31.8.2014

#kutsumua

Somessa leviää kiusaamista vastaan oleva #kutsumua-haaste. Tarkoituksena on ottaa kuva, jossa pidellään tietynlaista paperia kädessä. Paperiin on kirjoitettu haukkumasanat, joita on kuullut itelleen sanottavan. Ja ne on yliviivattu. Tämän alapuolelle kirjoitetaan totuus: millainen sinä oikeasti olet. Minäkin tahdon osallistua tähän omalla kuvallani!



Kaikkee sitä on joutunutkin kuulemaan. Kaikki ei edes mahtunut tohon, mutta tuossa ne yleisimmät. Osa noista naurattaa mua näin jälkikäteen, koska oon muuttunut ihmisenä niin paljon näiden vuosien aikana. Mutta aiemmin ne satuttivat ja jättivät jälkiä siivottavaksi. Olin kuulemma hissukka, koska en puhunut luokan pojille ja viitannut mielelläni tunneilla. Kuka haluaa viitata tunnilla luokassa, jossa väärälle vastaukselle nauretaan? Ja miksi minun olisi pitänyt jutella pojille? Eivät hekään puhunut mulle... Yläasteella en puhunut koulussa kauheasti, kavereille kyllä mutta yleisesti en juuri. Mua kutsuttiin noloksi, koska en ollut kiinnostunut muiden tyttöjen tavoin ryyppäämisestä, tupakoinnista, Lacosten kengistä, Burberryn älyttömän rumista huiveista tai mummojen kauppakasseja muistuttavista Longchampin laukuista. Mua kiinnostivat kirjat, teatteri, elokuvat, näytelmät ja kaverit. Miten se tekee musta nolon?

Itkupilli-nimitys seurasi mua koko peruskouluajan. Itkin lapsena todella herkästi, pienikin ikävä lause ja heti nousi kyyneleet silmiin. Siitähän tää kaikki on lähtenyt. Kehtaan väittää, etten niin herkästi itse kuin ennen. Julkisesti itkeminen on noloa ja inhottaa muistella niitä hetkiä, jolloin olen murtunut itkemään muiden nähden. En voi mitään, että olen herkkä.

Mä muistan yhden ala-asteaikaisen ihastuksen, jolle kerroin ihastumisestani tekstarilla (oi kyllä). Poika vastasi: "Oot ihan kiva, mutta ruma." Tää on jäänyt kummittelemaan mun takaraivoon ja vielä tänäkin päivänä erehdyn miettimään pojan sanoja. Ja koska pitkin elämääni mulla on ollut lyhyet hiukset, on mua kutsuttu pojaksi lukemattoman monta kertaa. Tämä satutti, vaikken sitä varmaan ikinä näyttänyt. Kasvatin hiukset pitkitksi osittain siksi, että kyllästyin aina olemaan "poika". Olen nainen. Piste.



Älkää kiusatko, se on typerää! Ei oikein muuta lisättävää. Kiitos ja anteeksi. 

20.8.2014

Opas kämppiselämään - Kuinka olla kiva kämppis?

Tässä melkein kolme vuotta on tullut asuttua solukämpässä. Poislähdön kunniaksi voisin kirjoittaa tänne leikkimielisen oppaan, kuinka olla kiva kämppis. Älkää vetäkö herneenpalkoja nenuunne! Kieroutuneella huumorilla kirjoitan ja juttuni perustuvat tositarinoihin.

1. Jos käyt asunnossa ennen muuttoasi, olisi hyvä jättää jonkinmoinen viesti kämppiksillesi muutostasi. Kaikki opiskelija-asuntosäätiöt eivät automaattisesti ilmoita uusien asukkaisen saapumisesta. Voi siis tulla pienenä yllätyksenä sinun läsnäolosi toiselle. Miltä sinusta tuntuisi, jos tulisit kotiin illalla ja huomaat, että kotona onkin joku "ulkopuolinen" ? Ei tunnu kivalta semmonen.

2. Sanonta "sopu sijaa antaa" pätee kämppiselämässäkin. Yhteiset tilat, kuten keittiö ja vessa, ovat täynnä kaappeja ja säilytystiloja. Niiden jakamisesta olisi hyvä keskustella muiden asukkaiden kanssa eikä vain yksimielisesti päätä missä niitä kippojaan säilyttää. Kyllä sitä varmaan jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen pääsee, kun keskustelee muiden asukkaiden kanssa.

(Mun viimeisin kämppis tuli ja siirteli kaikki mun tavarat keittiössä oman päänsä mukaan, vaikka sielläkin oli tyhjiä kaappeja ties kuinka paljon. Sanoin hänelle, ettei ole kiva huomata, että joku on ilman sanomista siirrellyt mun tavaroita, niin hänen argumenttinsa on: "En tullut ajatelleeksi". Ikuiset vihat sai hän niskaansa. Mokoma.)

