....luistelemisen ilo ja ystävät.
28.1.2013
15.1.2013
11.1.2013
Ark(t)inen limbo
Ensimmäin postaus vuonna 2013 tulee hieman myöhemmin kuin olin ajatellut... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?
Vuosi on lähtenyt aika kiireisesti käyntiin. Tampereella ollessani piti nähdä kaikkia ihmisiä ennen Riihimäelle paluuta. Ja täällä nyhjölässä olen lähinnä istunut kotona tai ollut koulussa. Ei, olinhan mä vanhainkodissa töissäkin! Pääsin tekeen yhden työvuoron sijaisena, kun ei muita saanut :-) Koulu siis tosiaan alkoi, vaikka tällä viikolla varsinaista opiskelua on ollut keskiviikkona ja torstaina. Kaksi päivää koulua ja oon jo ihan kypsä koko touhuun! Älkää käsittäkö väärin, ei alassa ole mitään vikaa vaan koulussa. Kyllä teitäkin kiukuttais, jos istuisitte kahtena päivänä peräkkäin koulun penkillä 8.30-19.00 -.- ja kolmeen tenttiin tulee niin paljon käsiteltävää asiaa että nyt on jo ihan pyörryksissä. Unohdinko mainita, että ylimmän kuvan kirjassa on yhteensä 780 sivua ja koko kirja pitää lukee kuukauden sisällä <3
Jos lopettaisin valittamisen ja keskittyisin iloisempiin asioihin. Tiistaina päädyin taas capoeiratreeneihin. Hieman jäykästi taas aloitellaan treenaamista, mikä vähän ehkä harmittaa. Mutta pääasia taitaa olla se, että olen vielä mukana kuviossa. Ei musta niin helpolla pääse eroon, hähähähä :-D Ja keskiviikkona 9.1.2013 mulle tuli 5 vuotta täyteen capoeiraa. Aika on mennyt todella nopeasti! Justhan mä olin 15-vuotias nulikka, jonka vasen ja oikea jalka sekoittu tämän tästä. Ja nykyään ainoa eroava asia on ikä... Viiden vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut kaikkea niin capoeirassa kuin "oikeassa elämässäkin". Jotenkin tuntuu omituiselta, että tämän hetkisestä elämästä 25% on kulunut capoeirapiireissä. Neljäsosa! Tässä ajassa olen miettinyt lopettamista vakavasti yhteensä kolme kertaa, enkä kertaakaan ole lopettanut. Pisin "taukoni" oli 1,5 vuotta jolloin treenasin kyllä, mutta hyvin hyvin epäsäännöllisesti. Ainoa syy käydä treeneissä oli Boa Vontaden tapahtumat. Ihan oikeasti. Tässä siis ollaan tämän capoeiran kanssa; ajattelin ottaa iisimmin sen kanssa. Viime vuosi meni ajatellessa, ettei elämässäni ole muuta kuin capoeira ja että ilman sen olemassa oloa sen selviäisi hengissä jokaista päivääni. True, mutta viime kuukausina olen havainnoinnut, että capoeira on iso osa sitä ihmistä, jollainen mä olen. Capoeiran lisäksi mun elämään kuuluu muutakin; tällä hetkellä opiskelu, työharjoittelu, uusi kesätyöpaikka aivan ihanassa paikassa, kavereita... En tarkoita, että capoeiran pitäisi jäädä taka-alalle, ehei! Tarkoitan, että koitan elää elämää, johon sulautan sopivasa suhteessa kaikkea minulle tärkeää. Niin.
Tänään oli ensimmäinen päivä aikoihin, kun tein ihan arkisia asioita enkä jumittunut kotiin. Raahasin laiskan takamukseni koululle, koska piti kirjoittaa yksi koulutyö loppuun ennen deadlinea. Joo, voisin tehdä aiemmin töitäni niin ei jäisi viimeiseen tippaan! Sain kuitenkin tehtyä kaiken ihan inhimillisessä ajassa, joten suuntasin itseni Willaan. Tarkoituksena oli löytää mulle housut ja jotkut kivat saapikkaat. Kumpiakaan en sieltä löytänyt. Musta tuntui, että kaikki vaatteet oli jotenkin tosi kummallisia tai ylihintaisia mun budjetille. Menin sitten Kulmikseen istuun ja lukeen tenttiin ja seurana oli kahvikuppi ja mokkapala <3 Mä jotenkin vaan tykkään olla jossain kahvillassa jonkin aikaa yksin, lukea ja siemailla kahvia. Mutta onneni loppui pian, sillä piti lähteä takasin Riihimäelle hakemaan luuttutyön avaimia. Eksyin jostakin syystä Seppälän pukukoppiin päälläni tuo keltainen paituli ja mustat housut. Ja eikun kassalle! Tosin ennen kassaa vietin pukukopissa tovin jos toisenkin, kun en ollut varma tykkäsinkö pökistä. Onneksi on Aino, jolle voi laittaa kuvaa ja kysyä neuvoa. Kotona odotti pitkät kivat villasukat, jotka mulle oltiin tehty <3 Nyt kelpaa olla viikonlopun täällä nyhjölässä!
Hyvää viikonloppua!
29.12.2012
Vuosi 2012
Vuosi olis ihan justiinsa ohi. Aika on mennyt ihan sairaan nopeasti :-O Aattelin tehdä pienen koosteen tästä vuodesta. Kysymyksen on jostakin vanhasta gallupista, jonka oon tallentanut mun tiedostoihini.. Tosin poistin siitä mielestäni turhia kysymyksiä. Aloitetaan tammikuusta...
1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?
- Oltiin Brasiliassa, Maracajaún rannalla katsomassa ilotulituksia juomien ja ystävien kera. Kaadettiin hiekkaan juotavaa, joten piti juosta hakemaan lisää kämpiltä. Maksettiin hämärän luukun kautta itsemme "baariin" sisälle, jossa meno muistutti orgioita.. Uin lähes alasti meressä hetken mielijohteesta Outin kanssa. Menin musiikin pauhaessa nukkumaan. Muuta en muista :-D Tai en muista mitä me päivällä tehtiin...
2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?
- Tää oli vaikee, tuskin edes muista mitä helmikuussa tapahtui :-P Ehkä se oli tärkeä päivä, kun päätin mennä treeneihin. Olin ajatellut lopettaa capoeiran, mut tässä sitä ollaan vaan.
3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?
- Se oli hyvä kuukausi, vaikka ääni katoskin jossakin vaiheessa. Ei se mitenkään ihmeellinen kuukausi ollut, mutta en ainakaan muista mitään kamalaa tapahtuneen..
4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?
- Oli hyvä kuukausi myös. Rosalia tuli pitämään sambatunteja meille tuolloin ekaa kertaa, tosi kivaa jeejee!
5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?
- Koulu alkoi ottaan päähän ja haaveilin kesälomasta ja kesästä. Muuten varmaan suhteellisen onnellinen olin.
6. Millainen sää oli kesäkuussa?
- Musta tuntui, että aurinkoiset hetket oli aina kello 6-14, kun olin töissä ja sen jälkeen satoi vettä. Olisi voinut olla hotimpaa!
7. Mitkä oli heinäkuun parhaat hetket?
- Ginga na Mata 2012 eli meidän capoeiraleiri! Se ainakin ekana tuli mieleen. Parhaita ihmisiä, aurinko paistoi, maailman paras juttu eli capoeira ja kreisiiiii menoo <3 Ikävä on!
8. Miten elokuu lähti käyntiin?
- Olin lopen uupunut töistä ja odotin Lissabonin matkaa kuin kuuta nousevaa.. Ja Lissabonin matkan jälkeen ei ollutkaan enää elokuuta jäljellä paljon mitään.
9. Masensivatko syyskuun säät?
- Joo, koska aurinkoa ei näkynyt, satoi vaan vettä ja kissoja ja koiria :C
.JPG)
10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
- Vammainen peukalo oli loppujen lopuksi ihan hyvä juttu, sillä tuli opittua käyttämään toista kättä ja vasemman käden kaikkia muita sormia. Kyllä se ihminen ilman peukaloa pärjää ;-) Niin ja oli monta hyvää hetkeä lokakuussa. Avauduin nolosti ystävälle ja vietin ehkä vuoden parhaimman päivän erään toisen toverini kanssa, jonka kanssa oli erittäin kivaa viettää aikaa :-)
11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?
- Hmm.. No ehkä olisin voinut lukea paremmin tentteihin... Mutta muuten en oikeastaan haluaisi tehdä mitään toisin, koska ei sillä olisi ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Tässä ollaan ja elämä on ihan siedettävää ;-)
12. Mitä tapahtui joulukuussa?
- Työharjoittelua lähinnä. Aamulla töihin, iltapäivällä kotiin ja siellä pysyin. Viikonloppuisin Tampereelle. Mitään ihmeellistä ei siis tapahtunut..
