripakka, mutta eiköhän se laannu, kun koulu alkaa tai jos luen huonon kirjan. Mutta lippu on korkealla! Tämmönen postaus tällä kertaa, viikonloppuna hope so paljon mielekkäämpiä! 

#9-12 Hädässä ystävää tarvittiin, vaan missä olin?

Kuten huomaa, olen pitänyt taas vaihteeksi taukoa päivittämisestä. Ajatukset ovat olleet omissa murheissani enkä näin ollen ole vaivautunut päivittämään blogia. On ehkä hieman syytä valaista asiaa...

Eräs ystäväni voi huonosti. Elämä on potkinut häntä päähän oikein isolla monolla. Ystäväni elämänhalu on kadonnut eikä hän jaksa aina tätä elämää. Ymmärän häntä niin hyvin kuin koskaan kykenen. Vastaavanlaista tuntemusta ei itselläni ole, mutta ainakin yritän ymmärtää. Ystäväni menetti käytännössä kaiken erään epämielyttävän tapahtuman takia - kyllä minäkin olisin mieli pakkasen puolella. Miksi kirjoitan aiheesta epämääräisesti salaillen? Vietin viime viikonloppuna hienoa aikaa ystäväni kanssa. Sunnuntaina meidän piti vielä tavata, mutta hän soitti ja kertoi ettei oikein jaksaisi, ettei jaksaisi tätä elämää. Avuttomuuden tunne valtasi kuin salaman isku. En ole aiemmin koskaan ikinä kuuna päivänäkään kokenut niin pahaa avuttomuuden tunnetta. Olin ihan hiljaa ja lauoin typeriä juttuja, jotka voisin vetää takaisin. En vain tiennyt mitä olisin sanonut. "JAKSAAJAKSAA"? Pelästyin ja järkytyin kokemuksestani. En niinkään sairaanhoitajan ammatin kannalta, vaan ystävän toimenkuvien kannalta. Millainen ystävä jäätyy puhelimessa, kun toisella on paha olla? Mun olisi pitänyt sanoa edes jotakin eikä vain hiljaa möllöttää ja sönköttää hiljaisuuden rikkoakseni jotakin urpomaista.

Olen ollut siitä asti hieman maassa. Ja tyypilliseen tapaani liitän yhteen tyhmään ajatukseen miljoona muutakin, joten lopputuloksena on, että mun pientä mieltäni painaa moni muukin asia kuin tämä. Näihin muihin asioihin en aio sen enempää paneutua, koska ryven mielummin yksin itsesäälissä kuin julkistaisin ajatuksiani kaiken maailman nähtäville. Kaiken lisäksi musta on aivan kamalaa, että mä täällä valitan omasta pahasta mielestäni, kun jossakin on ihminen, jonka mieli on paljon mustempi kuin mun. En aio pyytää anteeksi tuntemuksiani, sillä tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole viihdyttää teitä eikä kerätä säälipisteitä eikä mitään "oot oikeesti tosi hyvä ystävä sydän sydän"-kommentteja, vaan ihan simppelisti vieritää kivi sydämeltäni. Nämä kuluneet päivät olen viettänyt mummoja hoitaen (itseasiassa on hirveän helpottavaa olla siellä töissä, kun unohtaa omat murheet kun pesee pyllyjä), lukien kirjaa täysin uppoutuneena (Aikamatkustajan vaimo <3<3), siivoten aina välillä jotakin sekä tietenkin olen vain ollut oman ihanan persoonani seurassa miettien näitä asioita. Aluksi ajattelin, etten kirjoita tätä ollenkaan, vaan keksin jonkun tekopirteän kivan joulujutun postattavaksi. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että paskan marjat mä alan sensuroimaan ajatuksiani. Näin mä ajattelen.

