Vuosi 2012

Vuosi olis ihan justiinsa ohi. Aika on mennyt ihan sairaan nopeasti :-O Aattelin tehdä pienen koosteen tästä vuodesta. Kysymyksen on jostakin vanhasta gallupista, jonka oon tallentanut mun tiedostoihini.. Tosin poistin siitä mielestäni turhia kysymyksiä. Aloitetaan tammikuusta...

1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?
- Oltiin Brasiliassa, Maracajaún rannalla katsomassa ilotulituksia juomien ja ystävien kera. Kaadettiin hiekkaan juotavaa, joten piti juosta hakemaan lisää kämpiltä. Maksettiin hämärän luukun kautta itsemme "baariin" sisälle, jossa meno muistutti orgioita.. Uin lähes alasti meressä hetken mielijohteesta Outin kanssa. Menin musiikin pauhaessa nukkumaan. Muuta en muista :-D Tai en muista mitä me päivällä tehtiin...

2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?
- Tää oli vaikee, tuskin edes muista mitä helmikuussa tapahtui :-P Ehkä se oli tärkeä päivä, kun päätin mennä treeneihin. Olin ajatellut lopettaa capoeiran, mut tässä sitä ollaan vaan.

3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?
- Se oli hyvä kuukausi, vaikka ääni katoskin jossakin vaiheessa. Ei se mitenkään ihmeellinen kuukausi ollut, mutta en ainakaan muista mitään kamalaa tapahtuneen..

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?
- Oli hyvä kuukausi myös. Rosalia tuli pitämään sambatunteja meille tuolloin ekaa kertaa, tosi kivaa jeejee!

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?
- Koulu alkoi ottaan päähän ja haaveilin kesälomasta ja kesästä. Muuten varmaan suhteellisen onnellinen olin.

6. Millainen sää oli kesäkuussa?
- Musta tuntui, että aurinkoiset hetket oli aina kello 6-14, kun olin töissä ja sen jälkeen satoi vettä. Olisi voinut olla hotimpaa!

7. Mitkä oli heinäkuun parhaat hetket?
- Ginga na Mata 2012 eli meidän capoeiraleiri! Se ainakin ekana tuli mieleen. Parhaita ihmisiä, aurinko paistoi, maailman paras juttu eli capoeira ja kreisiiiii menoo <3 Ikävä on!

8. Miten elokuu lähti käyntiin?
- Olin lopen uupunut töistä ja odotin Lissabonin matkaa kuin kuuta nousevaa.. Ja Lissabonin matkan jälkeen ei ollutkaan enää elokuuta jäljellä paljon mitään.

9. Masensivatko syyskuun säät?
- Joo, koska aurinkoa ei näkynyt, satoi vaan vettä ja kissoja ja koiria :C

10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
- Vammainen peukalo oli loppujen lopuksi ihan hyvä juttu, sillä tuli opittua käyttämään toista kättä ja vasemman käden kaikkia muita sormia. Kyllä se ihminen ilman peukaloa pärjää ;-) Niin ja oli monta hyvää hetkeä lokakuussa. Avauduin nolosti ystävälle ja vietin ehkä vuoden parhaimman päivän erään toisen toverini kanssa, jonka kanssa oli erittäin kivaa viettää aikaa :-)

11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?
- Hmm.. No ehkä olisin voinut lukea paremmin tentteihin... Mutta muuten en oikeastaan haluaisi tehdä mitään toisin, koska ei sillä olisi ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Tässä ollaan ja elämä on ihan siedettävää ;-)

12. Mitä tapahtui joulukuussa? 
- Työharjoittelua lähinnä. Aamulla töihin, iltapäivällä kotiin ja siellä pysyin. Viikonloppuisin Tampereelle. Mitään ihmeellistä ei siis tapahtunut..

Siinä se nyt oli. Vuosi oli hyvä, vaikka kuljettiinkin enemmän elämän alamäkiä pitkin. Mutta ne kuuluvat elämään, enpä siis valita. Yksi vuosi Riksua, yksi vuosi sairaanhoitajaopiskelua. Oon ihan mielissäni. Mulla ei ollut tälle vuodelle lupauksia juuri ollenkaan, mutta ensi vuodelle on keksittynä muutama lupaus. Niistä sitten lisää myöhemmin ;-)

Hyvät uudet vuodet kaikille! Varokaa heikkoja jäitä, raketteja ja liukkaita teitä <3

#23 Taakse on jäänyt jo syksyn lohduttomuus

Jouluaatto on ihan pian. Aaton aattoa on vietetty vain kotona rentoutuen. Mitään yleishyödyllistä en ole saanut aikaiseksi. Mutta sen sijaan sain luettua Carita Forsgrenin Kolmen kuun kuningatar -kirjan. Romaani kertoi Karin Månsdotterista (suomeksi Kaarina Maununtytär), joka 1500-luvulla oli ensin Ruotsin kuninkaan Erik XIV frilla ja myöhemmin kuningatar kolmen kuukauden ajan. Epäilen, että kirjassa on paljonkin fiktiiviä sekoitettuna, mutta muuten aikalailla tosi tapahtumien mukaan tarina eteni. Tykkään historiasta, joten tämä oli oivaa lukemista. Tosin täytyy myöntää, ettei toi Ruotsin vallan aikainen historia ole ollut vahvin alueeni... Mutta kirjaa lukiessa ainakin hahmotin Juhana-herttuan ja Erik XIV valtataistelun. Onneksi multa lukeminen lopu kesken, sillä sain Makelta synttärilahjaksi Riika Ala-Harjan Maihinnousun, jota aloittelin tänään. Vielä en kerro mielipidettäni kirjasta, sillä olen sivula 35... Muuten olen aikaani kuluttanut katsomalla Salkkareiden uusintoja (oi kyllä, alennuin niin alas), katsomalla jonkun lasten elokuvan Jessin kanssa sekä tietenkin syömällä suklaata.

#21-22 Onni on...

... etukäteisjoululahjat ja erityisesti sormiviikset<3

#18-20 R.I.X.U

Olen nyt vuoden asunut Riihimäellä. Hassua, aika on mennyt ihan liian nopeasti. Yritän kirjoittaa tätä How I met Your motherin lomasta... Kyllä, oon pahasti jäänyt koukkuun! Saakutin Netflix, kun näyttää sekä neljännen että viidennen tuotantokauden jaksoja. En....vain...voi....lopettaa....

No mutta takaisin aiheeseen. Muutin Riihimäelle sunnuntaina 18.12.2011. Ehdin olemaan uudessa kämpässäni yhden yön ja sitten suuntasinkin Brasilian lämpöön (Voi julmettu, kun haikailen Brasilian perään!). Silloin vuosi sitten en tiennyt ollenkaan mihin olin muuttamassa. Riihimäki ei sanonut mulle mitään entuudestaan; muistin nimen vain Helsingin junamatkoista. Putouksen Jone Riksusta tuli myöskin mieleen, kun ajattelin Riihimäkeä. Olin pitkään halunnut muuttaa pois Tampereelta ja aloittaa opiskelut, joten en oikein osannut harmitella Tampereelta muuttamista. Uusi kaupunki ja uusi koulu olivat juuri niitä asioita, joita sen hetkiseen elämääni tarvitsin.

Palattuani Suomeen kolme viikkoa myöhemmin, koin pientä masennuskautta. Koulu oli Hyvinkäällä, joten Riihmäellä ei juuri tullut pyörittyä. Sen hetkinen Riihmäki oli: koti, kauppa, rautatieasema. Enempää en tiennyt  enkä välittänytkään tietää. Koulun jälkeen sulkeuduin huoneeseeni tai menin treeneihin. Kuitenkin ajattelin useimmiten, ettei Riksu ole niin paha asuinpaikka, kuin olin ehkä kuvitellut. Sekin mielipide on ehtinyt muuttua moneen kertaan.

Kesän aikoihin aloin todella vihaamaan Riihimäkeä asuinpaikkana. Kaikki oli vialla. Lähinnä se johtui siitä, että matkustin joka päivä Riksusta Hämeenlinnaan tai Tampereelle. Se alkoi ottamaan voimille. Varsinkin, kun ainoat kaverit asuvat jommassa kummassa kaupungissa. Nyt syksyn aikana mun mielipiteet ovat vaihdelleet viikottain. Joulukuun ajan olen saanut päätäni selvitettyä. Olen tullut siihen tulokseen, että eiköhän täällä ole ihan hyvä asua ainakin tämän opiskelun ajan. Kaksi ja puoli vuotta enää.

Eniten mua harmittaa täällä se, ettei mulla ole mitään elämää. Työharjoittelun jälkeen meen kotiin. Ehkä käyn kaupan kautta. Mutta pitkälti olen kotona. Koulun jälkeen meen kotiin tai kodin kautta treeneihin. Mulla ei oikein meinaa olla täällä kavereita. Koulusta on, mutta ei me kyllä ikinä nähdä vapaa-aikana. Okei, vika on myös mussakin; olen lievittänyt yksinäisyyttäni käymällä Hämeenlinnan treenien lisäksi Tampereen treeneissä. Ilmankos mä en näe ketään ikinä, kun olen aina treeneissä. Ehkä voisin tehdä uuden vuoden lupauksen luvata, että mun pitää luoda kunnon sosiaalinen verkko tännekin. 'Tällä' tarkoitan Riihimäki-Hyvinkää akselia. Kyllä Hämeelinnassa on kavereita. Ja Tampereella kans, mutta joskus olis mukavaa vaan olla tässä lähellä kotia.

Rutinat loppuvat tähän. Vuosi on mennyt hurjaa vauhtia. Kyllä tätä opiskelijaboxia voi kodiksi kutsua, kun pidemmillä reissuilla kaipaan aina mun pientä ärsyttävän mallista huonetta ja ankeelta näyttävää kämppää. Haluaisin haaveilla yksiöstä, mutta eletään päivä kerrallaan seuraavat 2½ vuotta, jonka jälkeen voisi harkita muuttamista muualle.

#16-17 Hei tonttu-ukot hyppikää

Mietin kuumeisesti kotimatkalla, mitä kirjoittaisin tämän päivän postaukseen. Kauaa mun ei tarvinnut sitten miettiäkään, kun oven takaa löytyi joulun ensimmäinen (ja varmaan viimeinen) joulukortti. Whii en muista koska olisin viimeksi saanut ihka oikean joulukortin :-) Kyllä ihmisen elämän voi parantaa pienin teoin, kiitos Katrille kortista siis. 

Tein tänään joulukortteja. En oo tehnyt niitä itse sitten ala-asteaikojen. Tietenkään en ajatellut postittaa, niitä (ainakaan jouluksi), koska....no...on myöhäistä. Mutta ajattelin ojentaa ne ihan henkilökohtaisesti tietyille henkilöille. Lähinnä haluan antaa kortin työharjoittelupaikan henkilökunnalle. Tänään käynnistyi viiminen viikkoa siellä (hui kamalaa, kuinka aika on mennyt nopeasti) ja mulla on ollut oikein mukavaa. On siis ihan normaalia antaa jonkinlainen kiitos niistä mukavista työpäivistä, joita mulla siellä oli.

#14-15 “Is it nice, my preciousss? Is it juicy? Is it scrumptiously crunchable?”

Luukku 14

Arvaatkaa mitä mä kävin kattomassa? HOBITIN. Sain liput (ja popparit) synttärilahjaksi Saanalta ^^ Ja oivoi kun oli hieno leffa, istuin koko kolme tuntia silmät selälläni. Tuskin edes räpäytin silmiä, kun keskityin katselemiseen. Ainoa huono puoli leffassa oli, kun se loppui. Olisin ihan mielelläni jäänyt katsomaan tarinaa loppuun, mutta sitten valkokankaalle pölähti lopputekstit. Teki mieli huutaa kovaan ääneen: NOOOOOOOOOOOOO, IT'S OVER!!!! Mut tyydyin vaan kitiseen pettymyksestäni. No seuraavaa osaa odottellessa... 

En ole lukenut kirjaa (se on mun listalla kyllä!), joten en oikeastaan tiennyt etukäteen juuri mitään tapahtumien kulusta. Tiesin ainoastaan Bilbon ja Klonkun kohtaamisen entuudestaan, kun se oli englannin kirjassa tekstinä joskus muinoin. Sitä kohtaa mä odotin koko leffan aikana, koska Klonkku on niin symppis ettei mitään rajaa :-D Ehdoton suosikkihahmo ollut aina! No kattokaa nyt tota kuvaa, vähän on sympaattinen toinen. Viiminen on vaan niin paras, että oli pakko laittaa se tänne.

Kaikki kuvat Googletin

Usein on tällänen tunne...

 Luukku 15

No ei tässä mitään erikoista mainittavaa ole. Tampereella ollaan siis ja suhteellisen hyvä mieli on. Eilen koin euforisia hetkiä, kun istuin Sokoksen yläkahvilassa yksin kahvin, vadelmatortun ja kirjan kera. Tuli vain sellainen tunne, että tätä mä olin tarvinnutkin. Omaa rauhaa. Joo, asun yksin ja vietän aikaa paljon kämpillä yksin. Mutta on eri asia olla yksin yksinäisyydessä kuin yksin julkisella paikalla. Omalla rauhalla tarkoitan siis tässä tapauksessa omaa aikaa paikassa, jossa on muitakin ihmisiä. Ja Sokoksen yläkahvila on vaan nostalginen paikka <3 Siellä on monet hetket vietetty yksin lukien ties mitä opusta.

Tänään käytiin sitten pyörähtämässä kaupungilla Saanan kanssa. Ihan hirveesti porukkaa kaupungilla, mä en enää pysty tottumaan tommoseen ihmismäärään. Oon ollut liian paljon Riihimäellä - siellä kun ei liiku porukkaa kuin juna-asemalla ruuhka-aikaan.

Miten mä voin näyttää noin meikittömältä, vaikka just olin maalannut pärstäni?

Vadelmaunelma <3

Hyvää viikonlopun loppua! Voiko noin edes sanoa..

#13 Sivistyksen aika

Tänään töissä mummut piristivät mieltäni niin kovin, että ei jaksa murheet painaa niin paljon. Oonko jo maininnnut, että tykkään tästä työstä? :-) Olin säästellyt tätä tekstiä toiseen kertaan, mutta menkööt nytten.

Tykkään lukea kirjoja. Mielellään suomeksi, sillä muuten luen kirjaa vuosi tolkulla, kun en pysty keskittymään siihen samalla tavalla. Luen aikalailla kaikkea kirjallisuutta, mutta useimmiten aiheet pysyvät suhteellisen samoina. Tykkään lukea "lasten kirjoja", kuten Harry Pottereita tai Oz-maan taikuria. Torey Haydenin tositapahtumiin perustuvat kirjat kolahtavat aina. Kurjat ihmiskohtalot yleisestikin kiehtovat. Romantiikka, kauhu ja dekkarit eivät niin hirveästi kiehdo. Paitsi Stephen Kingin Kuoleman käytävä on hyvä. Ja Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut on loistava.

En oo varmaan tämän vuoden aikana lukenut kuin ehkä hyvässä lykyssä 5 kirjaa. Ei vaan ole tehnyt mieli lukea tai ei ole ollut aikaa tai karhuja on maksamatta. Syntymäpäivänäni minun teki hirveästi mieli lukea kirjoja ja tein itseni kanssa päätöksen, että lukisin joitaikin teoksia, jotka olisi varmaan jo pitänyt olla luettuna. Lukematta on jäänyt mm. Sinuhe Egyptiläinen, Humiseva harju, Taru sormusten herrasta trilogia.... Ja aika monta muuta. Ja ettei lukeminen mene pakkopullaksi, luen myös muita kirjoja, jotka kiinnostavat minua. Aloitin projektin 4.12. ja tähän mennessä oon saanut luettua kaksi teosta:

- Sir Arthur Conan Doyle - Neljän merkki

- Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo

Sherlock Holmes -kirjan halusin lukea sivistääkseni itseäni ja valitsinkin helpoimman mahdollisen teoksen, joka vain Riihimäen kirjaston hyllyiltä löytyi. Itse pidin siitä yllättävän paljon. Voisin harkita lukevani jonkun toisen kirjan Sherlock Holmesin seikkailuista, sillä Holmes on hahmona jotain niin hauskaa :-D 

Aikamatkustajan vaimo oli 648 sivua pitkä, mutta se ei lannistanut mua. Pikemminkin ahmin kirjan ennätysvauhdissa, sillä kirja vei sydämeni. Oih ja voih kuinka surkeaa oli ihmisten oltava ja oivoih kuinka palasin halusta tietää lisää sitä mukaan mitä kirja eteni. Juuri tälläisiä rakastamani kirjat ovat: niissä on mielenkiintoinen juoni, kerrotaan jotain jännittävää, mutta ei kuitenkaan kaikkea kerralla, palapelin palaset kasaantuvat hiljalleen ja lopulta käy epämieluistasti. Miksi tykkään surullisista lopuista? Koska mun mielestä on hyvä päättää kirja kyynelten saattelemana. Eilen illalla sain tämän kirjan luettua ja voi että niitä krokotiilin kyyneliä! 

Lukutahti on nyt aika ripakka, mutta eiköhän se laannu, kun koulu alkaa tai jos luen huonon kirjan. Mutta lippu on korkealla! Tämmönen postaus tällä kertaa, viikonloppuna hope so paljon mielekkäämpiä!