#kesä2014

Turha edes selitellä hiljaiseloa täällä blogin puolella... Hirveesti on kaikkea tapahtunut, mutten kumminkaan ole saanut mitään tekstiä tänne aikaiseksi. Noh ehkä mä teen tämmöisen kokoelman mun kesästä 2014. Kuvat on rakkaalla iPhonella otettuja, kaikki ei edes ole mun ottamia, mutta kaipa nuo kaverit antaa mun lainata näitä. Eikös niin?

Kesä on ollut vähän kiireinen. Tai ainakin tuntuu siltä. Lähinnä asun työpaikalla, joka on siis sama kuin viimekin kesänä. En jaksanut/halunnut hakea toista kesätyöpaikkaa, kun tuolla on niin kiva tehdä töitä :) Mummot on kivoja ja työkaveritkin on kivoja! Täytyy sanoa, että toinen kesä samassa työpaikassa on tehnyt hyvää ja tuntuukin hyvältä. Jännää, että tavallaan oon vaan sijainen, mutta sitten kumminkin tunnen usein olevani "yksi vakkareista", kun oikeasti olen lähes aina siellä. Tai sitten mulla on se kuuluisa eroamiskaiho, joka iskee asioista luopuessa. Työsopimus on piakkoin loppumassa ja tiedän etten tule enää takaisin tuonne, sillä muut paikat kutsuvat mua... Nyyh! Mutta nyt ajatukset pois töistä ja aika näyttää kaikille mitä mä oon oikein tehnyt kesällä...

David Guetta @ Tallinna

Varattiin tyttöjen kanssa liput David Guettan keikalle Tallinnaan jo joskus maaliskuussa. Into piukeena odotettiin kesäkuun alkua, että päästäisiin yhdessä bailaamaan :D Itse en ollut koskaan käynyt Tallinnassa saatika missään tuommoisilla keikoilla. Tuolta keikalta löytyi mun sisäinen keikka-/festaripimu! Tahdon mennä uudelleen jonnekin tommoselle! Tahdon hyppiä ja riekkua epämääräisesti hyvän musiikin tahdissa niin nolosti, ettei oikeastaan enää kiinnosta miltä se näyttää. Plussana vielä ne hyvät tyypit siinä vieressä, vaikka mukaan tietenkin mahtui kyyneleitä ja draamaa. Lisää tälläisiä! Niin ja kommenttina David Guettasta: OLI MAHTAVA KEIKKA<3

Summer Up @ Lahti

Kun kerta se mun sisäinen festaripimu löytyi, niin ryhdyin radikaaliksi ja ostin liput Summer Up -festareille! Suomiräppi ei kyllä oo kovin paljoa se mun juttu, mutta kyllä se meni ;) Ensimmäisestä päivästä tuli hieman railakkaampi ja täytyy myöntää, että nesteytyksestä tuli kyllä pidettyä huolta vähän liikaakin -.- Mutta hauskaa oli, vaikka mun osalta ilta loppui siihen, että ihmismassa erotti mut kamuista, akku loppui puhelimesta ja yksin painelin junalla ensin Keravalle ja sieltä sitten Riihimäelle.. Toinen päivä meni seesteisemmissä olotiloissa rentoutuen 8)

Serlachius-museot  @ Mänttä

Ainon kanssa tapaamista sopiessamme tuli sitten puheeksi Mäntässä sijaitsevat Serlachius-museot. Otettiin pari kaveria kyytiin ja roadtrippailtiin Tampereelta Ylöjärvelle ja sieltä edelleen Mänttään museoimaan. Oli hauska reissu! En oo hirveesti museoiden ystävä, en ymmärrä juuri taisteesta mitään, mutta Modern PopArt - näyttely oli kyllä kivaa katseltavaa . Tykästyin tohon ihmisvartaloon, saako sen omaksi kotiin? Olisi tosi kiva tommonen pönöttävä tyyppi mun olkkarissa! Suosittelen käymään noissa museoissa, me kyllä tykkäsimme kovasti. Varsinkin näin alkuperäisenä pirkanmaalaisena oli toi Mäntän seutu ihan tuntematonta. Pientä kotiseutumatkailua siis! Niin ja hei tsekatkaa noi meitsin leopardipökät - eiks ookkin kivat?