Pahoittelen synkkäsävyistä viestiä näin joulun alla, mutta hei jouluun on enää 12 päivää! Ehdin vielä kirjoittaamaan jotain iloista :-)

Ja Ystävä Hädässä. Jos satut lukemaan tätä niin en siis syytä sinua. Oon nyt valveutunut sanomaan jotain hieman fiksumpaa, joten soita jos on tarve <3

#7-8 Joulu lämmössä

Muutama ystävä lähti Brasiliaan tässä lähiaikoina. Aloin muisteleen omaa Brasilian reissuani kaihoisalla lämmöllä. Koska tämä on olevinaan joulukalenteri mutta en ole kirjoittanu paljoakaan joulusta, voisin aikani kuluksi kirjoittaa millaista oli viettää joulu Brasiliassa. En ollut ikinä viettänyt joulua muualla kuin vanhemmillani. Enkä ollut koskaan viettänyt joulua muualla kuin Suomessa. Oikeastaan joulu Brasiliassa ei mun mielestä edes tuntunut joululta. Tavallaan skippasin viime vuoden joulun, kun olin siellä auringossa.

Jouluaattona herättiin ihan normaaliin tapaamme aikaisin aamulla. Aamiaiseksi syötiin hedelmiä, kuten mangoa, vesimelonia ja ananasta. Aamusesta meitä tuli noutamaan bussi, johon ahtautui meidän lisäksi muutama opettaja Maracajaústa. Bussi suuntasi Ceara-Mirimiin, joka on siis vähän isompi kaupunki noin tunnin ajomatkan päässä asuinkylästä. Tunti bussissa kulutettiin laulamalla suomalaisia joululauluja ja lopulta laulettiin capoeiralauluja :-D Ceará-Mirimissä oli isompi capoeiraroda, johon myös mekin osallistuttiin. Rodaa oli muistaakseni joku paikallinen uutistsydeemi kuvaamassa materiaalia.. Rodan jälkeen oli opastettu kierros. Kuljettiin ensin kauppahallissa ja sitten menttiin siitä vanhalle kirkolle. Tarinat ja muut kerrotut asiat ovat ikävästi jäänyt unholaan :-( Muistan vain paloja sieltä sun täältä, mutten saisi niistä mitään informatiivista aikaiseksi.

Tämän jälkeen noustiin jälleen bussiin ja mentiin erään kauniin kartanon/huvilan pihaan. Siellä meitä odotti pieni näytelmä, joka kertoi talon historian. En tästäkään ihan järkyttävän hyvin muista mitään, mutta mulle siitä tarinasta tuli mieleen Romeo&Julia. Näytelmän jälkeen oli vielä yksi roda ja sen jälkeen suuntasimme syömään. Nyt oli hyvää aikaa kirjoitella joulutoivotuksia Suomeen ja sainkin oikein hauskoja tekstiviestejä takaisin päin. Söimme kanaa ja riisiä ainakin neljällä eri tavalla valmistettuna. Eikä sovi unohtaa papuja. Yks versio riisistä oli semmonen, joka maistui kovinkin paljon riisipuurolta! Se meni hyvin kaupaksi kaikilla, kun tuli ihan koti mieleen.

Lopullinen määrämpäämme oli Gharronnen koti, joka sijaitsi suomeksi sanottuna keskellä ei mitään. Älkää nyt ymmärtäkö tätä väärin, mielestäni siinä ei ollut yhtään mitään pahaa! Se vaan kuvaa parhaiten sitä mielikuvaa, joka mulle tuli... Majoituttuamme "Kotiin" saimme tietää, että illemmalla on iso jouluateria tiedossa, joten meidän tulisi olla syömättä siihen asti. Lähdimme sitten kaikki läheiselle joelle pulikoimaan. Oli aika jännää uiskennella joessa. Pelkäsin kyllä koko ajan, että joku iilimato onnistuu tarraamaan muhun, mutta lopulta unohdin iilitkin. Takasin Kotiin kävellessä löydettiin kuoppa, jossa lojui hevosen luuranko :-( Ja joku oli nähnyt ison lintuhämähäkin kuulemma!! Hyyyi.

Aika kului ruokaa odotellessa. Kaikilla alkoi oleen hirvittävä nälkä, ainakin mun mahaan sattui jo. Lopulta saatiin ruokaa. Pöydät notkuivat ruokaa, joka poikkesi suomalaisesta jouluruuasta täysin. Mä oon näemmä hotkinut ruokani, kun ees tiedä mitä silloin söin.. No oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Ruokailun jälkien siivoamisen jälkeen alkoi bileet. Sinne oli järjestetty baaritiski, jossa Tonttu (no on sillä oikeakin nimi, mutta sen nimi on nyt ja ikuisesti Tonttu) valmisti meille erilaisia drinksuja. Forró pääasiassa soi, mutta muistaakseni myös muitakin biisejä saattoi kuulla. Suomen juhannus tuli mun mieleen, kun kokko sytyettiin lämmittämään muuten ehkä hieman viileää iltaa/yötä. No illan ja yön kulku: tanssimista, juomista, puhumista, tanssimista, juomista.... Jaaa itse menin nukkumaan noin viiden aikoihin aamulla. Enkä toki ollut viimeinen, sinne jäi vielä jotkut tanssimaan kun mä päätin nousta riippumattooni nukkumaan.

Seuraava aamu koittaa. Kukot sai jonkun kiekumiskohtauksen, joten en saanut enää kunnolla unta. Nukuin siis ehkä hyvällä tuurilla kaksi kolme tuntia. No ei se menoa haitannut :-D Musiikki soi taas heti aamusta ja pojat aloitti juomisenkin uudestaan. Johonkin kellonaikaan X lähdettiin takasin Maracajaúhun Tonttu kyydissämme. Paluumatkalla joku pisti Fazerin sinistä jakoon; oivoi kun tuli silloin suklaata ikävä! Taidettiin vaan sitten loppupäivä viettää loikoillen?

Sellainen joulu oli Brasiliassa. Aika kummallinen, siksi musta tuntuuki ettei viime vuonna ollut joulua. Tänä vuonna oon yllättänyt itseni miettimästä, että mitäs sainkaan joululahjaks, kuinka paljon söin suklaata yms. No hei en yhtään! Tänä vuonnahan voi siis syödä suklaata viime vuoden edestä ;-) Ei kyllä voi, koska muuten paisun ja sitten Jaana voi oikeasti kutsua mua virtahevoksi.

Brasilian reissusta pystyy lukeen täältä. Näyttävästi oon kirjoitellut hyvin pintapuolisesti koko reissusta.... Saa ehdotella blogitekstejä ko. matkasta, mä voin kyllä muistella sitä reissua mielelläni :-)

#4-6 Kolme yhden hinnalla

Oho heti alkuun piti sitten katkaista päivittäinen päivittäminen... Tekevälle sattuu ja ihminen on erehtyväinen. Kuitenkin ynnään tähän yhteen tekstiin kolme "luukkua"! Kaksi - eiku kolme - kärpästä yhdellä kirjoituksella!

Luukku nro 4

Nyt on toiset pyöreet täytetty, onneksi olkoon minulle! Teinivuodet on olevinaan nyt ohi, mutta Peter Pan -syndrooman myötä en kasva kyllä koskaan aikuiseksi. Onneks ei ole aina ihan pakko..

Kymmenen vuotta sitten olin innoissani, kun täytin pyöreitä. Muistan suunnitelleeni jonkinlaista mittaria, jossa oli pylväsdiagrammimaisesti kymmenen pylvästä edustamassa kutakin kymmenikköä. Joka vuosi värittäisin aina vähäsen yhtä pylvästä. Kymmenen vuotta sitten täyteen olisi tullut ensimmäinen pylväs, tänään täyttyisi toinen. Vuonna 2002 en tiennyt vielä mistään mitään enkä kyllä tiedä nyttenkään. Mutta kymmenen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut kaikkea, joten väkisinkin tietoa on päässä enemmän kuin pikku-Pimentalla.

Google

Kymmenen vuoden aikana:

• Oon suorittanut ala-asteen, yläasteen ja lukion.
• Oon siivonnut työkseni viisi vuotta. 
• Capoeiraa harrastellut viitisen vuotta. 
• Aloittanut teatteriharrastuksen ja kahdeksan vuotta myöhemmin lopettanut sen. 
• Elämä on potkinut päähän rakkaiden menettämisellä ja vielä rakkaamman ihmisen sairastumisella. 
• Olen kerryttänyt itsetuntoa pakkaslukemista leutoon ilmastoon. 
• Moni ihana ihminen on tullut osalliseksi mun elämään. 
• Löysin alan, joka kiinnostaa ja innostaa mua.
• Koulukiusaamisen aiheuttamat haavat ovat melkein kadonneet. 
• Muutin omilleni vieraaseen kaupunkiin.
• Olen oppinut elämään elämääni juuri niin kuin itse halua ja juuri sellaisena kuin itse tahdon olla. 

Luukku nro 5

Olen sitä mieltä, että blogin on jotenkin uudistutava ja pian. Blogin nimi on hätäiseen päätetty ja bannerikin on tylsä omasta mielestäni, vaikka ketut ovatkin suloisia. Sisällöllisestikin blogin pitäisi muuttua, mutta siihen lupaan tehdä muutoksen vuoden vaihdoksen jälkeen, koska uusi vuosi tuo mukanaan uusia kuvioita ;-) Oon kauankin miettinyt uutta sopivaa nimeä blogille. Pitkän ja tuskallisen mietinnän/etsinän jälkeen löysin omasta mielestäni kivan ja sopivan nimen. As I see it on nykyään With little natural me! Nimi löytyi Disneybiisien sanoja katsellessa. Alkuperäisessä lyriikoissa sanotaan "with little natural you", mutta korvasin you-sanan me-sanalla, sillä se ehkä sopisi paremmin. Miksi se nimi? En tiedä onko tämä nimi edeltäjäänsä parempi, mutta mielestäni tämä kertoo paremmin siitä kuka olen ja millä mielellä päivitän blogia. Olen pieni ihminen tässä maailmassa enkä voi olla muuta kuin mitä olen. Mitä mieltä olette? 

We<3it

Ps. Bannerin söppänä chilikuva on täältä <3

Luukku nro 6

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi! 95-vuotta on kunnioitettava ikä. Olen itse ylpeä maamme historiasta, mitä tulee itsenäistymiseen. Sodat vähittiin, mutta itsenäisyys saatiin. Sotakorvauksia maksettiin suomalaisessa sisulla. Nyt riittää romanttinen hömpöttäminen! Piirsin tylsyyttäni pientä ajatuskartta/kollaasia Suomesta. Se ei oo hienoin eikä todellakaan valmis, mutta tuohon asti riitti hermot ja taidot. 

• Angry Birds: Itse en henkilökohtaisesti välitä konseptista, mutta olen iloinen, että Suomi on pelimaailmassa jollakin tasolla esillä. Minun mielestäni on ihan hyvä, jos AB-konsepti olisi jäänyt pelien ja pehmolelujen tasolle, mutta purkat, kahvit, karkit, vaatteet sun muut nostavat ärsyttävyystasoa korkealle. Mutta kuitenkin se on osa Suomea eikä se haittaa. 
• Metsät ja järvet: Näitä riittää. Itse tykkään järvimaisemasta hirveän paljon ja metsätkin on ihania, vaikken niissä eräilisikään. Suomen luonto yleisestikin on kaunista, kunhan osaa etsiä oikean paikan ;-)
• Sisu: Piirsin Sisu-karkkien logon ja Tuntematon sotilas -kirjan kannessa esiintyvän silhuetin. Ne edustavat nyt sitä isänmaallisuutta ja suomalaista sisua, joita ilman sota Neuvostoliittoa vastaan ei ehkä olisi onnistunut niinkin pitkälle. 
• Vuodenajat: Pienet tuherrukset yrittää kuvastaa neljää vuodenaikaa: talvea, kevättä, kesää ja syksyä. Vaikka nyt valittelenkin talven kylmyyttä, kevään loskaa ja kuraisuutta, kesän kuumuutta ja ötököitä ja syksyn sateisuutta ja alkavaa pimeyttä, olen silti iloinen, että meillä on selkeästi neljä erilaista vuodenaikaa. 
• Sauna: Tarviiko tätä edes ylistää erikseen. Sauna <3
• Salmiakki: Sveitsin reissulla tuli syötyä salmiakkia aika reippaasti, joten voin kertoa ettei ole varmempaa keinoa tuoda koti-Suomi mieleen kuin pala salmiakkia. 
• Koti: Olin sitten missä tahansa, Suomi on aina koti. Vaikka valitan (,kuten suomalaisten perusluonteeseen kuuluu) mistä tahansa pikkuviasta, joka liittyy Suomeen. 

Onpa tämä postaus pallukkapainoitteinen. 

#3 Turhamaista, täytyy myöntää

Kalenterin kolmas luukku koskee uutta hiusväriä tai hiuksia yleensä. Rosa ehti kylläkin kirjoittamaan omaan blogiinsa hiusväreistä ennen mua! No mutta en tee ihan samanlaista kummiskaan... Lupaan sen.

Aattelin jo pitkään, että viimeinen värjäyskerta jäisi viimeiseksi. Olisi kivaa, jos ei tarvis kärsiä kamalasta juurikasvusta, joka muistuttaa väriltään hiiren turkkia, vaan pään karvoissa olisi ihan ikioma Äiti Luonnon hiusväri. Tänään kuitenkin katselin itseäni peilistä ja totesin että nyt saa riittää taas. Töiden jälkeen kauppaan, purkki kouraan ja kotiin värjäämään hiuksia. On muuten ensimmäinen kerta, kun värjäsin hiuksia itse! Vähän jänskätti, mut olin fiksu (=uusavuton) ja ostin sellaisen värin, mikä vaahtoaa. Sitä voi levittää kuin shampoota ja on siis kamalan kätevä tämmöselle tumpelolle. Hienosti onnistui värjääminen ainakin mun mielestä. Mitäs tykkäätte? Mun mielestä tää tummanruskee on just passeli mulle, vaikka menee kyl hetki taas totutella peilikuvaan....

Oon muuten nyt jämähtänyt tohon sivuotsikseen vaihteeksi. Oon niin monta vuotta pitänyt uskollisesti suoraa otsista ja kasvaessaan näön esteeksi oon aina heittänyt sen tolleen sivulle. Muutama viikko sitten kävin kampaajalla ja päätin että nyt saa suora otsis sanoa byebye. Ite tykkään kauhiasti. Ja kukaan ei sitä huomaa, mutta pituutta lähti hiuksista samalla :-( Ehkä 2 senttiä. Mun latvat oli niin kuivat, että ne oli pakko leikata pois... No mut pian ne kasvaa entiseen mittaansa <3

Olipas turhamainen päivitys. No jos huomenna onnistuis paremmin ;)

#2 Dear Santa,

Lupasin (enemmän itselleni), että tuotan tänne jonkinmoista joulukalenterin tynkää. Koska blogissani ei ole mitään tarkkaa teemaa, on kalenterikin sen mukainen. Päivitän tätä joka päivä pienillä asioilla. Tämän toisen luukun aiheena joululahjatoiveet. 

