26.11.2011

Sisar Hento Valkoinen

Lähes kaikki on lukenut varmaan Facebookista tän, mutta koskan blogiakin pitää päivittää, kirjoitan asiasta myös tämän lähteen kautta. Pääsin nimittäin Hyvinkään Laureaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi!

Perjantaina julkaistiin valinnat netissä. Jouduin tosin kitumaan ensin työpäivän ja sitten rokotuksen ajan, että pääsin porukoiden koneelle katsomaan tuloksia (menin siis käymään kotikotona suoraan töistä ja rokotuksesta).. Metropoliaan en päässyt enkä Lahteen. Laurea ei puolestaan julkaissut tuloksiaan netissä, vaan postitse. Vidu. Ehdin sitten jo vetä johtopäätöksiä siitä, etten päässy edes Laureaan opiskelemaan.

Kotiovelle oli tipahtanut Laurean kirjekuori, jonka avasin innotustuksesta täristen. "Kauhee nivaska näitä papereita.." sanoin puhelimessa olevalle ystävälleni. Tälläinen lappu sitten pyllähti käsiini:



Mä olen nyt opiskelija! Oon niin onnellinen :) Hypin kotona varmaan puoli tuntia innostuksesta ja alakerran naapurit varmaan tykkäs.. Mut en olis kyl millään uskonut, että olisin päässyt tonne Hygeen, koska ton pääsykoeaineiston luin junassa matkalla Hygeen (tosin se itse kirjallinen koe meni kyllä hyvin mun mielestä) ja se yksilöhaastattelu tuntui menevän päin persettä. No ei se sit mennytkään niin huonosti, kun luulin :) Ja ylitin pisterajan aika hienosti: 72 pistettä alin ja mun omat pisteet 77! Olis vaan kiva tietää, että mistä noi pisteet tuli.

Aluks luulin, että elämä menee taas ihan sekavaksi sopaksi, koska asuntokin pitäis hankkia ja kaikkee shaibaa. Mut tänään tuli tieto, että mulle on varattu asunto Hyvinkäältä yhdestä soluasunnosta Hygen keskustasta.. Ohhoh. Oon niin yllättynyt, että tääkin asia hoituu kans ihan vaivattomasti, ei näin voi käydä.

Nyt on vihdoinkin semmonen fiilis, että kaikki muuttuu hyväksi, myös mun päänsisäiset ongelmanit ynnä muut kurjat jutut. :) Oon niiin onnellinen, vaikka toisaalta mua harmittaa se, että perhe ja kaikki ihanat ystävät jää Tampereelle enkä mä tiedä, miten mä selviän ilman niitä.. No ehkä mä selviän, oon jo iso tyttö!

Mut huomenna meen ehkä kattoon sitä asuntoa Hygeen ja sit kirjoitankin jo sopimusta! Ohhoh.



20.11.2011

Vyön vaihde

Hohhoijaa, sain vasta nyt aikaseksi päivittää blogia.. Ehkä voisin tehdä hieman tiheämmässä tahdissa päivityksiä? Yritys hyvä 10.

Viikonloppu kaiken kaikkiaan aivan mahtava. Taas. Ei oo varmaan koskaan ollut tyhmiä capoeiraviikonloppuja! Aloitettiin viikonloppu tsekkaamalla Ideapark tarkoituksenamme etsiä Hra S:lle lahjaa. Hra S + muitakin ihmisiä oli järjestämässä seuraavan päivän lavaa valmiiksi. Jäätiin sit Jonnan kanssa hengaileen sinne yhdessä muiden kanssa. Kunnon lahjaa ei kyllä keksitty, mutta ostettiin Salama McQueen -ilmapallo!


Suunnaattin suoraan reeneihin Hämeenlinnan Academialle ja huhheijaa, että oli kyl paljon porukkaa! Eihän siellä mahtunut edes kunnolla tekeen mitään. Itse olin ainakin seinässä kiinni... Mut ei se mitään :) Yövyttiin taas Kaisalla ja Irineulla, kun siellä on niin mukava olla. 

Aamulla ei olis kyllä millään jaksanut nousta ylös. Kaisa kuitenkin huusi, että ulkona on lunta ja me Jonnan kanssa oikein pompattiin ylös ja sännättiin ikkunan ääreen katsomaan lunta. Onneks siellä sit oli lunta, olis ehkä hieman vituttanut, jos Kaisa olis vaan huijannut meidät ylös.. Pihalla jotkut lapset teki lumiukkoa ja mun ainakin teki mieli mennä messiin, mut oli pakko mennä Ideaparkkiin :D



Mua jänskätti ihan hirveästi koko Batizado! Kaikki muutkin varmasti huomas sen :/ Se oli kuitenkin mun eka Batizado, jossa mä saan vyön. Oon nähnyt vaikka kuinka monet vyöjuhlat ja ekan vyönkin sain perusworkshopissa, joten kyl mulla oli oikein jänskättää. Ni!