Siinä se nyt oli. Vuosi oli hyvä, vaikka kuljettiinkin enemmän elämän alamäkiä pitkin. Mutta ne kuuluvat elämään, enpä siis valita. Yksi vuosi Riksua, yksi vuosi sairaanhoitajaopiskelua. Oon ihan mielissäni. Mulla ei ollut tälle vuodelle lupauksia juuri ollenkaan, mutta ensi vuodelle on keksittynä muutama lupaus. Niistä sitten lisää myöhemmin ;-)
Hyvät uudet vuodet kaikille! Varokaa heikkoja jäitä, raketteja ja liukkaita teitä <3
1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?
- Oltiin Brasiliassa, Maracajaún rannalla katsomassa ilotulituksia juomien ja ystävien kera. Kaadettiin hiekkaan juotavaa, joten piti juosta hakemaan lisää kämpiltä. Maksettiin hämärän luukun kautta itsemme "baariin" sisälle, jossa meno muistutti orgioita.. Uin lähes alasti meressä hetken mielijohteesta Outin kanssa. Menin musiikin pauhaessa nukkumaan. Muuta en muista :-D Tai en muista mitä me päivällä tehtiin...
2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?
- Tää oli vaikee, tuskin edes muista mitä helmikuussa tapahtui :-P Ehkä se oli tärkeä päivä, kun päätin mennä treeneihin. Olin ajatellut lopettaa capoeiran, mut tässä sitä ollaan vaan.
3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?
- Se oli hyvä kuukausi, vaikka ääni katoskin jossakin vaiheessa. Ei se mitenkään ihmeellinen kuukausi ollut, mutta en ainakaan muista mitään kamalaa tapahtuneen..
4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?
- Oli hyvä kuukausi myös. Rosalia tuli pitämään sambatunteja meille tuolloin ekaa kertaa, tosi kivaa jeejee!
5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?
- Koulu alkoi ottaan päähän ja haaveilin kesälomasta ja kesästä. Muuten varmaan suhteellisen onnellinen olin.
6. Millainen sää oli kesäkuussa?
- Musta tuntui, että aurinkoiset hetket oli aina kello 6-14, kun olin töissä ja sen jälkeen satoi vettä. Olisi voinut olla hotimpaa!
7. Mitkä oli heinäkuun parhaat hetket?
- Ginga na Mata 2012 eli meidän capoeiraleiri! Se ainakin ekana tuli mieleen. Parhaita ihmisiä, aurinko paistoi, maailman paras juttu eli capoeira ja kreisiiiii menoo <3 Ikävä on!
8. Miten elokuu lähti käyntiin?
- Olin lopen uupunut töistä ja odotin Lissabonin matkaa kuin kuuta nousevaa.. Ja Lissabonin matkan jälkeen ei ollutkaan enää elokuuta jäljellä paljon mitään.
9. Masensivatko syyskuun säät?
- Joo, koska aurinkoa ei näkynyt, satoi vaan vettä ja kissoja ja koiria :C
.JPG)
10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
- Vammainen peukalo oli loppujen lopuksi ihan hyvä juttu, sillä tuli opittua käyttämään toista kättä ja vasemman käden kaikkia muita sormia. Kyllä se ihminen ilman peukaloa pärjää ;-) Niin ja oli monta hyvää hetkeä lokakuussa. Avauduin nolosti ystävälle ja vietin ehkä vuoden parhaimman päivän erään toisen toverini kanssa, jonka kanssa oli erittäin kivaa viettää aikaa :-)
11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?
- Hmm.. No ehkä olisin voinut lukea paremmin tentteihin... Mutta muuten en oikeastaan haluaisi tehdä mitään toisin, koska ei sillä olisi ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Tässä ollaan ja elämä on ihan siedettävää ;-)
12. Mitä tapahtui joulukuussa?
- Työharjoittelua lähinnä. Aamulla töihin, iltapäivällä kotiin ja siellä pysyin. Viikonloppuisin Tampereelle. Mitään ihmeellistä ei siis tapahtunut..
