25.10.2012

Kymmen faktaa on aika vaikee juttu

Koska mä olen epäluova keksimään hyviä kuvauskohteita ja uusia päivityksiä, niin aatelin kyhätä kasaan viiteensataan kertaan aloitetun kuvahaasteen (jotta luovuusmörön iskiessä olisi edes joku vaihtoehto X). Varastin sen Facebookistä eräältä kaveriltani. Sata päivää siihen oli pistetty, mutta tuskinpa niinkin "nopeasti" etenen asian kanssa. Ja saa nähdä, koska lopetan haasteen tekemisen, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö niin? No mutta ensimmäinen on: 

Day 1: A picture of yourself with ten facts. 

Saanko mä ite tykätä tästä kuvasta? Tää on harvinaisen onnistunut otos.. 

1. Punastun helposti ja se on ärsyttävää. 
2. Vihaan jonottamista. 
3. Mulla ei oo koskaan ollut näin pitkiä hiuksia, kuin mitä ne nykyisin on!
4. Vaikka valitan työmäärästä, tykkään opiskella. Ainakin jollakin tasolla. 
5. En aina näytä tunteitani ihan niinkuin pitäisi. 
6. Kirjeiden kirjoittaminen on kivointa ikinä. (Just kirjoitin yllärikirjeet kahdelle ystävälle, hihii)
7. Kutian tosi helposti ja vihaan, kun mua kutitetaan..
8. Suolakurkut ei kuulu hampurilaisten väliin ja ketsuppiin kuuluu pippuri. 
9. Kehut saa mut aina mut hämilleen enkä osaa reagoida niihin kunnolla. 
10. Mun elämässä on tällä hetkellä niin paljon ihania tyyppejä ja hyypsiä etten usko miten se voi olla mahdollista <3

21.10.2012

granny pants

Kun mä hain sosiaali- ja terveysalalle opiskelemaan, en ollut varma onko se kuitenkaan mun juttu. Tiesin, ettei mua oikein mikään muu kiinnostanut. Tai no joo totta kai kiinnosti (Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielet ja kulttuuri houkuttelee edelleen!), mutta se mitä tulisin tekemään opiskelujen jälkeen ei kiinnostanut. En halunnut olla tutkija, hyi. En halunnut olla opettaja, vaikka luokanopettajan ammatti kiinnostaa edelleen. Tuun omasta mielestäni toimeen muiden ihmisten kanssa ja musta on kiva auttaa ihmisiä, joten terveysala tuntui sopivimmalta vaihtoehdolta.

Totta kai olin innoissani, kun sairaanhoitajan opinnot alkoivat. Podin tosin kamalaa morkkista, sillä musta tuntui ettei musta vois koskaan tulla sairaanhoitajaa - ainakaan hyvää sellaista. Tuntui, että vein jonkun sellaisen paikan, joka olisi varma ammatinvalinnastaan ja lapsesta asti haaveillut sairaanhoitajan urasta. Yritin päästä ajatuksistani eroon, sillä olin kuitenkin kunnialla päässyt kouluun sisälle ja halusin kuitenkin kokeilla, onko tämä se mun juttu. Ainahan voi sitten lopettaa opiskelut ja hakea muualle.

Kevään aikana ei oikeastaan ollut mitään sellaista kosketusta alan hommiin. Oli meillä muutama työpaja, jossa sitten harjoiteltiin mm. katetroimista nukeille. Ne työpajat oli ehkä ensimmäinen sellanen juttu, mistä sai vähän käsitystä tämän alan hommista. Siis tosi pienen käsityksen kylläkin. Silloin vähän huoletti, että tuleeko tästä nyt yhtään mitään. Olo oli kuin rähmäkäpälällä, mutta kai se kuuluukin olla niin. Muutama tenttikin meni vähän huonommin, kuin olisin halunnut. Syy oli kuitenkin motivaation puutteessa, koska keväällä ei vaan enää voimat riittäneet lukemaan tentteihin.. Eli oma moka.

Syksyllä tulin kouluun uudella asenteella. Jos haluan tutustua tähän alaan ja olla hyvä sairaanhoitaja, alan tekemään asian eteen enemmän kuin keväällä. En oo ihan varma oonko tähän mennessä onnistunut siinä... Kyllä ainakin kaikki kirjalliset työt ovat menneet hyvin ja oon palauttanut ne aikataulussaan. Ja muutaman työn kanssa oon etuajassakin! Hyvä minä! Ja yhden tentinkin oon vasta tehnyt ja se meni mun mielestä hyvin. Ainakin siihen nähden, että tosiaan luin siihen kahta päivää ennen tenttiä enkä lukenut juuri ollenkaan edeltävänä päivänä. Saas nähdä mitän siitä tentistä tulee arvosanaksi..

Me saatiin syksyn aikana sellanen oppimistehtävä, missä luodaan asiakassuhde johonkin vanhainkodin vanhukseen. Vanhainkodin henkilökunta oli päättänyt meille ne "omat mummut/papat" jo etukäteen. Muutama viikko sitten kävin täällä vanhainkodissa ensimmäistä kertaa. Salassapitovelvollisuutta kunnioittaen en mainitse ko. vanhainkotia, mutta kerronpa vain että osasto, jolla olin, oli pieni dementiaosasto. Lämminhenkinen henkilökunta otti mut pian iloisin mielin vastaan ja sain rauhassa katsella vanhusten aamupalasessiota. Olin hermostunut ja panikoin tulevia hetkiä, jotka joudun siellä viettämään.

Olin viitenä päivänä kolmen viikon sisään katsomassa omaa vanhustani. Tosin aikani kului useimmiten siinä, että istuin sohvalla ja juttelin mukavia vanhusten kanssa. Tai taiteilin lautasliinoista lumpeenkukkia. Tai taittelin vanhusten kanssa talouspaperin paloja kahtia, jotta niistä saisi sitten ruokailua varten sopivan kokoisiksi. Kyllä mä sain mitata verenpaineita ja syöttääkin, kyllä mä siis jotain hyödyllistäkin tein. Mä tykkäsin mun vanhuksista, niistä kaikista keiden kanssa siellä pyöri. Todella sympaattisia tapauksia tuitui ^^

Vaikka en varsinaisesti tehnyt mitään hoidollisesti tai hoivallisesti mitään ihmeellistä, tulin kuitenkin varmemmaksi. Olen nyt varmempi, että tämä ala jollakin tavalla on se, mitä mä haluan tehdä. Olin mä sitten "pyyhkimässä vanhusten takapuolia" tai en, mä tykkään. Mulle toi vanhainkotitehtävä oli onnistunut ja toi paljon uusia ajatuksia opiskeluun. Tulevaan työharjoitteluun (neljä viikkoa enää koulua jäljellä ennen harjoittelua) on paljon mukavempi nyt mennä, kun on tämmöinen pehmeä lasku tehty.

Weheartit.com


Tämä oli puhdasta tajunnan virtaa, joten en vastaa ajatuskatkoksista tai kirjoitusvirheistä. Ni. :)







17.10.2012

Kun kaikki muu kiinnostaa loisia enemmän

Kamalaa, kun pitäis saada jotain fiksua aikaiseksi, mutta loppujen lopuksi huomaa istuvansa koneella/tv:n edessä eikä mitään tähtitieteellistä olla tehty koko päivänä. Siltä musta tuntuu ainakin nyt. Minähän siis fiksuna tyttönä menin ilmoittamaan mikrobiologian opettajalle, etten varmaankaan kykene tekemään perjantain tenttiä, koska olen vammainen. Yllätyksekseni sain luvan tehdä kokeen tietokoneella, kunhan tuon oman koneen. Okei hyvä juttu, paitsi että...... EN OO LUKENUT YHTÄÄN SIIHEN. Päätin sillä sekunnilla, että tänään minä sitten ahkeroidun ja luen mikrobiologiaa koko päivän. Vaan kuinkas sitten kävikään...


