Luukku 1 + 2

Oivoi, se olis taas joulukuu! Eihän siitä ollutkaan kuin vuosi, kun ihmettelin ihan samaa... Jotenkin tää aika vaan menee niin pirun nopiasti; varsinkin nyt, kun on paljon koulua, töitä ja harrastusjuttuja tässä samalla. Mutta ei nyt tästä vuodesta vielä tehdä mitään suurta numeroa, kun vielä on kuukausi tätäkin vuotta jäljellä ;D Laiskaa bloggaajaa pitää rangaista jälleen blogijoulukalenterilla. Tuskin tänäkään vuonna onnistun päivittämään blogia joka päivä, mutta ainakin yritän! Tänään on pakko yhdistää kaks päivää, kun tulin Lappeenrannan reissusta vasta yhden aikaan yöllä -.- Huoh.

Tää on taas näitä laatukuvia kännykällä, kun kamera on jossain ihan muualla. 

Mä oon aina jotenkin tykännyt joulukuusta. Itse talvea ja kylmyyttä inhoan, mutta joulukuussa on vaan sitä jotakin. Ehkä se johtuu siitä, että on pienenä aina odottanut ensin synttäreitä (miten niin pienenä, siis mähän ootan vieäkin niitä...) ja sitten jouluaattoa. Tosin kumpaakaan juhlaa ei tuu enää varsinaisesti vietettyä, mutta jotenkin mut valtaa vaan semmonen odottamisen tunne. Pienenä mulla oli tapana etsiä uudesta joulukalenterista oman syntymäpäivän luukku ja laskee siihen päiviä - ja yllätyksekseni se on juurtunut tapa, sillä tänä aamuna tein vaistomaisesti ihan saman mun Mars-kalenterille :D Mistä tulikin mieleeni, että penteleen Mars-kalenteri ei ees sisällä mitään erikoissuklaata, vaan ihan tavallista joulukalenterisuklaata :C Tuli vähän paha mieli, kun odotukset oli asetettu aika korkealle.

Ai kauheeta kun ajatukset ei kulje enää ollenkaan! Oon vaan kattellut tätä tekstiä jo jonkin aikaa tekemättä sille yhtään mitään... Ehkä mun on aika mennä nukkumaan, jos vaikka nukkuisin enemmän kuin 4 tuntia. Tässä kaikki tällä kertaa, kiitos ja näkemiin! Huomiseen tai viimeistään ylihuomiseen!

itsensä kun oivaltaa

Hei, mä sain aikaseks kirjoittaa jotakin! Jipii! Työharjoittelua on aikalailla puolet takana eli voiton puolella aletaan oleen jo :) Viimisen kahden viikon aikana en oo juuri työharjoittelua ja Riksussa vietettyjä viikonloppuja kummallisempaa ehtinyt tehdä. Tällä viikolla vasta jaksoin treenata ensimmäisen kerran varmaan sataan vuoteen....ja olo on ollut joka kerta sen mukainenkin. Miten kunto voi romahtaa noin huonoks muutamassa viikossa? Mä en ymmärrä.

Mä vaan niiiin rakastan tota mun keltaista talvitakkia <3 Enkä oo vielä saanut yliannostusta keltaisesta, vaikka takin lisäksi myös lempparilaukku ja uusi luuri omaa saman värin! Musta on vaan niin kiva erottua hieman noista mustista talvitakeista omalla aurinkoisella takillani. Täytyy kyllä nyt myötää kuitenkin, että kauneuden eteen on kärsittävä, sillä takki ei kuitenkaan ole kauhian lämmin.. No, mutta se on kaunis takki! Hohoo, samaan syssyyn voin hehkuttaa vielä noita mun hiuksia - ne on huisin pitkät! Elän jostain syystä vieläkin siinä uskossa, että mulla on lyhyet hiukset, vaikka noi liiaanit jää nykyään usein kiinni esim. takin vetoketjuun -.-

Yllä olevat kuvat eivät oikeestaan liity mitenkään mihinkään, kunhan vaan jatkoin postausta joillakin kuvilla :D Oli hieman tylsää eilen työharjoittelussa ja innostuin sitten piirteleen... Mut oli mulla joku pointtikin tähän loppuun. Kuten kaikki varmaan tietää/osaa arvata, meikäläisen itsetunto heiluu jossakin pakkasen puolella kesät talvet. Olen itse kyllästynyt ainaiseen nurinaan ja narinaan sekä pahaan mieleen ja varmastikin myös te poloiset kanssaihmiset. Päätinpä siis tehdä maailmasta astetta mukavemman paikan elää ja koittaa ajatella positiivisesti. Tiedän, etten näytä naapurin kauniilta Liisalta, pelaa yhtä hyvin capoeiraa kuin treenikaveri X tai osaa laittaa tippakanyylia yhtä sujuvasti kuin opiskelukaverini Y. Mutta mitä hiton väliä sillä on? En mä ole se naapurin Liisa, treenikaveri X tai koulutoveri Y. Enkä edes halua olla. Ehkä mä nyt vaan oon ihan ookoo tämmösenä kuin oon ja semmosien taitojen kanssa mitkä mulla on. Harjoittelu tekee mestarin eikä kaikessa voi olla hyvä. Voi olla hyvä huono :D Tää positiivinen ajattelumalli tulee oleen hirvittävän hankalaa, kun on kohta 21 vuotta (!) ajatellut ns. väärin. Mutta nyt on hyvä hetki aloittaa hiljalleen muuttamaan ajatuksiaan kohti parempaa itsetuntoa.