Muuten olen aikalailla ottanut kai rennosti. Vihdoinkin sain ostettua sen uuden pyörän ja olen sitten polkenut pyllyni kipeäksi jo useamman kerran. Rakastan pyöräilemistä! Voi vaan liitää asvaltilla ja kuunnella musaa ja polkee vaikka minne <3 Tähän mennessä olen pyöräni kanssa käynyt Ryttylässä, Hyvinkäällä ja Launosissa. Se hyvä puoli tämmösessä pikkukaupungissa asuessa on nää peltomaisemat, joita on kiva katsella pyöräillessä. Kormussa pyöräilin tommosta kummaa hiekkatietä pitkin ja voi videonauhuri kuinka onnellinen mä osasin olla maalaisseudusta! Onko toi hei ees maalaisseutua oikeasti? Mulle se kyllä on ;D 

Olisi enää kolme viikkoa töitä jäljellä ja sitten noin kaksi viikkoa lomaa! Ennen sitä täytyy kyllä tehdä kasa kouluhommia pois alta.. Kaduttaa nää kesäkurssit, jotka otin. Kyllä en enää toista kertaa niin tee. Hei, melkein unohdin suurimman hehkutuksenaiheeni! MÄ MUUTAN TAMPEREELLE! Sain vuokra-asunnon Tampereelta ja muuttoprosessi olisi 24.8. eli heti kun työt loppuvat :) Mä oon niin iloinen, että pääsen täältä Riihimäeltä pois! Melkein kolme vuotta oon asunut täällä ja joka ikinen päivä oon halunnut muuttaa pois. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt menen rauhottumaan koulukirjan ääreen ja jännittelen huomista. Mä meen nääs kirjoittamaan vuokrasopimusta! Iiiks!

Kesällä 2014 haluan...

...nauttia auringosta huolehtien kuitenkin suojauksesta ;)

...syödä tooooosi paljon jäätelöä 

...lukea kirjoja nurmikolla istuen ja nyppiä ruohoa varpailla 

...lähteä eväsretkelle kalliolle, rannalle, jonnekin!

...juhlia kesää Tallinnassa David Guettaa kuunnellen (ensi viikolla!!!!)

...nähdä ystäviäni enemmän kuin viime kesänä <3

...lakata kynnet räikeällä värillä

...ylittää itseni ja lenkkeillä töistä kotiin 

...opetella tekemään kukkaseppeleen 

...syödä niin paljon mansikoita ja mustikoita ja vadelmia, että napa ratkeaa

...juosta paljain jaloin nurmikolla ja tehdä siellä kärrynpyöriä (ja muistaa laittaa silloin hameen sijasta housut jalkaan)

...kuvailla hieman enemmän kameralla ja kirjoitella tänne useammin

...saada opinnäytetyön etenemään

...uida järvessä

...treenata kunnolla, tänä kesänä en jää sohvaperunaksi!

...pyöräillä Riihimäen ympäri

                                                                    (ja Riihimäeltä Hyvinkäälle)
                                                                    (ja Riihimäeltä Hämeenlinnaan)

                                                 ...kaikesta koulustressistä huolimatta nauttia kesästä

Muuttuako vaiko eikö muuttua?

Pikkusiskoni on syksyllä menossa yläasteelle, mistä keskusteltiin äitini kanssa. Äitini pelkää, että siskoni joutuu kiusaamisen kohteeksi - aivan kuten isosiskonsakin aikoinaan. Mietittiin ns. "ehkäisykeinoja" asialle ja äitini tokaisi: "Pitäis vaan olla niinkuin muut ja kulkea massan mukana. Silloin ei joudu kiusatuksi." Tämä nostatti raivon pintaan, mutten vaivautunut äidilleni huutamaan asiasta. Sen sijaan voin kirjoittaa raivotekstiä tänne...