We<3it

Itseasiassa tämä on hassu juttu, sillä en oikeastaan toivo mitään erityistä tänä jouluna. Ei multa toistaiseksi puutu mitää elintärkeätä, että voisin toivota sitä lahjaksi. Tai no, sain uuden talvitakin jo etukäteen. Mutta sitä ei lasketa. Lähinnä saan tämän vuoden joululahjoja vanhemmiltani ja luotan siihen, että äiti keksii tyttärelleen jotain kivaa. Se on aina osannut ostaa just oikeita asioita, vaikken sanoiskaan sille mitään. Tänä vuonna en oo sanonut yhtikän mitään lahjoista, joten saa nähdä mitä sieltä löytyy.... Jos nyt jotakin on tänä vuonna taas toivottava lahjaksi niin:

• lisää luettavaa. Alkaa noi vanhat kirjat jo olla luettu enkä oo kovin hyvä kirjastoasiakas, sillä palauttelen lainojani aina milloin sattuu...
• seinäkalenteri. Mulla on ollut sellainen viimeksi vuonna 2010 ja se oli aika kätevä ja hauska lisä muuten niin ankeilla seinillä. Mummo-kalenteri olis ihan mahtava! Tällä hetkellä seinällä roikkuu Cosmon mieskalenteri, mut mä en jotenkin nyt lämpene sille kalenterille. 
• suklaata! Viime vuonna jäi joulusuklaat syömättä, kun hengailin Brasiliassa. Tänä vuonna en aio missata niitä :-P
• HOUSEN KUUDES TUOTANTOKAUSI. Oon nyt vuoden sitä kärttänyt enkä vieläkään omista sitä. Prkl.
• leffoja. Niitä ei voi koskaan olla liikaa..  

We<3it

Siinä olikin ne mitä ensimmäisenä mieleen juolahti. Muuten olen kaikkiruokainen lahjojen suhteen. Ajatushan siinä on tärkein eikä se itse objekti. Uskon, että pukinkontissa on ainakin kaksi "toivettani" toteutumassa. 

Huomenna paluu arkeen mummujen keskelle, joten huomiseen siis!  

15. Onni on.... (+#1)

...joulun odotus, joulukalenterin ensimmäinen luukku ja Oz-maan taikuri -kirja. 

Tähän samaan pääsen taas kertomaan kuulumisia. Työharjoittelua on takana kaksi viikkoa ja jäljellä on vielä kolme viikkoa. Aika on kulunut äärettömän nopeasti! Mulla on ollut harjoittelussa kivaa - tai niin kivaa kuin se työ voi olla. Nostan hattua niille, jotka vanhuksia hoitelee leipätyökseen. Ei too mitään helppoa hommaa ole, sen olen ainakin oppinut.

Harjoittelu vie kaiken mehun, joten en ole oikein vapaa-ajallani saanut mitään aikaiseksi. Akku on niin loppu, ettei jaksais tehdä mitään raskasta... No mutta eiköhän tää tästä. Nyt oon ollut kaksi viikonloppua peräkkäin täällä Tampereella ja mulla on ollut oikein ihanaa aikaa :-) Tämäkin viikonloppu taitaa olla historian ensimmäinen, jolloin en tee täällä oikein mitään. Eilen olin Iidan kanssa syömässä American Dinerissä, mutta muuten oon ollut poikkeuksellisesti kotona.

Se olis joulukuu ja kohta on synttäritkin jeejee :-) Viime vuonna mulla ei oikein ollut joulua, kun olin siellä Brasiliassa, joten tänä vuonna intoilen asiasta enemmänkin. Harmi vaan, ettei oo hirveästi varaa satsata joululahjoihin, kuten aikasempina vuosina :-( No mutta ajatushan on tärkein, eikös niin? Muuten, parasta joulufiilismusaa on Michael Bublén joululevy <3

Hyvää joulun odotusta!

Edit: Pitäisköhän munKIN pitää jotain blogijoulukalenteria? Kaikki muutkin pitää... No sovitaan että tää on ensimmäinen.