25. Onni on....

...iloita päivitetystä hiusväristä (ja myös siitä, ettei kulahtanut hiusväri ja meikittömyys näytä niin kauhealta kuin luulin)

Kyllästyin hiuksiini. Entinen tummanruskea muistutti pikemminkin sekarotuisen koiran turkkia. Entä noi latvat? Kupari näytti pöntöltä ja koska siinä oli vain sävyttävää hoitoainetta, alkuperäinen väri pyrki sieltä esiin. Tositoimiin oli ryhdyttävä ja tässä on tulos! Latvat eivät tässä kuvassa näy, mutta ne ovat punertavat. Kivat! Ja tuo tummanruskea on ihana<3 Tukka hyvin, kaikki hyvin. Nyt lähden Kaukajärvelle vanhempien luokse syömään kakkua...

Näin tunnistat hyvän hoitajan

Joskus koulussa kyllästyin luentoa kuuntelemaan ja piirtelin sitten havainnoillistavaa kuvaa hyvästä hoitajasta. Siitä se idea sitten lähtikin ja tartuin eräänä aamuna kynään ja väkersin jälleen hoitajan irvikuvan. Tämän postauksen jutut perustuvat osin mediassa kohtaamiin vaatimuksiin tai kentällä kuulemiin asioihin. Mua on jo pitkään ärsyttänyt lukea joko mielipidepalstoja tai Facebookin juttuja siitä miten hoitajien tulisi tehdä paremmin työtänsä. Ajattelin purkaa turhautumistani ja ärsytystäni laatimalla hyvän hoitajan piirteet. Jos kukaan ei vielä tajunnut, niin myös huumoria viljelen, en ehkä oikeasti ole tätä mieltä.. Mutta pidemmittä puheitta, tässä hyvän hoitajan piirteet:

AIVOT

Hoitajan aivot sisältävät tietoa kaikista sairauksista, oireista, lääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista. Lisäksi hoitaja muistaa jokaikisen tapaamansa ihmisen nimen ja tietää kuka on kenenkin äiti, isä tai serkun kaima. Hän myös muistaa kaikkien potilaittensa kilometrin mittaiset lääkelistat ulkoa sekä tarvittaessa myös sen serkun kaimankin lääkelistan. 

HIUKSET

Hyvillä hoitajilla on käytännölliset, lyhyet hiukset. Usein myös räväkkäästi värjätyt, että erottuu joukosta. Muotia on mustat hiukset jollain eksoottisella raidalla.

SILMÄT

Näkee kaiken, kauas ja pientä tekstiä. Erottaa lääkärin käsialasta jotain kirjaimiakin. Eikä niissä silmissä näy väsymystä, kun edellisenä yönä on yöunet jääneet vähäiseksi.

KORVAT
Hoitaja kuulee kaiken ja pienet äänet toiselta puolelta osastoakin kuulee.

NENÄ
Pitää olla hyvä hajuaisti, jos aikoo olla hyvä hoitaja. Eikä mitkään hajut yökötä sua. Ei edes....ainiin ei ehkä viittii rupee kuvaileen mitään kammotavuuksia. 

SUU

Hoitajat hymyilee aina, koska hoitajia ei koskaan v***ta. Suusta tuleva ääni on pehmeä ja lempeä eikä koskaan suusta pääse sammakoita (kuten vaikkapa kuolevalle potilaalle EI toivoteta hyviä jatkoja). On kuitenkin aivan pöyristyttävää, jos hoitaja nauraa kollegansa kanssa kansliassa. Eihän nyt hoitajat voi nauraa työpaikallansa. Hymyillä saa, muttei nauraa. Muistakaa se.

TYÖVAATTEET

Mahdollisimmat hirvittävää materiaalia ja suunniteltu molemmille sukupuolille. Eli paidat sopivat tynnyrivatsoille, otit sitten XXS-koon tai XXXXXL-koon. Eikä niitä työvaatteita ikinä ole pieniä kokoja, aina saa pukeutuu paitoihin, joissa rintatasku roikkuu navan kohalla ja hihansuu on ranteissa. Naistenlehtien artikkelit "Pukeudu imartelevasti töihin!" aiheuttavat kiukkukohtauksen.

TYÖVAATTEIDEN TASKUT
Taskut ovat täynnä kaikkea. Rintataskusta pullottaa ainakin kolme kuulakärkikynää, yksi lyijykynä, yksi permanenttitussia ja sakset. Avainnauha on kaulan ympärillä ja avainnippu on siellä rintataskussa myöskin. Muut työvaatteiden taskuista ovat täynnä paperilappuja, usein monien päivien raporttilappuja ja muistilappuja. Taskut siistitään kerran viikossa ja turhat paperit sitten päätyvät tuhottavien paperien laatikkoon. 

SYDÄN
Hyvällä hoitajalla on sydän paikallaan. Sydän on iso ja rakastaa kaikkia ja kaikkea. 

KÄDET
Kädet ovat vakaat eivätkä siis tärise kun pistää neulalla rokotteen toisen kankkuun. Kynnet on leikelty niin lyhyeksi kuin ne ikinä saa leikattua. Parasta olisi, jos ei olisi kynsiä ollenkaan, niin ei kertyisi bakteereita kynsien alle. Hoitajan tunnistaa kuivista käsistä, jonka syynä on pakkomielteinen käsidesin läträäminen ja toistuva käsien peseminen.

VATSA
Nälkä ei yllätä hyvää hoitajaa, vaan hoitajathan syövät vasta sitten kun kotionsa kerkiää. Eihän sitä nyt jouda syömään, kun on potilaita hoidettavana. Hyvinhän sitä voi paastota melkein 10 tuntia.

VIRTSARAKKO

Kestää koko työvuoron, vaikka kahviakin olisi ehtinyt litkiä pannullisen. Eihän nyt hoitaja mihkään vessaan voi mennä, kun sen pitää juosta pissattamassa mummuja ja pappoja!

JALAT

 Jalat kantaa uljaasti koko työpäivän. Ne eivät väsähdä tai kramppaa kesken kaiken. 

Koska alkaa normaali arki?

Elokuussa vietetyn loman aikana toivoin työharjoittelun alkavan. Ai miksi? Koska tarvitsen säännöllisyyttä, rutiineja ja tietoa seuraavasta päivästä. Lomalla suunnitelmani olivat lähes 90% auki eikä se sopinut yhtään mulle. Ahdisti, kun ei tiennyt mitä päivä tuo tullessaan. Mutta nyt, kun työharjoittelua on mennyt noin 4 viikkoa, en vieläkään kyllä tunne arjen palanneen. Tuntuu, että on koko ajan kiire jonnekin tai jotakin pitää tehdä ennen tai jälkeen työharjoittelupäivän. Koska se arki alkaa vai aiheutanko itse itselleni kiireen tunteen?

Varmaan aiheutankin. Pitäis käydä työharjoittelussa, oikeissa töissä ettei tili olisi miinuksella, capoeiratreeneissä, salilla, vanhempia moikkaamassa ja kavereiden kaa kahvilla. Pitäisi olla aikaa tehdä opparia, lukea kirjaa, syödä aamupala, rentoutua...  Pakoilen velvollisuuksiani blogimaailmaan lukemalla fitness-blogeja ja haaveilen timmistä kropasta. Yhtenä aamuna ennen iltavuoroon menemistä päätin näyttää närhen munat stressille ja suuntasin aamukahvin jälkeen kaupungille kamerani kanssa. Kahvikupista tuli mieleen, oli pakko ostaa Ikeasta sympaatiset kahvikupit! Niistä juon kahvia mielelläni, koska keltainen on kiva väri.