Miksi v***ssa pitäisi olla kuin muut? Joo tiedän (paremmin kuin hyvin), ettei kiusattuna oleminen ole todellakaan mitään juhlaa, mutta en minä nyt sentään haluisi ostaa asemaani matkimalla muita. Silloin yläasteaikoina sitä kyllä osittain toivoi olevansa kuin muutkin, ettei joutuisi aina silmätikuksi. Tuntui, että omana itsenään erottui liikaa joukosta, massassa olisi vain sulautunut joukkoon. Omasta yläasteajasta muistan Lacosten kengät, Longchampin laukut ja ne rumat ruudulliset huivit, jonka merkkiä en saa juuri nyt päähäni. Haaveilin salaa Lacosten kengistä, mutta en koskaan saanut niitä. Jos olisin saanutkin ne kengät tai laukun tai jotain muuta, olisin varmasti muuttunut massateiniksi. Olisinko ollut silloin paremmassa asemassa? Tuskin, olisi pitänyt vielä persoonallisuutta ja kiinnostuksen kohteita muuttaa. Olisi pitänyt ryypätä salaa lähes joka viikonloppu. Olisi pitänyt harrastaa jotain muuta kuin teatteria ja capoeiraa. Olisi pitänyt kiinnostua meikkaamisesta ja vallitsevista muoti-ilmiöistä. Sen sijaan olin vain minä, vaikkakin hieman hiljaisempi versio.

Jälkikäteen ajatellen, omana itsenään pysyminen oli merkki itsensä arvostamisesta. Vaikka suurimmaksi osaksi vihasin itseäni, pieni osa minusta halusi näemmä taistella massautumista vastaan. Pidin Pidän itsestäni sen verran, etten hyväksynyt itseni muuttamista. Jos en olisi arvostanut itseäni, olisin heittäytynyt massan joukkoon ja ollut jotakin muuta kuin olen. Sen sijaan jatkoin elämääni ja olemistani samalla lailla kuin ennenkin. Pitkän ja kivisen tien jälkeen voin nyt sanoa, että kyllä kannatti.

Tätä kirjoittaessani tajusin, ettei ole olemassa ehkäisykeinoja kiusatuksi tulemiselle. Jos haluaa siis olla oma itsensä hamaan loppuun asti. Täytyy vain kestää, se loppuu kyllä aikanaan. Kokemusta on. Ainoat neuvot, jotka annan siskolleni: Luo ystävyysuhteita, joiden avulla maailma ei näytä niin kauheelta paikalta. Hanki koulun ulkopuolelle jotakin odottamisen arvoista, jotta yhden koulupäivän kestäminen olisi helpompaa.

weheartit.com

pitkän tauon jälkeen...

Uhups, on tää blogin päivittäminen jäänyt vähemmälle. Mulla on kylläkin miljoona luonnosta kirjoitettuna ja kuvitettuna, mutten ole uskaltanut niitä julkaista. Jostain syystä olen nykyään miettinyt liikaa muiden ajatuksia, syytä en itsekään tiedä. Rasittaa moinen ajattelutapa, joten päätin päivittää blogia haluamallani tavalla. Blogi on muutenkin tapa vain purkaa ylimääräistä energiaa ja kirjoitusvimmaa. Joten pidemmittä puheitta, mitä mun elämän eri osa-alueille kuuluu?

OPISKELU

Motivaatio on täysin hukassa. Tai no, kyllä itse asia kiinnostaa, mutta tehtävien tekemiseen ja tenttiin lukemiseen vaadittavaa energiaa ei näy mailla eikä halmeilla. Kouluhommia tulee ovista ja ikkunoista ja hädin tuskin saan yhtäkään edes aloitettua, kun lista kasvaa kahdella työllä pidemmäksi -.- Lisäksi tenttiin pitäisi tosiaan lukea eikä kyseessä ole mikään pikkuinen tentti, vaan akuutin sisätauti-kirurgian syventävien opintojen tentti. Olen kylläkin melkein lukenut koko tenttialueen kertaalleen läpi, voin olla siis ylpeä itsestäni! Hyvä minä :) Ainiin, muutaman viikon päästä (!) alkaa taas harjoittelujaksot, jippii... Kyseessä on vastaanoton ja kotisairaanhoidon harjoittelu, saas nähdä mitähän siitäkin tulee. 

Mutta arvatkaapa mitä? Mun pitäis valmistua keväällä 2015 eli vuoden päästä. Kääk! Pian mulla onkin valmiin sairaanhoitajan paperit kädessä ja sitten pitäisiki olla jo oikeiden töiden perässä. Nää opiskeluvuodet on kyllä mennyt äkkiä, justhan mä tulin suoraan Brasiliasta lievässä jet lagissa koululle ensimmäistä päivää... 

