Otsikoiden keksiminen on tyhmää

Terveisiä tenttikirjan äärestä! Oikeastaan pidän lakisääteistä taukoa lukemisesta, kun alkoi menemään pankreatiitit, ileukset, loop-ileostoomat ja sun muut ihanuudet sekaisin.. Uusin siis kaikki kevään tentit, ah <3 Enkä tietenkään ole jättänyt lukemista viimetinkaan, kun koe on torstaina eikä mulla ole vielä(kään) yhtä tenttikirjaa.. No panic! 

Pahoittelen, ettei ole tarjolla mitään mielenkiintoisia kuvia. Ulkona on ollut hienoja päiviä enkä edes käytä niitä hyväkseni ja mene ulkoiluttamaan kameraa... Ei huvita mennä yksin kuvaileen, kun tää Riihimäki ei mun omasta mielestäni ole mikään hirveen kuvauksellinen paikka. Joku kaveri olisi oivallinen syy lähteä kuvaileen, vinkvink ;-D Mun Nikon suorastaan huutaa, että sitä pitäis käyttää! Ei oo aikoihin tullut kuvailtua mitään järkevää, joten oon kuvaillut mun huonetta. 

Kerrankin siivosin KOKO kämpän kunnolla! Yleensä tyydyn vain raivaan tavaroita oikeille paikoille ja pölyjen pyyhkimiseen ja muun kämpän siivoominen on vielä harvinaisempaa. Viikonloppuna iski siivousvimma (=välttelin tenttiin lukemista) + Paula oli tulossa mun luokse viettämään iltaa. Heti tuli kodikkaampi olo, kun on siisti koti! Länttäsin mun koulupöydän yläpuolelle muutaman valokuvan, joiden katsomisesta tulee parempi mieli. Vasemmalla oleva kuva meidän perheestä on otettu 2002-2003, kun asuttiin Kangasalla eli oon noin 10-vuotias. Oikealla on abivuoden kaverikuva vuodelta 2010 <3 Pitäisi teettää muutamia kuvia lisää ja pistää albumiin. Mulla olis jopa valittuna kuvatkin vuosilta 2008-2012, mutta arvatkaapa saanko mä ikinä mitään aikaiseksi? En.

Tänään oon siis töiden jälkeen opiskellut. Aikuisten oikeesti! Yleensä en pysty lukeen kotona, mut tänään kykenin keskittymään tarpeeksi jeejee :-) Toimin paremmin paineen alaisena, mikä selittääkin keskittymiskyvyn... Huomaa, että termit alkaa oleen hallussa, kun kirjoitan muistiinpanoihin mielummin termein kuin oikein sanoin :-D Hyvä vaan, kentällä kun tarvii enemmänkin noita "slangisanoja" kuin oikeita nimiä -.-Sairaalasarjojen katsominen on helpottunut, kun tunnistaa esiintyviä sairaalasanoja; nimimerkillä "hihkun Housea katsoessani, jos tunnistan jonkun sanan"... Halvat on huvit.

Muista painehaavat!

Gastro sai sydämen, koska työharjoittelu.

Viimeinen kuva on todiste siitä, että näytän typerältä hiukset kiinni. Ainoa miinus hoitsun työssä :-D Hiukset toki voisi laittaa jotenkin kivasti kiinni, mutta A) mä en osaa B) en jaksa aamulla keskittyä hiusten räpeltämiseen. Meikkaaminen voisi ehkä auttaa asiaan, mutta kuten ootte ehkä huomannut, mun yleisilmeeseen ei kuulu runsas meikki. Ei siis auta muu kuin kestää. Kyllä ihmisen elämä on vaikeeta aina välillä... :-D

Huomenna iltavuoro, joten voi valvoa hieman. Eli se tarkoittaa armotonta opiskelua! Tai Facebookkaamista.

Varjot silmien alla

Yksi treenikaveri kysäisi tänään: "Miten sulla on noin tummat silmänaluset?" Veri alkoi kiehumaan päässä, mutta sain rauhoiteltua itteni ja selitin syyn: TYÖHARJOITTELU.

Oon jo toista viikkoa työharjoittelussa Lahden keskussairaalassa gastroenterologisessa kirurgian vuodeosastolla. Pikkuhiljaa oon päässyt mukaan tohon touhuun, mutta paljon on vielä opittavaa. Todella paljon siis. Ainoa miinus on tuo välimatka, jota joutuu kulkemaan viisi kertaa viikossa. Juna kulkee Riksun ja Lahden välillä 40 minuuttia ja siitä pitäisi vielä bussilla matkustaa sairaallalle, sillä se sijaitseen noin kuuden kilometrin päässä rautatieasemasta.. Eli mulla menee matkoihin vähintään vähän reilu tunti. Ei kuulosta paljolta, mutta on se pidemmän päälle raskasta.

We<3it

Ja miksi olen väsynyt koko ajan? Aamuvuoroon mennessäni joudun heräämään viiden aikaan aamulla. Itse työharjoittelu on henkisesti (ja fyysisestikin) niin raskasta kaiken keskittymisen ja uuden omaksumisen takia että pää on ihan sekaisin, kun kello lyö kolme ja pääsee osaston ovista pihalle. Riihimäellä olen normaalisti viiden aikaan. Ja vaikka menisinkin nukkumaan ajoissa (mitä en muuten tee, koska haluan, että mulla on myös elämääkin), oon silti väsynyt viideltä kun saamarin kello pärisee soimaan. Oi, onhan mulla välillä iltavuoroja, mutta oon Riksussa vasta yhdentoista aikaan ja seuraavana aamuna on herätys taas viideltä. Aivot ei ehdi latautuun siinä ajassa, ainakaan mulla. Ja kun soppaan lisätään vielä työharjoittelun eli mun muun elämän muut ongelmat ja murheet niin voilá: mahtava yhdistelmä on syntynyt. Siksi siis olen väsynyt.

Oikeastaan mun ei edes tarvitsisi selittää kenellekään tätä, mutta näin tässä vaan kävi. Samalla pääsi purkaan vähäsen ajatuksia.

eikä mikään ole muuttunut?

Minä maaliskuussa 2009:

- olin 16-vuotias
- eli olin lukion ekalla TYKissä
- asuin vanhempieni luona Hervannassa
- halusin muuttaa pois kotoo
- näyttävästi sain hienon idean leikata ihan lyhyeiksi hiukseni
- olin vuoden harrastanut capoeiraa
- teatteria olin harrastanut tuohon mennessä jo 6½ vuotta
- suunnittelin näyttelijän uraa
- ajattelin hakea lukion jälkeen TEAKiin
- kovat oli uskot taitoihin
- rakastin molempia harrastuksia
- teatteri oli kuitenkin intohimo
- kuvittelin olevani lihava......vaikka kuvista päätellen ei ihan siltä näytä
- halusin lähteä vaihtoon, mutta en halunnut "jäädä jälkeen" omasta ikäluokastani
- matkusteleminen kiinnosti, mutten tiennyt milloin tilaisuus sille koittaisi
- olin äärimmäisen epävarma itsestäni
- mulla ei ihan hirveen montaa kaveria ollut
- vietin paljon aikaa kotona
- tienasin rahaa siivoomalla Poliisikoulua
- elämäni suurimmat ongelmat varmastikin olivat riidat vanhempien kanssa, koeviikot ja kuinka saada aiak kulutetuksi teatterin ja capoeiratreenien välissä
- olin varsin äänekäs persoona, jonka jutut on niin tyhmiä että nauroin itsekin niille
- vannoin, etten koskaa juo kahvia

Minä maaliskuussa 2013:

- olen 20-vuotias
- opiskelen sairaanhoitajaksi toista vuotta - jäljellä noin 2½ vuotta
- asun kahden hengen soluasunnossa Riihimäellä
- inhoon asuntoani
- oon saanut villin idean kasvattaa hiuksia
- capoeiraa on tullut möngerrettyä 5 vuotta
(- teatterin lopetin 8 vuoden jälkeen vuonna 2010)
- ikävöin välillä teatteria
- en suunnittele mitään uraa, kai musta kuitenkin joku hoitsu tulee
- uskoisinpa taitoihini..
- katottuani vanhoja kuvia, kuvittelen itseni lihavaksi
- haluisin muuttaa pois ja toiseen kaupunkiin kokonaan
- haluan lähteä vaihtoon
- matkustelu kiinnostaa edelleen, harmi vain ettei ole rahaa
- olen vieläkin epävarma itsestäni
- mulla on olevinaan niin paljon kavereita, etten yhden viikonlopun aikana ehdi näkemään kaikkia ja mun kalenterista joutuu varaamaan mulle ajan, jos haluaa mut nähdä
- vietän tosi vähän aikaa kotona
- tienaan ylimääräistä rahaa hoitamalla mummuja vanhainkodissa silloin, kun on aikaa ja kun vanhainkodilla tarvitaan tuuraajaa
- suurimmat ongelmani ovat kuinka saada raha riittämään kaikkiin asioihin, mistä asioista pitäisi luopua, voinko lähteä vaihtoon, milloin pääseen treenaan seuraavan kerran, hemmetin tentit ja ennakkotehtävät, tulevat työharjoittelut sekä ihmissuhteet
- naureskelen tuolle 2009 minälle
- en oo vieläkään löytänyt volyyminsäätöä, joten olen yhä se hölöttävä kovaääninen persoona, joka nauraa lähinnä omille jutuilleen
- vannon, että tarvitsen vähintään kupin kahvia päivässä

