30.11.2013

itsensä kun oivaltaa

Hei, mä sain aikaseks kirjoittaa jotakin! Jipii! Työharjoittelua on aikalailla puolet takana eli voiton puolella aletaan oleen jo :) Viimisen kahden viikon aikana en oo juuri työharjoittelua ja Riksussa vietettyjä viikonloppuja kummallisempaa ehtinyt tehdä. Tällä viikolla vasta jaksoin treenata ensimmäisen kerran varmaan sataan vuoteen....ja olo on ollut joka kerta sen mukainenkin. Miten kunto voi romahtaa noin huonoks muutamassa viikossa? Mä en ymmärrä.


Mä vaan niiiin rakastan tota mun keltaista talvitakkia <3 Enkä oo vielä saanut yliannostusta keltaisesta, vaikka takin lisäksi myös lempparilaukku ja uusi luuri omaa saman värin! Musta on vaan niin kiva erottua hieman noista mustista talvitakeista omalla aurinkoisella takillani. Täytyy kyllä nyt myötää kuitenkin, että kauneuden eteen on kärsittävä, sillä takki ei kuitenkaan ole kauhian lämmin.. No, mutta se on kaunis takki! Hohoo, samaan syssyyn voin hehkuttaa vielä noita mun hiuksia - ne on huisin pitkät! Elän jostain syystä vieläkin siinä uskossa, että mulla on lyhyet hiukset, vaikka noi liiaanit jää nykyään usein kiinni esim. takin vetoketjuun -.-




Yllä olevat kuvat eivät oikeestaan liity mitenkään mihinkään, kunhan vaan jatkoin postausta joillakin kuvilla :D Oli hieman tylsää eilen työharjoittelussa ja innostuin sitten piirteleen... Mut oli mulla joku pointtikin tähän loppuun. Kuten kaikki varmaan tietää/osaa arvata, meikäläisen itsetunto heiluu jossakin pakkasen puolella kesät talvet. Olen itse kyllästynyt ainaiseen nurinaan ja narinaan sekä pahaan mieleen ja varmastikin myös te poloiset kanssaihmiset. Päätinpä siis tehdä maailmasta astetta mukavemman paikan elää ja koittaa ajatella positiivisesti. Tiedän, etten näytä naapurin kauniilta Liisalta, pelaa yhtä hyvin capoeiraa kuin treenikaveri X tai osaa laittaa tippakanyylia yhtä sujuvasti kuin opiskelukaverini Y. Mutta mitä hiton väliä sillä on? En mä ole se naapurin Liisa, treenikaveri X tai koulutoveri Y. Enkä edes halua olla. Ehkä mä nyt vaan oon ihan ookoo tämmösenä kuin oon ja semmosien taitojen kanssa mitkä mulla on. Harjoittelu tekee mestarin eikä kaikessa voi olla hyvä. Voi olla hyvä huono :D Tää positiivinen ajattelumalli tulee oleen hirvittävän hankalaa, kun on kohta 21 vuotta (!) ajatellut ns. väärin. Mutta nyt on hyvä hetki aloittaa hiljalleen muuttamaan ajatuksiaan kohti parempaa itsetuntoa.


Ei muuta kuin nauttimaan aurinkoisesta säästä ja suunta on Jyväskylän kautta Lappeenrantaan! Tytsyt oottaa mua jo <3

13.11.2013

Tynkäversio kuulumisista

 Täällä taas! Mihinkään en oo varsinaisesti hävinnyt, vaan olen ollut vailla kunnollista syytä kirjoittaa tänne. Nyt voin hieman höpötellä kyllä enemmänkin niitä näitä, mutta koulujutuista voinen muutamalla sanasella sanoa. Koulu, varsinkin meidän koulu, on ihan perseestä.

Lähinnä tää syksy on rasittanut. Kun kesän lopussa kirjoitun syksyn luentoaikoja kalenteriini, ei siellä lukenut sanallakaan, että kaikki tunnit olisivat pakollisia. No, näin asia kuitenki oli ja kesken opintojakson sinne SoleOpsiin (=opintosuorituksia, opintojaksoja yms.) oli kirjoitettu infoa tästä aiheesta. Raivostuttavaa, ei voi kesken kaiken muuttaa asioita ja olettaa, että me opiskelija sen tietäisimme etukäteen. Toinen raivokohtauksen aiheuttanut asia on harjoittelutyötuntien muutos. Viiden viikon aikana suoritettavaa työtuntimäärää nostettiin, mikä käytännössä tarkoittaa pidempiä työpäiviä. Eli opiskelijat tekee pidempiä päiviä kuin ohjaajat. Ja kaikki sairaslomapäivät tulee heti korvata, ennen sai pitää kaksi (2) saikkupäivää ilman korvaavaa työtä.


No se siitä aggressiosta. Nyt siis itse asiaan eli harjoitteluun. Kolmas harjoittelujakso on jälleen käynnissä ja se siis on päihde- ja mielenterveystyön harjoittelu. Itse suoritan sen Valkeakosken A-klinikalla. Kolme päivää mä siellä vasta olen ollut, mutta mukavalta paikalta vaikuttaa. Vähän outoa on vaan olla töissä pelkästään arkisin ja klo 8-16; yleensä saa olla aina iltavuorossa ja viikonlopuissa ja yhdessä yövuorossa... Vaihteluhan virkistää. Kolmen päivän aikana olen ehtinyt tajuamaan monessa mielessä päihdeongelmaisia. Ja lisää varmaan tajuaa vielä myöhemmin :) En kuitenkaan oo henkilökohtaisesti itse kiinnostunut päihde- ja mielenterveystyöstä tulevaisuudessa, vaikka aiheet mua kiinnostavatkin kovasti. Jotenkin toi ei vaikuta mun tyyliseltä työltä. Ehkä sitten voi halutessaan erikoistuu siihen, mutta keskitytään nyt asiaan kerrallaan :P




Valkeakoskelle on pitkä matka, kun sen taittaa julkisilla kulkuneuvoilla. Punkkaan vanhempieni luona Tampereella nämä viisi viikkoa siis. Päivittäinen matkani koostuu siis Kaukajärveltä Keskustorin kautta Valkeakoskelle. Ja tähän matkaan menee yhteensä 1,5 tuntia -.- Sama se on takasin tullessakin, ihme kun väsyttääkin näin paljon. Ehkä tää tästä helpottuu ajan kanssa, toivottavasti. Nyt on kyllä ihan pakko mennä nukkuumaan, jotta jaksaa nousta taas huomenna aamulla. Öitä!

(Tulipa tästä tynkä, ens kerralla enemmän!)