19.12.2011

Kohti ääretöntä ja sen yli!


Huihui, nyt jännittää pientä Pimentaa! Tiedossa on ensimmäinen ulkomaanmatka ja BRASILIAAN! Oon täällä uudessa kodissani ihan pähkinöinä, en meinaa saada tätäkään kirjoitetuksi.. En vaan pysty uskoon, että mä ihan aikuisten oikeasti olen lähdössä matkalle. Oon jo monta vuotta haaveillut matkustamisesta, mutta raha ja suunnitelmat ei oo aina mennyt ihan yks yhteen. Ja aina joku epäonni on mua seurannut, jos ollaan tosissamme suunniteltu jotakin matkaa :C Onnetar on vihdoinkin suonut minulle armoa ja antaa mun lähteä Brasiliaan. Kaikesta huolimatta istun silti tässä soluasunnon vaatimattomassa keittiössä miettien, että onko tämä totta.



Mulla tulee ikävä ihmisiä, jotka jää tänne. Oikeasti. Ei pelkästään sen takia, että lähden kolmeksi viikoksi rapakon toiselle puolelle, vaan myös siksi, että asun nyt Riihimäellä - en voi tosta noin vaan nähdä mun rakkaita ystäviä ja perhettä. Täytyy tyytyy parvekkeen puluihin. Ehkä niistäkin saa ihan kelpo kamuja ;D

En kykene kirjoittamaan enempää, joten tämä saa luvan kelvata. Kuvat ovat laiskasti we<3it.com -sivustolta. Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille!


13.12.2011

Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo

Kirjoittajan blokkihirviö iski, joten julkaisen tämän kauan luonnoskansiossa olleen kirjoituksen. Kyllä, en tylsempää aihetta keksinyt, mutta mulla on nyt tylsää, joten voivoi. Väsäsin hei hienon kartan Google Mapsin ja Paintin avulla:


Siinä on mun kymmenen kodiksi nimittämääni paikkaa! On toi Tampere tullut tutuksi ja Kangasallakin (taipuuko se noin?) on tullut pyörittyä. Mutta kerron hieman muistoja kustakin kodista.

Koti 1: Niemi
Tonne mut vietiin sairaalasta sitten. Asuin äiskän, iskän ja iskän vanhempien kanssa kivassa omakotitalossa. Meidän kanssa asui myös Tekla-koira ja kilpikonna (valitettavasti en millään muista sen nimeä). Mummu ja Vaari asui yläkerrassa ja me sitten vallattiin se alakerta. Vaarilla oli sen työjuttuja (en oikein itekään tiedä mitä se teki työkseen, mut sillä oli paaaaaaljon karkkia ja sit se kävi paljon tukussa) alakerrassa. Me muutettiin tuolta pois, kun mä olin täyttämässä viisi vuotta. Muuton syytä mä en muista.

Koti 2: Laattapolku
Muutettiin Hervantaan, ihan mun tädin viereen. Asuttiin jossain kerrostalossa, en kyl tosin pysty sanomaan mikä niistä taloista se on. Me asuttiin siinä aika vähän aikaa, koska mä en todellakaan muista juuri muuta kuin Jullen ristiäiset ja joulun vuonna 1997. Mä muistan, että mulla oli senaikainen Tamagotchi :D Se oli joku koira ja se kuoli, kun unohdin ruokkia sitä :'D Heh. Muutettiin ehkä puolen vuoden päästä pois tuolta.

