28.10.2014

Projekti Taparemontti

Tiedän kyllä mitä tarkoitetaan terveillä elämäntavoilla. Liikutaan tarpeeksi ja syödään terveellisesti eikä herkuteltais niin usein. Riittävä unensaanti on turvattava ja henkinen hyvinvointi tasapainotettava. Niin, ja juodaan tosi paljon vettä! Vastaanoton työharjoittelun aikana sain kuulla (ja myös pitääkin) monia elämäntapaohjeistuksia, lähinnä juuri diagnoosinsa saaneille diabeetikoille. Harjoitteluni aikana mietin, voinko neuvoa toista ihmistä elämään terveellisemmin, jos en itsekään toteuta neuvojani? Mielestäni tämä on hieman tekopyhää: suu vaahdossa paasaan ihmisille kuinka heidän tulisi muuttaa ruokavaliotaan ja lisätä liikunnan määrää enkä itse edes tee niin. Jotenkin ei vain tunnu reilulta semmoinen. Eihän asiakas sitä tiedä, kuinka omaa elämääni elän, mutta kuitenkin! Huono omatunto kolkuttaa edelleen, vaikka harjoittelu vastaanotolla on loppunut jo aikoja sitten. Kaikkienhan meistä olisi syytä elää terveellisesti, ei vain diabeetikoiden ja muihin riskiryhmiin kuuluvien. Ainakin omat elämäntapani kaipaisivat "pientä" remonttia. Olisiko nyt korkea aika tehdä asialle jotakin?



Pelkästään huono omatunto ei ole syynä elämäntaparemonttiin. Tiedän, että väärä peruste tämmöiselle on ulkonäkö. Pinnallisuus ei ole ollut ikinä oikein mun juttu, mutta pelkään rupsahtavani rumaksi plussanpalloksi, ellen tee pian asialle jotakin. Haluan näyttää terveeltä ja hyvältä. Viime aikoina on liikunnan määrä vähentynyt huomattavasti ja on tullut syötyä "hieman" epäterveellisesti, minkä kyllä huomaa. Vatsalle on kertynyt sievä vararengas ja kiloja kertynyt muutenkin aivan liikaa. En viihdy kropassani tällä hetkellä. Tahdon muutosta siihen! Haluan voida hyvin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin :)




Vaikka kuinka haluaisin muuttaa elintapojani kertaheitolla, en vaan voi. Ahdistaa ajatuskin. Täytyy aloittaa pienillä teoilla ja lisätä niitä hiljalleen :) Tiedän, että pystyn tähän. Oon nyt ylpeä, että olen saanut itseni kuntosalille! Minä, joka vannoin kautta kiven ja kannon ettei astu kuntosalille, käyn oikein mielelläni nostamassa painoja. Oon varmaan lyönyt pääni johonkin. Tätä kirjoittaessa olen juuri loisesti käynyt aamusalilla (siitäkin olen ylpeä!). Kädet huutaa armoa vieläkin, hyvä kun jaksan pitää tätä puhelinta kädessä... 

Ravitsemukseen täytyy myös kiinnittää huomiota. Mulla on hyvin hyvin paha tapa jättää syömättä. Syön ihan liian vähän verrattuna kulutukseeni. Tähän haluan muutoksen! Aloitan aamupalasta, eli ei kahvia ilman aamupalaa. Oon alkanut hiljalleen tottumaan syömään aamupalaa, mutta välillä lipsun vanhoihin tapoihin -.- Vielä on siis matkaa, mutta en ota stressiä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... 


Nyt on pakko lepuuttaa käsiä ja lopettaa kirjoittaminen tähän! 

Ps. Kirjotin tämän kännykällä eikä oo siis minkäännäköistä hajua, miltä tää nettiversiossa näyttää :D

18.10.2014

25. Onni on....

...iloita päivitetystä hiusväristä (ja myös siitä, ettei kulahtanut hiusväri ja meikittömyys näytä niin kauhealta kuin luulin)


Kyllästyin hiuksiini. Entinen tummanruskea muistutti pikemminkin sekarotuisen koiran turkkia. Entä noi latvat? Kupari näytti pöntöltä ja koska siinä oli vain sävyttävää hoitoainetta, alkuperäinen väri pyrki sieltä esiin. Tositoimiin oli ryhdyttävä ja tässä on tulos! Latvat eivät tässä kuvassa näy, mutta ne ovat punertavat. Kivat! Ja tuo tummanruskea on ihana<3 Tukka hyvin, kaikki hyvin. Nyt lähden Kaukajärvelle vanhempien luokse syömään kakkua...

12.10.2014

Näin tunnistat hyvän hoitajan

Joskus koulussa kyllästyin luentoa kuuntelemaan ja piirtelin sitten havainnoillistavaa kuvaa hyvästä hoitajasta. Siitä se idea sitten lähtikin ja tartuin eräänä aamuna kynään ja väkersin jälleen hoitajan irvikuvan. Tämän postauksen jutut perustuvat osin mediassa kohtaamiin vaatimuksiin tai kentällä kuulemiin asioihin. Mua on jo pitkään ärsyttänyt lukea joko mielipidepalstoja tai Facebookin juttuja siitä miten hoitajien tulisi tehdä paremmin työtänsä. Ajattelin purkaa turhautumistani ja ärsytystäni laatimalla hyvän hoitajan piirteet. Jos kukaan ei vielä tajunnut, niin myös huumoria viljelen, en ehkä oikeasti ole tätä mieltä.. Mutta pidemmittä puheitta, tässä hyvän hoitajan piirteet:



AIVOT
Hoitajan aivot sisältävät tietoa kaikista sairauksista, oireista, lääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista. Lisäksi hoitaja muistaa jokaikisen tapaamansa ihmisen nimen ja tietää kuka on kenenkin äiti, isä tai serkun kaima. Hän myös muistaa kaikkien potilaittensa kilometrin mittaiset lääkelistat ulkoa sekä tarvittaessa myös sen serkun kaimankin lääkelistan. 

HIUKSET
Hyvillä hoitajilla on käytännölliset, lyhyet hiukset. Usein myös räväkkäästi värjätyt, että erottuu joukosta. Muotia on mustat hiukset jollain eksoottisella raidalla.

SILMÄT
Näkee kaiken, kauas ja pientä tekstiä. Erottaa lääkärin käsialasta jotain kirjaimiakin. Eikä niissä silmissä näy väsymystä, kun edellisenä yönä on yöunet jääneet vähäiseksi.

KORVAT
Hoitaja kuulee kaiken ja pienet äänet toiselta puolelta osastoakin kuulee.

NENÄ
Pitää olla hyvä hajuaisti, jos aikoo olla hyvä hoitaja. Eikä mitkään hajut yökötä sua. Ei edes....ainiin ei ehkä viittii rupee kuvaileen mitään kammotavuuksia. 

SUU
Hoitajat hymyilee aina, koska hoitajia ei koskaan v***ta. Suusta tuleva ääni on pehmeä ja lempeä eikä koskaan suusta pääse sammakoita (kuten vaikkapa kuolevalle potilaalle EI toivoteta hyviä jatkoja). On kuitenkin aivan pöyristyttävää, jos hoitaja nauraa kollegansa kanssa kansliassa. Eihän nyt hoitajat voi nauraa työpaikallansa. Hymyillä saa, muttei nauraa. Muistakaa se.

TYÖVAATTEET
Mahdollisimmat hirvittävää materiaalia ja suunniteltu molemmille sukupuolille. Eli paidat sopivat tynnyrivatsoille, otit sitten XXS-koon tai XXXXXL-koon. Eikä niitä työvaatteita ikinä ole pieniä kokoja, aina saa pukeutuu paitoihin, joissa rintatasku roikkuu navan kohalla ja hihansuu on ranteissa. Naistenlehtien artikkelit "Pukeudu imartelevasti töihin!" aiheuttavat kiukkukohtauksen.

TYÖVAATTEIDEN TASKUT
Taskut ovat täynnä kaikkea. Rintataskusta pullottaa ainakin kolme kuulakärkikynää, yksi lyijykynä, yksi permanenttitussia ja sakset. Avainnauha on kaulan ympärillä ja avainnippu on siellä rintataskussa myöskin. Muut työvaatteiden taskuista ovat täynnä paperilappuja, usein monien päivien raporttilappuja ja muistilappuja. Taskut siistitään kerran viikossa ja turhat paperit sitten päätyvät tuhottavien paperien laatikkoon. 

SYDÄN
Hyvällä hoitajalla on sydän paikallaan. Sydän on iso ja rakastaa kaikkia ja kaikkea. 

KÄDET
Kädet ovat vakaat eivätkä siis tärise kun pistää neulalla rokotteen toisen kankkuun. Kynnet on leikelty niin lyhyeksi kuin ne ikinä saa leikattua. Parasta olisi, jos ei olisi kynsiä ollenkaan, niin ei kertyisi bakteereita kynsien alle. Hoitajan tunnistaa kuivista käsistä, jonka syynä on pakkomielteinen käsidesin läträäminen ja toistuva käsien peseminen.

VATSA
Nälkä ei yllätä hyvää hoitajaa, vaan hoitajathan syövät vasta sitten kun kotionsa kerkiää. Eihän sitä nyt jouda syömään, kun on potilaita hoidettavana. Hyvinhän sitä voi paastota melkein 10 tuntia.

VIRTSARAKKO
Kestää koko työvuoron, vaikka kahviakin olisi ehtinyt litkiä pannullisen. Eihän nyt hoitaja mihkään vessaan voi mennä, kun sen pitää juosta pissattamassa mummuja ja pappoja!

JALAT
 Jalat kantaa uljaasti koko työpäivän. Ne eivät väsähdä tai kramppaa kesken kaiken. 



5.10.2014

Koska alkaa normaali arki?

Elokuussa vietetyn loman aikana toivoin työharjoittelun alkavan. Ai miksi? Koska tarvitsen säännöllisyyttä, rutiineja ja tietoa seuraavasta päivästä. Lomalla suunnitelmani olivat lähes 90% auki eikä se sopinut yhtään mulle. Ahdisti, kun ei tiennyt mitä päivä tuo tullessaan. Mutta nyt, kun työharjoittelua on mennyt noin 4 viikkoa, en vieläkään kyllä tunne arjen palanneen. Tuntuu, että on koko ajan kiire jonnekin tai jotakin pitää tehdä ennen tai jälkeen työharjoittelupäivän. Koska se arki alkaa vai aiheutanko itse itselleni kiireen tunteen?


Varmaan aiheutankin. Pitäis käydä työharjoittelussa, oikeissa töissä ettei tili olisi miinuksella, capoeiratreeneissä, salilla, vanhempia moikkaamassa ja kavereiden kaa kahvilla. Pitäisi olla aikaa tehdä opparia, lukea kirjaa, syödä aamupala, rentoutua...  Pakoilen velvollisuuksiani blogimaailmaan lukemalla fitness-blogeja ja haaveilen timmistä kropasta. Yhtenä aamuna ennen iltavuoroon menemistä päätin näyttää närhen munat stressille ja suuntasin aamukahvin jälkeen kaupungille kamerani kanssa. Kahvikupista tuli mieleen, oli pakko ostaa Ikeasta sympaatiset kahvikupit! Niistä juon kahvia mielelläni, koska keltainen on kiva väri.





En mä loppujen lopuksi sitten kuvannut niin paljoa kun keskityin musiikkiin ja yllättävän rentoon oloon. Jäin katselemaan kuivaa Tammerkoskea ja vaivuin omiin ajatuksiini. Pohdin, mitä kirjoittaisin blogiin näistä kuvista ja että täytyy pestata joku hovivalokuvaaja kuvaamaan muakin välillä :D Olisin halunnut enemmänkin kuvata Tamperetta, mutta jalat olivat kuin perunamuusia edellispäivän salitreenistä. Hytihyti vaan kuului jaloista, joten suuntasin viimeiset energiani ruuan etsimiseen. Kulmakonditorian salaatit ovat ainakin Hyvinkäällä täyttäneet massuni useastikin, joten suuntasin Kulmisikävissäni Tampereen Kulmakonditoriaan. Täytyy kyllä myöntää, ettei Hyvinkään Kulmista voita mikään! Ei edes TreKulmis. Mutta ikävöidessäni kantapaikakseni tulleen Hyvinkään Kulmiksen tunnelmaa, änkeydyn tänne, koska kahvi on 2,20€ ja santsikuppi on ilmainen ;) (Mokkapalatkin on aika hyviä, kokemuksesta tiiän!)


Nuo eivät sitten olleet mun astioita. Ne oli semmosen pukuherran.

Hetken omaa rauhaa Kulmiksessa ennen kuin täytyy lähteä kohti TAYSia ja työharjoittelua. Ei mennyt aamu hukkaan, kun lähti aikasin liikkeelle :) Seuraavaa vapaata hetkeä odotellessa...