19.1.2012

Vastasin kysymykseen, kiitoksia vain

Miljoonat ihmiset ovat kyselleet, kuinka kouluni on lähtenyt käyntiin. Kyllästyneenä kaikkeen vastaamiseen kirjoitan nyt tiivistetyn version koulutaipaleeni alusta.

Varsinaisia koulupäiviä on takana neljä, sillä olin kaksi ensimmäistä päivää matkalla Suomeen ja perjantaisin on itseopiskelupäivä (= ei ole koulua). Saavuin viime viikon keskiviikkona kouluun ja oikeastaan oli mukavat fiilarit siitä. Liika informaatio sai pienen nuppini sekaisin, mutta pian ne kuitenkin jäsentyivät järkevästi. Luokkatovereistakin sain erittäin hyvän ensivaikutelman, ottaen huomioon kahden päivän poissaoloni, mutta parin henkilön kohdalla pelkäsin epätoimeentulemista.

Maanantaina oltiin koko konkkaronkka Haukilammella tiimiytymässä. Siellä tutustuttiin, leikittiin ja vietettiin aikaa keskenämme. Hauskan juomapelinkin opin sillä reissulla sekä kaikkien nimet.. Kaiken kaikkiaan oli ihan järjettömän kiva reissu, kiitoksia vain. Team Käpykin sai alkunsa tällä leirillä.. :D

Eilen alkoi ns. oikea opiskelu ja intoa riittää vielä pitkäksi aikaa. Harmi, kun ei ole vielä oikein kotitehtäviä, mitä tehdä. Onneksi on atk-tuntien puolesta paljonkin tehtävää ja pitäis kirjoitella hopsia eli henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa.. Niitä olikin tarkoitus väsätä hieman tämän viikonlopun aikana, kunhan vaan saan koneelleni Microsoft Officen (tai varastan porukoiden miniläppärin väliaikaiseen käyttöön)..

Ostin tänään myös haalarin ja kaksi merkkiä siihen! Hukun haalariin, mutta se on kuulemma sen tarkoitus.. Väri on violetti ja ton Laureamkon nokkaeläimen (Ursulan mielestä se on sorsa) päällä on meidän haalari. Hei, mulla on muuten tollanen merkki!




Riihimäellä on ihan kiva kans asua, kiitos kysymästä. En oo paljon ehtinyt asua siellä, kun oon koulussa Hyvinkäällä ja koulun jälkeen käyn korkeintaan kaupassa ja sit oonkin mun huoneessa. Ja oon ollut Tampereellakin viikonloppuisin, joten en todellakaan oo Riksuun ehtinyt tutustua. Mutta eiköhän tässä ole vielä aikaa tutustua siihen, mikäli Riksuun voi edes tutustua kunnolla.. Vielä kun tottuisi siihen ajatukseen, että asun Riihimäellä ja käyn päivittäin junalla Hyvinkäällä koulussa opiskelemassa sairaanhoitajaksi.

Kiitos ja anteeksi opiskelutovereilta, kun kirjoitan teistä blogiini. Siihen saa tottua.. ;D

14.1.2012

Mä asuin siellä missä aallot lyö rantaan

Terveisiä Brasiliasta! Tämä reissari on vihdoinkin palannut Suomen kylmyyteen. Brasiliassa oli lämmintä ja kolme viikkoa oli yhtäaikaa liian pitkä ja liian lyhyt aika olla siellä. On siis kuvapläjäyksen aika! Voin ehkä myös kertoa, mitä tapahtui kolmen viikon aikana...


Eli lähdettin maanantaina 19.12. kello 14.05 lentämään Frankfurtin ja Rio de Janeiron kautta kohti Natalia. Meikäläinen reissasi ensimmäistä kertaa lentokoneella ja olinkin ihan pähkinöinä koko ensimmäisen lentomatkan. Samalla rivistöllä istui Mulher Gato ja Maissilapsi, jotka myöskin olivat ensikertalaisia :D Meidän piti ottaa joka turistin pakollinen lentokone kuva, joka on siis tuo ensimmäinen kuva.

