Kesän huipennus eli Ginga na Mata 2012 on ohi. Okei, kirjoitan tätä tyypilliseen tapaani piiiikkasen myöhässä, mutta eihän se ketään haittaa. Kai? Kerrankin mulla on aikaa kirjoittaa, joten tällä kertaa en jätä teitä kuvien varaan. Ainiin, kaikki kuvat on sitten Marko Valmun ottamia. Ei minun. Oma kamerani oli hyvin pakattuna kameralaukussa.. Mutta muut ottivat onneksi kuvia mun puolesta ;D
GNM12 oli mun viides capoeiraleiri. Tänä vuonna oli kuitenkin ihan erilainen leiri, sillä olin ensimmäistä kertaa talkoolaisena. Oma leirini alkoi siis jo keskiviikkona, kun olimme pystyttämässä paikkaa kasaan. Aloitimme aamun Academialta, josta tavaroiden kantaminen alkoi. Paikalla oli monta brasilialaista rumpuryhmäläistä, jotka olivat tulleet vierailulle meidän leirille. Vähäx sidee!
Leiri alkoi torstaina ihmisten antaman energian voimin, sillä yöllä oli tullut nukuttua vain muutama hassu tunteroinen. Oli siistii nähdä taas kaikki kivat ihmiset, joita ei ole nähnyt aikoihin! Leirillä oli kokonaisuudessaan noin 150 capoeiristaa, joten ei ainakaan jäänyt yksin ;) Kuten jo aiemmin mainitsin, brasiliasta oli tullut rumpuryhmä Batukenjén oppilaita sekä itse Celin du Batuk perheineen. Meillä oli myös vieraita Sveitsin Lausannesta, kun Mestre Paulão, Professora Onza (ei sit mitään käryä miten hänen nimensä kirjoitettiin), Professor Andry ja Andryn tyttöystävä Boneca saapuivat opettamaan meille heidän capoeiraansa. Eikä saa unohtaa meidän omia opettajia!
Opin ihan hirveästi uutta, eri asia on vain, että muistanko niitä enää... Mutta tärkeintä on se tunne, kun oppii jotain uutta. Ja minä ainakin opin koko ajan jotain uutta. Yhtään ei ollut mitään vanhan jauhamista. Älkääkä vain kuvitelko, että meillä oli pelkästeen capoeiratreeniä, ehei. Meillä oli myös rummuttelua (,jota en valitettavasti itse ehtinyt koskaan tekemään), joogaa aamuisin sekä rutkasti sambaa ja tanssimista. Ihan mieletön fiilis ja energia koko leirin ajan! Vaikka keho alkoi kapinoimaan liikkumista vastaan, niin pään sisällä oli sen verran kova meno, että kroppa antoi periksi aika helpolla :) Capoeiraakin piristettiin möyrimällä mudassa ja luikeroimassa saippuassa. Ainiin en saa unohtaa mainita, että kesän 2012 saippuajalkapallon lyömätön joukkue on TEAM REGIONAL! Wuuuuhuuuu, hyvä me!
Kaiken kaikkiaan haluan kiittää kaikkia leiriläisiä tasapuolisesti. Kiitos opettajille siitä, että heillä on halua opettaa meille uusia asioita. Kiitos Batukenjéläisille halusta tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja halusta jakaa iloansa meille kaikille. Kiitos leiriläisille, jotka antoivat energiaa treenata ja joidenka kanssa on mukavaa viettää aikaa keskellä metsää. Kiitos koko talkooporukalle, jotka varmasti tietävät mitä ovat tehneet <3
Haluan vielä jatkaa kertomalla pikaisia kuulumisia tähän loppuun, ennen kuin unohdan kokonaan blogin päivittämisen.. Tätä kirjoittaessa olen Tampereella vaikka minulla olisikin työviikko edessä. Kaksi ensimmäistä päivää vietin sairaslomalla (= palauduin leiriltä) ja mun PITI mennä kyllä tänään töihin, mutta hassusti mulle kävi kummiskin. Olin eilen treeneissä, jonka jälkeen jäin viettämään aika Hämeenlinnaan. Noh, en tietenkään vahtinut kelloa kovin tarkkaan, joten tietenkin lähdin asemalle hieman liian myöhään. Saavuin asemalle siinä uskossa etten myöhästynyt junasta, koska taululla vielä luki junani tiedot. Mutta kuinka arvattavaa onkaan se, että koko hemskutin taulu pimeni. Eli ei junaa Riksuun siis. Seuraava juna sinne lähtee puoli kuuden aikoihin ja asema suljetaan puolen yön jälkeen. How nice. Noh minäpä reippaana tyttönä kysyn neuvoa äidiltä, joka ehdotti että ottaisin junan Tampereelle (,koska sinne menee vielä junia yömyöhään) ja menen nukkumaan vanhempieni luokse. Täällä siis ollaan eikä töissä. Welcome to my life, mun elämä on joskus kuin jostain surkeesta komediasta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti