Mandariinia hiuksiin

Elossa ollaan! Ehkä. Hirvee hinku päivittää blogia - luonnoskansiossa on triljoona tekstiä odottamassa viimeistelyä. Jostain syystä en saa niitä julkaistua, sillä jokin kumma ujous iskee heti. En tiedä mistä semmoinen ujous on peräisin ja haluan kovasti päästä eroon siitä. Jotenkin tuntuu vain, että on ihan pölhöä muka lörpötellä täällä "tyhjänpäiväistä" arjesta ja sen ulkopuolelta, vaikka siis niinhän moni muukin tekee. Luin aiempia kirjoituksiani ihaillen silloista estottomuutta julkaisemisessa. Mitä on tapahtunut? Nyt täytyy kyllä ryhdistäytyä, sillä tää on kuitenkin mun oma juttu ja jos joku pitää tätä pölhönä niin ei tarvii lukee :D Raivotäti kiittää ja kuittaa ja siirtyy positiivisempiin asioihin...

Mä päivitin nimittäin kuontalon ulkonäköä! Latvat olin aiemmin jo liukuvärjännyt, mutta kaipasin niihin hieman eloa. Lääpin latvoihin Biozellin Color Maskin (sävy Mandarin) ja lopputuloksena oli kuparihtavan sävyiset latvat. Kampaajalla puolestaan leikkautin 10 cm pituutta pois ja siellä vielä kertaalleen pistettiin kuparista Color Maskia latvoihin. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän lopputulokseen, vaikkakin nää on kumman "lyhyet" hiukset. Mutta hieman käytännöllisemmät, sillä entiset liaanit tunkivat itseään laukkujen hihnojen alle, vetoketjujen väliin ja töissä ne olivat aina silmillä ja tiellä.

Täytyi jokin todiste uusista hiuksista olla, joten hirvittävän laadukas kännykkäräpsy saa hoitaa hommansa. Tuossa eilen illalla teki mieli käkkäröittää latvoja ja meikata kunnolla (mikä ei tässä kuvassa ikävästi näy kyllä). Peilikuva näytti hassulta, mutta kivalta. Peilikuva teki mut niin iloiseksi, että jammailin mm. jumalaisen Michael Jacksonin tahdissa. Se oli hyvä ilta se eilinen.

Nyt on ihan pakko lopettaa, kun alkaa silmät painuu kiinni eli raahaan itseni peiton alle lukemaan kirjaa vielä hetkeksi. Näkemisiin!

Mansesterilaistuminen

Melkein kaksi viikkoo olen asunut täällä Tampesterissa! Tunnelmat ovat lähes normaalit, oonhan mä tässä kaupungissa asunut 19 vuotta. On vain vaikea tajuta, etten oikeasti enää asu Riihimäellä! Ja vaikeaa on vielä sopeutua ajatukseen, että koko kämppä on mun eikä kaappeja tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Nooris sanoi mun luona ollessaan, että hän on tottunut miettimään mitkä astiat ja ruuat kuuluvat mulle, mutta nyt ei enää tarvitse miettiä sellaista :) Kaikki on mun! Muahahaha.

Kämppä näyttää kodilta, kiitos siitä äiskälle, iskälle ja kaikille niille sukulaisille, jotka on auttanut mua antamalla ylimääräisiä tavaroita. Oon säästänyt rutkasti rahaa sen takia, kiitos tuhannesti! Sohva on mun vanhemmilta, kun ne sai toisen sohvan tilalle mun vaarilta. Sohva on ihan mun lemppari, sillä oon himoinnut samanlaista alusta asti. Toi on ehkä vuosi sitten ostettu porukoille, joten ihan uudenveroinen kapistuskin on. Tänään ostin kirpputorilta 7,5€ ruskean säkkituolin itseni iloksi. En halunnut nojatuoleja, kun ei niissä kuitenkaan kukaan istu. Säkkituoli oli oikea löytö siis! En jaksanut ottaa kuvaa uudesta tulokkaasta, mutta kuvitelkaa tuohon nyt semmoinen nahkainen säkki... :D

Kukkia! Mä voisin ostaa koko kukkakaupan tyhjäksi kukista, jos vain olisi rahaa ja viitseliäisyyttä. Riksussa asuessani en paljoa kukkia ostellut, sillä harvoin olin niitä katsomassa ja kastelemassa. Ne tuppasivat kuolla heti Tampere-viikonlopun aikana :C Nyt on työkavereilta saatu keltainen tulilatva (kiitos siitä <3) ja nappasin kaupasta valkoisia neilikoita. Nuo neilikat on kyl niin nättejä, että saatan tuijotella niitä hävyttömän kauan. Musta on tullut hullu kukkatyttö siis, apua! Tarkoituksena on siis ostaa muutama kasvi lisää...¨

Kukaan ei ole varmaan vielä huomannut, mutta mä rakastan keltaista väriä! Se on vaan niin kiva! Kyl muutkin värit on kivoja, mutta keltainen ennen kaikkea... Oon aina tykännyt kontrasteista, kuten kirkkaan värin yhdistäminen mustaan tai tummanharmaaseen. Siksi oli otettava kuva eräänä aamuna kahvikupista ja puhelimesta, jotka majailivat sohvan käsinojalla tummanharmalla viltillä. Tykkään mun sohvasta just ton takia, että siihen voi laskea asioita ilman kaatumisen pelkoa. Tosin kaverit ei saa laskee siihen sitä mukiaan, koska.... Noh, mä tunnen mun kaverit ja voin kertoa, että sotkevaa sakkia ovat <3 (Kaikella rakkaudella)

Sohvapöydällä asustelee ex-viinipullo eli nykyinen maljakko neilikoineen sekä lukukirja. Myös lasiset toverit Kalle-Kirahvi ja Elmeri-Elefantti ovat päässeet paraatipaikalle. Kalle on kotoisin Venetsiasta ja on siis tuliainen. Elmerin oon perinyt isänäidiltä. Hirveesti en omista koriste-esineitä enkä oikein kaipaa enempää. Niitä kukkia vois aina toki olla enemmän ;)

Nyt tämä sisustusintoilija lopettaa ja lähtee kaupungille seikkaileen! Se on moro nääs!

#kutsumua

Somessa leviää kiusaamista vastaan oleva #kutsumua-haaste. Tarkoituksena on ottaa kuva, jossa pidellään tietynlaista paperia kädessä. Paperiin on kirjoitettu haukkumasanat, joita on kuullut itelleen sanottavan. Ja ne on yliviivattu. Tämän alapuolelle kirjoitetaan totuus: millainen sinä oikeasti olet. Minäkin tahdon osallistua tähän omalla kuvallani!

Kaikkee sitä on joutunutkin kuulemaan. Kaikki ei edes mahtunut tohon, mutta tuossa ne yleisimmät. Osa noista naurattaa mua näin jälkikäteen, koska oon muuttunut ihmisenä niin paljon näiden vuosien aikana. Mutta aiemmin ne satuttivat ja jättivät jälkiä siivottavaksi. Olin kuulemma hissukka, koska en puhunut luokan pojille ja viitannut mielelläni tunneilla. Kuka haluaa viitata tunnilla luokassa, jossa väärälle vastaukselle nauretaan? Ja miksi minun olisi pitänyt jutella pojille? Eivät hekään puhunut mulle... Yläasteella en puhunut koulussa kauheasti, kavereille kyllä mutta yleisesti en juuri. Mua kutsuttiin noloksi, koska en ollut kiinnostunut muiden tyttöjen tavoin ryyppäämisestä, tupakoinnista, Lacosten kengistä, Burberryn älyttömän rumista huiveista tai mummojen kauppakasseja muistuttavista Longchampin laukuista. Mua kiinnostivat kirjat, teatteri, elokuvat, näytelmät ja kaverit. Miten se tekee musta nolon?

Itkupilli-nimitys seurasi mua koko peruskouluajan. Itkin lapsena todella herkästi, pienikin ikävä lause ja heti nousi kyyneleet silmiin. Siitähän tää kaikki on lähtenyt. Kehtaan väittää, etten niin herkästi itse kuin ennen. Julkisesti itkeminen on noloa ja inhottaa muistella niitä hetkiä, jolloin olen murtunut itkemään muiden nähden. En voi mitään, että olen herkkä.

Mä muistan yhden ala-asteaikaisen ihastuksen, jolle kerroin ihastumisestani tekstarilla (oi kyllä). Poika vastasi: "Oot ihan kiva, mutta ruma." Tää on jäänyt kummittelemaan mun takaraivoon ja vielä tänäkin päivänä erehdyn miettimään pojan sanoja. Ja koska pitkin elämääni mulla on ollut lyhyet hiukset, on mua kutsuttu pojaksi lukemattoman monta kertaa. Tämä satutti, vaikken sitä varmaan ikinä näyttänyt. Kasvatin hiukset pitkitksi osittain siksi, että kyllästyin aina olemaan "poika". Olen nainen. Piste.

Älkää kiusatko, se on typerää! Ei oikein muuta lisättävää. Kiitos ja anteeksi. 

Opas kämppiselämään - Kuinka olla kiva kämppis?

Tässä melkein kolme vuotta on tullut asuttua solukämpässä. Poislähdön kunniaksi voisin kirjoittaa tänne leikkimielisen oppaan, kuinka olla kiva kämppis. Älkää vetäkö herneenpalkoja nenuunne! Kieroutuneella huumorilla kirjoitan ja juttuni perustuvat tositarinoihin.

1. Jos käyt asunnossa ennen muuttoasi, olisi hyvä jättää jonkinmoinen viesti kämppiksillesi muutostasi. Kaikki opiskelija-asuntosäätiöt eivät automaattisesti ilmoita uusien asukkaisen saapumisesta. Voi siis tulla pienenä yllätyksenä sinun läsnäolosi toiselle. Miltä sinusta tuntuisi, jos tulisit kotiin illalla ja huomaat, että kotona onkin joku "ulkopuolinen" ? Ei tunnu kivalta semmonen.

2. Sanonta "sopu sijaa antaa" pätee kämppiselämässäkin. Yhteiset tilat, kuten keittiö ja vessa, ovat täynnä kaappeja ja säilytystiloja. Niiden jakamisesta olisi hyvä keskustella muiden asukkaiden kanssa eikä vain yksimielisesti päätä missä niitä kippojaan säilyttää. Kyllä sitä varmaan jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen pääsee, kun keskustelee muiden asukkaiden kanssa.

(Mun viimeisin kämppis tuli ja siirteli kaikki mun tavarat keittiössä oman päänsä mukaan, vaikka sielläkin oli tyhjiä kaappeja ties kuinka paljon. Sanoin hänelle, ettei ole kiva huomata, että joku on ilman sanomista siirrellyt mun tavaroita, niin hänen argumenttinsa on: "En tullut ajatelleeksi". Ikuiset vihat sai hän niskaansa. Mokoma.)

3. Kun uutena asukkaana näet ensimmäistä kertaa kämppiksesi, esittele itsesi. Kuuluu hyviin käytöstapoihin semmonen. Jos ei muuten kiinnosta keskustella, niin ei ole pakko. On ihan mukava tietää, kenen kanssa sitä kodiksi kutsuttavaa paikkaansa jakaa.

Lähde: Weheartit.com

4. Hyviin käytöstapoihin kuuluu myös moikata vastaantullutta kämppistä. Jos katsot maahan ja välttelet katsekontaktia kämppiksesi kanssa, antaa se sinusta hieman tökerön kuvan. Muuten ei tarvitse keskustella kämppiksen kanssa ellei tahdo, mutta edes moin voisi sanoa. Se riittää.

(Mulla oli kerran semmoinen kämppis, jolla oli tapana sanoa moi, kun se lähti kotoa johonkin. Tuntui tosi kodikkaalta semmoinen.)

5. Kaikista on varmaan mukava kutsua kavereita kylään ja joitakin jopa yökylään. Jos aiot kutsua ystäviäsi kyläileen, muistathan kertoa siitä myös kämppiksillesi. Ei ole kiva herätä aamulla ja mennä keittämään kahvia, kun keittiössä onkin ihan vieras kaksilahkeinen eikä sinulla ole mitään hajua miksi hän on keittiössäsi.

(True story. Mun ensimmäisen kämppiksen yöllinen heila yllätti olemalla keittiössä, kun pyyhälsin unihiekat silmissäni kahvinkeittimelle.)

6. Tämä on ehkä pikkujuttu eikä oikein liity kämppiksenä olemiseen, mutta kirjoitanpa sen silti. Joissakin soluasunnoissa on yhteinen suihku ja wc. Olis ihan hirvittävän mukavaa kyädä illalal vessassa ilman, että astuu ihan järkyttävään vesilammikkoon. Eli kuivaa se suihkuhuoneen lattia! Se ei vie aikaa - varsinkin kun tilaa on se kantti x kantti.

Lähde: Weheartit.com

7. Kukaan ei tykkää tiskaamisesta. Mutta jos ajattelit lähteä pois asunnosta pidemmäksikin aikaa, olisi kiva tiskata ennen lähtöä. Muuten tiskit jäävät asuntoon jääneen kämppiksen riesaksi ja pahimmassa tapauksessa likaisissa astioissa kasvaa uusi eliöyhteiskunta. Yök.

(Oikeesti, kerran olen tiskannut kämppiksen tiskit, kun niissä asui joitakin ameeboja vai mitä lie alkueläimiä olivatkaan. Hyh.)

8. Tässä minullakin olisi parannettavaa - nimittäin keittiön roskiksen viemisessä. Kun huomaat roskikset olevan niin täynnä, ettei vanupuikkokaan mahdu siihen, ole hyvä ja vie roskat pois. "Mutku mä vein viimeks eikä se vie ikinä!" Mitä sitten? Ei ne roskat siitä itsekseen lähde käveleen, joten vie vaan!

#kesä2014

Turha edes selitellä hiljaiseloa täällä blogin puolella... Hirveesti on kaikkea tapahtunut, mutten kumminkaan ole saanut mitään tekstiä tänne aikaiseksi. Noh ehkä mä teen tämmöisen kokoelman mun kesästä 2014. Kuvat on rakkaalla iPhonella otettuja, kaikki ei edes ole mun ottamia, mutta kaipa nuo kaverit antaa mun lainata näitä. Eikös niin?

Kesä on ollut vähän kiireinen. Tai ainakin tuntuu siltä. Lähinnä asun työpaikalla, joka on siis sama kuin viimekin kesänä. En jaksanut/halunnut hakea toista kesätyöpaikkaa, kun tuolla on niin kiva tehdä töitä :) Mummot on kivoja ja työkaveritkin on kivoja! Täytyy sanoa, että toinen kesä samassa työpaikassa on tehnyt hyvää ja tuntuukin hyvältä. Jännää, että tavallaan oon vaan sijainen, mutta sitten kumminkin tunnen usein olevani "yksi vakkareista", kun oikeasti olen lähes aina siellä. Tai sitten mulla on se kuuluisa eroamiskaiho, joka iskee asioista luopuessa. Työsopimus on piakkoin loppumassa ja tiedän etten tule enää takaisin tuonne, sillä muut paikat kutsuvat mua... Nyyh! Mutta nyt ajatukset pois töistä ja aika näyttää kaikille mitä mä oon oikein tehnyt kesällä...

David Guetta @ Tallinna

Varattiin tyttöjen kanssa liput David Guettan keikalle Tallinnaan jo joskus maaliskuussa. Into piukeena odotettiin kesäkuun alkua, että päästäisiin yhdessä bailaamaan :D Itse en ollut koskaan käynyt Tallinnassa saatika missään tuommoisilla keikoilla. Tuolta keikalta löytyi mun sisäinen keikka-/festaripimu! Tahdon mennä uudelleen jonnekin tommoselle! Tahdon hyppiä ja riekkua epämääräisesti hyvän musiikin tahdissa niin nolosti, ettei oikeastaan enää kiinnosta miltä se näyttää. Plussana vielä ne hyvät tyypit siinä vieressä, vaikka mukaan tietenkin mahtui kyyneleitä ja draamaa. Lisää tälläisiä! Niin ja kommenttina David Guettasta: OLI MAHTAVA KEIKKA<3

Summer Up @ Lahti

Kun kerta se mun sisäinen festaripimu löytyi, niin ryhdyin radikaaliksi ja ostin liput Summer Up -festareille! Suomiräppi ei kyllä oo kovin paljoa se mun juttu, mutta kyllä se meni ;) Ensimmäisestä päivästä tuli hieman railakkaampi ja täytyy myöntää, että nesteytyksestä tuli kyllä pidettyä huolta vähän liikaakin -.- Mutta hauskaa oli, vaikka mun osalta ilta loppui siihen, että ihmismassa erotti mut kamuista, akku loppui puhelimesta ja yksin painelin junalla ensin Keravalle ja sieltä sitten Riihimäelle.. Toinen päivä meni seesteisemmissä olotiloissa rentoutuen 8)

Serlachius-museot  @ Mänttä

Ainon kanssa tapaamista sopiessamme tuli sitten puheeksi Mäntässä sijaitsevat Serlachius-museot. Otettiin pari kaveria kyytiin ja roadtrippailtiin Tampereelta Ylöjärvelle ja sieltä edelleen Mänttään museoimaan. Oli hauska reissu! En oo hirveesti museoiden ystävä, en ymmärrä juuri taisteesta mitään, mutta Modern PopArt - näyttely oli kyllä kivaa katseltavaa . Tykästyin tohon ihmisvartaloon, saako sen omaksi kotiin? Olisi tosi kiva tommonen pönöttävä tyyppi mun olkkarissa! Suosittelen käymään noissa museoissa, me kyllä tykkäsimme kovasti. Varsinkin näin alkuperäisenä pirkanmaalaisena oli toi Mäntän seutu ihan tuntematonta. Pientä kotiseutumatkailua siis! Niin ja hei tsekatkaa noi meitsin leopardipökät - eiks ookkin kivat?

Muuten olen aikalailla ottanut kai rennosti. Vihdoinkin sain ostettua sen uuden pyörän ja olen sitten polkenut pyllyni kipeäksi jo useamman kerran. Rakastan pyöräilemistä! Voi vaan liitää asvaltilla ja kuunnella musaa ja polkee vaikka minne <3 Tähän mennessä olen pyöräni kanssa käynyt Ryttylässä, Hyvinkäällä ja Launosissa. Se hyvä puoli tämmösessä pikkukaupungissa asuessa on nää peltomaisemat, joita on kiva katsella pyöräillessä. Kormussa pyöräilin tommosta kummaa hiekkatietä pitkin ja voi videonauhuri kuinka onnellinen mä osasin olla maalaisseudusta! Onko toi hei ees maalaisseutua oikeasti? Mulle se kyllä on ;D 

Olisi enää kolme viikkoa töitä jäljellä ja sitten noin kaksi viikkoa lomaa! Ennen sitä täytyy kyllä tehdä kasa kouluhommia pois alta.. Kaduttaa nää kesäkurssit, jotka otin. Kyllä en enää toista kertaa niin tee. Hei, melkein unohdin suurimman hehkutuksenaiheeni! MÄ MUUTAN TAMPEREELLE! Sain vuokra-asunnon Tampereelta ja muuttoprosessi olisi 24.8. eli heti kun työt loppuvat :) Mä oon niin iloinen, että pääsen täältä Riihimäeltä pois! Melkein kolme vuotta oon asunut täällä ja joka ikinen päivä oon halunnut muuttaa pois. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt menen rauhottumaan koulukirjan ääreen ja jännittelen huomista. Mä meen nääs kirjoittamaan vuokrasopimusta! Iiiks!

Kesällä 2014 haluan...

...nauttia auringosta huolehtien kuitenkin suojauksesta ;)

...syödä tooooosi paljon jäätelöä 

...lukea kirjoja nurmikolla istuen ja nyppiä ruohoa varpailla 

...lähteä eväsretkelle kalliolle, rannalle, jonnekin!

...juhlia kesää Tallinnassa David Guettaa kuunnellen (ensi viikolla!!!!)