....no mä kyllä oikeasti istahdin muistiinpanojen ääreen. Hetkeksi, koska mulle tuli nälkä. Kattelin syömisen lomassa "hetken" Supernaturalia, joka venähti muutamaksi jaksoksi... Hups. Ja pitihän mun kuvata uusi ihana viiksirannekoru, jonka sain eilen Sannilta <3 Kiitti Sanni! Niin ja tuo kynsikuva oli ihan vaan täytekuva, kun piti saada neljän kuvan kollaasi tehtyä :D Ei sillä sen kummempaa fuktiota ollut..

Sain mä kuitenkin luettua jonkun verran. Yritin ensin kirjoittaa oikealla kädellä muistiinpanoja, kunnes meni hermot. Ja vasemmalla pystyy kirjoittamaan vain kuulakärkikynällä ja silloinkin tosi hennosti. Nyt sattuu peukaloon :C Tosi fiksua taas. Mut hei mikä siinä on, kun alkaa aina kutittaan, jos lukee tai puhuu täieliöistä?

15.10.2012

13. Onni on...

... uudet kortit mun korttikokoelmassa.


Keräilen kortteja. En postcrossaa tai mitään sellaista, vaan keräilen ystäviltä saatuja kortteja. Kaksi korttia on hukkunut muuttojen yhteydessä ja yksi kortti on jäänyt Lontoon ja Suomen väliin pyörimään.. Mutta tällä hetkellä mun korttikokoelmassa on:


  • Lontoo
  • Oxford
  • Teneriffa
  • Venetsia
  • Pariisi x2
  • Tallinna
  • Hilsen Fra Porsangen (Norja)
  • Sölden
  • Lissabon
  • Amsterdam
  • Barcelona

Lisää saa lähettää, eli vinkvink vaan kaikille tovereille, jotka matkustelee ;-) Idalle kiitos Amin ja Barcelonan korteista :-) Piristivät päiviäni mukavasti.

Ps. mulla on blogikriisi. Haluaisin päivittää blogia useammin, kuin kerran viikossa typerän kuvan kera. Voisitteko olla ystävällisiä ja pistää kommenttia joko tänne tai Facebookkiin, jos on jotain mitä haluatte tietää/lukee yms. Kiitän suuresti! :-)

10.10.2012

Vasemmalla kädellä ei liftailla

Eilen vitsailtiin Paulan kanssa englannin tunnilla (aiheena murtumat), että treeneissä tulee kuitenkin damagee niin, että mullakin murtuis jotakin. Läheltä liippasi. Murjoin peukaloni. 

Sain tosiaan potkun suoraan peukalooni niin että se vääntyi väärään suuntaan. Kipeää teki, mutta mä aattelin sen olevan vain tärähdys. Juu, kipu alkoi koveneen, joten kylmäsin koko sormen ihan suosiolla ja aloin pohtimaan, että olisikohan tarvetta lääkärillä.. Hämeenlinnan sairaalan päivystys kutsui...

Ei ole murtumaa - ainakaan näillä näkymin, koska huomenna kuulen radiologin lausunnon. Sen sijaan peukalon tyvinivelen nivelsiteet tai jotkut vastaavat ovat sökönä. Tarkkaan en tiedä vielä mikä oikeesti on vikana ja kuinka pahasti, koska peukaloa oli järkyttävän kivun takia vaikea tutkia. Sitä pitäis siis väännellä ja käännellä ja tunnustella, joten meen perjantaina käymään uudestaan lääkärissä näyttämässä peukaloa. 

Ei satu oikeestaan niin paljoa enää kuin kuvittelin. Tietyt asennot ja jutut sattuu, onneksi on toi lastasysteemi. Arvatkaa vaan olenko vasenkätinen ja onko vammapeukkuni juuri vasemmassa kädessä? Hupaisaa. Moni onkin tänään koulussa heittänyt: "Onneks se on vasemmassa kädessä!" En oo ihan samaa mieltä... Mutta en valita, ei tää mun maailmaa kaada. Tosin oikeekätisenä eläminen on hassua ja rasittavaa. Ja yhdellä kädellä eläminen on hauskaa ja vaivalloista :D Olisitte nähnyt mun aamun, kun yritin epätoivoisesti tehdä normitoimiani yhden käden varassa.... Yritin mennä kahdeksaksi kouluun, mut olin ysiltä vasta lähtövalmis :-D No mulla meni vähän kauemmin kuin kuvittelin. 


Life goes on ja kuten jo Facebookissa sanottiin, Vierivä Pimppis ei sammaloidu. Kyllä, luitte oikein, mulla on kamala liikanimi.. Tulee siis ihan Pimentasta (hahah, lempinimen lempinimi ;-) ).

8.10.2012

Ei koske Potnapekkaa

Oulusta mää tulin eilen! Yritän tehdä tästä pikaisen päivityksen, koska pitäis lukee tenttiin ja kirjoittaa ryhmätöitä ja siivota ja käydä kaupassa ja kirjastossa jajaja kaikkee.. Että siis nopsaa skriivaan tämän.

Torstaina lähdin puoli neljän jälkeen junailemaan itseäni Ouluun. Jouduin vaihtaan junaa kaksi kertaa: ensin Riksussa ja sitten Tampereella. Tosi rasittavaa. Matka sujui yllättävän hyvin! Ensin luin tenttiin vähän, johon tietenkin kyllästyin heti. Pistinpä siis koneen päälle ja aloin katsomaan Love and other drugs -leffaa, joka osoittautui erittäin hyväksi leffaksi. Jake Gyllenhaal tuitui.. En tietenkään unohtanut ruokaa, mulla oli evästä matkassa. Musta tuntuu, et oikeestaan vaan söin koko matkan :-D Niin ja tein mä kouluhommiakin koneella! Hyvä minä jeejee, sain jopa jotain silloin aikaiseksi! 


Ouluun saavuin 21.40 suurinpiirtein. Vähän oli juna myöhässä, mutta ei se haitannut onneksi. Aino oli lainannut koulukaverinsa pyörää mulle, jolla sit poljettiin viisi kilometriä kaatosateessa Toppilaan, jossa Ainon uljas opiskelijaboxi sijaitsee. Pimeellä ei hirveesti hahmottanut Oulua, mut paljon oli vettä. 

Aamulla heräsin yksin. Aino oli koulussa ja mä yksin kämpillä. En kyllä kauan ehtinyt olla yksin, kun Aino tulikin käymään kotona, jotta mentäis kauppaan ja tehtäis ruokaa. Tehtiin kanakastiketta ja riisiä omnomnom. Aino palaa koululle, minä menen kävellen Tokmanniin hakemaan tarjoussiidereitä :-D Kirosin koko matkan sitä, että sen Tokmannin piti olla "vähän matkan päässä"... Pyh, oli sinne hieman pitempi matka, mutta kyllä sen kävelin reippaasti. Mulla jäi sentään torstain treenit välistä ;-D 


Kaunis aamunaama, näytän vähän alkoholistilta.. :D 

Perjantai-iltana lähdettiin käymään Oulun yössä. En muista koska olisin viimeksi päässyt tuulettumaan... Lissabonin reissun jälkeen? Juu silloin kai. Mutta anyway, oli tosi kiva ilta/yö, vaikka dj olisi voinut valita musiikkinsa hieman harkitummin. Alkoi hieman kyllästyttämään 90-luvun hittibiisit, vaikka olihan niiden tahtiin loppujen lopuksi mukava tanssia. Ja Gangnam styleä tanssiessa oltiin ihan tanssilattian kingejä (meinasin kirjoittaa, että tai sitten me vaan näytettiin niin hyviltä.. mut kuka näyttää sitä tanssiessa hyvältä?), kun meidän viereen tultiin varta vasten tanssimaan ja kattomaan mallia :-D Oivoivoi.

Lauantai vietettiin ensin koomaten. Ei krapulan, vaan väsymyksen takia. Sitten saatiin takapuolemme ylös ja ulos. Suunnattiin keskustaan tarkoituksenamme kuvailla ja hieman shoppailla. Kuvailusta ei tullut kyllä yhtään mitään, kun oli niin sateista :C Nyyh, kerrankin kun olisi ollut hovikuvaaja. Olisin halunnut uuden profiilikuvan, jonkun kivan syksyisen. Mut ei sit. Mut saatiin me jotain shoppailtua: H&M:ltä alennuksesta pinkki hame ja normaalihintainen seeprapussukka <3 Okei pussukan ostin vain söpöyden takia, mut siihen hameeseen mä vaan rakastuin. Tuitui. Se on kyl vähän lyhyt, mut jos käytän sitä seuraavissa pippaloissa? Milloin sellaset on?

Makuuneissa oli joku tarjous, että kaikki leffat oli vuokrattavissa kahdella eurolla. No me metsästettiin Dark Shadows (siis se Johnny Deppin leffa, ei ollu mikään kauhuleffa nyt kyseessä) -leffaa. Löydettiin yks kappalle onneksi pienen lenkin jälkeen ja suunnattiin takaisin Toppilaan. Aino kuskas mua pyörän tarakalla kumpaankiin suuntaan eli tarakalla istumista jouduin kestään sen 10 kilometriä. Nyt sattuu sisäreisiin, kun tarakka painui niihin varmaan kiinni.. Nostan muuten hattua Ainolle, että se koskaan jaksoi pyöräillä kaikki mäetkin ylös tämmönen norsu tarakalla... Meidän piti kattoo Dark Shadows illalla, mutta mentiinkin naapuritaloon Teealle, Ainon koulukaverille, katsomaan uusin American Pie. Teealla oli myös muitakin arkkitehtuurityttöjä. Oli kiva ilta, vaikka pelkäsin että ne syö mut, kun oon niin out. Mut kaikki oli tosi mukavia :-)



Sunnuntaina me katoottin se Dark Shadow sitten. Tosi kumma leffa jopa Burtonin tekemäksi, vaikka siis hauska olikin. Mutta kumma, sitä en kiellä. Ei kyllä muistaakseni tehty mitään ihmeellistä ennen kuin oli aika lähteä takasin Riksuun. Juna lähti 17.31 ja olin perillä 23.07. Oli jopa ajallaan, ihme. Tämä matka oli pitkä ja tuskainen: väsytti ja oli nälkä eikä ollut kännykkää (tai se oli kuollut, kun unohdin laturin kotiin) eikä ruokaa, tenttiin lukeminen väsytti ja koneella ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Katselin sitten loppumatkan Inceptionin, koska en ollut nähnyt sitä vielä. Se oli oikeesti hyvä leffa, mä en yleensä ton tyylisistä tykkään, mut katoin ihan haltioituneena sitä! Niin ja viimeistelin maailman hienointa cd-levyn kantta, jota väsäsin. Osaan sittenkin piirtää, oho. 



Että semmonen reissu. Vähän vielä on Oulu jäänyt hämäräksi, koska tyhmä sää esti kaikki kivat suunnitelmat. Siksi kuvat on tyhmiä ja tylsiä, mutta onpahan ainakin kuvia. Ja kakat mä muuten nopeesti tätä kirjoitin... Hups. Nyt mä meen lukeen! Tai kauppaan..

Ainiin. Aattelin, että olisko aika pitää pieni tauko blogin kanssa?