Ei muuta kuin nauttimaan aurinkoisesta säästä ja suunta on Jyväskylän kautta Lappeenrantaan! Tytsyt oottaa mua jo <3

23. Onni on...

... materialistin uusi puhelin <3

Tynkäversio kuulumisista

 Täällä taas! Mihinkään en oo varsinaisesti hävinnyt, vaan olen ollut vailla kunnollista syytä kirjoittaa tänne. Nyt voin hieman höpötellä kyllä enemmänkin niitä näitä, mutta koulujutuista voinen muutamalla sanasella sanoa. Koulu, varsinkin meidän koulu, on ihan perseestä.

Lähinnä tää syksy on rasittanut. Kun kesän lopussa kirjoitun syksyn luentoaikoja kalenteriini, ei siellä lukenut sanallakaan, että kaikki tunnit olisivat pakollisia. No, näin asia kuitenki oli ja kesken opintojakson sinne SoleOpsiin (=opintosuorituksia, opintojaksoja yms.) oli kirjoitettu infoa tästä aiheesta. Raivostuttavaa, ei voi kesken kaiken muuttaa asioita ja olettaa, että me opiskelija sen tietäisimme etukäteen. Toinen raivokohtauksen aiheuttanut asia on harjoittelutyötuntien muutos. Viiden viikon aikana suoritettavaa työtuntimäärää nostettiin, mikä käytännössä tarkoittaa pidempiä työpäiviä. Eli opiskelijat tekee pidempiä päiviä kuin ohjaajat. Ja kaikki sairaslomapäivät tulee heti korvata, ennen sai pitää kaksi (2) saikkupäivää ilman korvaavaa työtä.

No se siitä aggressiosta. Nyt siis itse asiaan eli harjoitteluun. Kolmas harjoittelujakso on jälleen käynnissä ja se siis on päihde- ja mielenterveystyön harjoittelu. Itse suoritan sen Valkeakosken A-klinikalla. Kolme päivää mä siellä vasta olen ollut, mutta mukavalta paikalta vaikuttaa. Vähän outoa on vaan olla töissä pelkästään arkisin ja klo 8-16; yleensä saa olla aina iltavuorossa ja viikonlopuissa ja yhdessä yövuorossa... Vaihteluhan virkistää. Kolmen päivän aikana olen ehtinyt tajuamaan monessa mielessä päihdeongelmaisia. Ja lisää varmaan tajuaa vielä myöhemmin :) En kuitenkaan oo henkilökohtaisesti itse kiinnostunut päihde- ja mielenterveystyöstä tulevaisuudessa, vaikka aiheet mua kiinnostavatkin kovasti. Jotenkin toi ei vaikuta mun tyyliseltä työltä. Ehkä sitten voi halutessaan erikoistuu siihen, mutta keskitytään nyt asiaan kerrallaan :P

Valkeakoskelle on pitkä matka, kun sen taittaa julkisilla kulkuneuvoilla. Punkkaan vanhempieni luona Tampereella nämä viisi viikkoa siis. Päivittäinen matkani koostuu siis Kaukajärveltä Keskustorin kautta Valkeakoskelle. Ja tähän matkaan menee yhteensä 1,5 tuntia -.- Sama se on takasin tullessakin, ihme kun väsyttääkin näin paljon. Ehkä tää tästä helpottuu ajan kanssa, toivottavasti. Nyt on kyllä ihan pakko mennä nukkuumaan, jotta jaksaa nousta taas huomenna aamulla. Öitä!

(Tulipa tästä tynkä, ens kerralla enemmän!)