Toinen lento olikin jo ihan hirveä, sillä lennettiin yötä vasten kohti Rio de Janeiroa. Yli 10 tuntia istumista ahtaassa koneessa.. En tykännyt yhtään, koska olisin halunnut katsoa leffoja, mikä ei onnistunut väsymyksellisistä syistä :C Riossa päästiin sitten vähän näkeen ja kokeen brasilialaista meininkiä. Farkut jalassa oli aika kuuma, vaikka oltiin vain kentällä. Minä ja Sanni päätettiin testata ulkoilmaa ja käveltiin 50 metriä kentän ulkopuolella: oli pikkasen kuuma!

Viimeinen lento olikin myöhässä ja kaikki oli tästä hieman näreissään, koska määränpää häämötti parin tunnin päässä. Päästiin kuin päästiinkin Nataliin ehjinä mutta rähjäisinä. Meitä vastassa oli Ita ja Gharronne - oli niin siistii nähdä pitkästä aikaa!

Ahtauduttiin kaikki bussiin ja matka kohti Maracajaúta alkoi hiljalleen. Pysähdyttiin ensin syömään mistoja eli brasilialaisia leipiä. Kauhee nälkä oli, mutta ei tarvinnut paljoa syödä sitä leipää, kun alkoi jo ällöttää. Bussi jatkoi matkaa ja pysähdyttiin seuraavan kerran Ceará-Mirimissä, koska me tarvittiin riippumattoja. Ostettiin kauhea kasa riippumattoja ihanalta mummelilta. Jatkettiin taas matkaa ja päädyttiin Maracajaúhun joskus ihan illasta, kun oli jo pimeää. Nukkumaan vaan suoraan!



Koti <3

Näkymä "kotiorrelta"
Riippumatossa nukkuminen oli vaikeaa ensimmäisenä yönä. Pelkäsin koko ajan, että putoan. En uskaltanut liikahtaa, joten nukuin koko yön tikkusuorana. Ulkona nukkuessa oli myös hieman kylmä, jos oli pukeutunut toppiin ja sortseihin eikä ollut peittoa.. Heräsin joskus viiden aikaan aamulla ja olin kovin hämmentynyt tästä kellonajasta. Suomessa ei olisi tullut kuuloonkaan, että heräisin ennen kuutta virkeänä. Näin kuintenkin, kuinka aurinko nousi ihanasti palmujen takaa <3

Kotona asui kaikkiaan 29 ihmistä, en muista asuiko kaikki samaan aikaan missään vaiheessa.. Meinaan aluks meillä asui 22 ihmistä ja sit tuli vähän milloinkin noi loput asustelemaan. Eli kotona oli aikamoinen kuhina :D Meillä oli siis uima-allas, jota tuli aamuisin hoitamaan joku heppu (,kunnes se ei enää sit tullutkaan). Sisällä oli kolme makuuhuonetta, joissa jokaisessa oli oma vessa ja suihku. Ulkonakin oli yks vessa ja takapihalla oli kanala ynnä muuta jännää.

Asuttiin siis pienessä kylässä nimeltä Maracajaú. Kylän ydin oli se yksi katu, jonka varrella me siis asuimme. Meri näkyi terassiltamme eli orrelta ja lähin kauppa oli kivenheiton päässä. Oikeestaan kaikki oli ihan lähellä - ei se Maracajaú kuitenkaan mikään Tampere ollut. Rakastuin tähän kylään ihan totaalisesti: ihmiset oli ihanan ystävällisiä ja täällä uskalsi kulkea pimeelläkin pelkäämättä juuri mitään.

Oli hieman outoa tottua ajatukseen, että eläimet kulkevat täällä ihan vapaana. Kissat ja koirat vielä sulatin ihan helposti (kanatkin juuri ja juuri), mutta aasit, lehmät ja sonnit meni jo yli hilseen. Kaduilla liikkui jäätävän kokoinen sonni, jota me sitten kutsuttiin Jäätäväksi Sonniksi kokonsa takia. Se oli oikeesti iso!

Praia de Maracajaú


Meidän riipparikäytävä edestä taakse: Sanni, minä, Jonna, Anni, Jurtsu, Jerry, Outi
Toisena päivänä käytiin dyyneillä auringonlaskun aikaan eli viiden-kuuden aikoihin. Hiekka oli ihanaa, mutta sitä sitten löytyi joka paikasta.. Kamera-raukkani oli täynnä hiekkaa, jota oli sitten kiva poistella kotona. Dyynit, joille me kavuttiin oli aika korkeat. Otettiin kisa, että viimeinen ylhäällä on luuseri, joten juostiin se kumpare ylös - oli ihan hirveän raskasta! En päässyt edes kolmea metriä ylös, kun hengästytti jo. Pääsin kuitenkin ylös ja tässä vähän materilaaria dyyneistä:




Pakollinen hyppykuva
Evaldo (kirjoitetaakse noin?), joka meidät oli vienyt dyyneille, vei meidät kaikkien yllätykseksi treeneihin. Itse kävin katsomassa tilanteen ja lähdin sitten kotiin syistä kuin syistä. Muitakin ihmisiä tuli treeneistä kesken kullakin omat syynsä tälle. Gharronne oli vihainen tästä ja pisti meidät kaikki treenikieltoon eli ei saatu treenata Maracajaún treeneissä. Tämä aiheutti pinnojen kiristymistä, mikä oli havaittavissa useinkin..



Joulu kuitenkin saapui ja yllä on jouluaattoaamun aamupala - ihan normaali eikös niin? Lähdettiin aamusta bussilla Ceará-Mirimiin capoeirarodaan, jonka jälkeen meillä oli pieni historiallinen opaskierros. Kierettiin ensin kauppahalli ja sitten suunnattiin kohti kirkkoa. Kirkko oli iso ja hieno: siellä oli paljon pyhimyksien patsaita. Harmitti kovasti, kun mun kamera oli bussissa :C Kirkon jälkeen lähdettiin käymään jollain vanhalla kaupungintalolla, jossa meille esitettiin hieno näytelmä sen historiasta. Se oli oikeesti hieno esitys, mut jostain syystä mua nauratti aivan törkeästi koko juttu.

Käytiin syömässä jossain ravintolassa riisiä neljällä eri tavalla kera papujen (nekin myös neljällä eri tavalla) ja lihaakin oli tarjolla. Söin itseni ihan täyteen ja matkattiin siitä Gharronnen vanhempien luokse. Käytiin joella uimassa (,josta mulla ei myöskään ole kuvaa!) ja sitten valmistauduttiin iltaa varten. Käsky kävi, ettei saada syödä, koska illalla oli paljon ruokaa tiedossa. Oltiin siis nälkäisiä.

Lorena!
Jouluateriasta mulla ei ole kuvaa, mutta oli kaikkee brasilialaista ruokaa tarjolla ja paljon! En meinannut jaksaa syödä kaikkea, koska olin näännyttänyt itseäni liian kauan eikä siis meinannut ruoka maistua, vaikka se olikin hyvää. Meillä oli myös baaritiski, josta sai mm. caipirinhaa ja caipiroskaa. Jouluna vaan bailattiin ja juotiin - ei siis ihan perinteinen joulu näin suomalaisen silmin.



Tonttu oli meidän virallinen baarimikko, mut Itakin osallitui ajoittain valmistelemaan juomia. Tonttu oli kuitenkin parempi tekemään näitä hupijuomia - Ita lorautti pikkasen liikaa viinaa.. :D 

Meillä oli myös kokko, joka lämmitti mukavasti auringon laskettua. Viimeisimmät meistä (,joihin kuuluin itsekin) bailasivat aamuun asti. Ihan viimeiset tulivat nukkumaan auringon noustua eli joskus viiden aikoihin aamusta. Oli tosi mukava herätä lievään krapulaan ja jatkaa bailaamista ;D Niin, että sellanen joulu meillä.

