20.3.2013

tämä päivä sekoittuu eiliseen ja toisinpäin

Välttelen huomiseen uusintatenttiin lukemista puhumalla puhelimessa ja kirjoittamalla blogiin. Mulla on viimeaikoina ollut niin hyvä fiilis, että odotan jo kauhulla alamäkeä.. Ei saa vielä tulla! Vasta sitten vaikka joskus myöhemmin. Nyt ei ehdi mennä alamäkeä alas, kun pitää ensin kiivetä korkeelle. 

Kaikki kuvat on eiliseltä päivältä, jolloin ehdin tekeen yhtä sun toista ennen iltavuoron alkamista. Mä rakastan pitkiä aamuja, jolloin voi syödä silloin kuin haluaa (ja niin paljon kuin haluaa), suihkussa voi olla pitkään, voi laittautua ihan rauhassa ja sitten jää aikaa jopa olemiseen. Toi oleminen kyllä mun kohdalla oli lukemista -.- Eilen aamulla siivosin ja pesin pyykkiäkin tossa samalla! Ja tosiaan söin oikean aamupalan! Harvoin tulee syötyä kunnollista aamupalaa näin kotona, kun on aina kiire jonneki. Asiahan ratkeaisi, jos heräisin vähän aiemmin, mutta se ei nyt tule kysymykseenkään.. 

Omnomnom


Eilen ei oikeestaan olis tarvinnut laittatua saatika ottaa kuvia siitä, koska tuolta mä ehdin näyttää muutaman tunnin vain. Mutta kun kerrankin ehti ja sai näyttää ihmiseltä niin miksipä ei? Kauheen virkistävää olla hiukset hetken aikaa auki! Muuten, toi alempi kuva ehkä vääristää värejä, koska ei mulla tollasia kummallisien vaaleanpunaruskee-ehkäjopaoransseja raitoja ole. Ainoa väriero, jonka huomaan on harmaana loistava juurikasvu <3 Jaksan edelleenkin ihmetellä hiusteni tämän hetkistä pituutta, sillä vielä hetki sitten ne olivat lyhyet. Tykkään näistä pitkistä todella paljon! Ja minä kun menin sanomaan ennen kasvatuspäätöstä, että "mulle ei sovi kyl ollenkaan pitkät hiukset!"... Perun ehkä puheeni, omasta mielestä nämä pitkät on nimenomaan paremmat kuin lyhyet. Mielipiteitä?

Se on tarkoituksella epätarkka, koska Peltsikan maisemat ei kovin silmiähivelevät ole..



Ennen asemalle lähtöä käväisin kirjastossa lainaamassa sen puuttuvan tenttikirjan vihdoinkin. Enkä tietenkään löytänyt kuin painoksen vuodelta X, mutta tuskinpa ne tiedot ihan hirveästi on muuttunut. Tai saavat luvan olla samat, sillä minä en ala miettimään yhtään enempää tätä asiaa. Piste.

Olin ihan unohtanut, että pääsiäinen on kohta (,vaikka kaupan hyllyillä ne herkulliset pääsiäismunat muistuttavat ikävästi) ja että Riihimäkin on näemmä jonkinmoinne pääsiäiskaupunki. Todella hämmentävää kävellä pitkin kylää ja vastaan tupsahtelee yks jos toinenkin tommonen virpomisoksapönikkä. Ei yhtään Riihimäen tyylistä sanon minä :-D Lahdessakin vielä jouluvalot, vai mitä ne ikinä ovatkaan, roikkuvat katujen yläpuolella!! Tai no, jos totta puhutaan niin ne otettiin eilen illan pois. Mä näin!



Tähän loppuvat meikäläisen kuvat eiliseltä. Harjoittelussa on mennyt ihan hyvin. Oon todella huono arvioimaan yhtään mitään mistään. Ite oon ylpee itestäni, että oon päässyt ehkä pikkasen porukkaan mukaan, mut vielä olis parantamisen varaa. Aina ei voi kuitenkaan voittaa, joten tyydytään tähän mitä on. Sen sijaan voinen kertoa, että tällä hetkellä mieltäni piristää eräs potilas, joka nimenomaan halusi minut häntä auttamaan kävelyttämisessä sun muissa! Whipii! Ja ohjaajakin kehui. Hieno päivä kerrassaan.