En mä loppujen lopuksi sitten kuvannut niin paljoa kun keskityin musiikkiin ja yllättävän rentoon oloon. Jäin katselemaan kuivaa Tammerkoskea ja vaivuin omiin ajatuksiini. Pohdin, mitä kirjoittaisin blogiin näistä kuvista ja että täytyy pestata joku hovivalokuvaaja kuvaamaan muakin välillä :D Olisin halunnut enemmänkin kuvata Tamperetta, mutta jalat olivat kuin perunamuusia edellispäivän salitreenistä. Hytihyti vaan kuului jaloista, joten suuntasin viimeiset energiani ruuan etsimiseen. Kulmakonditorian salaatit ovat ainakin Hyvinkäällä täyttäneet massuni useastikin, joten suuntasin Kulmisikävissäni Tampereen Kulmakonditoriaan. Täytyy kyllä myöntää, ettei Hyvinkään Kulmista voita mikään! Ei edes TreKulmis. Mutta ikävöidessäni kantapaikakseni tulleen Hyvinkään Kulmiksen tunnelmaa, änkeydyn tänne, koska kahvi on 2,20€ ja santsikuppi on ilmainen ;) (Mokkapalatkin on aika hyviä, kokemuksesta tiiän!)

Nuo eivät sitten olleet mun astioita. Ne oli semmosen pukuherran.

Hetken omaa rauhaa Kulmiksessa ennen kuin täytyy lähteä kohti TAYSia ja työharjoittelua. Ei mennyt aamu hukkaan, kun lähti aikasin liikkeelle :) Seuraavaa vapaata hetkeä odotellessa...

Mandariinia hiuksiin

Elossa ollaan! Ehkä. Hirvee hinku päivittää blogia - luonnoskansiossa on triljoona tekstiä odottamassa viimeistelyä. Jostain syystä en saa niitä julkaistua, sillä jokin kumma ujous iskee heti. En tiedä mistä semmoinen ujous on peräisin ja haluan kovasti päästä eroon siitä. Jotenkin tuntuu vain, että on ihan pölhöä muka lörpötellä täällä "tyhjänpäiväistä" arjesta ja sen ulkopuolelta, vaikka siis niinhän moni muukin tekee. Luin aiempia kirjoituksiani ihaillen silloista estottomuutta julkaisemisessa. Mitä on tapahtunut? Nyt täytyy kyllä ryhdistäytyä, sillä tää on kuitenkin mun oma juttu ja jos joku pitää tätä pölhönä niin ei tarvii lukee :D Raivotäti kiittää ja kuittaa ja siirtyy positiivisempiin asioihin...

Mä päivitin nimittäin kuontalon ulkonäköä! Latvat olin aiemmin jo liukuvärjännyt, mutta kaipasin niihin hieman eloa. Lääpin latvoihin Biozellin Color Maskin (sävy Mandarin) ja lopputuloksena oli kuparihtavan sävyiset latvat. Kampaajalla puolestaan leikkautin 10 cm pituutta pois ja siellä vielä kertaalleen pistettiin kuparista Color Maskia latvoihin. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän lopputulokseen, vaikkakin nää on kumman "lyhyet" hiukset. Mutta hieman käytännöllisemmät, sillä entiset liaanit tunkivat itseään laukkujen hihnojen alle, vetoketjujen väliin ja töissä ne olivat aina silmillä ja tiellä.

Täytyi jokin todiste uusista hiuksista olla, joten hirvittävän laadukas kännykkäräpsy saa hoitaa hommansa. Tuossa eilen illalla teki mieli käkkäröittää latvoja ja meikata kunnolla (mikä ei tässä kuvassa ikävästi näy kyllä). Peilikuva näytti hassulta, mutta kivalta. Peilikuva teki mut niin iloiseksi, että jammailin mm. jumalaisen Michael Jacksonin tahdissa. Se oli hyvä ilta se eilinen.

Nyt on ihan pakko lopettaa, kun alkaa silmät painuu kiinni eli raahaan itseni peiton alle lukemaan kirjaa vielä hetkeksi. Näkemisiin!