...nähdä ystäviäni enemmän kuin viime kesänä <3

...lakata kynnet räikeällä värillä

...ylittää itseni ja lenkkeillä töistä kotiin 

...opetella tekemään kukkaseppeleen 

...syödä niin paljon mansikoita ja mustikoita ja vadelmia, että napa ratkeaa

...juosta paljain jaloin nurmikolla ja tehdä siellä kärrynpyöriä (ja muistaa laittaa silloin hameen sijasta housut jalkaan)

...kuvailla hieman enemmän kameralla ja kirjoitella tänne useammin

...saada opinnäytetyön etenemään

...uida järvessä

...treenata kunnolla, tänä kesänä en jää sohvaperunaksi!

...pyöräillä Riihimäen ympäri

                                                                    (ja Riihimäeltä Hyvinkäälle)
                                                                    (ja Riihimäeltä Hämeenlinnaan)

                                                 ...kaikesta koulustressistä huolimatta nauttia kesästä

Muuttuako vaiko eikö muuttua?

Pikkusiskoni on syksyllä menossa yläasteelle, mistä keskusteltiin äitini kanssa. Äitini pelkää, että siskoni joutuu kiusaamisen kohteeksi - aivan kuten isosiskonsakin aikoinaan. Mietittiin ns. "ehkäisykeinoja" asialle ja äitini tokaisi: "Pitäis vaan olla niinkuin muut ja kulkea massan mukana. Silloin ei joudu kiusatuksi." Tämä nostatti raivon pintaan, mutten vaivautunut äidilleni huutamaan asiasta. Sen sijaan voin kirjoittaa raivotekstiä tänne...

Miksi v***ssa pitäisi olla kuin muut? Joo tiedän (paremmin kuin hyvin), ettei kiusattuna oleminen ole todellakaan mitään juhlaa, mutta en minä nyt sentään haluisi ostaa asemaani matkimalla muita. Silloin yläasteaikoina sitä kyllä osittain toivoi olevansa kuin muutkin, ettei joutuisi aina silmätikuksi. Tuntui, että omana itsenään erottui liikaa joukosta, massassa olisi vain sulautunut joukkoon. Omasta yläasteajasta muistan Lacosten kengät, Longchampin laukut ja ne rumat ruudulliset huivit, jonka merkkiä en saa juuri nyt päähäni. Haaveilin salaa Lacosten kengistä, mutta en koskaan saanut niitä. Jos olisin saanutkin ne kengät tai laukun tai jotain muuta, olisin varmasti muuttunut massateiniksi. Olisinko ollut silloin paremmassa asemassa? Tuskin, olisi pitänyt vielä persoonallisuutta ja kiinnostuksen kohteita muuttaa. Olisi pitänyt ryypätä salaa lähes joka viikonloppu. Olisi pitänyt harrastaa jotain muuta kuin teatteria ja capoeiraa. Olisi pitänyt kiinnostua meikkaamisesta ja vallitsevista muoti-ilmiöistä. Sen sijaan olin vain minä, vaikkakin hieman hiljaisempi versio.

Jälkikäteen ajatellen, omana itsenään pysyminen oli merkki itsensä arvostamisesta. Vaikka suurimmaksi osaksi vihasin itseäni, pieni osa minusta halusi näemmä taistella massautumista vastaan. Pidin Pidän itsestäni sen verran, etten hyväksynyt itseni muuttamista. Jos en olisi arvostanut itseäni, olisin heittäytynyt massan joukkoon ja ollut jotakin muuta kuin olen. Sen sijaan jatkoin elämääni ja olemistani samalla lailla kuin ennenkin. Pitkän ja kivisen tien jälkeen voin nyt sanoa, että kyllä kannatti.

Tätä kirjoittaessani tajusin, ettei ole olemassa ehkäisykeinoja kiusatuksi tulemiselle. Jos haluaa siis olla oma itsensä hamaan loppuun asti. Täytyy vain kestää, se loppuu kyllä aikanaan. Kokemusta on. Ainoat neuvot, jotka annan siskolleni: Luo ystävyysuhteita, joiden avulla maailma ei näytä niin kauheelta paikalta. Hanki koulun ulkopuolelle jotakin odottamisen arvoista, jotta yhden koulupäivän kestäminen olisi helpompaa.

weheartit.com