Villapaitarakkautta ja muutoshaaveita

Heipparallaa taas! On jälleen ollut muka niin kova kiire, ettei kerkiä tänne kirjoitteleen. No okei, oikeesti mulla ei ole ollut kameraa missään mukana ja sit kun on, niin en kuvaa mitään -.- Tänäänkin näin niin kauniita asioita, joita olisi voinut kuvata - ja tietenkin mun kamera on kotona eikä puhelimen laatu ole niin hyvä :(

Syksy on kuitenkin saapunut! Itse vihaan kylmyyttä, mutta siitä huolimatta tykkään kovasti syksystä :) Puut on kauneimmillaan, kun lehdet ovat väriltään keltaisia tai oransseja ja maa on täynnä hauskoja lehtiä, jotka rasahtelevat mukaasti jalkojen alla. Pimenevät syysillat on hyvä syy käydä ostamassa kynttilöitä ja pistää sisäinen pyromaani hereille kynttilöiden liekkiä katsellessa. Ostin Ikeasta jotakin tuoksukynttilöitä ja nyt mun huone sitten tuoksuu ihan tarpeeksi paljon...

Oon vihdoin ja viimein löytänyt villapaitarakkauden <3 Voisin omistaa niitä miljoona! Tällä hetkellä kaapissa on vain kolme villapaitaa - keltainen, oranssi ja harmaa. Kaksi ensimmäistä värivalintaa mä ymmärrän, mut tää harmaa villapaida on kyllä jokeri! Ei oo paljoa näkynyt ko. väriä meikäläisen vaatekaapissa... Mutta mä niiiiin pidän tosta harmaasta - se on mukava lämminkin :3 (Tähän kohtaan voin kertoa, että meinasin ostaa toisenkin harmaan villapaidan, mutta se olikin 80% villaa, joka mun harmikseni alkaa kutisuttamaan mun ihoa... Byy, jäi hieno paita kauppaan.) Villapaitojen lisäksi mun uusi ihastus on pipo. Tai tamperelaisittain pipa. Tääkin pipa kutittaa päänahkaa pitkällä aikavälillä, joten käytän sitä aktiivisesti ulkona ollessani :D Oon niin katu-uskottava  tontun näköinen pipani kanssa, mutta jouluhan on kohta tulossa, niin eiks silloin voi näyttää tontulta?

Mulla on hirveä hinku tehdä jotain radikaalia (mun mitta-asteikolla) tyylimuutosta. Hiukset kaipaa jotakin värimuutosta (just ennen tämän kirjoittamista värjäsin nää kyllä taas tummiksi), ja olinkin ajatellut, että jos kokeilisin liukuvärjäystä. Vähän kun vaan latvoja dippais vaaleammiksi tai sit oranssiksi, niin oisin ehkä tyytyväinen. En vaan ole varma, onko mulla munaa semmoseen radikaaliuteen.. Täytyy vaan pistää silmät kiinni ja tehdä jotakin eikä vaan ruikuttaa!

Aurinkoista syksyä vaan kaikille! Mää lähden tästä taas töihin ->

Irtiotto arjesta

Alanya, Turkki
20.-27.9.2013

Varattin äkkilähtönä matka Alanyaan! Reissusta kotiuduttiin tänne koleaan Suomeen eilen aamupäivällä. Ei olla kumpikaan oltu aiemmin Turkissa, mutta ei se menoa haitannut. Lämmintä oli ihan tarpeeksi - asteita noin 28 - eikä reissun aikana ukkostanut ja satanut kuin yhtenä päivänä :) Rannoilla tuntui olevan enemmän ruotsalaisia/norjalaisia vanhuksia eläkeläisiä kuin meitä nuoria, mutta eihän siellä rannalla tarvii tommosia miettiä :D

Kaupustelijat ja ravintoloitsijat oli kieltämättä hieman päällekäyviä. Tiedettiin siis kyllä tämä jo entuudestaan, mutta väsyneenä ja tottumattomana sitä tuli helposti ärsyynnyttyä moiseen käytökseen. Jäi shoppailutkin hieman vähäiselle, sillä ei jaksettu juuri koskaan tinkiä kunnolla, kun siitä syntyi aina niin iso sotku. Muutaman vaateparren sain ostettua, matkalaukkuun ei olis edes kyllä mahtunutkaan enempää.. :D Söpöjä kissoja olisin kylläkin voinut tuoda mukanani! Tui! Moskeija ja turkkilainen spa koettiin myös - viimeiseksi mainittu oli yhtäaikaa hämmentävä ja kiva kokemus. Nyt voin ehkä ymmärtää, miltä vuodepotilaista tuntuu, kun joku toinen ihminen pesee sua..

Enempää en kerro matkasta, koska joku joskus valitti mun kirjoittavani liian tarkasti reissuistani. Eikä oikeestaan ole mitään tuon ihmeempää kerrottavaa, rantalomahan se oli :D Kysyä saa kumminkin, vastaan jos osaa.

Ps. Vaikka kuinka pidänkin eri kulttuureista ja uskonnoista, mutta kello kuudelta pärähtävä rukouskutsu aiheutti aina kiukkua.

22. Onni on...

...sateisena syyspäivänä nautittu kupillinen teetä (+pöllömuki ja villasukat).