TYÖT

Nyt ei ole oikein työt napannut. Rekrytoinnista tulee kyllä viestiä, mutten juurikaan ole vuoroja ottanut. Jotenkin tuntuu olevan niin paljon kaikkea tekemistä, etten jaksaisi ns. ylimääräistä. Tyhmää on vain se, etten osaa olla tekemättä töitä eikä tällä työtahdilla paljoa tule ylimääräistä rahaa... No, kesällä menen samaan paikkaan töihin kuin viimekin vuonna - eiköhän siinä ole taas ihan tarpeeksi töitä ;) Muutenkin koitan nyt ajatella, että valmistumisen jälkeen ehdin kyllä tehdä töitä kyllästymiseen saakka. No stress siis. 

KAIKKI HOITOTYÖHÖN LIITTYMÄTÖN

Muuten elämä hymyilee. Ainakin suurimmaksi osaksi. Hieman on murhetta matkassa, mutta haluan uskoa, että sekin asia kääntyy pian voitoksi. Tällä hetkellä mielessä on muutaman ilostuttavan asian lisäksi tuleva Tukholman risteily (3 yötä enää!) sekä kesän David Guettan keikka Tallinnassa :) Hih, kyllä on hyvä mieli. Ystävät on ihania ja sitä rataa, capoeira jatkuu normaalisti. Niin eikai muuta elämän osa-aluetta ole jätetty käsittelemättä.. Siis kiitän, kumarran ja tartun tenttimateriaaliin nyt.

(Pop-laulajan) Vapaapäivä

Heipsan vaan! Mulla ei tahdo oikein enää olla mitään tekemistä tälle päivälle, niin rupattelen sitten niitä näitä tänne. Tänään vietin ansaittua vapaapäivää kaikkien näiden Batizadohulinoiden ja yllätysvöiden jälkeen. En näemmä selviä yhtä päivää puhumatta, kun oon muutamaan otteeseen puhellut yksisteni... :D Unirytmikin alkanut palata raiteilleen, kun oon itsestäni herännyt ennen kello kahdeksaa täysin pirteänä. Viimeiset pari kuukautta oon vapaapäivinä herännyt hyvällä tuurilla yhdeltätoista, mikä on mulle normaalisti ihan liian myöhäinen kellonaika herätä. Mä en tykkää herätä kauhean myöhään, kun sitten on aamu ihan pilalla. Mä rakastan aamuja, kun saa vaan olla, juoda hävytön määrä kahvia ja syödä kunnon aamupala, jonka jälkeen on vielä aikaa tehdä rauhassa vaikka mitä. Jos heräisin vaikkapa yhdeltätoista, niin joutuisin tekeen kaiken pienessä kiireessä eikä se oo yhtään kivaa :C No okei, ei mulla kyllä tänään oo ollut mikään kiire yhtään minnekään. Paitsi pyykkituvalle, jossa yrmeä siivooja siivos lattioita. Siitä huolimatta tänään oli ehkä maailman paras vapaapäivä :)

     

                      

Ensinnäkin, oon palauttanut unirytmini takaisin aamuvirkku-asentoon! Heräsin tänään ennen kahdeksaa virkeänä kuin peipponen. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin pelata kännykällä turhiakin turhempia pelejä (,joihin oon kylälkin koukussa) ja keittää pannullisen kahvia. Rakastan pitkiä aamuja, jolloin saa vain löhötä ja nauttia rauhassa aamupalasta <3 Koitin myös siivota, mutta se projekti kaatui mun sulaviin tanssiliikkeisiin, kun pistin latinomusiikin pauhaamaan siivousta nopeuttaakseni -.- En olis varmaan tuntenut ulkoilmaa hipiälläni, ellei olisi ollut pakko viedä verokorttia palkanlaskentaan... Ja kun kerta oltiin ihmisten ilmoilla niin ihan oli pakko pistäytyä kahvilassa lukien tenttimateriaalia ja Hobittia vuorotellen. Toi mun tenttialue ei koskaan lopu - nytkin olin lukevinani ihan hirveesti ja hurrasin jo mielessäni luettujen sivujen määrää. Laskin sivut ja niitä oli....10 :C Samassa ajassa olin ehtinyt ahmia Hobittia jo monen luvun verran. Mutta hei aplodeja siitä, että luen tenttiin, joka pidetään kahden kuukauden päästä! Oon ennätysajoissa! 