Mansesterilaistuminen

Melkein kaksi viikkoo olen asunut täällä Tampesterissa! Tunnelmat ovat lähes normaalit, oonhan mä tässä kaupungissa asunut 19 vuotta. On vain vaikea tajuta, etten oikeasti enää asu Riihimäellä! Ja vaikeaa on vielä sopeutua ajatukseen, että koko kämppä on mun eikä kaappeja tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Nooris sanoi mun luona ollessaan, että hän on tottunut miettimään mitkä astiat ja ruuat kuuluvat mulle, mutta nyt ei enää tarvitse miettiä sellaista :) Kaikki on mun! Muahahaha.

Kämppä näyttää kodilta, kiitos siitä äiskälle, iskälle ja kaikille niille sukulaisille, jotka on auttanut mua antamalla ylimääräisiä tavaroita. Oon säästänyt rutkasti rahaa sen takia, kiitos tuhannesti! Sohva on mun vanhemmilta, kun ne sai toisen sohvan tilalle mun vaarilta. Sohva on ihan mun lemppari, sillä oon himoinnut samanlaista alusta asti. Toi on ehkä vuosi sitten ostettu porukoille, joten ihan uudenveroinen kapistuskin on. Tänään ostin kirpputorilta 7,5€ ruskean säkkituolin itseni iloksi. En halunnut nojatuoleja, kun ei niissä kuitenkaan kukaan istu. Säkkituoli oli oikea löytö siis! En jaksanut ottaa kuvaa uudesta tulokkaasta, mutta kuvitelkaa tuohon nyt semmoinen nahkainen säkki... :D

Kukkia! Mä voisin ostaa koko kukkakaupan tyhjäksi kukista, jos vain olisi rahaa ja viitseliäisyyttä. Riksussa asuessani en paljoa kukkia ostellut, sillä harvoin olin niitä katsomassa ja kastelemassa. Ne tuppasivat kuolla heti Tampere-viikonlopun aikana :C Nyt on työkavereilta saatu keltainen tulilatva (kiitos siitä <3) ja nappasin kaupasta valkoisia neilikoita. Nuo neilikat on kyl niin nättejä, että saatan tuijotella niitä hävyttömän kauan. Musta on tullut hullu kukkatyttö siis, apua! Tarkoituksena on siis ostaa muutama kasvi lisää...¨

Kukaan ei ole varmaan vielä huomannut, mutta mä rakastan keltaista väriä! Se on vaan niin kiva! Kyl muutkin värit on kivoja, mutta keltainen ennen kaikkea... Oon aina tykännyt kontrasteista, kuten kirkkaan värin yhdistäminen mustaan tai tummanharmaaseen. Siksi oli otettava kuva eräänä aamuna kahvikupista ja puhelimesta, jotka majailivat sohvan käsinojalla tummanharmalla viltillä. Tykkään mun sohvasta just ton takia, että siihen voi laskea asioita ilman kaatumisen pelkoa. Tosin kaverit ei saa laskee siihen sitä mukiaan, koska.... Noh, mä tunnen mun kaverit ja voin kertoa, että sotkevaa sakkia ovat <3 (Kaikella rakkaudella)

Sohvapöydällä asustelee ex-viinipullo eli nykyinen maljakko neilikoineen sekä lukukirja. Myös lasiset toverit Kalle-Kirahvi ja Elmeri-Elefantti ovat päässeet paraatipaikalle. Kalle on kotoisin Venetsiasta ja on siis tuliainen. Elmerin oon perinyt isänäidiltä. Hirveesti en omista koriste-esineitä enkä oikein kaipaa enempää. Niitä kukkia vois aina toki olla enemmän ;)

Nyt tämä sisustusintoilija lopettaa ja lähtee kaupungille seikkaileen! Se on moro nääs!

#kutsumua

Somessa leviää kiusaamista vastaan oleva #kutsumua-haaste. Tarkoituksena on ottaa kuva, jossa pidellään tietynlaista paperia kädessä. Paperiin on kirjoitettu haukkumasanat, joita on kuullut itelleen sanottavan. Ja ne on yliviivattu. Tämän alapuolelle kirjoitetaan totuus: millainen sinä oikeasti olet. Minäkin tahdon osallistua tähän omalla kuvallani!

Kaikkee sitä on joutunutkin kuulemaan. Kaikki ei edes mahtunut tohon, mutta tuossa ne yleisimmät. Osa noista naurattaa mua näin jälkikäteen, koska oon muuttunut ihmisenä niin paljon näiden vuosien aikana. Mutta aiemmin ne satuttivat ja jättivät jälkiä siivottavaksi. Olin kuulemma hissukka, koska en puhunut luokan pojille ja viitannut mielelläni tunneilla. Kuka haluaa viitata tunnilla luokassa, jossa väärälle vastaukselle nauretaan? Ja miksi minun olisi pitänyt jutella pojille? Eivät hekään puhunut mulle... Yläasteella en puhunut koulussa kauheasti, kavereille kyllä mutta yleisesti en juuri. Mua kutsuttiin noloksi, koska en ollut kiinnostunut muiden tyttöjen tavoin ryyppäämisestä, tupakoinnista, Lacosten kengistä, Burberryn älyttömän rumista huiveista tai mummojen kauppakasseja muistuttavista Longchampin laukuista. Mua kiinnostivat kirjat, teatteri, elokuvat, näytelmät ja kaverit. Miten se tekee musta nolon?

Itkupilli-nimitys seurasi mua koko peruskouluajan. Itkin lapsena todella herkästi, pienikin ikävä lause ja heti nousi kyyneleet silmiin. Siitähän tää kaikki on lähtenyt. Kehtaan väittää, etten niin herkästi itse kuin ennen. Julkisesti itkeminen on noloa ja inhottaa muistella niitä hetkiä, jolloin olen murtunut itkemään muiden nähden. En voi mitään, että olen herkkä.

Mä muistan yhden ala-asteaikaisen ihastuksen, jolle kerroin ihastumisestani tekstarilla (oi kyllä). Poika vastasi: "Oot ihan kiva, mutta ruma." Tää on jäänyt kummittelemaan mun takaraivoon ja vielä tänäkin päivänä erehdyn miettimään pojan sanoja. Ja koska pitkin elämääni mulla on ollut lyhyet hiukset, on mua kutsuttu pojaksi lukemattoman monta kertaa. Tämä satutti, vaikken sitä varmaan ikinä näyttänyt. Kasvatin hiukset pitkitksi osittain siksi, että kyllästyin aina olemaan "poika". Olen nainen. Piste.

Älkää kiusatko, se on typerää! Ei oikein muuta lisättävää. Kiitos ja anteeksi. 

Opas kämppiselämään - Kuinka olla kiva kämppis?

Tässä melkein kolme vuotta on tullut asuttua solukämpässä. Poislähdön kunniaksi voisin kirjoittaa tänne leikkimielisen oppaan, kuinka olla kiva kämppis. Älkää vetäkö herneenpalkoja nenuunne! Kieroutuneella huumorilla kirjoitan ja juttuni perustuvat tositarinoihin.

1. Jos käyt asunnossa ennen muuttoasi, olisi hyvä jättää jonkinmoinen viesti kämppiksillesi muutostasi. Kaikki opiskelija-asuntosäätiöt eivät automaattisesti ilmoita uusien asukkaisen saapumisesta. Voi siis tulla pienenä yllätyksenä sinun läsnäolosi toiselle. Miltä sinusta tuntuisi, jos tulisit kotiin illalla ja huomaat, että kotona onkin joku "ulkopuolinen" ? Ei tunnu kivalta semmonen.

2. Sanonta "sopu sijaa antaa" pätee kämppiselämässäkin. Yhteiset tilat, kuten keittiö ja vessa, ovat täynnä kaappeja ja säilytystiloja. Niiden jakamisesta olisi hyvä keskustella muiden asukkaiden kanssa eikä vain yksimielisesti päätä missä niitä kippojaan säilyttää. Kyllä sitä varmaan jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen pääsee, kun keskustelee muiden asukkaiden kanssa.

(Mun viimeisin kämppis tuli ja siirteli kaikki mun tavarat keittiössä oman päänsä mukaan, vaikka sielläkin oli tyhjiä kaappeja ties kuinka paljon. Sanoin hänelle, ettei ole kiva huomata, että joku on ilman sanomista siirrellyt mun tavaroita, niin hänen argumenttinsa on: "En tullut ajatelleeksi". Ikuiset vihat sai hän niskaansa. Mokoma.)

3. Kun uutena asukkaana näet ensimmäistä kertaa kämppiksesi, esittele itsesi. Kuuluu hyviin käytöstapoihin semmonen. Jos ei muuten kiinnosta keskustella, niin ei ole pakko. On ihan mukava tietää, kenen kanssa sitä kodiksi kutsuttavaa paikkaansa jakaa.

Lähde: Weheartit.com

4. Hyviin käytöstapoihin kuuluu myös moikata vastaantullutta kämppistä. Jos katsot maahan ja välttelet katsekontaktia kämppiksesi kanssa, antaa se sinusta hieman tökerön kuvan. Muuten ei tarvitse keskustella kämppiksen kanssa ellei tahdo, mutta edes moin voisi sanoa. Se riittää.

(Mulla oli kerran semmoinen kämppis, jolla oli tapana sanoa moi, kun se lähti kotoa johonkin. Tuntui tosi kodikkaalta semmoinen.)

5. Kaikista on varmaan mukava kutsua kavereita kylään ja joitakin jopa yökylään. Jos aiot kutsua ystäviäsi kyläileen, muistathan kertoa siitä myös kämppiksillesi. Ei ole kiva herätä aamulla ja mennä keittämään kahvia, kun keittiössä onkin ihan vieras kaksilahkeinen eikä sinulla ole mitään hajua miksi hän on keittiössäsi.

(True story. Mun ensimmäisen kämppiksen yöllinen heila yllätti olemalla keittiössä, kun pyyhälsin unihiekat silmissäni kahvinkeittimelle.)

6. Tämä on ehkä pikkujuttu eikä oikein liity kämppiksenä olemiseen, mutta kirjoitanpa sen silti. Joissakin soluasunnoissa on yhteinen suihku ja wc. Olis ihan hirvittävän mukavaa kyädä illalal vessassa ilman, että astuu ihan järkyttävään vesilammikkoon. Eli kuivaa se suihkuhuoneen lattia! Se ei vie aikaa - varsinkin kun tilaa on se kantti x kantti.

Lähde: Weheartit.com

7. Kukaan ei tykkää tiskaamisesta. Mutta jos ajattelit lähteä pois asunnosta pidemmäksikin aikaa, olisi kiva tiskata ennen lähtöä. Muuten tiskit jäävät asuntoon jääneen kämppiksen riesaksi ja pahimmassa tapauksessa likaisissa astioissa kasvaa uusi eliöyhteiskunta. Yök.

(Oikeesti, kerran olen tiskannut kämppiksen tiskit, kun niissä asui joitakin ameeboja vai mitä lie alkueläimiä olivatkaan. Hyh.)

8. Tässä minullakin olisi parannettavaa - nimittäin keittiön roskiksen viemisessä. Kun huomaat roskikset olevan niin täynnä, ettei vanupuikkokaan mahdu siihen, ole hyvä ja vie roskat pois. "Mutku mä vein viimeks eikä se vie ikinä!" Mitä sitten? Ei ne roskat siitä itsekseen lähde käveleen, joten vie vaan!