29.12.2012

Vuosi 2012

Vuosi olis ihan justiinsa ohi. Aika on mennyt ihan sairaan nopeasti :-O Aattelin tehdä pienen koosteen tästä vuodesta. Kysymyksen on jostakin vanhasta gallupista, jonka oon tallentanut mun tiedostoihini.. Tosin poistin siitä mielestäni turhia kysymyksiä. Aloitetaan tammikuusta...

1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?
- Oltiin Brasiliassa, Maracajaún rannalla katsomassa ilotulituksia juomien ja ystävien kera. Kaadettiin hiekkaan juotavaa, joten piti juosta hakemaan lisää kämpiltä. Maksettiin hämärän luukun kautta itsemme "baariin" sisälle, jossa meno muistutti orgioita.. Uin lähes alasti meressä hetken mielijohteesta Outin kanssa. Menin musiikin pauhaessa nukkumaan. Muuta en muista :-D Tai en muista mitä me päivällä tehtiin...




2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?
- Tää oli vaikee, tuskin edes muista mitä helmikuussa tapahtui :-P Ehkä se oli tärkeä päivä, kun päätin mennä treeneihin. Olin ajatellut lopettaa capoeiran, mut tässä sitä ollaan vaan.



3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?
- Se oli hyvä kuukausi, vaikka ääni katoskin jossakin vaiheessa. Ei se mitenkään ihmeellinen kuukausi ollut, mutta en ainakaan muista mitään kamalaa tapahtuneen..

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?
- Oli hyvä kuukausi myös. Rosalia tuli pitämään sambatunteja meille tuolloin ekaa kertaa, tosi kivaa jeejee!

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?
- Koulu alkoi ottaan päähän ja haaveilin kesälomasta ja kesästä. Muuten varmaan suhteellisen onnellinen olin.




6. Millainen sää oli kesäkuussa?
- Musta tuntui, että aurinkoiset hetket oli aina kello 6-14, kun olin töissä ja sen jälkeen satoi vettä. Olisi voinut olla hotimpaa!




7. Mitkä oli heinäkuun parhaat hetket?
- Ginga na Mata 2012 eli meidän capoeiraleiri! Se ainakin ekana tuli mieleen. Parhaita ihmisiä, aurinko paistoi, maailman paras juttu eli capoeira ja kreisiiiii menoo <3 Ikävä on!







8. Miten elokuu lähti käyntiin?
- Olin lopen uupunut töistä ja odotin Lissabonin matkaa kuin kuuta nousevaa.. Ja Lissabonin matkan jälkeen ei ollutkaan enää elokuuta jäljellä paljon mitään.






9. Masensivatko syyskuun säät?
- Joo, koska aurinkoa ei näkynyt, satoi vaan vettä ja kissoja ja koiria :C





10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
- Vammainen peukalo oli loppujen lopuksi ihan hyvä juttu, sillä tuli opittua käyttämään toista kättä ja vasemman käden kaikkia muita sormia. Kyllä se ihminen ilman peukaloa pärjää ;-) Niin ja oli monta hyvää hetkeä lokakuussa. Avauduin nolosti ystävälle ja vietin ehkä vuoden parhaimman päivän erään toisen toverini kanssa, jonka kanssa oli erittäin kivaa viettää aikaa :-)





11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?
- Hmm.. No ehkä olisin voinut lukea paremmin tentteihin... Mutta muuten en oikeastaan haluaisi tehdä mitään toisin, koska ei sillä olisi ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Tässä ollaan ja elämä on ihan siedettävää ;-)





12. Mitä tapahtui joulukuussa? 
- Työharjoittelua lähinnä. Aamulla töihin, iltapäivällä kotiin ja siellä pysyin. Viikonloppuisin Tampereelle. Mitään ihmeellistä ei siis tapahtunut..

Siinä se nyt oli. Vuosi oli hyvä, vaikka kuljettiinkin enemmän elämän alamäkiä pitkin. Mutta ne kuuluvat elämään, enpä siis valita. Yksi vuosi Riksua, yksi vuosi sairaanhoitajaopiskelua. Oon ihan mielissäni. Mulla ei ollut tälle vuodelle lupauksia juuri ollenkaan, mutta ensi vuodelle on keksittynä muutama lupaus. Niistä sitten lisää myöhemmin ;-)

Hyvät uudet vuodet kaikille! Varokaa heikkoja jäitä, raketteja ja liukkaita teitä <3


23.12.2012

#23 Taakse on jäänyt jo syksyn lohduttomuus







Jouluaatto on ihan pian. Aaton aattoa on vietetty vain kotona rentoutuen. Mitään yleishyödyllistä en ole saanut aikaiseksi. Mutta sen sijaan sain luettua Carita Forsgrenin Kolmen kuun kuningatar -kirjan. Romaani kertoi Karin Månsdotterista (suomeksi Kaarina Maununtytär), joka 1500-luvulla oli ensin Ruotsin kuninkaan Erik XIV frilla ja myöhemmin kuningatar kolmen kuukauden ajan. Epäilen, että kirjassa on paljonkin fiktiiviä sekoitettuna, mutta muuten aikalailla tosi tapahtumien mukaan tarina eteni. Tykkään historiasta, joten tämä oli oivaa lukemista. Tosin täytyy myöntää, ettei toi Ruotsin vallan aikainen historia ole ollut vahvin alueeni... Mutta kirjaa lukiessa ainakin hahmotin Juhana-herttuan ja Erik XIV valtataistelun. Onneksi multa lukeminen lopu kesken, sillä sain Makelta synttärilahjaksi Riika Ala-Harjan Maihinnousun, jota aloittelin tänään. Vielä en kerro mielipidettäni kirjasta, sillä olen sivula 35... Muuten olen aikaani kuluttanut katsomalla Salkkareiden uusintoja (oi kyllä, alennuin niin alas), katsomalla jonkun lasten elokuvan Jessin kanssa sekä tietenkin syömällä suklaata.

#21-22 Onni on...

... etukäteisjoululahjat ja erityisesti sormiviikset<3


20.12.2012

#18-20 R.I.X.U

Olen nyt vuoden asunut Riihimäellä. Hassua, aika on mennyt ihan liian nopeasti. Yritän kirjoittaa tätä How I met Your motherin lomasta... Kyllä, oon pahasti jäänyt koukkuun! Saakutin Netflix, kun näyttää sekä neljännen että viidennen tuotantokauden jaksoja. En....vain...voi....lopettaa....

No mutta takaisin aiheeseen. Muutin Riihimäelle sunnuntaina 18.12.2011. Ehdin olemaan uudessa kämpässäni yhden yön ja sitten suuntasinkin Brasilian lämpöön (Voi julmettu, kun haikailen Brasilian perään!). Silloin vuosi sitten en tiennyt ollenkaan mihin olin muuttamassa. Riihimäki ei sanonut mulle mitään entuudestaan; muistin nimen vain Helsingin junamatkoista. Putouksen Jone Riksusta tuli myöskin mieleen, kun ajattelin Riihimäkeä. Olin pitkään halunnut muuttaa pois Tampereelta ja aloittaa opiskelut, joten en oikein osannut harmitella Tampereelta muuttamista. Uusi kaupunki ja uusi koulu olivat juuri niitä asioita, joita sen hetkiseen elämääni tarvitsin.

Palattuani Suomeen kolme viikkoa myöhemmin, koin pientä masennuskautta. Koulu oli Hyvinkäällä, joten Riihmäellä ei juuri tullut pyörittyä. Sen hetkinen Riihmäki oli: koti, kauppa, rautatieasema. Enempää en tiennyt  enkä välittänytkään tietää. Koulun jälkeen sulkeuduin huoneeseeni tai menin treeneihin. Kuitenkin ajattelin useimmiten, ettei Riksu ole niin paha asuinpaikka, kuin olin ehkä kuvitellut. Sekin mielipide on ehtinyt muuttua moneen kertaan.

Kesän aikoihin aloin todella vihaamaan Riihimäkeä asuinpaikkana. Kaikki oli vialla. Lähinnä se johtui siitä, että matkustin joka päivä Riksusta Hämeenlinnaan tai Tampereelle. Se alkoi ottamaan voimille. Varsinkin, kun ainoat kaverit asuvat jommassa kummassa kaupungissa. Nyt syksyn aikana mun mielipiteet ovat vaihdelleet viikottain. Joulukuun ajan olen saanut päätäni selvitettyä. Olen tullut siihen tulokseen, että eiköhän täällä ole ihan hyvä asua ainakin tämän opiskelun ajan. Kaksi ja puoli vuotta enää.

Eniten mua harmittaa täällä se, ettei mulla ole mitään elämää. Työharjoittelun jälkeen meen kotiin. Ehkä käyn kaupan kautta. Mutta pitkälti olen kotona. Koulun jälkeen meen kotiin tai kodin kautta treeneihin. Mulla ei oikein meinaa olla täällä kavereita. Koulusta on, mutta ei me kyllä ikinä nähdä vapaa-aikana. Okei, vika on myös mussakin; olen lievittänyt yksinäisyyttäni käymällä Hämeenlinnan treenien lisäksi Tampereen treeneissä. Ilmankos mä en näe ketään ikinä, kun olen aina treeneissä. Ehkä voisin tehdä uuden vuoden lupauksen luvata, että mun pitää luoda kunnon sosiaalinen verkko tännekin. 'Tällä' tarkoitan Riihimäki-Hyvinkää akselia. Kyllä Hämeelinnassa on kavereita. Ja Tampereella kans, mutta joskus olis mukavaa vaan olla tässä lähellä kotia.

Rutinat loppuvat tähän. Vuosi on mennyt hurjaa vauhtia. Kyllä tätä opiskelijaboxia voi kodiksi kutsua, kun pidemmillä reissuilla kaipaan aina mun pientä ärsyttävän mallista huonetta ja ankeelta näyttävää kämppää. Haluaisin haaveilla yksiöstä, mutta eletään päivä kerrallaan seuraavat 2½ vuotta, jonka jälkeen voisi harkita muuttamista muualle.

17.12.2012

#16-17 Hei tonttu-ukot hyppikää

Mietin kuumeisesti kotimatkalla, mitä kirjoittaisin tämän päivän postaukseen. Kauaa mun ei tarvinnut sitten miettiäkään, kun oven takaa löytyi joulun ensimmäinen (ja varmaan viimeinen) joulukortti. Whii en muista koska olisin viimeksi saanut ihka oikean joulukortin :-) Kyllä ihmisen elämän voi parantaa pienin teoin, kiitos Katrille kortista siis. 

Tein tänään joulukortteja. En oo tehnyt niitä itse sitten ala-asteaikojen. Tietenkään en ajatellut postittaa, niitä (ainakaan jouluksi), koska....no...on myöhäistä. Mutta ajattelin ojentaa ne ihan henkilökohtaisesti tietyille henkilöille. Lähinnä haluan antaa kortin työharjoittelupaikan henkilökunnalle. Tänään käynnistyi viiminen viikkoa siellä (hui kamalaa, kuinka aika on mennyt nopeasti) ja mulla on ollut oikein mukavaa. On siis ihan normaalia antaa jonkinlainen kiitos niistä mukavista työpäivistä, joita mulla siellä oli.




15.12.2012

#14-15 “Is it nice, my preciousss? Is it juicy? Is it scrumptiously crunchable?”

Luukku 14

Arvaatkaa mitä mä kävin kattomassa? HOBITIN. Sain liput (ja popparit) synttärilahjaksi Saanalta ^^ Ja oivoi kun oli hieno leffa, istuin koko kolme tuntia silmät selälläni. Tuskin edes räpäytin silmiä, kun keskityin katselemiseen. Ainoa huono puoli leffassa oli, kun se loppui. Olisin ihan mielelläni jäänyt katsomaan tarinaa loppuun, mutta sitten valkokankaalle pölähti lopputekstit. Teki mieli huutaa kovaan ääneen: NOOOOOOOOOOOOO, IT'S OVER!!!! Mut tyydyin vaan kitiseen pettymyksestäni. No seuraavaa osaa odottellessa... 

En ole lukenut kirjaa (se on mun listalla kyllä!), joten en oikeastaan tiennyt etukäteen juuri mitään tapahtumien kulusta. Tiesin ainoastaan Bilbon ja Klonkun kohtaamisen entuudestaan, kun se oli englannin kirjassa tekstinä joskus muinoin. Sitä kohtaa mä odotin koko leffan aikana, koska Klonkku on niin symppis ettei mitään rajaa :-D Ehdoton suosikkihahmo ollut aina! No kattokaa nyt tota kuvaa, vähän on sympaattinen toinen. Viiminen on vaan niin paras, että oli pakko laittaa se tänne.

Kaikki kuvat Googletin






Usein on tällänen tunne...



 Luukku 15

No ei tässä mitään erikoista mainittavaa ole. Tampereella ollaan siis ja suhteellisen hyvä mieli on. Eilen koin euforisia hetkiä, kun istuin Sokoksen yläkahvilassa yksin kahvin, vadelmatortun ja kirjan kera. Tuli vain sellainen tunne, että tätä mä olin tarvinnutkin. Omaa rauhaa. Joo, asun yksin ja vietän aikaa paljon kämpillä yksin. Mutta on eri asia olla yksin yksinäisyydessä kuin yksin julkisella paikalla. Omalla rauhalla tarkoitan siis tässä tapauksessa omaa aikaa paikassa, jossa on muitakin ihmisiä. Ja Sokoksen yläkahvila on vaan nostalginen paikka <3 Siellä on monet hetket vietetty yksin lukien ties mitä opusta.

Tänään käytiin sitten pyörähtämässä kaupungilla Saanan kanssa. Ihan hirveesti porukkaa kaupungilla, mä en enää pysty tottumaan tommoseen ihmismäärään. Oon ollut liian paljon Riihimäellä - siellä kun ei liiku porukkaa kuin juna-asemalla ruuhka-aikaan.

Miten mä voin näyttää noin meikittömältä, vaikka just olin maalannut pärstäni?
Vadelmaunelma <3



Hyvää viikonlopun loppua! Voiko noin edes sanoa..


13.12.2012

#13 Sivistyksen aika

Tänään töissä mummut piristivät mieltäni niin kovin, että ei jaksa murheet painaa niin paljon. Oonko jo maininnnut, että tykkään tästä työstä? :-) Olin säästellyt tätä tekstiä toiseen kertaan, mutta menkööt nytten.

Tykkään lukea kirjoja. Mielellään suomeksi, sillä muuten luen kirjaa vuosi tolkulla, kun en pysty keskittymään siihen samalla tavalla. Luen aikalailla kaikkea kirjallisuutta, mutta useimmiten aiheet pysyvät suhteellisen samoina. Tykkään lukea "lasten kirjoja", kuten Harry Pottereita tai Oz-maan taikuria. Torey Haydenin tositapahtumiin perustuvat kirjat kolahtavat aina. Kurjat ihmiskohtalot yleisestikin kiehtovat. Romantiikka, kauhu ja dekkarit eivät niin hirveästi kiehdo. Paitsi Stephen Kingin Kuoleman käytävä on hyvä. Ja Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut on loistava.

En oo varmaan tämän vuoden aikana lukenut kuin ehkä hyvässä lykyssä 5 kirjaa. Ei vaan ole tehnyt mieli lukea tai ei ole ollut aikaa tai karhuja on maksamatta. Syntymäpäivänäni minun teki hirveästi mieli lukea kirjoja ja tein itseni kanssa päätöksen, että lukisin joitaikin teoksia, jotka olisi varmaan jo pitänyt olla luettuna. Lukematta on jäänyt mm. Sinuhe Egyptiläinen, Humiseva harju, Taru sormusten herrasta trilogia.... Ja aika monta muuta. Ja ettei lukeminen mene pakkopullaksi, luen myös muita kirjoja, jotka kiinnostavat minua. Aloitin projektin 4.12. ja tähän mennessä oon saanut luettua kaksi teosta:

- Sir Arthur Conan Doyle - Neljän merkki
- Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo

Sherlock Holmes -kirjan halusin lukea sivistääkseni itseäni ja valitsinkin helpoimman mahdollisen teoksen, joka vain Riihimäen kirjaston hyllyiltä löytyi. Itse pidin siitä yllättävän paljon. Voisin harkita lukevani jonkun toisen kirjan Sherlock Holmesin seikkailuista, sillä Holmes on hahmona jotain niin hauskaa :-D 



Aikamatkustajan vaimo oli 648 sivua pitkä, mutta se ei lannistanut mua. Pikemminkin ahmin kirjan ennätysvauhdissa, sillä kirja vei sydämeni. Oih ja voih kuinka surkeaa oli ihmisten oltava ja oivoih kuinka palasin halusta tietää lisää sitä mukaan mitä kirja eteni. Juuri tälläisiä rakastamani kirjat ovat: niissä on mielenkiintoinen juoni, kerrotaan jotain jännittävää, mutta ei kuitenkaan kaikkea kerralla, palapelin palaset kasaantuvat hiljalleen ja lopulta käy epämieluistasti. Miksi tykkään surullisista lopuista? Koska mun mielestä on hyvä päättää kirja kyynelten saattelemana. Eilen illalla sain tämän kirjan luettua ja voi että niitä krokotiilin kyyneliä! 

Lukutahti on nyt aika ripakka, mutta eiköhän se laannu, kun koulu alkaa tai jos luen huonon kirjan. Mutta lippu on korkealla! Tämmönen postaus tällä kertaa, viikonloppuna hope so paljon mielekkäämpiä! 

12.12.2012

#9-12 Hädässä ystävää tarvittiin, vaan missä olin?

Kuten huomaa, olen pitänyt taas vaihteeksi taukoa päivittämisestä. Ajatukset ovat olleet omissa murheissani enkä näin ollen ole vaivautunut päivittämään blogia. On ehkä hieman syytä valaista asiaa...

Eräs ystäväni voi huonosti. Elämä on potkinut häntä päähän oikein isolla monolla. Ystäväni elämänhalu on kadonnut eikä hän jaksa aina tätä elämää. Ymmärän häntä niin hyvin kuin koskaan kykenen. Vastaavanlaista tuntemusta ei itselläni ole, mutta ainakin yritän ymmärtää. Ystäväni menetti käytännössä kaiken erään epämielyttävän tapahtuman takia - kyllä minäkin olisin mieli pakkasen puolella. Miksi kirjoitan aiheesta epämääräisesti salaillen? Vietin viime viikonloppuna hienoa aikaa ystäväni kanssa. Sunnuntaina meidän piti vielä tavata, mutta hän soitti ja kertoi ettei oikein jaksaisi, ettei jaksaisi tätä elämää. Avuttomuuden tunne valtasi kuin salaman isku. En ole aiemmin koskaan ikinä kuuna päivänäkään kokenut niin pahaa avuttomuuden tunnetta. Olin ihan hiljaa ja lauoin typeriä juttuja, jotka voisin vetää takaisin. En vain tiennyt mitä olisin sanonut. "JAKSAAJAKSAA"? Pelästyin ja järkytyin kokemuksestani. En niinkään sairaanhoitajan ammatin kannalta, vaan ystävän toimenkuvien kannalta. Millainen ystävä jäätyy puhelimessa, kun toisella on paha olla? Mun olisi pitänyt sanoa edes jotakin eikä vain hiljaa möllöttää ja sönköttää hiljaisuuden rikkoakseni jotakin urpomaista.

Olen ollut siitä asti hieman maassa. Ja tyypilliseen tapaani liitän yhteen tyhmään ajatukseen miljoona muutakin, joten lopputuloksena on, että mun pientä mieltäni painaa moni muukin asia kuin tämä. Näihin muihin asioihin en aio sen enempää paneutua, koska ryven mielummin yksin itsesäälissä kuin julkistaisin ajatuksiani kaiken maailman nähtäville. Kaiken lisäksi musta on aivan kamalaa, että mä täällä valitan omasta pahasta mielestäni, kun jossakin on ihminen, jonka mieli on paljon mustempi kuin mun. En aio pyytää anteeksi tuntemuksiani, sillä tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole viihdyttää teitä eikä kerätä säälipisteitä eikä mitään "oot oikeesti tosi hyvä ystävä sydän sydän"-kommentteja, vaan ihan simppelisti vieritää kivi sydämeltäni. Nämä kuluneet päivät olen viettänyt mummoja hoitaen (itseasiassa on hirveän helpottavaa olla siellä töissä, kun unohtaa omat murheet kun pesee pyllyjä), lukien kirjaa täysin uppoutuneena (Aikamatkustajan vaimo <3<3), siivoten aina välillä jotakin sekä tietenkin olen vain ollut oman ihanan persoonani seurassa miettien näitä asioita. Aluksi ajattelin, etten kirjoita tätä ollenkaan, vaan keksin jonkun tekopirteän kivan joulujutun postattavaksi. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että paskan marjat mä alan sensuroimaan ajatuksiani. Näin mä ajattelen.

Pahoittelen synkkäsävyistä viestiä näin joulun alla, mutta hei jouluun on enää 12 päivää! Ehdin vielä kirjoittaamaan jotain iloista :-)

Ja Ystävä Hädässä. Jos satut lukemaan tätä niin en siis syytä sinua. Oon nyt valveutunut sanomaan jotain hieman fiksumpaa, joten soita jos on tarve <3

8.12.2012

#7-8 Joulu lämmössä

Muutama ystävä lähti Brasiliaan tässä lähiaikoina. Aloin muisteleen omaa Brasilian reissuani kaihoisalla lämmöllä. Koska tämä on olevinaan joulukalenteri mutta en ole kirjoittanu paljoakaan joulusta, voisin aikani kuluksi kirjoittaa millaista oli viettää joulu Brasiliassa. En ollut ikinä viettänyt joulua muualla kuin vanhemmillani. Enkä ollut koskaan viettänyt joulua muualla kuin Suomessa. Oikeastaan joulu Brasiliassa ei mun mielestä edes tuntunut joululta. Tavallaan skippasin viime vuoden joulun, kun olin siellä auringossa.



Jouluaattona herättiin ihan normaaliin tapaamme aikaisin aamulla. Aamiaiseksi syötiin hedelmiä, kuten mangoa, vesimelonia ja ananasta. Aamusesta meitä tuli noutamaan bussi, johon ahtautui meidän lisäksi muutama opettaja Maracajaústa. Bussi suuntasi Ceara-Mirimiin, joka on siis vähän isompi kaupunki noin tunnin ajomatkan päässä asuinkylästä. Tunti bussissa kulutettiin laulamalla suomalaisia joululauluja ja lopulta laulettiin capoeiralauluja :-D Ceará-Mirimissä oli isompi capoeiraroda, johon myös mekin osallistuttiin. Rodaa oli muistaakseni joku paikallinen uutistsydeemi kuvaamassa materiaalia.. Rodan jälkeen oli opastettu kierros. Kuljettiin ensin kauppahallissa ja sitten menttiin siitä vanhalle kirkolle. Tarinat ja muut kerrotut asiat ovat ikävästi jäänyt unholaan :-( Muistan vain paloja sieltä sun täältä, mutten saisi niistä mitään informatiivista aikaiseksi.

Tämän jälkeen noustiin jälleen bussiin ja mentiin erään kauniin kartanon/huvilan pihaan. Siellä meitä odotti pieni näytelmä, joka kertoi talon historian. En tästäkään ihan järkyttävän hyvin muista mitään, mutta mulle siitä tarinasta tuli mieleen Romeo&Julia. Näytelmän jälkeen oli vielä yksi roda ja sen jälkeen suuntasimme syömään. Nyt oli hyvää aikaa kirjoitella joulutoivotuksia Suomeen ja sainkin oikein hauskoja tekstiviestejä takaisin päin. Söimme kanaa ja riisiä ainakin neljällä eri tavalla valmistettuna. Eikä sovi unohtaa papuja. Yks versio riisistä oli semmonen, joka maistui kovinkin paljon riisipuurolta! Se meni hyvin kaupaksi kaikilla, kun tuli ihan koti mieleen.




Lopullinen määrämpäämme oli Gharronnen koti, joka sijaitsi suomeksi sanottuna keskellä ei mitään. Älkää nyt ymmärtäkö tätä väärin, mielestäni siinä ei ollut yhtään mitään pahaa! Se vaan kuvaa parhaiten sitä mielikuvaa, joka mulle tuli... Majoituttuamme "Kotiin" saimme tietää, että illemmalla on iso jouluateria tiedossa, joten meidän tulisi olla syömättä siihen asti. Lähdimme sitten kaikki läheiselle joelle pulikoimaan. Oli aika jännää uiskennella joessa. Pelkäsin kyllä koko ajan, että joku iilimato onnistuu tarraamaan muhun, mutta lopulta unohdin iilitkin. Takasin Kotiin kävellessä löydettiin kuoppa, jossa lojui hevosen luuranko :-( Ja joku oli nähnyt ison lintuhämähäkin kuulemma!! Hyyyi.