Toinen asia, mistä olen iloinen on uusi "harrastus". Oon jo pitkään halunnut harrastaa jotakin muuta liikuntaa kuin capoeiraa, koska aina ei ehdi ihan Hämeenlinnaan asti menemään. Ajatus kuntosalilla käymisestä vain kammottaa, mutta ryhmäliikuntatunnit ei kummoselta vaihtoehdolta kuulosta. Muutaman kerran oon Tampereella ollessani käynyt zumbaamassa ja sitten viime keväänähän kävin Riihimäellä muutamaan otteeseen zumbassa. Nyt kuitenkin haluisin vähän jotain muuta kuin zumbaa, joten lauantaina otin itseäni niskasta kiinni ja marssin Hyvinkään kauppakeskuksen liikuntakeskukseen (toistoatoista!) Willaan ja CxWorx-tunnin turvin kehitin lisää keskivartalolihaksia. Aluksi iski ramppikuume, kun jostain syystä alkoi ujostuttamaan. "Siellähän on tuntemattomia ihmisiä ja ääk mä en oo aiemmin ollut tollasella ja mun varmaan pitäis osata jo kaikki liikeet ja sit mun pitäis varmaan vielä olla tosi hyvässä kunnossa..." Just joo, hei mitä mä oikein ajattelen?! Takarivistä itseni kuitenkin löysin. Kolmenkymmenen minuutin tehopakkauksen jälkeen olo oli vähän tärisevä, mutta hyvä! Tätä lisää! Tänään sitten olin työvuoron jälkeen uudestaan käymässä ja hyvältä tuntuu taas. Vastalihakset voivat olla kipeät huomenna, mutta tiedänpähän ainakin tehneeni jotakin.. Katotaan mitä mieltä mä huomenna oon lihasjumituksista :-D

Ohhoh, kellopas on jo paljon enkä ole lukenut ollenkaan! Oh noes, nyt pois täältä ja iltasatuja lukemaan!

18.3.2013

Otsikoiden keksiminen on tyhmää

Terveisiä tenttikirjan äärestä! Oikeastaan pidän lakisääteistä taukoa lukemisesta, kun alkoi menemään pankreatiitit, ileukset, loop-ileostoomat ja sun muut ihanuudet sekaisin.. Uusin siis kaikki kevään tentit, ah <3 Enkä tietenkään ole jättänyt lukemista viimetinkaan, kun koe on torstaina eikä mulla ole vielä(kään) yhtä tenttikirjaa.. No panic! 

Pahoittelen, ettei ole tarjolla mitään mielenkiintoisia kuvia. Ulkona on ollut hienoja päiviä enkä edes käytä niitä hyväkseni ja mene ulkoiluttamaan kameraa... Ei huvita mennä yksin kuvaileen, kun tää Riihimäki ei mun omasta mielestäni ole mikään hirveen kuvauksellinen paikka. Joku kaveri olisi oivallinen syy lähteä kuvaileen, vinkvink ;-D Mun Nikon suorastaan huutaa, että sitä pitäis käyttää! Ei oo aikoihin tullut kuvailtua mitään järkevää, joten oon kuvaillut mun huonetta. 



Kerrankin siivosin KOKO kämpän kunnolla! Yleensä tyydyn vain raivaan tavaroita oikeille paikoille ja pölyjen pyyhkimiseen ja muun kämpän siivoominen on vielä harvinaisempaa. Viikonloppuna iski siivousvimma (=välttelin tenttiin lukemista) + Paula oli tulossa mun luokse viettämään iltaa. Heti tuli kodikkaampi olo, kun on siisti koti! Länttäsin mun koulupöydän yläpuolelle muutaman valokuvan, joiden katsomisesta tulee parempi mieli. Vasemmalla oleva kuva meidän perheestä on otettu 2002-2003, kun asuttiin Kangasalla eli oon noin 10-vuotias. Oikealla on abivuoden kaverikuva vuodelta 2010 <3 Pitäisi teettää muutamia kuvia lisää ja pistää albumiin. Mulla olis jopa valittuna kuvatkin vuosilta 2008-2012, mutta arvatkaapa saanko mä ikinä mitään aikaiseksi? En.

Tänään oon siis töiden jälkeen opiskellut. Aikuisten oikeesti! Yleensä en pysty lukeen kotona, mut tänään kykenin keskittymään tarpeeksi jeejee :-) Toimin paremmin paineen alaisena, mikä selittääkin keskittymiskyvyn... Huomaa, että termit alkaa oleen hallussa, kun kirjoitan muistiinpanoihin mielummin termein kuin oikein sanoin :-D Hyvä vaan, kentällä kun tarvii enemmänkin noita "slangisanoja" kuin oikeita nimiä -.-Sairaalasarjojen katsominen on helpottunut, kun tunnistaa esiintyviä sairaalasanoja; nimimerkillä "hihkun Housea katsoessani, jos tunnistan jonkun sanan"... Halvat on huvit.

Muista painehaavat!

Gastro sai sydämen, koska työharjoittelu.


Viimeinen kuva on todiste siitä, että näytän typerältä hiukset kiinni. Ainoa miinus hoitsun työssä :-D Hiukset toki voisi laittaa jotenkin kivasti kiinni, mutta A) mä en osaa B) en jaksa aamulla keskittyä hiusten räpeltämiseen. Meikkaaminen voisi ehkä auttaa asiaan, mutta kuten ootte ehkä huomannut, mun yleisilmeeseen ei kuulu runsas meikki. Ei siis auta muu kuin kestää. Kyllä ihmisen elämä on vaikeeta aina välillä... :-D

Huomenna iltavuoro, joten voi valvoa hieman. Eli se tarkoittaa armotonta opiskelua! Tai Facebookkaamista.

14.3.2013

Varjot silmien alla

Yksi treenikaveri kysäisi tänään: "Miten sulla on noin tummat silmänaluset?" Veri alkoi kiehumaan päässä, mutta sain rauhoiteltua itteni ja selitin syyn: TYÖHARJOITTELU.

Oon jo toista viikkoa työharjoittelussa Lahden keskussairaalassa gastroenterologisessa kirurgian vuodeosastolla. Pikkuhiljaa oon päässyt mukaan tohon touhuun, mutta paljon on vielä opittavaa. Todella paljon siis. Ainoa miinus on tuo välimatka, jota joutuu kulkemaan viisi kertaa viikossa. Juna kulkee Riksun ja Lahden välillä 40 minuuttia ja siitä pitäisi vielä bussilla matkustaa sairaallalle, sillä se sijaitseen noin kuuden kilometrin päässä rautatieasemasta.. Eli mulla menee matkoihin vähintään vähän reilu tunti. Ei kuulosta paljolta, mutta on se pidemmän päälle raskasta.

We<3it

Ja miksi olen väsynyt koko ajan? Aamuvuoroon mennessäni joudun heräämään viiden aikaan aamulla. Itse työharjoittelu on henkisesti (ja fyysisestikin) niin raskasta kaiken keskittymisen ja uuden omaksumisen takia että pää on ihan sekaisin, kun kello lyö kolme ja pääsee osaston ovista pihalle. Riihimäellä olen normaalisti viiden aikaan. Ja vaikka menisinkin nukkumaan ajoissa (mitä en muuten tee, koska haluan, että mulla on myös elämääkin), oon silti väsynyt viideltä kun saamarin kello pärisee soimaan. Oi, onhan mulla välillä iltavuoroja, mutta oon Riksussa vasta yhdentoista aikaan ja seuraavana aamuna on herätys taas viideltä. Aivot ei ehdi latautuun siinä ajassa, ainakaan mulla. Ja kun soppaan lisätään vielä työharjoittelun eli mun muun elämän muut ongelmat ja murheet niin voilá: mahtava yhdistelmä on syntynyt. Siksi siis olen väsynyt.