Ihihiii uus vyö!

HYVÄSTI VANHA VYÖ!



Illalla oli sit pippalot ja hauskaa oli taas. Ja juotuakin tuli kyllä ihan riittävästi.. Heh. Mutta en jaksa enää kirjoittaa mitään erikoista, joten länttään vaan näitä kuvia tänne! Ens kerralla ehkä tekstiä? Öitä <3







16.11.2011

Lapsi on terve kun se leikkii


Wuuhuu, ostin kuumehoureissani kameran! Nikon D3100 digijärjestelmäkamera on kysessä. Tilasin sen Superkuvasta ja maksuni maksan osamaksulla, koska ei mulla ole ennen matkaa ainakaan varaa maksaa koko maksua. En kyl tähän hätään muista, paljon toi kokonaisuudessaan maksoi, kun keskityin lähinnä siihen osamaksuun :P Hehheh. Kai te muuten tykkäätte mun hienosta suihkusta tuo taustalla? Oli pakko ottaa sie kuva, kun siellä on parhain valo ja peili. Eteisen peiliin ei tuu kunnolla valoa, niin tulee sit kauheen hämäriä kuvia.. Ää, mä haluun jo kuvailla tolla! Kotona on tylsä kuvata sillä, kun ei oo mitään kuvattavaa :( Mut innostuin leikkiin ja otin teitä ajatellen kauniin kuvan:


Mun pitäis varmaan mennä nukkuun kohta, mut jäin taas koukkuun tohon Greyn Anatomiaan.. Perkeleen
Kampinen toi mulle seitsemännen tuotantokauden katsottavaksi. Nyt en muutamaan viikkoon liiku tästä teeveen äärestä. Mut ens viikonloppuna pitäis kyllä tekemistä olla, sillä perjantaina on Batizadon workshop-osa eli rankkaa reeniä ja lauantaina saadaan sit uudet vyöt Ideaparkissa. Tulkaahan kaikki ei-capoeristatkin katsomaan, niin näette vähän capoeiraa! Nähdään siellä sitten!


10.11.2011

Janne, tee joskus miehen työ

Ehkä on korkea aika esitellä jo kaikille tutuksi tullut Janne - rakas alter egoni. Lyhyt haastattelu Jannelta ja sit hieman Jannen historiaa.

Moi Janne, kiva kun suostuit vastaamaan muutamaan kysymykseen!
- No ei tää ny niin erikoista oo...



Mitäs sulle kuuluu?
- Tässähän tää, ei oikein mitään ihmeellistä oo tapahtunut.

Oot aika suosittu, mistä se johtuu?
 - En kyl itekään tiiä, mistä se johtuu. Ei se kyllä mua haittaakaan ;) Oon vaan oma itteni tytsyjen seurassa, siinä kaikki. 

Mistä Jannen maanläheinen ja välitön tyyli juontaa juurensa?
- Jaa mikä? Öö.. No comments.

Eräs epätoivoinen tahtoo tietää, mistä teitä kunnon miehiä löytää?
- Mä oon kunnon mies vai, hahaha. No, mutta kyllä niitä kunnon miehiä löytyy, uskokaa pois. Kerran eräs viisas nainen tokaisi, että täytyy suudella montaa sammakkoa kunnes yksi niistä muuttuu prinssiksi :D 


Millainen on Jannen unelmanainen?
- No semmonen perus, nätti, hauska yms. Sellanen nainen, kenen kanssa tuntee olonsa raukeaksi ja vie jalat alta. 

Me kaikki halutaan tietää, että onko sun elämässä joku nainen?
- Tää on enemmänkin inside-läppä, mut mulla on kaks naista: Jonna ja Ira. Jonna on mun ykkönen ja Ira kakkonen ;)

Eli meillä muillakin on siis mahdollisuus suhun?
- No mikä ettei, ei sitä koskaan tiedä ;D



No siinä oli pikainen haastattelu! Kiitos Jannelle, ehkä saamme tietää lisää myöhemmin ja useammin... Ehkä, pitää kysyä Jannelta. Mutta nyt oon yksisteen puheenvuorossa!

Janne on aina ollut mun "mies-nimi", koska Jenna ja Janne hei daa. Mutta varsinaisen idea lähti vuoden 2010 Ginga na mata -leirillä. Mä, Nooris ja Laura imitoitiin suomalaisten miesten forró-tanssia (se on siis brasilialaista "humppaa", tosi kivaa sellaista!) ja siitä sit kehkeytyi Janne, Nooa ja Lauri. Ja jotenkin se Janne vaan jäi... Mutta sitten lisää Jannea ilmeni mun rakkaiden sopuliystävien seurassa, en muista enää itekään miten. Tässä kuitenkin ollaan nyt: lähes kaikki tietää Jannen, mikä on aika hämmentävää musta..

