...spontaanit pyöräretket metsässä, kun voi viilettää pyörällä mäet ja mutkan epäilyttävän kovaa ja tuntea tuulen ja haistaa metsän ja olla iloinen.
Poljin pururataa, jota pitkin olen hiihtänyt 10 vuotta sitten. Oli huojentavaa kulkea sitä mielekkäämmällä tavalla kuin hiihtämällä, mutta en voinut olla hymyilemättä mielikuvalle. Siis sille, jossa 12-vuotias Jenna hiihtää epätoivo mielessä ja eväät vielä repussa. Polkiessani näin paljon kauniita paikkoja ja olisin halunnut kuvailla niitä edes puhelimella, mutta vauhdin huuma vei mennessään. Ehkä joskus toiste sitten.
 |
| Tämän kuvan pysähdyin ottamaan. Parempia maisemia oli jo ollut monta aiemmin. |
Ps. Pyöräilin 17,86km yhteensä äsken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti