Monet tuntuvat nykyään olevan sitä mieltä, että koolla on väliä. Vaatekoko, BMI, pituus, paino, vyötärön ympärys, kehon rasvaprosentti, syödyt kalorimäärät, selluliitin ja mahamakkaroiden määrä... Kaikki nämä (ja varmaan moni muukin) tuntuvat olevan kovin tärkeitä ja niiden arvojen vahtaaminen vielä tärkeämpää. Ihan kuin kirjoittamattomissa säännöissä olisi oletetut viitearvot näille ja niiden ulkopuolella oleminen on universaalisen kamala asia. Välillä mietin, että luuleeko ihmiset, että ne "viitearvot" tekevät sinusta paremman ja arvokkaamman yksilön tässä yhteiskunnassa...
Mä olen sitä mieltä, että humpuukkia tommonen.
Ketään ei oikeasti ihan hirveesti viitsi kiinnostaa, onko sun BMI 21 vai 28, painatko 60 vai 80 kiloa, paljonko kaloreita sun aterias sisältää tai kuinka monta (ja isoa) mahamakkaraa sulle tulee istuessa! Ei sun perhe tai ystävät hylkää sua sen takia, että olet painoindeksin mukaan ylipainoinen. Tai siksi, että sulla on jättimäinen mahamakkara, jota sun vyötäröltä kiristävät vaatteet korostavat. Niitä kiinnostaa vain se tosiasia, että voit hyvin. Siis semmoisena kuin sä olet. Mä olen tullut siihen tulokseen, että onnellisuus lähtee pitkälti siitä, että on suhteellisen ookoo itsensä kanssa (sillä kukapa meistä olisi 100% tyytyväinen itseensä?) eikä välitä tippaakaan siitä mitä muut susta ajattelee tai mitä mieltä jotkin helvatun viitearvot on susta. Olet arvokas ja paras yksilö ihan vain omana itsenäsi ja sen kokoisena ja näköisenä kuin ikinä oletkaan.
Itse elin kauankin siinä uskossa, että olen vääränlainen ja arvoton ihminen, kun en omistanut pyykkilautavatsaa, söin terveellisesti ja epäterveellisesti vuoropäivinä tai kun istuessa mahan kohdalle ilmestyy triljoona makkaraa. Koin oloni epämukavaksi, kun kävin joka aamu vaa'alla tai surffailin netistä kuvia hakusanalla fitspiration ja itkin kun en näyttänyt samalta kuin muutkin. Ajattelin, etten voi olla onnistunut yksilö muuten kuin näyttämällä kuvien tytöiltä tai että olisin jotenkin arvottomampi mahamakkaroineni... Voi hyvää päivää, onneksi asiat on toisin nykyään.
Mun vaatekoko vaihtelee S-koosta M-kokoon, mä en tiedä paljonko painan eikä mua kiinnostakaan se, syön sitä mitä mä haluan eikä se todellakaan aina ole terveellistä, mulla on selluliittia reisissä ja saan muuten aikas monta mahamakkaraa aikaiseksi kun istun! Silti olen mielestäni hyvännäköinen ja arvokas. Mulla on perhe ja ystäviä ja he ovat semmoisia ihmisiä ketkä välittävät musta juurikin semmoisena kuin mä olen. Tai vaikka lihoisinkin vielä tästä. Tai laihtuisin. Niillekin on tärkeää vain se, että olen onnellinen ja terve.
Ollaan kaikki tosi tyytyväisiä itseemme!
(Ps. Kirjoituksen inspiraationa toimi Annukka. Kiitos hänelle!)