                                      

                                 

Luin sitten Hobitin loppuun. Oon joskus lapsena lukenut tosta osan, silloin ei juurikaan napannut tommonen kirjallisuus. Nykyään nappaa! Harmi, että kirja loppui, nyt ei oo muuta luettavaa kuin tenttimateriaalit :( Osallistuin Goodreadsin haasteeseen, jossa saa ite määritellä tavoitteensa. Itse haastoin itseni oikein kunnolla ja pistin 50 kirjaa tälle vuodelle. Periaatteessa siihen saisi kai laskea koulukirjatkin, mut emmä niistäkään mitää kokonaan lue (saatika että edes lukisin sitä tenttialuetta), joten kaunokirjallisuudella mennään. 3/50 on jo luettuna, vielä olis pikkasen jäljellä... Huomenna äkkiä metsästään joku kirja mulle ennen kun tuun hulluks!

Niin, että rauhallinen vapaapäivä on takana. Kuvia ei tullut edes kauheesti otettua, kun keskityin rentoutumiseen :D Huomenna olisi toinen vapaapäivä edessä, paitsi että se meneekin siivotessa ja illalla sitten treeneihin Hämeenlinnaan! Heippatirallaa!

Yllätysvyötetty

Mulla on ristiriitaset tunteet yllätyksiä kohtaan. Tavallaan en pidä niistä, kun pahimmassa tapauksessa joutuu muutamaan toimintasuunnitelmiaan ilman resursseja. Salaa olen kuitenkin haaveillut yllätysynttäreistä tai vastavaastista yllätyksistä. Nyt minut onnistuttiin kyllä yllättään täysin!

                   

Sain neljännen capoeiravyön! Omg. Tätä en osannut odottaa. Olin ihan siinä uskossa, että saisin vyöni seuraavana vuonna. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, kun kuulin oman nimeni ja neljännen vyön samassa lauseessa... Toisaalta oli ihan hyvä, että mut yllätettiin - en ehtinyt nääs jännittää niin paljoa :D Olisin varmaan kuollut lavalle odotellessani omaa vuoroani. Hyvä siis näin. Sitä paitsi, on hienoa saada neljäs vyö (tai vyö ylipäätään) omassa kotikaupungissaan, jossa myös Tampereen capoeirayhdistyskin on perustettu <3

24. Onni on....

...huomata olevansa edes aavistuksen verran tyytyväisempi kuin aiemmin. 

                           

Eilen junassa matkalla treeneihin katsoin ikkunasta peilikuvaani. Olin tyytyväinen siihen mitä näin. Voinko vihdoinkin katsoa peilikuvaani ajattelematta ensin loukkauksia? Voinko olla vertailematta itseäni muihin ja aiheuttamatta pahaa mieltä itselleni? Kyllä voin, ainakin näillä näkymin! Tuntuu kuin pystyisin ihan mihin vaan, vaikka lentämään Kuuhun. Häpeän myöntää, mutta oon viime aikoina katsellut monesti peliin ja ajatellut: "Damn, miks mulla on kestänyt 21 vuotta tajuta, että oon ihan sopiva!?" Onko itsevarmempana oleminen aina näin...huojentavaa?

Varmempi olo tuntuu myös capoeiratreeneissä. Tiedän, etten osaa kaikkea (todellakaan), mutta ehkä voin pistää niitä asioita tavoitteiksi, että oppisin ne joskus enkä jäisi märehtimään osaamattomuuttani. Kehityn omaa tahtiani - oon just niin taitava kuin voin olla kuuden vuoden (!!!) treenaamisen jälkeen. Sitä paitsi, oon saanut vastuun vetää torstaisin treenejä! Ehkä en ole siis niin surkee kuin kuvittelin. Paljoakaan mulla ei ole kokemusta opettamisesta tai treenien vetämisestä, mutta enköhän mä selviä. 

Vielä en uskalla riemuita täysin rinnoin tätä saavutusta. Tämä on vasta pienen pieni askel kohti terveempää itsetuntoa. Takapakki voi tulla juuri silloin kuin sitä vähiten odotan, vaikkapa heti huomenna. No, toivottavasti se ei ihan huomenna tule... Mun puolesta voi jättää tulematta.