Aika kului ruokaa odotellessa. Kaikilla alkoi oleen hirvittävä nälkä, ainakin mun mahaan sattui jo. Lopulta saatiin ruokaa. Pöydät notkuivat ruokaa, joka poikkesi suomalaisesta jouluruuasta täysin. Mä oon näemmä hotkinut ruokani, kun ees tiedä mitä silloin söin.. No oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Ruokailun jälkien siivoamisen jälkeen alkoi bileet. Sinne oli järjestetty baaritiski, jossa Tonttu (no on sillä oikeakin nimi, mutta sen nimi on nyt ja ikuisesti Tonttu) valmisti meille erilaisia drinksuja. Forró pääasiassa soi, mutta muistaakseni myös muitakin biisejä saattoi kuulla. Suomen juhannus tuli mun mieleen, kun kokko sytyettiin lämmittämään muuten ehkä hieman viileää iltaa/yötä. No illan ja yön kulku: tanssimista, juomista, puhumista, tanssimista, juomista.... Jaaa itse menin nukkumaan noin viiden aikoihin aamulla. Enkä toki ollut viimeinen, sinne jäi vielä jotkut tanssimaan kun mä päätin nousta riippumattooni nukkumaan.






Seuraava aamu koittaa. Kukot sai jonkun kiekumiskohtauksen, joten en saanut enää kunnolla unta. Nukuin siis ehkä hyvällä tuurilla kaksi kolme tuntia. No ei se menoa haitannut :-D Musiikki soi taas heti aamusta ja pojat aloitti juomisenkin uudestaan. Johonkin kellonaikaan X lähdettiin takasin Maracajaúhun Tonttu kyydissämme. Paluumatkalla joku pisti Fazerin sinistä jakoon; oivoi kun tuli silloin suklaata ikävä! Taidettiin vaan sitten loppupäivä viettää loikoillen?

Sellainen joulu oli Brasiliassa. Aika kummallinen, siksi musta tuntuuki ettei viime vuonna ollut joulua. Tänä vuonna oon yllättänyt itseni miettimästä, että mitäs sainkaan joululahjaks, kuinka paljon söin suklaata yms. No hei en yhtään! Tänä vuonnahan voi siis syödä suklaata viime vuoden edestä ;-) Ei kyllä voi, koska muuten paisun ja sitten Jaana voi oikeasti kutsua mua virtahevoksi.

Brasilian reissusta pystyy lukeen täältä. Näyttävästi oon kirjoitellut hyvin pintapuolisesti koko reissusta.... Saa ehdotella blogitekstejä ko. matkasta, mä voin kyllä muistella sitä reissua mielelläni :-)

6.12.2012

#4-6 Kolme yhden hinnalla

Oho heti alkuun piti sitten katkaista päivittäinen päivittäminen... Tekevälle sattuu ja ihminen on erehtyväinen. Kuitenkin ynnään tähän yhteen tekstiin kolme "luukkua"! Kaksi - eiku kolme - kärpästä yhdellä kirjoituksella!

Luukku nro 4

Nyt on toiset pyöreet täytetty, onneksi olkoon minulle! Teinivuodet on olevinaan nyt ohi, mutta Peter Pan -syndrooman myötä en kasva kyllä koskaan aikuiseksi. Onneks ei ole aina ihan pakko..

Kymmenen vuotta sitten olin innoissani, kun täytin pyöreitä. Muistan suunnitelleeni jonkinlaista mittaria, jossa oli pylväsdiagrammimaisesti kymmenen pylvästä edustamassa kutakin kymmenikköä. Joka vuosi värittäisin aina vähäsen yhtä pylvästä. Kymmenen vuotta sitten täyteen olisi tullut ensimmäinen pylväs, tänään täyttyisi toinen. Vuonna 2002 en tiennyt vielä mistään mitään enkä kyllä tiedä nyttenkään. Mutta kymmenen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut kaikkea, joten väkisinkin tietoa on päässä enemmän kuin pikku-Pimentalla.

Google

Kymmenen vuoden aikana:

  • Oon suorittanut ala-asteen, yläasteen ja lukion.
  • Oon siivonnut työkseni viisi vuotta. 
  • Capoeiraa harrastellut viitisen vuotta. 
  • Aloittanut teatteriharrastuksen ja kahdeksan vuotta myöhemmin lopettanut sen. 
  • Elämä on potkinut päähän rakkaiden menettämisellä ja vielä rakkaamman ihmisen sairastumisella. 
  • Olen kerryttänyt itsetuntoa pakkaslukemista leutoon ilmastoon. 
  • Moni ihana ihminen on tullut osalliseksi mun elämään. 
  • Löysin alan, joka kiinnostaa ja innostaa mua.
  • Koulukiusaamisen aiheuttamat haavat ovat melkein kadonneet. 
  • Muutin omilleni vieraaseen kaupunkiin.
  • Olen oppinut elämään elämääni juuri niin kuin itse halua ja juuri sellaisena kuin itse tahdon olla. 

