Muutama riimi

Ennen en halunnut käydä salilla, 

ajattelin mieluummin aikaa Balilla. 

Salilla pitäisi painoja nostaa

ja itselleen lihaskivuin saamattomuudesta kostaa. 

Ei kiitos, en sitä tee!

En koskaan ikinä salille mee!

Liikkumattomuudesta alkaa vartalo muuttua

ja aloin sille hieman suuttua. 

Oma saamattomuus alkoi nolottaa

ja hiljalleen urheiluhammastakin kolottaa. 

Otin itseäni niskasta kiinni ja pakkasin kamani,

on aika pelastaa liian pitkä urheilulamani!

Riensin EasyFitille, joka ennen Senssi oli,
siellä ennen yötä juhlistin ja suonissa virtasi alkoholi.
Nykyään nostelen siellä rautaa,
jaksaisin pian varmaan nostella pari nautaa.
Ennen tanssilattialla tanssien pyörin
ja nyt kuntosalilaitteiden seassa hyörin.

Jos totta puhutaan, ei vartalossani ole tapahtunut mitään muutosta,
En siltikään näe siinä yhtään puutosta.
On vatsallani edelleen mahamakkara
mutta silti olen ihan tyytyväinen kuin päivänkakkara.
On mulla pulleat kädet ja jalat
niiden vuoksi en ole sulavaliikkeinen kuin kalat.
Mutta minua ei tämä haittaa!
Ja tämän mielipiteeni aion tänne blogiin laittaa.

Käyn salilla, koska pidän siitä.
En ole fitnessmuija enkä aio matkia niitä.
Harrastan liikuntaa, sillä mun vartalo on tärkeä
enkä huonoilla elintavoilla tahdo sitä särkeä.
Ja vaikka vartaloni ei olekaan fit
voin vain kysyä: "Mitä sit?"

Kohti auringonlaskua

Aurinko. Tosi kuuma pallo, joka näyttäytyessään saa kenet tahansa mutrusuun paremmalle tuulelle. Itse koen auringonnousut ja -laskut myös äärimmäisen kauniiksi asioiksi. Eilen polkiessani töistä kotiin, en voinut kuin ihailla auringonlaskua. Se värjäsi taivaan kirjavaksi, se sai koivun lehdet näyttämään satumaisen kauniilta ja sen valo leikitteli puitten lomasta ja sokaisi minut. Olisin halunnut vain pistää silmät kiinni ja haistella ilmaa ja viilettää polkupyörällä lujaa. Silmät kiinni polkeminen ei kuitenkaan kuulu erityistaitoihini, joten jätin sen tekemättä. 

Yksi kuva oli auringonlaskusta saatava. Pysähdyin leipomon kohdalle, sillä auringonlasku suoraan edessä tyhjän tien päässä oli mielestäni kaunista. Olisin voinut seistä katselemassa auringonlaskua vaikka kuinka kauan ellei allekirjoittaneella olisi ollut kova nälkä. 

Pyöräillessäni kohti auringonlaskua ja kotia, mietin asioita. Mietin asioita, joista olen onnellinen. Vaikka mun elämässä on tällä hetkellä semmonen asia, johon olen kyllästynyt, päätin olla välittämättä siitä. Koitan keskittyä auringonlaskuihin, pyörääni ja muihin onnea tuottaviin asioihin. Katselen vaikka Pinterestistä kauniita asioita, jos en muuta keksi. Semmosta oivalsin eilen. Ja sen, että elämä on aika jännää välillä! 

Taito luoda

Haluan jakaa täällä ehkä kauneimman asian, jota mun pienen elämäni aikan on sanottu. Tähän mennessä siis. Se tapahtui tässä hiljattain töissä, kun kyykistyin kahvia lipittelevän mummon luo höpöttelemään. Menin juttelemaan mummolle, sillä minun käy sääliksi yksin isossa ruokapöydässä istuvaa ryppyistä mummoa, joka aivan varmasti kaipaa seuraa. Tovin juteltuamme mummo silitti reittäni ja sanoi:

"On se hienoa, että jäit minun kanssani juttelemaan. Ei sitä moni täällä tee. Menevät vaan ohi! On muka kiire. Tulee semmoinen olo, että on yksin. Eikö olekin hassua? Vaikka täälläkin on paljon muitakin ihmisiä ja silti on.. (tähän väliin täydennän lausetta tokaisemalla 'yksin') Sinä et kuitenkaan työnnä ketään luotasi vaan sinulla on taito luoda siteitä ihmisten välille. Se on hieno taito tässä maailmassa."

Loppua en juuri tahdo muistaa, sillä liikutuin niin kovasti ryppyisen mummon sanoista, että oli vaikea keskittyä enää kuuntelemaan. Hymyilin ja nyökyttelin hyväksyvästi ja sanoin lähteväni jatkamaan töitä.