Tää oli taas näitä postauksia, jotka kiinnosti kuin kilo jauhoja. Ei voe mitään.
 

1.11.2011

Blondi - eli sinne ja takaisin

No huhhuh, oli kyl sellanen reissu tuolla pk-seudulla! Mukavaa oli ja siitä olis tarkoitus kertoa tänään täällä. Tulee sit paljon tekstiä, koska oli sen verran hyviä tapahtumia kerrottavana...

Chailatte <3

Sunnuntaina suuntasin itseni kohti Hämeenlinnaa ja Katrin kotiinkotiin. Siellä me sitten saunottiin ja kuorrutettiin Katrin muffinit öklömakeella kuorrutteella... Yöök. Toivuttuamme sokerihuuruista, lähdimme ajaan Espooseen. 

Katri asuu siis asuntolassa ja mä sain yöpyä vierashuoneessa. Se sijaitsi erikseen muista taloista ja näytti ulkoa epäilyttävän pelottavalta. Vierashuone oli pikemminkin vierasasunto: siellä oli "makuuhuone", wc suihkulla sekä pieni keittiön tynkä. Sänkyjä oli onneks kaksi ja Katri nukkuin sit mun kanssa siellä sen yön, koska hyi en olis kyllä yksin uskaltanut nukkua siellä. Ennen nukkumaanmenoa käytiin kuitenkin kattoon mun kävelyreitti Sellon asemalle. Tai no käveltiin vaan puoleen väliin sitä matkaa. 

Aamulla olis voinut vielä nukkua, mutta pakko oli lähteä taivaltaan yksin kohti suurta tuntematonta Selloa. Olin taidokkaasti unohtanut Katrin selostukset siitä loppumatkasta, jota ei oltu illalla kävelty. Mut onneksi Vermon raviradan kyltti pelasti mut ja löysin kuin löysinkin perille. Tosin olin ihan kujalla siitä, missä siellä asemalla mun pitäis olla. Enkä löytänyt sellasii tauluja, joissa lukis junien lähtöajat. No en kai löytänyt, kun pyörin siellä metsässä vielä.. Kysyin sitten joltain setämieheltä, että missä mun pitäis olla, jos haluan Helsinkiin. Olin koko ajan seisonut siinä oikealla laiturilla. Fail. 

Sieltä juuri tulla porskutti juna, kun kävelin kohti laiturin keskiosaa. Juoksin korkkarit jalassa junaan ja kauhukseni huomasin, että vaunun ovessa luki "ei lipunmyyntiä". Yritin äkkiä (,koska luulin, että juna lähtee pian) etsiä lippuautomaattia, mutta en nähnyt sellaista. Nousin kuitenkin junaan suunnitelmana näyttää koiranpentuilmeeni ja selittää tamperelaisuuteni. Se olisi ollut sitäpaitsi totuus!

Juna lähti liikkeelle. Kuulutuksessa sanottiin, että lippuja myydään niissä vaunuissa, joissa niin lukee. Ei siellä junan sisäpuolella missään tietenkään lukenu mitään, joten siirryin vain seuraavaan vaunuun. Konkka tuli ja käveli mun ohi! Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Koko matkan istuin hermostuneena, sillä se Konkka meni siitä edestakaisin ja pelkäsin sen heittävän mut ulos junasta, jos jään kiinni pummaamisesta. Mut en jäänyt. Pasila/Böle oli seuraavana. 

Mun piti päästä sille ihme sillalle, joka on siinä Pasilan aseman edessä. Tai siis missä se asema on. Oletin, että siinä on sellaset isot pääovet, mut ei. Nousin raiteilta sinne aseman puolelle ja kaikki näkyvilla olevat ovet näyttää ihan sivuovilta. Oon ihan kujalla. Pyörin ympyrää, ostin turhautuneisuuttani leivän, pyörin hieman lisää. Sitten onnistuin valitseen oikean oven ja tadaa, olin sillalla. 

Tältä näytti aamulla

No nyt tulee se kohta tästä reissusta, jossa en mokannut yhtään. Hienosti suunnistin asemalta Sofianlehdonkadulle. Olin 40 minuttia ennen kokeen alkua, mut ei se haitannut yhtään. Ehdin syödä aamupalan siinä odotellessa. Väkeäkin alkoi tulla vasta varttia vaille vasta, joten sain hengiltellä hermostuksiani rauhassa. 