Koti 3: "Pena"
Pena on siis lempinimi sille kadulle, jonka varrella asuttiin. Täällä me asuttiin vuodet 1998-2001 eli ehdin aloittaa koulun Koiviston koulussa. Kaupunginosa oli tällä kertaa Veisu ja asuttiin rivitalossa. Mun bestis oli Jenna-Mia ja se asui melkein meidän naapurissa - meidän kotien välissä oli vai yksi talo. Meidän pihoilla oli kaks sellasta isoa puuta, joissa me usein leikittin. Toisessa leikittiin vähän enemmän, koska sieltä ei kukaan tullut hätistään meitä pois. Sen puun nimi oli Leppispuu, koska siellä oli paljon leppäkerttuja :) Ja mä muistan, että leikittiin paljon päiväkodin pihassa (ja mun suosikkijuttu oli kävellä pitkin sitä aitaa ja tasapainoilla :D ) tai sit Alapuistossa. Alapuiston vieressä virtas isohko joki, johon oli ehdottomasti kiellettyä mennä leikkimään. No arvatkaas, tehtiinkö me majoja sinne? Ahihii, silloin tehtiin vielä majoja! <3 Voih, tuolta on ihan sairaasti muistoja :))

Koti 4: Epilä
Täällä me asuttiin vuoden verran eli kävin kolmannen luokan Harjun koulussa. Asuttiin kivassa luhtitalossa ja Jessikin oli jo syntynyt. Täältä mulla ei oo ihan hirveesti muistoja, semmoisia sekalaisia vain. Mutta täällä mä tutustuin ensimmäisen kerran Lauraan, koska me oltiin samalla luokalla :)

Koti 5: Suorama
Kangasalla me asuttiin kans vuoden verran. Asuttiin keltaisessa paritalossa aika lähellä Tampereen rajaa. Mun bestis tuolloin oli naapuritalon Jenna ja me haluttiin uskoa, että olis mahdollista päästä myöskin Tylypahkaan, koska me oltiin Harry Potter -faneja. Mun lempinimi oli Minimega (Hesburgerin aterian mukaan :D), koska meidän pihoilla asui kolme Jennaa ja niille piti keksiä lempinimet. En tykännyt Minimega-nimestä, mun mielestä se oli tyhmä eikä sopinut mulle ollenkaan.

Koti 6: Leinola
Yh, täältä mieleen tulee ensin vain huonot muistot ja sitten vasta ne hyvät. Palattiin siis takasin Tampereelle ja muutettiin Leinolan rivitaloihin. Täällä me asuttiin joku 2½  vuotta. Yhdistän tän kodin aina koulukiusaamiseen ja kaikkiin kuolemiin ja sairauksiin, sillä uutiset Vaarin kuolemasta ja äidin sairaudesta kuultiin Leinolassa asuttaessa. En siis vaivaudu muistelemaan mitään kivaa.

Koti 7: Poliisikoulu
Iskä on tosiaan töissä Poliisikoululla (ei poliisina!) ja saatiin sitten muuttaa Poliisikoulun alueella oleviin rivitaloihin. Siellä oli mukavan turvallista asua, mutta se talo olikin ihan hirvee. Seinien välissä juoksenteli päästäisiä ja lopulta niitä alkoi olla meillä sisälläkin. Muistan sen, kun löysin vaatekaappini ylähyllyltä papanoita ja voin kertoa, että aukasin vaatekaappini joka kerta kättä pidemmällä esineellä :D Niin ja kerran päästäinen oli keittiön roskiksessa, kun olin viemässä sinne jotain. Yääk. Poliisikoululla me asuttiin kolmisen vuotta. Täällä tunsin itseni hirveän yksinäiseksi, koska mulla ei ollut juuri kavereita ja kävin koulua Kalevassa enkä Hervannassa.. Mut onneks oli ripari ja sit tutustuin Saanaan :)

Koti 8: Opiskelijankatu
Ei kyllä kauas muutettu, kun muutettiin melkein viereiselle kadulle :D Tää on kyl näistä kaikista kodeista kamalin, koska se oli Hervannan kerrostaloasunto ja siellä oli ennen meitä asunut joukko nuoria opiskelijapoikia. Eli se oli ihan kamalassa kunnossa, kuten osattiinkin epäillä. Mutta me saatiin siitä erittäin viihtyisä koti aikaiseksi, mutta asuttiin silti tuolla vähän reilun vuoden verran. Ja meidän olkkari oli tosi kiva tuolla, koska toisessa seinässä oli tiilitapetti ja toisessa oli punanen tapetti + meidän äiti rakastaa punasta :)

Koti 9: Vuohenoja
Tänne me muutettiin vappuna 2010. Mä muistan, kun menin porukoiden kanssa kattoon tätä asuntoa ja oltiin aika epäileviä, koska talo näytti ulkoa ihan kamalalta. Mutta me päästiin vain eteiseen asti, kun mä sanoin äiteelle: "Otetaan tää!" Ja sinne sit muutettiin paritalon toiseen puoliskoon. Porukat asuu tuolla vieläkin, mutta ite asuin tuolla lokakuuhun 2011 asti, kunnes..