3. Kun uutena asukkaana näet ensimmäistä kertaa kämppiksesi, esittele itsesi. Kuuluu hyviin käytöstapoihin semmonen. Jos ei muuten kiinnosta keskustella, niin ei ole pakko. On ihan mukava tietää, kenen kanssa sitä kodiksi kutsuttavaa paikkaansa jakaa.

Lähde: Weheartit.com
4. Hyviin käytöstapoihin kuuluu myös moikata vastaantullutta kämppistä. Jos katsot maahan ja välttelet katsekontaktia kämppiksesi kanssa, antaa se sinusta hieman tökerön kuvan. Muuten ei tarvitse keskustella kämppiksen kanssa ellei tahdo, mutta edes moin voisi sanoa. Se riittää.

(Mulla oli kerran semmoinen kämppis, jolla oli tapana sanoa moi, kun se lähti kotoa johonkin. Tuntui tosi kodikkaalta semmoinen.)

5. Kaikista on varmaan mukava kutsua kavereita kylään ja joitakin jopa yökylään. Jos aiot kutsua ystäviäsi kyläileen, muistathan kertoa siitä myös kämppiksillesi. Ei ole kiva herätä aamulla ja mennä keittämään kahvia, kun keittiössä onkin ihan vieras kaksilahkeinen eikä sinulla ole mitään hajua miksi hän on keittiössäsi.

(True story. Mun ensimmäisen kämppiksen yöllinen heila yllätti olemalla keittiössä, kun pyyhälsin unihiekat silmissäni kahvinkeittimelle.)

6. Tämä on ehkä pikkujuttu eikä oikein liity kämppiksenä olemiseen, mutta kirjoitanpa sen silti. Joissakin soluasunnoissa on yhteinen suihku ja wc. Olis ihan hirvittävän mukavaa kyädä illalal vessassa ilman, että astuu ihan järkyttävään vesilammikkoon. Eli kuivaa se suihkuhuoneen lattia! Se ei vie aikaa - varsinkin kun tilaa on se kantti x kantti.

Lähde: Weheartit.com
7. Kukaan ei tykkää tiskaamisesta. Mutta jos ajattelit lähteä pois asunnosta pidemmäksikin aikaa, olisi kiva tiskata ennen lähtöä. Muuten tiskit jäävät asuntoon jääneen kämppiksen riesaksi ja pahimmassa tapauksessa likaisissa astioissa kasvaa uusi eliöyhteiskunta. Yök.

(Oikeesti, kerran olen tiskannut kämppiksen tiskit, kun niissä asui joitakin ameeboja vai mitä lie alkueläimiä olivatkaan. Hyh.)

8. Tässä minullakin olisi parannettavaa - nimittäin keittiön roskiksen viemisessä. Kun huomaat roskikset olevan niin täynnä, ettei vanupuikkokaan mahdu siihen, ole hyvä ja vie roskat pois. "Mutku mä vein viimeks eikä se vie ikinä!" Mitä sitten? Ei ne roskat siitä itsekseen lähde käveleen, joten vie vaan!


3.8.2014

#kesä2014

Turha edes selitellä hiljaiseloa täällä blogin puolella... Hirveesti on kaikkea tapahtunut, mutten kumminkaan ole saanut mitään tekstiä tänne aikaiseksi. Noh ehkä mä teen tämmöisen kokoelman mun kesästä 2014. Kuvat on rakkaalla iPhonella otettuja, kaikki ei edes ole mun ottamia, mutta kaipa nuo kaverit antaa mun lainata näitä. Eikös niin?

Kesä on ollut vähän kiireinen. Tai ainakin tuntuu siltä. Lähinnä asun työpaikalla, joka on siis sama kuin viimekin kesänä. En jaksanut/halunnut hakea toista kesätyöpaikkaa, kun tuolla on niin kiva tehdä töitä :) Mummot on kivoja ja työkaveritkin on kivoja! Täytyy sanoa, että toinen kesä samassa työpaikassa on tehnyt hyvää ja tuntuukin hyvältä. Jännää, että tavallaan oon vaan sijainen, mutta sitten kumminkin tunnen usein olevani "yksi vakkareista", kun oikeasti olen lähes aina siellä. Tai sitten mulla on se kuuluisa eroamiskaiho, joka iskee asioista luopuessa. Työsopimus on piakkoin loppumassa ja tiedän etten tule enää takaisin tuonne, sillä muut paikat kutsuvat mua... Nyyh! Mutta nyt ajatukset pois töistä ja aika näyttää kaikille mitä mä oon oikein tehnyt kesällä...