Koe alkoi tasan kasilta. Kyseessä oli aineisto koe, jossa oli 30 monivalintakysymystä ja 3 lyhyttä käsiteselitystä. Ne monivalinnat tuntui kauhean helpoilta tai sit mä vastasin kaikkiin väärin.. Mut voi hehehe niiden käsitteiden kanssa.. Hieman pääsin taas käyttään luovuuttani niihin kirjoiteltaessani. No en ollut ainoa, joka ei osannut niitä.. 

Mulla oli ryhmähaastatteluaika vasta 10.35, joten menin sit koulun kahvioon juomaan kahvia ja tutustuun ihmisiin. Aika meni tooooosi hitaasti, kun jännitti se ryhmähaastattelu. Mut ei se ollutkaan niin paha. Meidät jaettiin viiden hengen ryhmiin ja ensiks piti esitellä itsensä lyhyesti. Sen jälkeen toinen haastattelijaopettajasta näytti meille meidän keskustelun aiheen. Meillä oli "Mitä sosiaalialan opiskelu ammattikorkeakoulussa edellyttää opiskelijana?". Ihan tyhmä aihe. Mut kyllä me siitä selvittiin. Musta kyllä tuntui siltä, että ne opettajat katsoi vaan sitä, kuinka me toimitaan ryhmässä. 

Suuntasin keskustaan bussilla ja osasin jopa perille! Jes. Tunsin itseni voittajaksi. Kipaisin Kampissa tsekkaamassa mun rakkauden eli Piecesin liikkeen, mut en hennonnut ostaa mitään. Olin suuntautumassa Forumin Accessoriseen, kunnes törmäsin Niinaan <3 Ihan käsittämätön sattuma! Mentiin Fazerin kahvilaan vaihtaan kuulumisia ja mä söin niiiin hyvää mozzarellafoccaciaa ah nam. 

Accessorisesta ostin siis uuden lompakon, koska edellinen rusettilompsu meni rikki :( Mut tää uus on kiva kans. Vähän aikuismaisempi kuin mun rusetti.. Toi väri on siis sellanen tummanvioletti eikä musta. En jaksanut kuvailla paremmin. 

Niin ja ostin mun valokuvakehykseen kolme postikorttia! Sain vihdoinkin sen aikaiseksi ja tulos on tässä:



Ostokset tehtyäni suuntasin vielä Espooseen hakeen kamojani ja palauttaan vieranasuntoni avaimet. Tässä kohtaa tulee taas näitä Blondin seikkailuita. Leppävaaraan menevä juna lähtisi laiturilta 19. Ok. Löydän kyltin, jossa lukee raiteen sijaitsevan vasemmalla (olin siis siinä pääovien tienoilla). Menin vasemmalle ja nyt löytyy kyltii, jossa raiteet sijaitsee oikealla. Sitten olinkin jollain kauppakujalla ja löysin taas ovien tienoilta kyltin, että raiteet on vasemmalla. Siellä on seinä ja hissi. No menin hissillä alas ja oon jossain asematunnelissa. Juna lähtis neljän minuutin päästä.. Kysyin neuvoa, koska olin niiiiin hukassa. "Portaat ylös niin oot perillä." Perrrrkele. Nyt löysin junaan. Tajusin siellä, että olis pitänyt mennä pihalle ja sit olisin mennyt suoraan sinne raiteelle... Noooh, nyt osaa sit. 

Selloonkin eksyin. En ees tiedä miks menin sinne. Sieltä tarttui mukaani HenkkaMaukan punainen unelmalaukku. Se on ihan tehty mua varten <3 Ah mä oon rakastunut! Tänkin löytäminen oli ihan sattuma. Löysin kauan himoitun keltaisen laukun, jonka takana oli sama punaisena (himoittu myös) ja sen takana oli tää rakkauslaukku. Mut eiks ookkin ihan mulle tehty?


Katrille kun pääsin, niin olin niiiin väsynyt. Siis hädin tuskin jaksoin kättäni liikuttaa. Kaipa olin stressannut ja sit se purkautui väsymyksenä. Kaupassakin käytiin jollakin voimilla ja sitten olikin aika lähteä takasin Manseen. Junassa oli tylsää, mut onneks puhuin Saanan kanssa puhelimessa. Ja kattokaa mitä VR teki mulle


LOL?! Luin tätä junassa ihan väsyneenä ja meinasin nauraa ääneen. Onneks hillitsin itseni. Mut silti. Paikallisjuna LOL. 

Mutta nyt oon kotona. Väsyneenä. Nukkumaa nyt! Toivottavasti en kyllästyttänyt ketään kuoliaaksi mun seputuksilla.. Loppuun kuitenkin vielä mun erittäin rakas lärvi. 

teinipeiliiii