On aivan sanoinkuvaamattoman voimaannuttavaa saada joku kiitolliseksi. Ja mitä tuokin minulle maksoi? Muutaman minuutin työaikaani, jolloin ei muutenkaan olisi ollut mitään erikoista tekemistä. Miksipä en siis juttelisi hetken sympaattisen mummon kanssa? Rupesin miettimään, jos ihmiset tekisivät enemmän pieniä hyviä tekoja toisille ihmisille tai sanoisi kauniita ja kivoja asioita edes kerran päivässä, niin kuinka paljon hyvää siitä syntyisi? Se ei maksa kenellekään mitään ja tekee yleensä myös sinutkin onnelliseksi.

Tehkää hyviä tekoja!

31. Onni on...

       ...istua säkkituolissa parvekkeella, siemailla kahvia ja nauttia auringosta.

Step 1: Accept Yourself

Tein itselleni To Do -listan. Sen ensimmäinen kohta on 'love yourself''. 

Se onkin vaikeaa ja vie aikaa. Aion kuitenkin keskittyä nyt siihen niin paljon kuin jaksan. Täytyy myöntää, että olen viime aikoina viettänyt yhä enemmän aikaa miettien kaikkea kamalaa itsestäni. Olo on niin paha, etten kykene edes itkemään. Päivisin ei ole niin paha olla, mutta kyllä asiat mielessä pyörivät. Ei minulla mitään hätää ole, kyllä tämä tästä. 

Haluan olla onnellisempi ja hyväksyä itseni juuri sellaisena kuin olen. En vain tiedä mistä alottaisin tämän urakan. Saisinko ohjekirjan tätä varten? Menen Pinterestiin etsimään positiivia sanoja ja kuvia, siitä tulee hyvä mieli aina. Minä pystyn tähän kyllä. 

30. Onni on...

...spontaanit pyöräretket metsässä, kun voi viilettää pyörällä mäet ja mutkan epäilyttävän kovaa ja tuntea tuulen ja haistaa metsän ja olla iloinen. 

Poljin pururataa, jota pitkin olen hiihtänyt 10 vuotta sitten. Oli huojentavaa kulkea sitä mielekkäämmällä tavalla kuin hiihtämällä, mutta en voinut olla hymyilemättä mielikuvalle. Siis sille, jossa 12-vuotias Jenna hiihtää epätoivo mielessä ja eväät vielä repussa. Polkiessani näin paljon kauniita paikkoja ja olisin halunnut kuvailla niitä edes puhelimella, mutta vauhdin huuma vei mennessään. Ehkä joskus toiste sitten. 

Tämän kuvan pysähdyin ottamaan. Parempia maisemia oli jo ollut monta aiemmin. 

Ps. Pyöräilin 17,86km yhteensä äsken. 

Kamera kädessä kuljemme taloon autioon

Idan kanssa ollaan haaveiltu kuvausreissusta Tampereen vanhalle tulitikkutehtaalle Pispalaan. Kumpikaan meistä ei aiemmin ollut käynyt siellä, joten nyt mentiin pääsiäisperjantaina! Mukana matkassa myös ranskalainen vaihtarikamu Mathieu :) Pakattiin reppuun eväsleivät ja juotavaa ja parkkeerattiin auto Ahjolan parkkipaikalle. Seikkailtiin ja päätettiin ylittää rautatie, että päästäisiin ensimmäiselle mielenkiintoiselle kohteelle kuvailemaan.

Vitsailtiin ennen raitelle astumista, että mitä jos juna tulisikin tuolta juuri kun ollaan ylittämässä rautatietä. Ja ollessamme ylittämässä sitä, kuulin tutun äänen, joka siis tarkoittaa junan saapumista. Äkkiä pois raiteilta!!! Naurettiin hassulle sattumalle ja onnelle.

Mä tykkään autiotaloista ja hylätyistä rakennuksista. Kun minä olin nuori, tutkimme erään luokkakaverini kanssa lähellä olevia autiotaloja ja kehitimme mielettömiä teorioita, mihin se perhe on kadonnut siitä talosta. Autiotalot saa mut tuntemaan itseni tutkimusmatkailijaksi, vaikka nykyään oletan, että sieltä löytyy ruumis tai nurkan takana vaaniva murhaaja. Silti niihin on pakko mennä, jos tilaisuus koittaa! 

Tulitikkutehdas oli hieno paikka! Vielä hienompi varmaan aurinkoisella kelillä ja silloin, kun varpaat ei jäädy. Kuviakaan ei jaksanut niin paljoa ottaa, kun sormet olivat kohmeessa eivätkä liikkuneet kunnolla. Mutta sain kivoja kuvia otettua ja uuden profiilikuvankin! Nahkatakkinen tyttö sopi tänne kuin nenä päähän :-D Viimeiseksi haluankin jakaa teidän kanssa seksikkäimmän kuvan, joka musta on ikinä otettu. Tämä ei ollut se kiva uusi profiilikuva, vaan niitä hetkiä, kun ei jaksa enää poseerata nätisti. Oh my.