Gran turismo, Brassibon

Vihdoinkin pääsin päivittämään blogia ja kertomaan Lissabonin matkastamme. Lähdettiin Ainon kanssa sinne 15.8. Yöllä ei nukuttu ollenkaan, sillä bussi lähti 1:45 kohti lentokenttää ja kone Frankfurtiin 6:35. Bussissa torkkui hieman, mutta ensimmäiset yöunet nukuttiin Frankfurtin lentokentän penkeillä, kun vaihtoaikaa oli se 5½ tuntia.. :D 

Saavuttiin Lissaboniin neljän jälkeen päivällä. Kone oli hieman myöhässä, joten katsoimme parhaaksi soittaa hostellille, että tulemme myöhässä kirjaamaan itsemme sisälle. Hostellina toimi Alfama Patio Hostel, joka on aivan mahtava! Ihmiset oli mukavia siellä ja erittäin hyvää palveluakin saatiin :) Sieltä keskustaan on 20-30 minuutin kävelymatka eli ei kaukana ole se. Mutta niin, ensimmäinen päivä vietettiin kierrellen Alfaman katuja ja syöden illallinen hostellilla.

Seuraavana päivänä, torstaina, suunnattiin rannalle. Ydin-Lissabonissa ei ole uimarantoja johtuen Tejo-joesta. Sen vedessä en voi uida, joten pitää mennä lähikaupunkien rannoille uimaan. Ne ovat meren äärellä, joten uiminen siellä on mahdollista. Matkat taitettiin junalla, joten aikaa kului ehkä max ½ tuntia. Me käytiin Cascais-nimisessä kaupungissa. Oli kyllä kylmää vettä! Mutta piankos se siitä lämpeni... ;D

Alfama

Cascais

Hostelli järjesti kaikenlaista jännää tapahtumaa ja yksi niistä oli Sinta Tour, johon osallistuimme perjantaina. Sintra on pieni rauhallinen kaupunki lähellä Lissabonia. Meitä opasti Carlos, joka tiesi enemmän kuin tarpeeksi kaikesta. Carlos kävelytti meitä pitkin Sintraa ja tutustutti meidät portugalilaiseen makuelämykseen pienessä putiikissa. Siellä me maisteltiin joitain hilloja, jotka oli esim. sekoitettu portviiniin :) Maisteltiin myös portviinejä, jotain jännää viinaa, juustoo, chilikastiketta... No kaikkea maistettiin! Omnom oli kyllä hyvää kaikki <3 Carlos näytti meille kolme vaihtoehtoista paikkaa, mihin me voisimme kukin hajaantua. Kaksi ensimmäistä kohdetta olivat linnoja ja viimeinen oli vanha huvila puutarhoineen. Jälkimmäiseen me kaikki kuusi turistia menimme, kiitos Carlosin myyntipuheen.

Quinta da Regaleira oli muistaakseni (oli hieman vaikea keskittyä kuuntelemiseen, kun katselin maisemia) kahden rakastavaisen lemmenpesä. Siellä oli paljon maanalaisia salakäytäviä ja patsaita ja torneja ja kaikkea. On hyvin vaikea kuvailla millaista siellä oli; niin jännää oli. Käveltiin sellaisessa tunnelissa ja se johti meidät ison kaivon pohjalle, josta päästiin portaita pitkin kiipeämään ylös! Whipii. 

 Carlos vei meidtä myös käymään Euroopan läntisimmällä kohdalla, Capo da Rocalla. Siellä silmä lepäs, kun aallot löivät rantakallioihin ja meri jatkui ja jatkui. Kiipeiltiin kallion kärjelle ottamaan pakolliset turistikuvat.

Muuten vietettiin aikaamme kierrellen kaarrellen Lissabonin katuja ja visiteerattiin Oceanáriossa. Lissabon on oikein mukava kaupunki, todella paljon nähtävää tämmöisille pienille ihmisille. Vieläkin jäi näkemättä joitakin turistikohteita, mutta ei se kyllä oikeastaan haitannut. Mun mielestä meidän matkan ohjelma oli onnistunut, vaikkei mitään etukäteen oltu suunniteltukaan. Lämmintäkin oli, kiitos kysymästä. Alkulomasta oli sopivan lämmin, mutta lopulta hellelukema nousi yli kolmenkymmene asteen... Se tuntui hieman lämpimältä, jos ei tuullut :D

Cristo Rei

Voi, oli kyllä sellanen reissu. Jalat on ihan hapoilla vieläkin, kun joutui kipuamaan monen monta kertaa ylämäkiä ja portaita ja vielä vähän lisää ylämäkiä. Muutenkin kuljettiin paljon jalkaisin. Harmikseni en päässyt  puhumaan ihan niin paljon portugalia, kuin olisin halunnut. Vaaleasta ihonväristäni johtuen paljastun turistiksi melko nopeasti, joten usein meitä palveltiin automaattisesti englanniksi. Ei siinä sitten huvittanut yrittää sönköttää huonolla portugalilla mitään :D Mutta kielitaidosta oli hyötyä yöelämässä, kun ihmisiä alkoi tulla juttelemaan ja kaikki eivät osanneet englantia.. Jotakin sai edes puhua.

Aion vielä lopuksi kertoa reissun mahtavimmasta hetkestä. Se oli viimeinen ilta siellä, istuttiin Ainon kanssa joen rannalla sellaisella aukiolla. Siellä soi forró-musiikki. Forró on siis brasilialainen tanssi, jos ette sitä tienneet. Ne biisit oli kaikki sellaisia, jotka minä olin Suomessakin kuullut. En tiedä mistä se kumpus, mutta tunsin itseni todella onnelliseksi. Voi Lissabon <3

Korjaan. Paras hetki reissussa oli lauantai-ilta, kun meillä oli hostellilla BBQ-ilta. Oltiin Ainon kanssa riipparissa ja keksittiin hounoja vitsejä. Nauroin vedet silmissä niille. Se oli hyvä hetki. <3

tässä kaikki tällä kertaa

Kesäinen päivä Tampereella ihanan Idan kanssa kului...

....valokuvaillessa turhia asioita

...syömällä "aamupalaa" Kaffilassa (oli muuten hyvää piirakkaa!)

...istuskellen saunaveneen edessä mansikoiden kera 

...etsiessä kahluupaikkaa paljain jaloin

...leikkiessä Pyhäjärven rannassa, kun kesäteatterilla raikaava Vuonna 85 rytmitti elämäämme

...katsellessa lentopalloilijoita rannalla 

Tässä kului eilinen päiväni Idan kanssa. Lentopalloilijoiden jälkeen suunnattiin Idalle tekemään hyvää namnam ruokaa eli ruis-kanahamppareita. Omnom <3 Tosin me ei kyl jaksettu syödä kun yhdet.. Mut syötiin me muutakin kyllä, älkää luulko ettei meille ruoka maistunut :D Ja jottei oltais mummouduttu liian mukavalle sohvalle, päätettiin kävellä sellaiset 6km Idalta keskustaan juomaan lasilliset vettä... Idea osoittautui hyväksi, sillä ehdittiin murehtia maailman kamalat asiat läpi ja saatiin hyötyliikuntaakin!

Gingaa na matassa

Kesän huipennus eli Ginga na Mata 2012 on ohi. Okei, kirjoitan tätä tyypilliseen tapaani piiiikkasen myöhässä, mutta eihän se ketään haittaa. Kai? Kerrankin mulla on aikaa kirjoittaa, joten tällä kertaa en jätä teitä kuvien varaan. Ainiin, kaikki kuvat on sitten Marko Valmun ottamia. Ei minun. Oma kamerani oli hyvin pakattuna kameralaukussa.. Mutta muut ottivat onneksi kuvia mun puolesta ;D 

GNM12 oli mun viides capoeiraleiri. Tänä vuonna oli kuitenkin ihan erilainen leiri, sillä olin ensimmäistä kertaa talkoolaisena. Oma leirini alkoi siis jo keskiviikkona, kun olimme pystyttämässä paikkaa kasaan. Aloitimme aamun Academialta, josta tavaroiden kantaminen alkoi. Paikalla oli monta brasilialaista rumpuryhmäläistä, jotka olivat tulleet vierailulle meidän leirille. Vähäx sidee! 

Leiri alkoi torstaina ihmisten antaman energian voimin, sillä yöllä oli tullut nukuttua vain muutama hassu tunteroinen. Oli siistii nähdä taas kaikki kivat ihmiset, joita ei ole nähnyt aikoihin! Leirillä oli kokonaisuudessaan noin 150 capoeiristaa, joten ei ainakaan jäänyt yksin ;)  Kuten jo aiemmin mainitsin, brasiliasta oli tullut rumpuryhmä Batukenjén oppilaita sekä itse Celin du Batuk perheineen. Meillä oli myös vieraita Sveitsin Lausannesta, kun Mestre Paulão, Professora Onza (ei sit mitään käryä miten hänen nimensä kirjoitettiin), Professor Andry ja Andryn tyttöystävä Boneca saapuivat opettamaan meille heidän capoeiraansa. Eikä saa unohtaa meidän omia opettajia! 

Opin ihan hirveästi uutta, eri asia on vain, että muistanko niitä enää... Mutta tärkeintä on se tunne, kun oppii jotain uutta. Ja minä ainakin opin koko ajan jotain uutta. Yhtään ei ollut mitään vanhan jauhamista. Älkääkä vain kuvitelko, että meillä oli pelkästeen capoeiratreeniä, ehei. Meillä oli myös rummuttelua (,jota en valitettavasti itse ehtinyt koskaan tekemään), joogaa aamuisin sekä rutkasti sambaa ja tanssimista. Ihan mieletön fiilis ja energia koko leirin ajan! Vaikka keho alkoi kapinoimaan liikkumista vastaan, niin pään sisällä oli sen verran kova meno, että kroppa antoi periksi aika helpolla :) Capoeiraakin piristettiin möyrimällä mudassa ja luikeroimassa saippuassa. Ainiin en saa unohtaa mainita, että kesän 2012 saippuajalkapallon lyömätön joukkue on TEAM REGIONAL! Wuuuuhuuuu, hyvä me!

Kaiken kaikkiaan haluan kiittää kaikkia leiriläisiä tasapuolisesti. Kiitos opettajille siitä, että heillä on halua opettaa meille uusia asioita. Kiitos Batukenjéläisille halusta tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja halusta jakaa iloansa meille kaikille. Kiitos leiriläisille, jotka antoivat energiaa treenata ja joidenka kanssa on mukavaa viettää aikaa keskellä metsää. Kiitos koko talkooporukalle, jotka varmasti tietävät mitä ovat tehneet <3

Haluan vielä jatkaa kertomalla pikaisia kuulumisia tähän loppuun, ennen kuin unohdan kokonaan blogin päivittämisen.. Tätä kirjoittaessa olen Tampereella vaikka minulla olisikin työviikko edessä. Kaksi ensimmäistä päivää vietin sairaslomalla (= palauduin leiriltä) ja mun PITI mennä kyllä tänään töihin, mutta hassusti mulle kävi kummiskin. Olin eilen treeneissä, jonka jälkeen jäin viettämään aika Hämeenlinnaan. Noh, en tietenkään vahtinut kelloa kovin tarkkaan, joten tietenkin lähdin asemalle hieman liian myöhään. Saavuin asemalle siinä uskossa etten myöhästynyt junasta, koska taululla vielä luki junani tiedot. Mutta kuinka arvattavaa onkaan se, että koko hemskutin taulu pimeni. Eli ei junaa Riksuun siis. Seuraava juna sinne lähtee puoli kuuden aikoihin ja asema suljetaan puolen yön jälkeen. How nice. Noh minäpä reippaana tyttönä kysyn neuvoa äidiltä, joka ehdotti että ottaisin junan Tampereelle (,koska sinne menee vielä junia yömyöhään) ja menen nukkumaan vanhempieni luokse. Täällä siis ollaan eikä töissä. Welcome to my life, mun elämä on joskus kuin jostain surkeesta komediasta :D

Renttumeiningillä

Lomalla vimeinkin voin ottaa iisimmin, seuraavan viikon ajan ajattelen capoeiramuuveja.... Mulla on siis nyt lomaaaaaa! Parempaan väliin ei olisi loma voinutkaan tulla. Aivot alkoivat ollakin jo lomalla kaikesta moppaamisesta. Alkuloma kului Tampereella ja loppuloma sitten Padasjoella capoeiraleirillä! Tampereen visiitti alkaa olla ohi, sillä tänään junailen itseni takaisin Kanta-Hämeeseen. 

Viikonloppu sujui hyvin, kerkesin kerrankin vain olla. Perjantain löllöilin porukoilla ja lauantaina olin sitten Ainolla löllöilemässä. Olisko muuten eka kerta aikoihin, kun EI mennä Ainon kanssa baariin? :D Eiku käytiinhän me Keskustorilla katsomassa Ruokatoria. Se oli meidän harmiksemme menossa kiinni silloin kun me sinne pyllähdettiin :C Olisin halunnyt lättyjä, mut ei sit.. Höh. Maijakin liittyi seuraamme ja käytiin hakemassa smoothiet (ja Maijalle ruokaa). Hengailtiin Näsikallion puistossa hetkinen ja sitten olikin aika mennä Ainolle löllöilemään. Meillä oli hieno suunnitelma lähteä illalla koripalloilemaan Sorsapuistoon, mutta oltiin niin väsyneitä, että ei me mihinkään lopulta menty :D Ainiin, mun asuvalinta oli ehkä kauhein ikinä! Unohdin ottaa neuleen Riihimäeltä mukaani, joten jouduin lainaamaan veljeni Jullen neuletta. Näytin ihan kulkurilta... 

Hyvässä kunnossa noi mun kynnet <3

Silloin viikko sitten...

... meni viikonlopun suunnitelmat iha uusiksi, kun ei ollutkaan varaa Aitoon Kirkastusjuhliin :( Kuitenkin viikonloppu oli onnistunut, vietin sen hämeenlinnalaisten seurassa :)) Kiitos kaikille, erityisesti Noorikselle, joka jaksoi kattella mun naamaa ja kuunnella mun juttuja koko viikonlopun! 

Muita kuulumisia. Oon vaihteeksi treenannut aina kun on mahdollista eli Tampereen treeneissäkin on tullut käytyä. En ymmärrä, miten mun kunto riittää siihen, mutta hyvin mä vedän. Tai ainakin omasta mielestäni ;D Oon myös kolmena iltana ollut Academialla auttamassa maalailemalla lattian logoja. Tänäänkin olin "muutaman tunnin" eli sellaset 7,5 tuntia pensseli kädessä  <3 Mutta valmiiks tuli ja hyvää työtä tehtiin kaikki :) Nyt voi huomenna iloisin mielin treenailla, kun on lattia kunnossa! Huomenna siis on Gharronnen oppilaille järjestetty tapahtuma, jossa treenaillaan, sambaillaan, puhutaan capoeirasta ja tehdään kaikkee hauskaa. Uu itseasiassa se ei oo huominen, vaan tää päivä! Jee! Mutta nyt nukkumaan. Nauttikaa ainoista kuvista, mitä viikonlopulta kehtaa julkaista, Maken kamera kun lähti kävelemään varastetun repun mukana :C 

Diskojen mersu

Hej på dej! Vietin pitkästä aikaa viikonloppua Tampereella. Olisin voinut olla siellä pidempääkin, mutta työt kutsuu.. Tampere tuntui ekaa kertaa sieltä pois muutettuani niin kodikkaalta, että oli ihan surkuisaa istua junassa kohti Rixua :( Enkä mä pääse sinne piiiitkään aikaan. Tai no ehkä reeneihin juu, mutta en sen enempää. Mälsää.

Perjantaina suunnittelin töissä, että voisin viettää rauhallisen koti-illan perheen kanssa. Muutaman viikon univelat olisi samalla saatu karistettua. Tyypilliseen tamperelaiseen tapaan törmäsin (onpas monta t-kirjaimella alkavaa sanaa peräkkäin..) Fabioon ja Lauraan ja yhtäkkiä olin laittautuneena Passionissa juoruilemassa Lauran kanssa. Oli kyllä kiva jutella pitkästä aikaa, en ees muista koska ollaan viimeks juteltu kunnolla.. :) Kotiuduttiin kuitenkin aikaisin, koska viimeinen bussi menee vähän liian aikaisin. Pääsin siis nukkumaan kaikki velat pois! Jipii!

Lauantaina kävin äiskän ja iskän kanssa sukuloimassa vaarilla. Mukana oli myös serkut, joiden piirtäjämaisterina sain toimia. Joo mä tykkään kans tosta mun piirtämisasennosta... Että voi olla kummallisempi asento :D Sukuloimasta kiirehdin suihkuun ja Ainolle. Sovittiin aika päiviä sitten, että lähdetään Tampereen yöhön, kun ei tiedetä, koska päästään sinne seuraavan kerran yhdessä. Luottobaarimme Senssi kutsui meitä kovalla äänellä, vaikka me yritettiin vaihtaa suunnitelmia. Hieno ilta oli! Näytin kerrankin ihmiseltä, kun Aino oli laittanut mulle kikkurat ;)

Aamulla (tai oikeastaan päivällä) Aino paistoi meille lättyjä <3 Omnom. Maha tuli kyllä täyteen niistä, kun Aino pakotti syömään melkein kaikki... Se yrittää lihottaa mua selkeesti. On siinäkin ystävä. 

Käytiin myös pikaisesti Näsijärven rantakalliolla. Munkin piti mennä uimaan, mut vesi oli niin jäätävää, että tuli pupu pöksyyn ;D Aino teki mulle hienon tatuoinnin hiilillä -.- Youtube-video saa luvan selittää teille tatuoinnin filosofiaa. 

Lisää Tampere-viikonloppuja minulle! Mutta harmi, en kyl pääse varmaan kuukauteen :C Tosin, mulla on kyl paljon muita kivoja juttuja sitä ennen koettavana :)) Mulla ei oikein muuta sanottavaa tähän ole oikein, joten heiheii!