Nyt riittää asioiden listaaminen! Kiitos.

Pitkän hiljaiselon jälkeen

Hupsista keikkaa! Meikäläisen blogipäivitykset on vähän jäänyt vähälle... Syytetään koulua asiasta. Nyt on onneksi pahimmat kouluhommat oikeestaan ohi, joten nyt voin tutustuu uudelleen tähän päivittämisen iloihin. Viimeaikaisten viikkojen kuvasaldo on ikävän pieni. Ainoat kuvat tältä vuodelta on otettu joko treeneistä tai sitten oon kännykällä lämässyt kuvia Instagramiin. Nyt aattelin olla niin epätoivoinen ja laittaa tännekin niitä kuvia, koska en kestä kuvatonta postausta!

Kuluneet viikot oon lähinnä viettänyt koulukirjan äärellä tai treenaten. Koulussa on istuttu hävettävän vähän, koska motivaatio on ollut lähempänä pakkasennätystä. Kyllä mua hoitoala kiinnostaa ja haluan sairaanhoitajaksi, mutta tää opiskelu ei ihan aina nappaa. Tenttialueet on niin laajoja ja aikaa lukemiselle on niin vähän, että näin jälkikäteenkin pistää hikoiluttaan ajatus siitä.. Ja mitä koulupäiviin tulee; joko meillä on koulua 11 tuntia tai ei ollenkaan. Läsnäolopakkoa ei luennoilla ole, joten arvatkaapas muutaman kerran onko mua innostanut raahautua koululle? Jäin mielummin kotiin lukemaan tenttiin ja miettimään asioita. Asioita onkin ollut paljon mietittävänä tässä kuluneiden hetkien saatossa.

Tällä viikolla koulu on kuitenkin jopa maistunut. Paitsi se yks tentti.. No mutta noin yleisesti koulu on ollut tällä viikolla jopa ihan siedettävää. Koko viikon on ollut työpajoja, joissa mm. harjoiteltiin verinäytteen ottamista, kanyylin laittoa, elvytystä, tyngän sitomista.... Onnistumisia ja epäonnistumisia sattu ja tapahtu, mutta eiiii se mitään. Leikitään, että oltiin kaikki tosi hyviä. Tällä hetkellä olen Tampereella ja niin innoissani, että tuskin pysyn housuissani. Päätettiin Paulan kaa tempaista ja sekoittaa meidän elämää pienellä muutoksella... Jos nyt kaikki onnistuu niinkuin suunniteltiin ;-) Siihen toi kamala Motivation Letter liittyykin. Härrekuud se oli hirveetä tuskaa...

Mulla oli muka jotakin sanottaavaa ja paljonkin vielä siinä vaiheessa, kun aloitin kirjoittaa tätä. No ei oo enää sit mitään sanottavaa, kun ei tuu mieleen :-D Lupaan ottaa jatkossa enemmän kuvia ja päivitellä ahkerammin. Eihän tämmönen tahti vetele! Ni.

Hyvää viikonloppua itse kullekin!

16. Onni on...

....luistelemisen ilo ja ystävät. 

why so serious?

Joskus vain mietin, että miksi. 