Koti 10: Tesoma
...muutin omilleni tänne Tesomalle. No täällähän ehdin asua 2½ kuukautta ja oon kyl tykännyt kovasti asua täällä. Meluaviin naapureihinkin tottuu ajan myötä. Ja yksin asuminen on ihan jees, kun olin kotonani linnoittautunut omaan huoneeseeni, jos olin edes kotona. Tosin yksin muutettuani musta on tullut hirveä kotihiiri, kun en jaksa/halua lähteä täältä mihinkään ellei olis pakko. Onneks on kavereita, jotka haluaa jostain syystä aina nähdä, niin saan syyn lähteä pois täältä.

Yhdestoista koti sijaitsee sitten Riihimäellä. Torstaina alkaisi muuttourakka ja mua jänskättää ihan sikana! Hihihii.Tää muutto onkin sitten mun kymmenes muutto huhhuh. Oon kyllä ehtinyt muuttaa pienen elämäni aika aika monta kertaa. Se on vaikuttanut muhun mm. siten, etten edes oikeastaan viihdy kauaan missään kodissa, kun on tottunut vaihtaan maisemaa parin vuoden välein. Tosin muuttot saa nyt tän jälkeen rauhoittua, koska mäkään en enää jaksa muuttaa koko ajan. Anteeksi Riihimäki, saat katsella mun pärstää vielä hetken aikaa..

Pahoittelen tylsää aihetta, mutta mun teki niiiiin mieli kirjoittaa tänne jotain enkä sit keksinyt mitään säädyllistä aihetta.. Mutta ens kerralla taas ehkä jotain hieman kiinnostavampaa...?

11.12.2011

Kirje Korvatunturille

Mulla oli tylsää, joten teetin Joulupukille lahjatoivelistani. Tosin mun Joulupukkina toimii oma kukkaro...


Rakas Joulupukki,

Tänä vuonna en vietä joulua Suomessa enkä näin siis ole lahjojen seurassa. Sen sijaan olen Brasilian auringon alla rakkaiden ystävien kanssa. Olen ollut kuitenkin erittäin kiltti ja ihana tänä vuonna, joten Joulupukki voisi tuoda ilokseni muutaman joululahjan vaikka takautuvasti esimerkiksi tammikuussa:

  • Marilyn Monroen paras elokuva eli Piukat paikat. Oon himoinnut tätä jo vuosikaudet enkä vieläkään omista elokuvien ykköstä! Siispä tämä minulle, kiitos.


  • Marilyn Monroe-linja jatkuu edelleen - Andrew O'Haganin kirja Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Ooo, mää niin haluan tämän luettavakseni! Eikä kirjastonkirja kelpaa.. 



  • S. J. Watsonin Kun suljen silmäni ilmestyy kevään 2012 aikana, joten Joulupukki voi tuoda sen luokseni heti kun se ilmestyy. Luin tästä kirjasta Ilonan työpaikalla ja meni ihan kylmiä väreitä, kun luin "takakannen"! Pakko saada omaksi!



  • Kyllä tälle tytölle kelpais aika hierojalle.. Ton siivoomistyön takia hartiat on ihan törkeen jumissa!  




Lisäksi toivon abstrakteja asioita, koska ne ovat aina materiaa parempia. Yleensä... 



  • Toivon suuresti, että mun Tampereen ystävät (toki myös muutkin ystävät) ei hylkää mua mun muuton takia! Okei, pystyn hieman itsekin vaikuttamaan asiaan, mutta Joulupukki voisi ystävällisesti potkia ystäviäni takamukseen, etteivät unohda mua!
  • Koulumenestys ei olisi pahitteeksi, kun kerta tapanani on mennä aidan matalimmasta kohdasta :D 
  • Lisää itseluottamustakin voisin toivoa joululahjaksi, mutta sen voi antaa minulle jo aiemminkin. Ei tarvi jouluaattoa odottaa, huomenna voit tuoda sen kans ;) 

Eli tässä olisi vaatimaton toivelistani, jonka Joulupukki varmaankin toteuttaa enemmin tai myöhemmin.. Hyvää joulua!

Toivottaa Pimenta.

6.12.2011

Maa kallis Isien

Kuva Googlesta

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi 94v. ja Suomen kansalaiset! Tänään on taas se päivä vuodesta, jolloin vietetään iltaa teeveen ääressä katsoen Linnan juhlia ja kommentoiden asuja. Juhlistan Suomen itsenäisyyttä Idan ja Ainon kanssa ensin salilla huhkien ja sitten syöden pipareitta ja joulutorttuja. Kuulostaa siis lupaavalta! Voin käyttää kaiken muun energiani illan kuvaamiseen, jotta saan kerrottua siitä täälläkin.

Takaisin itsenäisyyspäivään. Mun mielestä se on Suomen juhlakalenterin kaunein juhla, koska juhliminen on paljon rauhallisempaa ja hienostuneempaa kuin esimerkiksi vappu tai juhannus. Suomen itsenäisyyttä ei juhlita räikeiden karnevaalien koristelemana, mikä on ainakin mun mielestä ihan hyvä. Mä tykkään kovasti siitä, että saan kärpetyä lämpimään ystävien tai perheen kanssa, syödä herkkuja ja katsella Linnan juhlia samalla keskustellen aiheesta kuin aiheesta. Lisäksi Suomen itsenäistymisen historia on sen verran mielenkiintoinen sotien ja muiden konfliktien saattelemana, etten edes viitsisi häpäistä sitä örveltämällä täyskännissä jossain hangessa. Ei, edes yksi juhlapyhä, jolloin kännääminen ei ole korrektia. Tänään siis tyydyn glögiin ja joulutorttuihin.

Kenelläköhän on tämän illan kaunein puku?

1.12.2011

"Ei ihmisasumus laisinkaan!"

Kotona vihdoinkin! Oli kyllä jännittävä reissu Hyvinkäällä: mutkia tuli matkaan vähän joka suunnasta ja keskustan aluekin alkaa olla jo tuttu samoin suurin osa kaduistakin :D Eikä eksytty kun kerran, kun en muistanut mistä piti kääntyä, mutta iskän kännykässä oli onneks navigaattori...

Niin siis lähdettin iskän kanssa ajeleen aamusta kohti Hyvinkäätä, sillä sen opiskelijasoluasunnon näyttö oli kello yks. Löydettin hienosti perille ja oltiin etuajoissakin. Mentiin venaan siihen asunnon oven edelle odotteleen huoltomiestä, joka päästäis meidät sisään. Vaaleansinisten luhtitalojen ympäröimässä pihassa oli ankeeta seistä ja ehkä ankeampi oli se asunnon piha - muutama risaisen oloinen tuoli, tupakantumppeja, lonkerotölkkejä tuhkakuppina. Etuoven lasi oli peitetty jollain mustalla kankaalla tms., keittiön ikkunasta ei nähnyt sisälle. Huoltomies saapui ja mentiin sisälle. Ovella tuli vastaan honkkelo rastapäinen jätkä (tässä kohtaa katsoin iskää epätoivoisesti) ja perässä tuli silmälasipäinen tyttö. Kumpikaan ei puhunut suomea ja sainkin selittää tulevani katsomaan asuntoa. Tyttö sanoi, ettei mun kannata tulla sinne. Tyttö oli oikeassa: asunnossa oli ihan järkyttävän pimeetä, siellä haisi järkyttävälle (haju tarttui mun kaulahuiviinkin!), olohuone oli niin pieni etten ees tajunnut sitä olohuoneeks ja se mulle tarkoitettu soluhuone oli karsee. En todellakaan haluisi asua siellä edes viittä minuuttia. Tyttö kovasti käski katsoa vessaa, etten varmastikaan tulisi asuntoon. En uskaltanut katsoa vessaan, vaan sanoin että olin jo päätökseni tehnyt: HYI HITTO. 

Mua vitutti ihan helvetisti, koska oltiin ajeltu Treeltä asti kamalan loukon takia. Iskä kuvasi asuntoa äitille näin: "Se ei ollut ihmisasumus laisinkaan! Vieläkin karmii.." Teidän olis kyllä pitänyt kokea toi kamaluus itse, ei sitä voi sanoin kuvailla. 

Oltiin iskän kanssa päätetty, että mehän ei lähdetä sieltä ihan noin vaan, joten mentiin sitten sinne toimistolle, mistä mulle oli tarjottu tota solua eli Hyvinkään Vuokra-asunnot Oy:n toimistolle. Siellä ei ollut tarjota mulle muuta asuntoa, mutta pistivät kuitenkin hakemukseni aktiiviseksi ja lisäsivät siihen vielä, että haen yksiötä. Tämän jälkeen seikkailtiin hieman ja mentiin Arenna-nimiseen kiinteistövälitys liikkeeseen (voiko sanoa noin?). Turha reissu sekin, koska siellä pitää tehdä vain sähköinen hakemus - muuten he eivät voi auttaa. Perkele. Meni hermot ja toivokin katosi. Mutta iskä jaksoi vielä tsemppailla ja löydettiin itsemme Realiasta. Sieltä erittäin hyvännäköinen välittäjämies antoi kaksi heti vapaana olevaa yksiötä, joista kiinnostuttiin toisesta. Kallis on, mutta emmä mistään muualtakaan saa asuntoa muuten, jos alan nirsoileen. Tämä nanna-asunto sijaitsee noin 1,5km päästä keskustasta (2km koulusta), rauhallinen alue, kerrostalon toinen kerros, yks neliö enemmän kuin mun nykyisessä asumuksessa ja vuokra leijui korkealla. Ah nam. Saatiin välittäjämies näyttämään meille sitä asuntoa, kunhan se on hoitanut pari asiakas pois alta. 

Tunnin jouduttiin venaileen, joten otettiin auto alle ja lähdettin kierteleen. Ensin ilman navigaattoria, mutta sitten unohdin jo sen kadunnimen, mistä piti kääntyä. niin kaivettiin navigaattori esille. Itse asunto oli ihana! Pelottavasti muistutti suurestikin mun nykyistä kämppää, ihan samanlailla aseteltu ne huoneet.. Siellä oli iso keittiö ja suht iso vessakin. Olin kyllä ihan rakastunut siihen (johtunee varmaan siitä, että pidän kovasti tästä Tesoman asunnosta) ja sanoin, että olisin halukas muuttamaan siihen. Välittäjä lupasi soittaa huomenna mulle, että sainko sen asunnon vai en (,sillä vuokraisännältä pitää kysyä, että kai olen kelvollinen asukas). Peukut ylös, että mä pääsen muutaan siihen! Muuten joudun venaileen asuntoa johonkin tammikuun loppuun ja joudun kulkeen päivittäin junalla Tre-Hyge ja joudun asuun porukoilla sen aikaa, koska irtisanoin vuokrasopimukseni tänään tästä Tesoman asunnosta. Virallisesti asun tässä enään korkeintaan joulukuun loppuun asti, mutta hyvällä tuurilla pääse pois täältä ennen matkaa. Mutta ne peukut pystyyn!

Innostuin vähän taas kirjoittamaan, enkä jaksa oikolukea tätä. Jos on epäselvää tekstiä, niin voivoi. Kirjoitusvirheistäkään en vastaa..