Luukku nro 5

Olen sitä mieltä, että blogin on jotenkin uudistutava ja pian. Blogin nimi on hätäiseen päätetty ja bannerikin on tylsä omasta mielestäni, vaikka ketut ovatkin suloisia. Sisällöllisestikin blogin pitäisi muuttua, mutta siihen lupaan tehdä muutoksen vuoden vaihdoksen jälkeen, koska uusi vuosi tuo mukanaan uusia kuvioita ;-) Oon kauankin miettinyt uutta sopivaa nimeä blogille. Pitkän ja tuskallisen mietinnän/etsinän jälkeen löysin omasta mielestäni kivan ja sopivan nimen. As I see it on nykyään With little natural me! Nimi löytyi Disneybiisien sanoja katsellessa. Alkuperäisessä lyriikoissa sanotaan "with little natural you", mutta korvasin you-sanan me-sanalla, sillä se ehkä sopisi paremmin. Miksi se nimi? En tiedä onko tämä nimi edeltäjäänsä parempi, mutta mielestäni tämä kertoo paremmin siitä kuka olen ja millä mielellä päivitän blogia. Olen pieni ihminen tässä maailmassa enkä voi olla muuta kuin mitä olen. Mitä mieltä olette? 

We<3it
Ps. Bannerin söppänä chilikuva on täältä <3
Luukku nro 6


Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi! 95-vuotta on kunnioitettava ikä. Olen itse ylpeä maamme historiasta, mitä tulee itsenäistymiseen. Sodat vähittiin, mutta itsenäisyys saatiin. Sotakorvauksia maksettiin suomalaisessa sisulla. Nyt riittää romanttinen hömpöttäminen! Piirsin tylsyyttäni pientä ajatuskartta/kollaasia Suomesta. Se ei oo hienoin eikä todellakaan valmis, mutta tuohon asti riitti hermot ja taidot. 

  • Angry Birds: Itse en henkilökohtaisesti välitä konseptista, mutta olen iloinen, että Suomi on pelimaailmassa jollakin tasolla esillä. Minun mielestäni on ihan hyvä, jos AB-konsepti olisi jäänyt pelien ja pehmolelujen tasolle, mutta purkat, kahvit, karkit, vaatteet sun muut nostavat ärsyttävyystasoa korkealle. Mutta kuitenkin se on osa Suomea eikä se haittaa. 
  • Metsät ja järvet: Näitä riittää. Itse tykkään järvimaisemasta hirveän paljon ja metsätkin on ihania, vaikken niissä eräilisikään. Suomen luonto yleisestikin on kaunista, kunhan osaa etsiä oikean paikan ;-)
  • Sisu: Piirsin Sisu-karkkien logon ja Tuntematon sotilas -kirjan kannessa esiintyvän silhuetin. Ne edustavat nyt sitä isänmaallisuutta ja suomalaista sisua, joita ilman sota Neuvostoliittoa vastaan ei ehkä olisi onnistunut niinkin pitkälle. 
  • Vuodenajat: Pienet tuherrukset yrittää kuvastaa neljää vuodenaikaa: talvea, kevättä, kesää ja syksyä. Vaikka nyt valittelenkin talven kylmyyttä, kevään loskaa ja kuraisuutta, kesän kuumuutta ja ötököitä ja syksyn sateisuutta ja alkavaa pimeyttä, olen silti iloinen, että meillä on selkeästi neljä erilaista vuodenaikaa. 
  • Sauna: Tarviiko tätä edes ylistää erikseen. Sauna <3
  • Salmiakki: Sveitsin reissulla tuli syötyä salmiakkia aika reippaasti, joten voin kertoa ettei ole varmempaa keinoa tuoda koti-Suomi mieleen kuin pala salmiakkia. 
  • Koti: Olin sitten missä tahansa, Suomi on aina koti. Vaikka valitan (,kuten suomalaisten perusluonteeseen kuuluu) mistä tahansa pikkuviasta, joka liittyy Suomeen. 

Onpa tämä postaus pallukkapainoitteinen.