Siinä se nyt oli. Vuosi oli hyvä, vaikka kuljettiinkin enemmän elämän alamäkiä pitkin. Mutta ne kuuluvat elämään, enpä siis valita. Yksi vuosi Riksua, yksi vuosi sairaanhoitajaopiskelua. Oon ihan mielissäni. Mulla ei ollut tälle vuodelle lupauksia juuri ollenkaan, mutta ensi vuodelle on keksittynä muutama lupaus. Niistä sitten lisää myöhemmin ;-)
Hyvät uudet vuodet kaikille! Varokaa heikkoja jäitä, raketteja ja liukkaita teitä <3
23.12.2012
#23 Taakse on jäänyt jo syksyn lohduttomuus
Jouluaatto on ihan pian. Aaton aattoa on vietetty vain kotona rentoutuen. Mitään yleishyödyllistä en ole saanut aikaiseksi. Mutta sen sijaan sain luettua Carita Forsgrenin Kolmen kuun kuningatar -kirjan. Romaani kertoi Karin Månsdotterista (suomeksi Kaarina Maununtytär), joka 1500-luvulla oli ensin Ruotsin kuninkaan Erik XIV frilla ja myöhemmin kuningatar kolmen kuukauden ajan. Epäilen, että kirjassa on paljonkin fiktiiviä sekoitettuna, mutta muuten aikalailla tosi tapahtumien mukaan tarina eteni. Tykkään historiasta, joten tämä oli oivaa lukemista. Tosin täytyy myöntää, ettei toi Ruotsin vallan aikainen historia ole ollut vahvin alueeni... Mutta kirjaa lukiessa ainakin hahmotin Juhana-herttuan ja Erik XIV valtataistelun. Onneksi multa lukeminen lopu kesken, sillä sain Makelta synttärilahjaksi Riika Ala-Harjan Maihinnousun, jota aloittelin tänään. Vielä en kerro mielipidettäni kirjasta, sillä olen sivula 35... Muuten olen aikaani kuluttanut katsomalla Salkkareiden uusintoja (oi kyllä, alennuin niin alas), katsomalla jonkun lasten elokuvan Jessin kanssa sekä tietenkin syömällä suklaata.
20.12.2012
#18-20 R.I.X.U
Olen nyt vuoden asunut Riihimäellä. Hassua, aika on mennyt ihan liian nopeasti. Yritän kirjoittaa tätä How I met Your motherin lomasta... Kyllä, oon pahasti jäänyt koukkuun! Saakutin Netflix, kun näyttää sekä neljännen että viidennen tuotantokauden jaksoja. En....vain...voi....lopettaa....
No mutta takaisin aiheeseen. Muutin Riihimäelle sunnuntaina 18.12.2011. Ehdin olemaan uudessa kämpässäni yhden yön ja sitten suuntasinkin Brasilian lämpöön (Voi julmettu, kun haikailen Brasilian perään!). Silloin vuosi sitten en tiennyt ollenkaan mihin olin muuttamassa. Riihimäki ei sanonut mulle mitään entuudestaan; muistin nimen vain Helsingin junamatkoista. Putouksen Jone Riksusta tuli myöskin mieleen, kun ajattelin Riihimäkeä. Olin pitkään halunnut muuttaa pois Tampereelta ja aloittaa opiskelut, joten en oikein osannut harmitella Tampereelta muuttamista. Uusi kaupunki ja uusi koulu olivat juuri niitä asioita, joita sen hetkiseen elämääni tarvitsin.
Palattuani Suomeen kolme viikkoa myöhemmin, koin pientä masennuskautta. Koulu oli Hyvinkäällä, joten Riihmäellä ei juuri tullut pyörittyä. Sen hetkinen Riihmäki oli: koti, kauppa, rautatieasema. Enempää en tiennyt enkä välittänytkään tietää. Koulun jälkeen sulkeuduin huoneeseeni tai menin treeneihin. Kuitenkin ajattelin useimmiten, ettei Riksu ole niin paha asuinpaikka, kuin olin ehkä kuvitellut. Sekin mielipide on ehtinyt muuttua moneen kertaan.
Kesän aikoihin aloin todella vihaamaan Riihimäkeä asuinpaikkana. Kaikki oli vialla. Lähinnä se johtui siitä, että matkustin joka päivä Riksusta Hämeenlinnaan tai Tampereelle. Se alkoi ottamaan voimille. Varsinkin, kun ainoat kaverit asuvat jommassa kummassa kaupungissa. Nyt syksyn aikana mun mielipiteet ovat vaihdelleet viikottain. Joulukuun ajan olen saanut päätäni selvitettyä. Olen tullut siihen tulokseen, että eiköhän täällä ole ihan hyvä asua ainakin tämän opiskelun ajan. Kaksi ja puoli vuotta enää.
Eniten mua harmittaa täällä se, ettei mulla ole mitään elämää. Työharjoittelun jälkeen meen kotiin. Ehkä käyn kaupan kautta. Mutta pitkälti olen kotona. Koulun jälkeen meen kotiin tai kodin kautta treeneihin. Mulla ei oikein meinaa olla täällä kavereita. Koulusta on, mutta ei me kyllä ikinä nähdä vapaa-aikana. Okei, vika on myös mussakin; olen lievittänyt yksinäisyyttäni käymällä Hämeenlinnan treenien lisäksi Tampereen treeneissä. Ilmankos mä en näe ketään ikinä, kun olen aina treeneissä. Ehkä voisin tehdä uuden vuoden lupauksen luvata, että mun pitää luoda kunnon sosiaalinen verkko tännekin. 'Tällä' tarkoitan Riihimäki-Hyvinkää akselia. Kyllä Hämeelinnassa on kavereita. Ja Tampereella kans, mutta joskus olis mukavaa vaan olla tässä lähellä kotia.