Ark(t)inen limbo

Ensimmäin postaus vuonna 2013 tulee hieman myöhemmin kuin olin ajatellut... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Vuosi on lähtenyt aika kiireisesti käyntiin. Tampereella ollessani piti nähdä kaikkia ihmisiä ennen Riihimäelle paluuta. Ja täällä nyhjölässä olen lähinnä istunut kotona tai ollut koulussa. Ei, olinhan mä vanhainkodissa töissäkin! Pääsin tekeen yhden työvuoron sijaisena, kun ei muita saanut :-) Koulu siis tosiaan alkoi, vaikka tällä viikolla varsinaista opiskelua on ollut keskiviikkona ja torstaina. Kaksi päivää koulua ja oon jo ihan kypsä koko touhuun! Älkää käsittäkö väärin, ei alassa ole mitään vikaa vaan koulussa. Kyllä teitäkin kiukuttais, jos istuisitte kahtena päivänä peräkkäin koulun penkillä 8.30-19.00 -.- ja kolmeen tenttiin tulee niin paljon käsiteltävää asiaa että nyt on jo ihan pyörryksissä. Unohdinko mainita, että ylimmän kuvan kirjassa on yhteensä 780 sivua ja koko kirja pitää lukee kuukauden sisällä <3

Jos lopettaisin valittamisen ja keskittyisin iloisempiin asioihin. Tiistaina päädyin taas capoeiratreeneihin. Hieman jäykästi taas aloitellaan treenaamista, mikä vähän ehkä harmittaa. Mutta pääasia taitaa olla se, että olen vielä mukana kuviossa. Ei musta niin helpolla pääse eroon, hähähähä :-D Ja keskiviikkona 9.1.2013 mulle tuli 5 vuotta täyteen capoeiraa. Aika on mennyt todella nopeasti! Justhan mä olin 15-vuotias nulikka, jonka vasen ja oikea jalka sekoittu tämän tästä. Ja nykyään ainoa eroava asia on ikä... Viiden vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut kaikkea niin capoeirassa kuin "oikeassa elämässäkin". Jotenkin tuntuu omituiselta, että tämän hetkisestä elämästä 25% on kulunut capoeirapiireissä. Neljäsosa! Tässä ajassa olen miettinyt lopettamista vakavasti yhteensä kolme kertaa, enkä kertaakaan ole lopettanut. Pisin "taukoni" oli 1,5 vuotta jolloin treenasin kyllä, mutta hyvin hyvin epäsäännöllisesti. Ainoa syy käydä treeneissä oli Boa Vontaden tapahtumat. Ihan oikeasti. Tässä siis ollaan tämän capoeiran kanssa; ajattelin ottaa iisimmin sen kanssa. Viime vuosi meni ajatellessa, ettei elämässäni ole muuta kuin capoeira ja että ilman sen olemassa oloa sen selviäisi hengissä jokaista päivääni. True, mutta viime kuukausina olen havainnoinnut, että capoeira on iso osa sitä ihmistä, jollainen mä olen. Capoeiran lisäksi mun elämään kuuluu muutakin; tällä hetkellä opiskelu, työharjoittelu, uusi kesätyöpaikka aivan ihanassa paikassa, kavereita... En tarkoita, että capoeiran pitäisi jäädä taka-alalle, ehei! Tarkoitan, että koitan elää elämää, johon sulautan sopivasa suhteessa kaikkea minulle tärkeää. Niin.

Tänään oli ensimmäinen päivä aikoihin, kun tein ihan arkisia asioita enkä jumittunut kotiin. Raahasin laiskan takamukseni koululle, koska piti kirjoittaa yksi koulutyö loppuun ennen deadlinea. Joo, voisin tehdä aiemmin töitäni niin ei jäisi viimeiseen tippaan! Sain kuitenkin tehtyä kaiken ihan inhimillisessä ajassa, joten suuntasin itseni Willaan. Tarkoituksena oli löytää mulle housut ja jotkut kivat saapikkaat. Kumpiakaan en sieltä löytänyt. Musta tuntui, että kaikki vaatteet oli jotenkin tosi kummallisia tai ylihintaisia mun budjetille. Menin sitten Kulmikseen istuun ja lukeen tenttiin ja seurana oli kahvikuppi ja mokkapala <3 Mä jotenkin vaan tykkään olla jossain kahvillassa jonkin aikaa yksin, lukea ja siemailla kahvia. Mutta onneni loppui pian, sillä piti lähteä takasin Riihimäelle hakemaan luuttutyön avaimia. Eksyin jostakin syystä Seppälän pukukoppiin päälläni tuo keltainen paituli ja mustat housut. Ja eikun kassalle! Tosin ennen kassaa vietin pukukopissa tovin jos toisenkin, kun en ollut varma tykkäsinkö pökistä. Onneksi on Aino, jolle voi laittaa kuvaa ja kysyä neuvoa. Kotona odotti pitkät kivat villasukat, jotka mulle oltiin tehty <3 Nyt kelpaa olla viikonlopun täällä nyhjölässä!

Hyvää viikonloppua!