Meillä oli myös kokko!

Oli paljon päiviä, jolloin ei tehty yhtikäs mitään eli toisin sanoen rannalla köllöttelyä, altaalla köllöttelyä, kaupassa käymistä ja köllöttelyä lisää. Mukavia päiviä ne sellaiset, mutta niitä oli kyllä aika paljon... Käytiin kuitenkin yksi päivä vierailemassa Anilsonin hotellin luona. Matkalla törmättiin isoon kuivuneeseen pallokalaan, jonka viereen asetettiin 1½ litran vesipullo vertailun vuoksi. Se oli iiiiso kala!


Hieman isompi allas kuin meillä kotona.. 



Ennen uutta vuotta käytiin Mestre Canelãon Academialla Natalissa. Siellä oli Capoeira Boa Vontaden synttärit, jos oikein muistan (hei, Brasiliassa ei koskaan tiennyt mistään mitään).. Oli paljon rodaa ja sambaa ja bailaiusta (sambaa tosin). Itse en sambannut, koska en osaa tanssia sitä :( Takasin tullessa opetettiin Daniolle suomea :D


Uusi vuosi aukaistiin rannalla hivenen säälittäviä ilotulituksia katsellessa. Tanssittiin myös kadulla, koska musiikki soi niin kovalla, ettei discoon olisi tarvinnut mennä. Mentiin kuitenkin sinne ja tulin aika nopeasti takaisin sieltä: kaikilla suomalaisilla tytsyillä oli jo joku oma jäbä ja meikä oli sit siellä yksin tanssimassa ja sekös ahdisti.. No tanssin mä juu välillä jonkun kanssa älkää sitä murehtiko. Outi tuli mun kanssa pois meluluolasta ja mentiin käymään biitsillä. Siellä ei ollut silloin ketään ja päätettiin siis mennä alusvaattesillamme uimaan. Juuri, kun sain riisuttua vaatteet yltäni, niin taustalle tuli lauma korkeintaan 15-vuotiaita jätkiä.. Mentiin silti uimaan, huolimatta niistä pojista. Niin, että sellanen uusi vuosi mulla.


Heti uuden vuoden jälkeen tuli hauska yllätys. Mun piti lähteä buggyajelulle ja olin juuri vaihtamassa bikinejä ylleni, kun Anni tuli ilmoittamaan, että pääsisin lähtemään Nataliin shoppaileen. Olin toivonut shoppailureissua vaikka kuinka kauan, joten kamat laukkuun ja menoksi. Oli taas sellanen sekunnin lähtö, joten ei ollut kyllä mitkään edustusvaatteet niskassa toisin kuin muilla (=Anni, Heli ja Milla).. Mutta niillä oli pärjättävä!

Oltiin yhdessä isossa kauppakeskuksessa, mutta ei shoppailemassa. Muut tarvi rahaa, joten käytiin siellä nostamassa ja vaihtamassa rahaa. Sit oltin Alecrimissa shoppailemassa, josta raahasin mukaani kengät ja hirvittävän kasan koruja. Kaikki sekos totaalisesti siellä korukaupassa, jotkut osti satasella koruja. Itse raahasin neljälläkympillä eli noin kahdelläkymmenellä eurolla koruja.. Ei paha siis. Käytiin sitten Ponta Negralla, josta kuva alapuolella. Shoppailin sieltä itselleni Pimentakorun (oih, se on ihana!), bikinit, pyyhkeen, Brasilian lipun (tai sellaisen ihmeellisen huivin) ja kassin. Heh, rahaa vähän paloi..



Yks päivä käytiin Barralla Mestren kotona. Siellä oli siistiä: uitiin altaalla ja jotkut pallotteli ja syötiin ja oltiin vaan. Innostuttin kerrankin kuvaileen paljon ja tässä tuloksia:

Açaí ja noi tytsyt <3

Nautin Brasiliasta! Kiinnittäkää mahdollisimman vähän huomiota mun rusketusrajaan...


Saana oli löytänyt jostain tälläisen suloisen kissanpennun, jolla oli törkeen isot korvat!
Käytiin myös pienellä järvellä, joka oli vähän matkan päässä Mestren kotoa. Siellä oli todella matalaa ja lämmintä vettä. Siis se oli melkeinpä kuumaa vettä..


Vähän oli rodaa, kun tultiin järveltä.
Lähtöä edeltävänä perjantaina oli Suomessa loppiainen, täällä oli Kolmen Kuninkaan juhlat. Tiedossa oli jotkut isommatkin pippalot, koska kylä täyttyi ihmisistä ja meidän kodin eteen parkkeerasi lava. Oltiin siis backstagella! Oltiin päätetty ryypätä kunnolla viimesien päivien kunniaksi, kun Gharronne ilmoittaa, että meidän on pakattava kamat ja muutettava samana päivänä. Kotimme on vuokrattu jollekin toiselle porukalle eikä vuokraisäntä viitsinyt asiasta meille koskaan ilmoittaa. Kaikilla oli paska fiilis, mutta ei siinä muu auttanut kuin pakata omaisuus kasaan. Osa meistä majoittui Professori Juniorin Academialle Maracajaúhun ja loput meni Gharronnen vanhemmille. Itse kuuluin jälkimmäiseen ryhmään. Onneksi oli enää muutama päivä lomaa jäljellä ettei tarvinnut hirveästi tuottaa vaivaa Äitille.

Lähtöfiilikset, kun oltiin saatu Smirnoffit käteen. Oon näyttävästi ollut juuri uimassa, kun tissit on ihan märät :D

Lauantaina lähdettin Ceará-Mirimin kautta Purezan lähteille uimaan. Lähteillä oli kirkasta vettä ja ilmaiseksi sinne pääsikin uimaan. Aivan mahtava paikka, vaikkei siellä kyllä ihmispaljouden takia viihtynyt kovinkaan kauaan.


Purezan reissun jälkeen lähdettin sitten ihan illasta/yöstä kohti Muriún rantaa. Siellä oli forrófestarit. Forró on siis eräänlainen tanssi, jota tanssitaan paljon ko. osavaltiossa (onko se muuten osavaltio?). Meistä otettiin erittäin epäedustava kuva, koska oli juuri satanut vettä ja naamakin punoittaa. Ihan hauskaa meillä oli mm. jonotettin miesten jonossa bajamajaan, koska naisten vessoilla oli niin pitkä jono. Tultiin kuudelta aamulla kotiin ja mentiin sitten nukkumaan kuka minnekin..



Maanantaina lähtö koitti. Toisaalta halusin kovasti jo Suomeen, mutta toisaalta halusin jäädä. Fifty-fifty -tilanne. Lähdin kuitenkin Suomea kohti. Bussi jäi jumiin pihalle, joten meillä meni vähän myöhäiseksi tuo lähteminen ja oltiikin juuri täpärästi lentokoneessa. Kaikki lennot meni yllättävän nopeasti ja haikean tyhjä olo jatkui Helsinkiin asti. 


Matka oli kaiken kaikkiaan ihana, haluan takaisin Brasiliaan heti, kun koulu antaa periksi. Ja rahaakin pitäisi kerätä... Kaikkee jäi varmasti kertomatta Brasiliasta, mutta tässä oli pääpiirteittän meikäläisen reissu. Voisin ehkä kertoa joku kerta Suomen ja Brasilian eroja. Kyllä, näin teen!

Viimeiseksi iloksi laitan loman ihanimman kuvan eli tytöt altaalla. Sannin kameralla otettu ja jostain syystä tää tuottaa mulle eniten iloa :)


Ps. Kirjotusvirheitä löytyy rutkasti, en jaksa korjailla niitä..