David Guetta @ Tallinna

Varattiin tyttöjen kanssa liput David Guettan keikalle Tallinnaan jo joskus maaliskuussa. Into piukeena odotettiin kesäkuun alkua, että päästäisiin yhdessä bailaamaan :D Itse en ollut koskaan käynyt Tallinnassa saatika missään tuommoisilla keikoilla. Tuolta keikalta löytyi mun sisäinen keikka-/festaripimu! Tahdon mennä uudelleen jonnekin tommoselle! Tahdon hyppiä ja riekkua epämääräisesti hyvän musiikin tahdissa niin nolosti, ettei oikeastaan enää kiinnosta miltä se näyttää. Plussana vielä ne hyvät tyypit siinä vieressä, vaikka mukaan tietenkin mahtui kyyneleitä ja draamaa. Lisää tälläisiä! Niin ja kommenttina David Guettasta: OLI MAHTAVA KEIKKA<3

Summer Up @ Lahti

Kun kerta se mun sisäinen festaripimu löytyi, niin ryhdyin radikaaliksi ja ostin liput Summer Up -festareille! Suomiräppi ei kyllä oo kovin paljoa se mun juttu, mutta kyllä se meni ;) Ensimmäisestä päivästä tuli hieman railakkaampi ja täytyy myöntää, että nesteytyksestä tuli kyllä pidettyä huolta vähän liikaakin -.- Mutta hauskaa oli, vaikka mun osalta ilta loppui siihen, että ihmismassa erotti mut kamuista, akku loppui puhelimesta ja yksin painelin junalla ensin Keravalle ja sieltä sitten Riihimäelle.. Toinen päivä meni seesteisemmissä olotiloissa rentoutuen 8)

Serlachius-museot  @ Mänttä

Ainon kanssa tapaamista sopiessamme tuli sitten puheeksi Mäntässä sijaitsevat Serlachius-museot. Otettiin pari kaveria kyytiin ja roadtrippailtiin Tampereelta Ylöjärvelle ja sieltä edelleen Mänttään museoimaan. Oli hauska reissu! En oo hirveesti museoiden ystävä, en ymmärrä juuri taisteesta mitään, mutta Modern PopArt - näyttely oli kyllä kivaa katseltavaa . Tykästyin tohon ihmisvartaloon, saako sen omaksi kotiin? Olisi tosi kiva tommonen pönöttävä tyyppi mun olkkarissa! Suosittelen käymään noissa museoissa, me kyllä tykkäsimme kovasti. Varsinkin näin alkuperäisenä pirkanmaalaisena oli toi Mäntän seutu ihan tuntematonta. Pientä kotiseutumatkailua siis! Niin ja hei tsekatkaa noi meitsin leopardipökät - eiks ookkin kivat?



Muuten olen aikalailla ottanut kai rennosti. Vihdoinkin sain ostettua sen uuden pyörän ja olen sitten polkenut pyllyni kipeäksi jo useamman kerran. Rakastan pyöräilemistä! Voi vaan liitää asvaltilla ja kuunnella musaa ja polkee vaikka minne <3 Tähän mennessä olen pyöräni kanssa käynyt Ryttylässä, Hyvinkäällä ja Launosissa. Se hyvä puoli tämmösessä pikkukaupungissa asuessa on nää peltomaisemat, joita on kiva katsella pyöräillessä. Kormussa pyöräilin tommosta kummaa hiekkatietä pitkin ja voi videonauhuri kuinka onnellinen mä osasin olla maalaisseudusta! Onko toi hei ees maalaisseutua oikeasti? Mulle se kyllä on ;D 


Olisi enää kolme viikkoa töitä jäljellä ja sitten noin kaksi viikkoa lomaa! Ennen sitä täytyy kyllä tehdä kasa kouluhommia pois alta.. Kaduttaa nää kesäkurssit, jotka otin. Kyllä en enää toista kertaa niin tee. Hei, melkein unohdin suurimman hehkutuksenaiheeni! MÄ MUUTAN TAMPEREELLE! Sain vuokra-asunnon Tampereelta ja muuttoprosessi olisi 24.8. eli heti kun työt loppuvat :) Mä oon niin iloinen, että pääsen täältä Riihimäeltä pois! Melkein kolme vuotta oon asunut täällä ja joka ikinen päivä oon halunnut muuttaa pois. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt menen rauhottumaan koulukirjan ääreen ja jännittelen huomista. Mä meen nääs kirjoittamaan vuokrasopimusta! Iiiks!