Rutinat loppuvat tähän. Vuosi on mennyt hurjaa vauhtia. Kyllä tätä opiskelijaboxia voi kodiksi kutsua, kun pidemmillä reissuilla kaipaan aina mun pientä ärsyttävän mallista huonetta ja ankeelta näyttävää kämppää. Haluaisin haaveilla yksiöstä, mutta eletään päivä kerrallaan seuraavat 2½ vuotta, jonka jälkeen voisi harkita muuttamista muualle.
No mutta takaisin aiheeseen. Muutin Riihimäelle sunnuntaina 18.12.2011. Ehdin olemaan uudessa kämpässäni yhden yön ja sitten suuntasinkin Brasilian lämpöön (Voi julmettu, kun haikailen Brasilian perään!). Silloin vuosi sitten en tiennyt ollenkaan mihin olin muuttamassa. Riihimäki ei sanonut mulle mitään entuudestaan; muistin nimen vain Helsingin junamatkoista. Putouksen Jone Riksusta tuli myöskin mieleen, kun ajattelin Riihimäkeä. Olin pitkään halunnut muuttaa pois Tampereelta ja aloittaa opiskelut, joten en oikein osannut harmitella Tampereelta muuttamista. Uusi kaupunki ja uusi koulu olivat juuri niitä asioita, joita sen hetkiseen elämääni tarvitsin.
Palattuani Suomeen kolme viikkoa myöhemmin, koin pientä masennuskautta. Koulu oli Hyvinkäällä, joten Riihmäellä ei juuri tullut pyörittyä. Sen hetkinen Riihmäki oli: koti, kauppa, rautatieasema. Enempää en tiennyt enkä välittänytkään tietää. Koulun jälkeen sulkeuduin huoneeseeni tai menin treeneihin. Kuitenkin ajattelin useimmiten, ettei Riksu ole niin paha asuinpaikka, kuin olin ehkä kuvitellut. Sekin mielipide on ehtinyt muuttua moneen kertaan.
Kesän aikoihin aloin todella vihaamaan Riihimäkeä asuinpaikkana. Kaikki oli vialla. Lähinnä se johtui siitä, että matkustin joka päivä Riksusta Hämeenlinnaan tai Tampereelle. Se alkoi ottamaan voimille. Varsinkin, kun ainoat kaverit asuvat jommassa kummassa kaupungissa. Nyt syksyn aikana mun mielipiteet ovat vaihdelleet viikottain. Joulukuun ajan olen saanut päätäni selvitettyä. Olen tullut siihen tulokseen, että eiköhän täällä ole ihan hyvä asua ainakin tämän opiskelun ajan. Kaksi ja puoli vuotta enää.
Eniten mua harmittaa täällä se, ettei mulla ole mitään elämää. Työharjoittelun jälkeen meen kotiin. Ehkä käyn kaupan kautta. Mutta pitkälti olen kotona. Koulun jälkeen meen kotiin tai kodin kautta treeneihin. Mulla ei oikein meinaa olla täällä kavereita. Koulusta on, mutta ei me kyllä ikinä nähdä vapaa-aikana. Okei, vika on myös mussakin; olen lievittänyt yksinäisyyttäni käymällä Hämeenlinnan treenien lisäksi Tampereen treeneissä. Ilmankos mä en näe ketään ikinä, kun olen aina treeneissä. Ehkä voisin tehdä uuden vuoden lupauksen luvata, että mun pitää luoda kunnon sosiaalinen verkko tännekin. 'Tällä' tarkoitan Riihimäki-Hyvinkää akselia. Kyllä Hämeelinnassa on kavereita. Ja Tampereella kans, mutta joskus olis mukavaa vaan olla tässä lähellä kotia.
Rutinat loppuvat tähän. Vuosi on mennyt hurjaa vauhtia. Kyllä tätä opiskelijaboxia voi kodiksi kutsua, kun pidemmillä reissuilla kaipaan aina mun pientä ärsyttävän mallista huonetta ja ankeelta näyttävää kämppää. Haluaisin haaveilla yksiöstä, mutta eletään päivä kerrallaan seuraavat 2½ vuotta, jonka jälkeen voisi harkita muuttamista muualle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)