30.1.2014

(Pop-laulajan) Vapaapäivä

Heipsan vaan! Mulla ei tahdo oikein enää olla mitään tekemistä tälle päivälle, niin rupattelen sitten niitä näitä tänne. Tänään vietin ansaittua vapaapäivää kaikkien näiden Batizadohulinoiden ja yllätysvöiden jälkeen. En näemmä selviä yhtä päivää puhumatta, kun oon muutamaan otteeseen puhellut yksisteni... :D Unirytmikin alkanut palata raiteilleen, kun oon itsestäni herännyt ennen kello kahdeksaa täysin pirteänä. Viimeiset pari kuukautta oon vapaapäivinä herännyt hyvällä tuurilla yhdeltätoista, mikä on mulle normaalisti ihan liian myöhäinen kellonaika herätä. Mä en tykkää herätä kauhean myöhään, kun sitten on aamu ihan pilalla. Mä rakastan aamuja, kun saa vaan olla, juoda hävytön määrä kahvia ja syödä kunnon aamupala, jonka jälkeen on vielä aikaa tehdä rauhassa vaikka mitä. Jos heräisin vaikkapa yhdeltätoista, niin joutuisin tekeen kaiken pienessä kiireessä eikä se oo yhtään kivaa :C No okei, ei mulla kyllä tänään oo ollut mikään kiire yhtään minnekään. Paitsi pyykkituvalle, jossa yrmeä siivooja siivos lattioita. Siitä huolimatta tänään oli ehkä maailman paras vapaapäivä :)

     



                      

Ensinnäkin, oon palauttanut unirytmini takaisin aamuvirkku-asentoon! Heräsin tänään ennen kahdeksaa virkeänä kuin peipponen. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin pelata kännykällä turhiakin turhempia pelejä (,joihin oon kylälkin koukussa) ja keittää pannullisen kahvia. Rakastan pitkiä aamuja, jolloin saa vain löhötä ja nauttia rauhassa aamupalasta <3 Koitin myös siivota, mutta se projekti kaatui mun sulaviin tanssiliikkeisiin, kun pistin latinomusiikin pauhaamaan siivousta nopeuttaakseni -.- En olis varmaan tuntenut ulkoilmaa hipiälläni, ellei olisi ollut pakko viedä verokorttia palkanlaskentaan... Ja kun kerta oltiin ihmisten ilmoilla niin ihan oli pakko pistäytyä kahvilassa lukien tenttimateriaalia ja Hobittia vuorotellen. Toi mun tenttialue ei koskaan lopu - nytkin olin lukevinani ihan hirveesti ja hurrasin jo mielessäni luettujen sivujen määrää. Laskin sivut ja niitä oli....10 :C Samassa ajassa olin ehtinyt ahmia Hobittia jo monen luvun verran. Mutta hei aplodeja siitä, että luen tenttiin, joka pidetään kahden kuukauden päästä! Oon ennätysajoissa! 

                                      

                                 

Luin sitten Hobitin loppuun. Oon joskus lapsena lukenut tosta osan, silloin ei juurikaan napannut tommonen kirjallisuus. Nykyään nappaa! Harmi, että kirja loppui, nyt ei oo muuta luettavaa kuin tenttimateriaalit :( Osallistuin Goodreadsin haasteeseen, jossa saa ite määritellä tavoitteensa. Itse haastoin itseni oikein kunnolla ja pistin 50 kirjaa tälle vuodelle. Periaatteessa siihen saisi kai laskea koulukirjatkin, mut emmä niistäkään mitää kokonaan lue (saatika että edes lukisin sitä tenttialuetta), joten kaunokirjallisuudella mennään. 3/50 on jo luettuna, vielä olis pikkasen jäljellä... Huomenna äkkiä metsästään joku kirja mulle ennen kun tuun hulluks!

Niin, että rauhallinen vapaapäivä on takana. Kuvia ei tullut edes kauheesti otettua, kun keskityin rentoutumiseen :D Huomenna olisi toinen vapaapäivä edessä, paitsi että se meneekin siivotessa ja illalla sitten treeneihin Hämeenlinnaan! Heippatirallaa!

28.1.2014

Yllätysvyötetty

Mulla on ristiriitaset tunteet yllätyksiä kohtaan. Tavallaan en pidä niistä, kun pahimmassa tapauksessa joutuu muutamaan toimintasuunnitelmiaan ilman resursseja. Salaa olen kuitenkin haaveillut yllätysynttäreistä tai vastavaastista yllätyksistä. Nyt minut onnistuttiin kyllä yllättään täysin!

                   


Sain neljännen capoeiravyön! Omg. Tätä en osannut odottaa. Olin ihan siinä uskossa, että saisin vyöni seuraavana vuonna. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, kun kuulin oman nimeni ja neljännen vyön samassa lauseessa... Toisaalta oli ihan hyvä, että mut yllätettiin - en ehtinyt nääs jännittää niin paljoa :D Olisin varmaan kuollut lavalle odotellessani omaa vuoroani. Hyvä siis näin. Sitä paitsi, on hienoa saada neljäs vyö (tai vyö ylipäätään) omassa kotikaupungissaan, jossa myös Tampereen capoeirayhdistyskin on perustettu <3




22.1.2014

24. Onni on....

...huomata olevansa edes aavistuksen verran tyytyväisempi kuin aiemmin. 

                           

Eilen junassa matkalla treeneihin katsoin ikkunasta peilikuvaani. Olin tyytyväinen siihen mitä näin. Voinko vihdoinkin katsoa peilikuvaani ajattelematta ensin loukkauksia? Voinko olla vertailematta itseäni muihin ja aiheuttamatta pahaa mieltä itselleni? Kyllä voin, ainakin näillä näkymin! Tuntuu kuin pystyisin ihan mihin vaan, vaikka lentämään Kuuhun. Häpeän myöntää, mutta oon viime aikoina katsellut monesti peliin ja ajatellut: "Damn, miks mulla on kestänyt 21 vuotta tajuta, että oon ihan sopiva!?" Onko itsevarmempana oleminen aina näin...huojentavaa?

Varmempi olo tuntuu myös capoeiratreeneissä. Tiedän, etten osaa kaikkea (todellakaan), mutta ehkä voin pistää niitä asioita tavoitteiksi, että oppisin ne joskus enkä jäisi märehtimään osaamattomuuttani. Kehityn omaa tahtiani - oon just niin taitava kuin voin olla kuuden vuoden (!!!) treenaamisen jälkeen. Sitä paitsi, oon saanut vastuun vetää torstaisin treenejä! Ehkä en ole siis niin surkee kuin kuvittelin. Paljoakaan mulla ei ole kokemusta opettamisesta tai treenien vetämisestä, mutta enköhän mä selviä. 

Vielä en uskalla riemuita täysin rinnoin tätä saavutusta. Tämä on vasta pienen pieni askel kohti terveempää itsetuntoa. Takapakki voi tulla juuri silloin kuin sitä vähiten odotan, vaikkapa heti huomenna. No, toivottavasti se ei ihan huomenna tule... Mun puolesta voi jättää tulematta.