Muuttuako vaiko eikö muuttua?

Pikkusiskoni on syksyllä menossa yläasteelle, mistä keskusteltiin äitini kanssa. Äitini pelkää, että siskoni joutuu kiusaamisen kohteeksi - aivan kuten isosiskonsakin aikoinaan. Mietittiin ns. "ehkäisykeinoja" asialle ja äitini tokaisi: "Pitäis vaan olla niinkuin muut ja kulkea massan mukana. Silloin ei joudu kiusatuksi." Tämä nostatti raivon pintaan, mutten vaivautunut äidilleni huutamaan asiasta. Sen sijaan voin kirjoittaa raivotekstiä tänne...

Miksi v***ssa pitäisi olla kuin muut? Joo tiedän (paremmin kuin hyvin), ettei kiusattuna oleminen ole todellakaan mitään juhlaa, mutta en minä nyt sentään haluisi ostaa asemaani matkimalla muita. Silloin yläasteaikoina sitä kyllä osittain toivoi olevansa kuin muutkin, ettei joutuisi aina silmätikuksi. Tuntui, että omana itsenään erottui liikaa joukosta, massassa olisi vain sulautunut joukkoon. Omasta yläasteajasta muistan Lacosten kengät, Longchampin laukut ja ne rumat ruudulliset huivit, jonka merkkiä en saa juuri nyt päähäni. Haaveilin salaa Lacosten kengistä, mutta en koskaan saanut niitä. Jos olisin saanutkin ne kengät tai laukun tai jotain muuta, olisin varmasti muuttunut massateiniksi. Olisinko ollut silloin paremmassa asemassa? Tuskin, olisi pitänyt vielä persoonallisuutta ja kiinnostuksen kohteita muuttaa. Olisi pitänyt ryypätä salaa lähes joka viikonloppu. Olisi pitänyt harrastaa jotain muuta kuin teatteria ja capoeiraa. Olisi pitänyt kiinnostua meikkaamisesta ja vallitsevista muoti-ilmiöistä. Sen sijaan olin vain minä, vaikkakin hieman hiljaisempi versio.

Jälkikäteen ajatellen, omana itsenään pysyminen oli merkki itsensä arvostamisesta. Vaikka suurimmaksi osaksi vihasin itseäni, pieni osa minusta halusi näemmä taistella massautumista vastaan. Pidin Pidän itsestäni sen verran, etten hyväksynyt itseni muuttamista. Jos en olisi arvostanut itseäni, olisin heittäytynyt massan joukkoon ja ollut jotakin muuta kuin olen. Sen sijaan jatkoin elämääni ja olemistani samalla lailla kuin ennenkin. Pitkän ja kivisen tien jälkeen voin nyt sanoa, että kyllä kannatti.

Tätä kirjoittaessani tajusin, ettei ole olemassa ehkäisykeinoja kiusatuksi tulemiselle. Jos haluaa siis olla oma itsensä hamaan loppuun asti. Täytyy vain kestää, se loppuu kyllä aikanaan. Kokemusta on. Ainoat neuvot, jotka annan siskolleni: Luo ystävyysuhteita, joiden avulla maailma ei näytä niin kauheelta paikalta. Hanki koulun ulkopuolelle jotakin odottamisen arvoista, jotta yhden koulupäivän kestäminen olisi helpompaa.

weheartit.com