Oikeastaan mun ei edes tarvitsisi selittää kenellekään tätä, mutta näin tässä vaan kävi. Samalla pääsi purkaan vähäsen ajatuksia.

2.3.2013

eikä mikään ole muuttunut?



Minä maaliskuussa 2009:

- olin 16-vuotias
- eli olin lukion ekalla TYKissä
- asuin vanhempieni luona Hervannassa
- halusin muuttaa pois kotoo
- näyttävästi sain hienon idean leikata ihan lyhyeiksi hiukseni
- olin vuoden harrastanut capoeiraa
- teatteria olin harrastanut tuohon mennessä jo 6½ vuotta
- suunnittelin näyttelijän uraa
- ajattelin hakea lukion jälkeen TEAKiin
- kovat oli uskot taitoihin
- rakastin molempia harrastuksia
- teatteri oli kuitenkin intohimo
- kuvittelin olevani lihava......vaikka kuvista päätellen ei ihan siltä näytä
- halusin lähteä vaihtoon, mutta en halunnut "jäädä jälkeen" omasta ikäluokastani
- matkusteleminen kiinnosti, mutten tiennyt milloin tilaisuus sille koittaisi
- olin äärimmäisen epävarma itsestäni
- mulla ei ihan hirveen montaa kaveria ollut
- vietin paljon aikaa kotona
- tienasin rahaa siivoomalla Poliisikoulua
- elämäni suurimmat ongelmat varmastikin olivat riidat vanhempien kanssa, koeviikot ja kuinka saada aiak kulutetuksi teatterin ja capoeiratreenien välissä
- olin varsin äänekäs persoona, jonka jutut on niin tyhmiä että nauroin itsekin niille
- vannoin, etten koskaa juo kahvia

Minä maaliskuussa 2013:

- olen 20-vuotias
- opiskelen sairaanhoitajaksi toista vuotta - jäljellä noin 2½ vuotta
- asun kahden hengen soluasunnossa Riihimäellä
- inhoon asuntoani
- oon saanut villin idean kasvattaa hiuksia
- capoeiraa on tullut möngerrettyä 5 vuotta
(- teatterin lopetin 8 vuoden jälkeen vuonna 2010)
- ikävöin välillä teatteria
- en suunnittele mitään uraa, kai musta kuitenkin joku hoitsu tulee
- uskoisinpa taitoihini..
- katottuani vanhoja kuvia, kuvittelen itseni lihavaksi
- haluisin muuttaa pois ja toiseen kaupunkiin kokonaan
- haluan lähteä vaihtoon
- matkustelu kiinnostaa edelleen, harmi vain ettei ole rahaa
- olen vieläkin epävarma itsestäni
- mulla on olevinaan niin paljon kavereita, etten yhden viikonlopun aikana ehdi näkemään kaikkia ja mun kalenterista joutuu varaamaan mulle ajan, jos haluaa mut nähdä
- vietän tosi vähän aikaa kotona
- tienaan ylimääräistä rahaa hoitamalla mummuja vanhainkodissa silloin, kun on aikaa ja kun vanhainkodilla tarvitaan tuuraajaa
- suurimmat ongelmani ovat kuinka saada raha riittämään kaikkiin asioihin, mistä asioista pitäisi luopua, voinko lähteä vaihtoon, milloin pääseen treenaan seuraavan kerran, hemmetin tentit ja ennakkotehtävät, tulevat työharjoittelut sekä ihmissuhteet
- naureskelen tuolle 2009 minälle
- en oo vieläkään löytänyt volyyminsäätöä, joten olen yhä se hölöttävä kovaääninen persoona, joka nauraa lähinnä omille jutuilleen
- vannon, että tarvitsen vähintään kupin kahvia päivässä

Nyt riittää asioiden listaaminen! Kiitos.