Eilen vitsailtiin Paulan kanssa englannin tunnilla (aiheena murtumat), että treeneissä tulee kuitenkin damagee niin, että mullakin murtuis jotakin. Läheltä liippasi. Murjoin peukaloni.
Sain tosiaan potkun suoraan peukalooni niin että se vääntyi väärään suuntaan. Kipeää teki, mutta mä aattelin sen olevan vain tärähdys. Juu, kipu alkoi koveneen, joten kylmäsin koko sormen ihan suosiolla ja aloin pohtimaan, että olisikohan tarvetta lääkärillä.. Hämeenlinnan sairaalan päivystys kutsui...
Ei ole murtumaa - ainakaan näillä näkymin, koska huomenna kuulen radiologin lausunnon. Sen sijaan peukalon tyvinivelen nivelsiteet tai jotkut vastaavat ovat sökönä. Tarkkaan en tiedä vielä mikä oikeesti on vikana ja kuinka pahasti, koska peukaloa oli järkyttävän kivun takia vaikea tutkia. Sitä pitäis siis väännellä ja käännellä ja tunnustella, joten meen perjantaina käymään uudestaan lääkärissä näyttämässä peukaloa.
Ei satu oikeestaan niin paljoa enää kuin kuvittelin. Tietyt asennot ja jutut sattuu, onneksi on toi lastasysteemi. Arvatkaa vaan olenko vasenkätinen ja onko vammapeukkuni juuri vasemmassa kädessä? Hupaisaa. Moni onkin tänään koulussa heittänyt: "Onneks se on vasemmassa kädessä!" En oo ihan samaa mieltä... Mutta en valita, ei tää mun maailmaa kaada. Tosin oikeekätisenä eläminen on hassua ja rasittavaa. Ja yhdellä kädellä eläminen on hauskaa ja vaivalloista :D Olisitte nähnyt mun aamun, kun yritin epätoivoisesti tehdä normitoimiani yhden käden varassa.... Yritin mennä kahdeksaksi kouluun, mut olin ysiltä vasta lähtövalmis :-D No mulla meni vähän kauemmin kuin kuvittelin.
Life goes on ja kuten jo Facebookissa sanottiin, Vierivä Pimppis ei sammaloidu. Kyllä, luitte oikein, mulla on kamala liikanimi.. Tulee siis ihan Pimentasta (hahah, lempinimen lempinimi ;-) ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti