31.12.2014

Lupaukset (ja toiveet) vuodelle 2015

Uusi vuosi on ihan oven takana! En lähde kirjoittamaan, mitä tämän vuoden aikana tapahtui. Sen sijaan voisin ensimmäistä kertaa kirjoittaa ja julkaista uuden vuoden lupaukseni ja toiveeni. 
Eli vuonna 2015...

...vähennän märehtimistä. Oikeesti, hävettää kuinka paljon aikaa ja energiaa olen kuluttanut aikaa märehtimällä milloin mitäkin ongelmaa. Kun usein se viltin alla itkeminen ei auta asiaan ja usein itken ihan turhasta. Niin, että tätä vähemmän ja enemmän kivoja ajatuksia!

...en mieti, mitä muut ajattelevat minusta. Se ei ole palkitsevaa ja sitä paitsi, miksi mun pitäisi edes miettii semmosta?

Weheartit.com
...ryhdistäytyä Projekti Taparemontin suhteen. Vähän on jäänyt toi elintaparemontti... Hupsista! No, mutta nyt taas otan itseäni niskasta kiinni ja käyn ahkerasti salilla yms. Lenkkipolulle mua ei vieläkään saa, mutta kesän pyöräkelejä ootellessa. Mä oon jo suunnitellut pyörälenkkejäkin! Eli konkreettisemmin: juon riittävästi vettä, syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti, Tadaa!

...luen enemmän kirjoja. Tarviiko tätä enempää selittää?

Weheartit.com
...valokuvaan enemmän. Oikealla kameralla, ei iPhonella. Ärsyttää, kun ei ole kuvia kauheesti -.- 

...haluaisin matkustaa enemmän. Ei ole väliä matkustanko kotiseudulla, kotimaassa vai ulkomailla. Kunhan seikkailen! Maailma, ole varuillasi.

...valmistun sairaanhoitajaksi. 

...haluaisin löytää työpaikan, josta tykkään. 

...suunnittelen (ja hankin) tatuoinnin. Pitkään haaveenani on ollut tatuoinnin hankkiminen, mutta se on aina jäänyt saamattomuuden takia välistä. Nyt aion miettiä ja suunnitella kivan tatuoinnin ja ehkä jopa hankkia sen tämän vuoden puolella! 

...rakennan tänne tätä kotipesääni lisää. Haaveena on mm. lukunurkkauksen kehittäminen olohuoneen nurkkaan ja muuta kivaa :)

...haluan opetella laittamaan hiuksiani kivasti. Koska töissä ei voi liitää liaani valvoillaan ja en osaa normaalia ponnaria tai rumaa nutturaa kummemmin laittaa kuontaloani kiinni, haluaisin opetella kaikkia kivoja juttuja.

...yritän opetella kutomaan ja virkkaamaan. Joku voisi myös opettaa mua, kun en tajuu nettiohjeita. Pliis!

(Haluan kirjoittaa myös tähän listaan, että tulevana vuonna hankin poikaystävän. Se enemmänkin toive kuin lupaus. Vaikka pitäisi varmaankin olla ihan onnellinen yksinäänkin ja oppia arvostamaan tätä sinkkuaikaa. Mutta en panisi pahakseni, jos jonkun kivan ihmisen löytäisin.)

16.12.2014

Villatakkityttöjen joulukalenteri, luukku 16

Villatakkityttöjen joulukalenterin luukku nro 16 on siis täällä tänään! Eilisen luukun tarjosi ihana Mira ja huomenna joulukalenterin luukku löytyy pirtsakan Emmin blogista :) En ole jauhopeukalo eikä askarteluyritykseni päädy kuin sotkuun, mutta jotakin sentään keksin! Olen mielestäni lahjakas (tai ainakin ihan hyvä) keksimään kaikenmaailman pöhköjä runoja milloin mistäkin aiheesta. Monet oodit olen laatinut mm. koululle ja Riihimäelle, mutta nyt on Jouluoodin vuoro! 


Odotan mä innolla joulua,
ja nautin, kun ei ole enää koulua. 
Jospa listaisin joulun parhaat asiat
ennenkuin aukaisen houkuttelevan konvehtirasian:
Joulun voimaeläin on Petteri Punakuono,
koska punanenäisen poron virka ei lainkaan ole huono. 
Sehän jouluna pukin rekikulkuetta johtaa
ja väistää ajoissa, jos vaikkapa he Näsinneulan kohtaa.
Glögi on ehdottamasti joulun paras juoma,
kylminä päivinä se on lämmin ja rauhoitava kuoma. 
Voisin ottaa iltaisin mukillisia tusinan.
Kuka himskatti on laittanut glögiini rusinan?!
Vaikka välillä esitänkin olevani kova muija, 
olen hulluna joululauluihin kuin mikäkin nuija. 
Pentatonixin Little Drummer on tänä vuonna hyvin monesti kuultu.
Sitä laulan kodissain rääkyen, onkohan hulluksi mua luultu?
 Joulun suosikkiherkkua on vaikea sanoa,
tarvitsee varmaan kaverilta apua anoa. 
Täytyy myöntää, tykkään kaikista herkuista
Yhtä paljon kun tykkään mun ihanista serkuista.
Voisin syödä kyllä suklaata monta kiloa!
Konvehtirasiasta riittää vain hetkeksi iloa..
Joululahjoja tykkäsin pienenä lähteä ostaan
Mutta nykyään vaan blogitekstejä postaan.
Tämäkin postaus on lähellä loppua,
Täytyy siis ruveta pitämään hoppua!
Joulusiivouskin on muuten ihan kivaa,
Tätä sanoessani ei oo äänessäin ivaa. 
Taidanpa nyt blogin tältä iltaa sulkea
Ja siivoten ympäri kotiani kulkea.
Siispä rauhaisaa joulua teille kaikille, 
Irmelille, Martalle tai vaikka Maikille!


12.12.2014

26. Onni on...

...istua tunnelmavalojen ympäröimänä ja olla ihan hetki hiljaa. 


Välillä on vaan parempi pistää itsensä äänettömälle.  

6.12.2014

Hyviä syitä olla sinkku (tai niin ainakin uskottelen)

Harmaat ja pimeät päivät saavat ihmisen mielen sekaisin. Olen jo useampana iltana kääriytynyt vilttiini ja juonut kaamosmasennusglögiä. Miksi? Koska mieli on maassa ja jotenkin sitä muka kaipaisi lämpöä ja rakkautta. Olisi kiva käpertyä jonkun kainaloon eikä uppoutua sohvatyynyihin. Liian monen kaamosmasennusglögin jälkeen, päätin ryhdistäytyä ja laatia huumorimielessä hyviä syitä sinkkuudelle...
  • Saa nukkua rauhassa. Vaikka kullan kainalossa onkin kuinka ihanaa, yksin nukkuminen on välillä vaan kivempaa. Kosteina helleöinä, kun pelästään paikoillaan makaaminen aiheuttaa Niagaran putouksia vastaavan hikitulvan, en kaipaisi vierelleni lämpöä erittävää 80-kiloista miehen roikaletta. Ja talvisin tykkään kääriytyä peittoon enkä tahtoisi tapella siitä kenekään kanssa. Yksin ollessa ei tarvitse miettiä, antaako tarpeeksi tilaa sängyssä sille toisellekin.  
Kuva: täältä
  • Jää aikaa ystäville. Uuden hanibeiben tavatessaan muutamat kaverini ovat mystisesti kadonneet eikä heihin saa yhteyttä millään tavalla. Viesteihin ei vastata, ellei lähettäjänä satu olemaan tää kultamussukkahanibeibisöpöliini. Puhumattakaan, että kaverillani olisi aikaa muutaman tunnin kahvitteluhetkelle, ehei! Kuluu jonkin aikaa, ennen kuin kaverini muistaa, että maailmasta löytyy muitakin ihmisiä kuin hanipöö. "Ei vitsi, me ei olla nähty muuten aikoihin! Vähänkö aika on mennyt nopeeta!" Ja kun jossain välissä sattuu ihme ja tavataan kaverin kanssa, höpötän joko yksisteni kaverin tekstaillessa kultamussukkansa kanssa tai yritän pidätellä haukotusta, kun kaveri kertoo kuinka Pentti teki sitä tai kuinka Pentti sanoi tätä. 
  • Ei tarvitse tapella sisustuksesta kenenkään kanssa. Ikeassa käydessäni naureskelen muille asiakkaille. Usein kyseessä on nuori pariskunta, jotka varmaankin ovat muuttamassa joko ekaa kertaa yhteen tai uuteen asuntoon. Voi sitä kinastelun määrää! Yksikin pariskunta sai kinan aikaiseksi kahvikupeista. Mies huusi haluavansa isot mukit eikä sitten mitään valkoista. Nainen puolestaan rääkäisi tahtovansa nätit ja yksinkertaiset kahvikupit eikä mitään ämpäriä. Sitä kuunnellessani olin iloinen, että sain itse päättää ostanko isot saavit kahvikupeiksi vaiko pienet ja sirot kupit. (Vastaus: molempia!)
  • Voi viettää aikaansa ihan kenen kanssa vaan. Voin käydä kahvilla miespuolisten kavereiden kanssa eikä kotona odota mustasukkainen mies kyselemässä kuka on Pentti. Ja voin viettää tyttöjen kanssa railakasta viikonloppuiltaa etkoineen, yökerhoineen ja jatkoineen eikä tarvitse pelätä, että loukkaisi jotakuta hauskan iltani/yöni aikana (ja voi harrastaa silmäpeliä ihan kenen kanssa vain, hehe). Niin ja mielestäni on aivan superrasittavaa, kun seurustelavat toverini tuovat kumppaneitansa jokaikiseen kahvihetkeen mukaan. Ihan kiva ajatus joskus nähdäkin tämä kaverini kultamussukka, mutta välillä olisi kiva puhua tyttöjen juttuja menkoista ja mun sinkkuseikkailuista ihan tyttöjen kesken... 
  • Ei tarvitse hermoilla. Suhteen alussa sitä tulee aina kriiseiltyä milloin mitäkin. Onko se kiinnostunut musta? Haluaako se olla mun kanssa? Seurustellaanko me? Mitä me ollaan? Mitä jos me erotaan? Yksin ollessa ainoa kriisi on sohvan ja jääkaapin välinen etäisyys. 
Lähde: We<3it
  • Saa näyttää ällöttävältä. Voin istua sohvalla, syödä kaikkea mahdollista yhtäaikaa, jättää hiukset pesemättä (koska en kerta ole mihinkään menossa) ja edelliset meikit naamaan. Tämä kaikki saa minut näyttämään lähes oksettavalta, mutta se ei minua haittaa. Kukaa ei ole tätä kauheutta näkemässä, vaan saan nauttia ällöttävyydestäni ja ruoastani rauhassa. 
  • Opin. Tarpeeksi kauan, kun elää elämäänsä itsekseen ja ennen kaikkea itseään varten, oppii paljon. Opin tuntemaan itseni, tiedän mitä haluan ja millaista elämää haluan elää. Opin tässä samalla olemaan yksin. Siis ihan oikeasti yksin. 
  • En muutu monikoksi. "Me ei voida kyllä tulla, kun me katsotaan leffaa silloin." "Ei meille käy, kun meillä on Pentin salibandytreenit silloin." Seurustelevasta yksilöstä muotoutuu yhtäkkiä monikko, kun kumppani tulee kuvioihin mukaan. Ja, koska sinkkuna olen yksilö, en vie ahtaissa oviaukoissa tilaa. Tänään kaupan oviaukolla vastaan tuli käsikynkässä kävelevä pariskunta. Yhtään eivät voineet irtautua toisistaan, vaan törmäsimme (,koska itsepäisyyttänihän en voinut väistää). Mikä siinä on, ettei siitä kullastaan voi kahdeksi sekunniksi irroittaa?! Ei se varmaan haihdu savuna ilmaan, jos päästää kädestä irti. 

Lähde: We<3it

Tavoite saavutettu ja glögimuki tyhjennetty! Kyllähän mä syitä keksin enemmänkin, mutten halua antaa itsestäni katkeraa kuvaa, joten jätän tähän sepustukseni :D Taidanpa vain nauttia sinkkuudestani, kunnes ilta taas koittaa... 

4.12.2014

Villatakkityttöjen joulukalenteri, luukku 4

Synttärisankari täältä terve!

Ajattelin (=sain Eerikalta apua), että voisin kertoo vähän Tampereen joulusta. Mitä kaikkea täällä voi oikein tehdä joulua odotellessa? Oikeestaan vaikka mitä kaikkee! Tampereen joululle on ihan oma nettisivunsa (klik!), joista en tiennyt vielä ennen eilistä yhtään mitään. Hassua, oonhan mä täällä asunut lähes koko ikäni. 

Mun sisäinen tonttuni odottaa jo pääsevänsä...

....Keskustorin joulutorille!
Tampereen ytimeen, Keskustorille pystytetään parasta aikaa pienijä söpöjä mökkejä Joulutoria varten. Joulutori avataan tänä vuonna 5.12. eli huomenna ja on auki aina 22.12. saakka. Itse pidän Joulutorista ihan hirveästi! Varsinkin, kun on lunta ja hieman jo hämärää, kun kaikki valot saavat Joulutorin näyttämään ihan pieneltä tonttukylältä. Hih. Tapanani on raahata joku vähän vähemmän innokas kaveri kiertelemään kanssani Joulutoria ja hytisemään pakkasesta. Joulutorilla voi (ainakin muistikuvieni mukaan) ostaa herkkuja, muita ruoka-aineita, käsityötä... Tietenkin kotimaista. 

...Tallipihan joulukylään!
Tallipiha on ihan mihin vuodenaikaan tahansa ihanan idyllinen paikka. Mutta jouluna (,kun on lunta ainakin sata metriä!) Tallipihasta tulee tonttukylä. Siellä on käsityömyymälöitä, suklaapuoti (ommuuten hyvää suklaata), lapsille tekemistä... Joulukylä on auki 22.11.- 23.12. 

Tiesittekö, että Tallipihan historia alkaa jo 1800-luvulta? Tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeckin hepat (ja niiden hoitajat) saivat Tallipihasta itselleen paikan tuolloin. Jännää! Niin ja suosittelen kävelemään samalla Näsinkalliolle. Kiva paikka se, vaikkakin nyt Näsinlinnan remontin takia paikka on kuin pommin jäljiltä.. 

...Telakan joulubasaariin!
Kaikki joulumyyjäisjutut on kivoja! Telakan joulubasaarissa en olekaan aiemmin ollut, mutta tänä vuonna nokkani aion sinne tunkea. Muutenkin Telakka on kiva paikka, muutaman kerran nyt ollut siellä istumassa iltaa :) 


Lisäksi:
 Tähän loppuun ajattelin ehdotella kivoja tapahtumia/paikkoja, joissa voisi olla kiva käydä. Ensi viikolla järjestetään Tampereella Designtori joulu, jossa Suomen muotoilijoita kokoontuu ja esittelee tuotteitaan. Tampereen Kauppahallissakin kannattaa käydä pyörähtämässä, vaikkei sieltä mitään ostaisi. Olisin ottanut kuvia sieltä, mutta kun kaikki mummot ja papat iski linssin eteen... Lisäksi tuon nettisivun mukaan olisi kaikkee kivaa askartelupaskartelujuttua kynttilän valamista (on muuten tosi hauskaa, suosittelen kokeileen), joulupallojen koristelua, joka tosin on tarkoitettu lapsille. Hitsi.

Tampere kyllä osaa aina yllättää. Jopa minut. Siksi suosittelen ehdottomasti kiertelemään vapaasti ympäri keskustaa, myös ns. massajuttujen ulkopuolelle eli rohkeesti vaan niille sivukujille! Mä en itekään tiedä vielä kaikkee tän kaupungin keskustasta. 

Mutta nyt on parempi lopettaa kirjoittaminen ennen kuin kirjoitan vielä sekavampaa tekstiä. Joulukalenterin edellisen luukun on kirjoittanut sympaattinen Kerttuli ja huomisen luukusta vastaa söppänä Mira :)  


2.11.2014

Hei me eräillään!

Piti ottaa syksyisiä kuvia metsässä. Tulikin talvi eikä jaksettu mennä metsään, pakkastakin oli. Eerolanlahti kelpaa maisemaksi oikein hyvin. Järvi oli vähän jäässä, joten oli pakko kokeilla kepillä jäätä. Hehheh, kylläpäs on hauskaa leikkiä sanoilla.



Varpaat alkaa jäätyyn ennen kuin ensimmäisiä kuvia otetaan. Villasukat jäivät Tampereelle eikä Converset oikein lämmitä. Viereisellä lenkipolulla on ruuhka-aika juuri silloin, kun otan kameran esille. Mummot kävelysauvojensa kanssa jäävät juoruilemaan viikon kuulumiset. Rasittaa, onko pakko tuijottaa? Tuntuu hassulta hymyillä kameralle, kun näkee ihmisten tuijottavan. Hekoheko. Jos edes yksi hyvä kuva saadaan, niin voisi sen pistää Facebookiin. 



Miten kuuluu poseerata? Pitääkö hymyillä? Aurinko vähän häikäsee, siirry vähän vasemmalle. Eiku mun vasemmalle. En osaa poseerata, tosi epäluontevaa. Vaikka olis kiva osata olla rentona kameran edessä. Mietin liikaa miltä näytän. Huoh.



Löydettiin polku, joka johti tuntemattomaan. Mennään sinne seikkaileen! Hei siistii, täällä on pitkospuut! Meidän sisäiset lapset heräävät. Maisemat on kauniit, kun kasvillisuus on huurteessa. Ne varpaat on muuten edelleen ihan jäässä. Sormetkin alkaa jäätyä. Hyr. Palaan pitkospuihin: pidän niitä kovin esteettisinä. Onkohan Tampereella jossain pitkospuita? Pysähdytään juomaan kahvia, jota on repussa termarissa. Aika siistii touhuu tää seikkaileminen. Kahvi on hyvää ja siinä on sopivasti maitoakin joukossa. Toivottavasti ei iske vessahätä, kun juo paljon kahvia... 



Pitkospuissa on myös huonot puolensa. Ympärillä on välillä hieman märkää maastoa ja vastaan tulee joukko ihmisiä. Mihin ihmeeseen mä väistän? Välillä elettiin jännän äärellä, kun yhtäkkiä törmätään yksittäinen lankkuun, joka pitäisi ylittää. Jännäksi tekee se, että lankku on kiikkerä ja ympärillä suomainen maasto. Oon aivan varma, että putoan suohon. Se vasta olisikin ollut hauskaa. Nään sieluni silmin, kuinka tasapaino horjuu ja painovoima vetää puoleensa kohti suota. Siellä rämpisin ja Ida naurais vahingoniloisesti. Mua ei naurattaisi. Turvallisesti kuitenkin päästiin ylittämään suo. Aika kuvailla uudelleen. Hei, tulisko hyviä kuvia, jos katsoisin ylöspäin? Joo tulee, mut älä kato niin ylös. Aa okei, selvä. Hih, näistähän tuli yllättävän kivoja. Kai.






Aika mennä takasin sisälle. Nälkäkin yllättää. Katsellessa kuvia koneelta nauretaan vatsalihakset kipeiksi. Miten me näytetäänkin noin tyhmiltä?! Näytänkö mä aina noin....tolta? Keskustellaan siitä, kuinka ehkä pitäisi kunnioittaa itseään enemmän eikä kiinnittää epäkohtiin aina niin paljon huomiota. Paljon kivempaa olisi elämä. Ja kuvaussessiotkin olisi hieman nautinnollisempia. Ruvetaan suunnittelemaan seuraavia kuvaussessioita.

Se oli semmonen seikkailu. Koitin kirjoittaa ymmärrettävästi: sunnuntaisin ei jaksa keskittyä kirjoittamaan asiallisesti. 

28.10.2014

Projekti Taparemontti

Tiedän kyllä mitä tarkoitetaan terveillä elämäntavoilla. Liikutaan tarpeeksi ja syödään terveellisesti eikä herkuteltais niin usein. Riittävä unensaanti on turvattava ja henkinen hyvinvointi tasapainotettava. Niin, ja juodaan tosi paljon vettä! Vastaanoton työharjoittelun aikana sain kuulla (ja myös pitääkin) monia elämäntapaohjeistuksia, lähinnä juuri diagnoosinsa saaneille diabeetikoille. Harjoitteluni aikana mietin, voinko neuvoa toista ihmistä elämään terveellisemmin, jos en itsekään toteuta neuvojani? Mielestäni tämä on hieman tekopyhää: suu vaahdossa paasaan ihmisille kuinka heidän tulisi muuttaa ruokavaliotaan ja lisätä liikunnan määrää enkä itse edes tee niin. Jotenkin ei vain tunnu reilulta semmoinen. Eihän asiakas sitä tiedä, kuinka omaa elämääni elän, mutta kuitenkin! Huono omatunto kolkuttaa edelleen, vaikka harjoittelu vastaanotolla on loppunut jo aikoja sitten. Kaikkienhan meistä olisi syytä elää terveellisesti, ei vain diabeetikoiden ja muihin riskiryhmiin kuuluvien. Ainakin omat elämäntapani kaipaisivat "pientä" remonttia. Olisiko nyt korkea aika tehdä asialle jotakin?



Pelkästään huono omatunto ei ole syynä elämäntaparemonttiin. Tiedän, että väärä peruste tämmöiselle on ulkonäkö. Pinnallisuus ei ole ollut ikinä oikein mun juttu, mutta pelkään rupsahtavani rumaksi plussanpalloksi, ellen tee pian asialle jotakin. Haluan näyttää terveeltä ja hyvältä. Viime aikoina on liikunnan määrä vähentynyt huomattavasti ja on tullut syötyä "hieman" epäterveellisesti, minkä kyllä huomaa. Vatsalle on kertynyt sievä vararengas ja kiloja kertynyt muutenkin aivan liikaa. En viihdy kropassani tällä hetkellä. Tahdon muutosta siihen! Haluan voida hyvin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin :)




Vaikka kuinka haluaisin muuttaa elintapojani kertaheitolla, en vaan voi. Ahdistaa ajatuskin. Täytyy aloittaa pienillä teoilla ja lisätä niitä hiljalleen :) Tiedän, että pystyn tähän. Oon nyt ylpeä, että olen saanut itseni kuntosalille! Minä, joka vannoin kautta kiven ja kannon ettei astu kuntosalille, käyn oikein mielelläni nostamassa painoja. Oon varmaan lyönyt pääni johonkin. Tätä kirjoittaessa olen juuri loisesti käynyt aamusalilla (siitäkin olen ylpeä!). Kädet huutaa armoa vieläkin, hyvä kun jaksan pitää tätä puhelinta kädessä... 

Ravitsemukseen täytyy myös kiinnittää huomiota. Mulla on hyvin hyvin paha tapa jättää syömättä. Syön ihan liian vähän verrattuna kulutukseeni. Tähän haluan muutoksen! Aloitan aamupalasta, eli ei kahvia ilman aamupalaa. Oon alkanut hiljalleen tottumaan syömään aamupalaa, mutta välillä lipsun vanhoihin tapoihin -.- Vielä on siis matkaa, mutta en ota stressiä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... 


Nyt on pakko lepuuttaa käsiä ja lopettaa kirjoittaminen tähän! 

Ps. Kirjotin tämän kännykällä eikä oo siis minkäännäköistä hajua, miltä tää nettiversiossa näyttää :D

18.10.2014

25. Onni on....

...iloita päivitetystä hiusväristä (ja myös siitä, ettei kulahtanut hiusväri ja meikittömyys näytä niin kauhealta kuin luulin)


Kyllästyin hiuksiini. Entinen tummanruskea muistutti pikemminkin sekarotuisen koiran turkkia. Entä noi latvat? Kupari näytti pöntöltä ja koska siinä oli vain sävyttävää hoitoainetta, alkuperäinen väri pyrki sieltä esiin. Tositoimiin oli ryhdyttävä ja tässä on tulos! Latvat eivät tässä kuvassa näy, mutta ne ovat punertavat. Kivat! Ja tuo tummanruskea on ihana<3 Tukka hyvin, kaikki hyvin. Nyt lähden Kaukajärvelle vanhempien luokse syömään kakkua...

12.10.2014

Näin tunnistat hyvän hoitajan

Joskus koulussa kyllästyin luentoa kuuntelemaan ja piirtelin sitten havainnoillistavaa kuvaa hyvästä hoitajasta. Siitä se idea sitten lähtikin ja tartuin eräänä aamuna kynään ja väkersin jälleen hoitajan irvikuvan. Tämän postauksen jutut perustuvat osin mediassa kohtaamiin vaatimuksiin tai kentällä kuulemiin asioihin. Mua on jo pitkään ärsyttänyt lukea joko mielipidepalstoja tai Facebookin juttuja siitä miten hoitajien tulisi tehdä paremmin työtänsä. Ajattelin purkaa turhautumistani ja ärsytystäni laatimalla hyvän hoitajan piirteet. Jos kukaan ei vielä tajunnut, niin myös huumoria viljelen, en ehkä oikeasti ole tätä mieltä.. Mutta pidemmittä puheitta, tässä hyvän hoitajan piirteet:



AIVOT
Hoitajan aivot sisältävät tietoa kaikista sairauksista, oireista, lääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista. Lisäksi hoitaja muistaa jokaikisen tapaamansa ihmisen nimen ja tietää kuka on kenenkin äiti, isä tai serkun kaima. Hän myös muistaa kaikkien potilaittensa kilometrin mittaiset lääkelistat ulkoa sekä tarvittaessa myös sen serkun kaimankin lääkelistan. 

HIUKSET
Hyvillä hoitajilla on käytännölliset, lyhyet hiukset. Usein myös räväkkäästi värjätyt, että erottuu joukosta. Muotia on mustat hiukset jollain eksoottisella raidalla.

SILMÄT
Näkee kaiken, kauas ja pientä tekstiä. Erottaa lääkärin käsialasta jotain kirjaimiakin. Eikä niissä silmissä näy väsymystä, kun edellisenä yönä on yöunet jääneet vähäiseksi.

KORVAT
Hoitaja kuulee kaiken ja pienet äänet toiselta puolelta osastoakin kuulee.

NENÄ
Pitää olla hyvä hajuaisti, jos aikoo olla hyvä hoitaja. Eikä mitkään hajut yökötä sua. Ei edes....ainiin ei ehkä viittii rupee kuvaileen mitään kammotavuuksia. 

SUU
Hoitajat hymyilee aina, koska hoitajia ei koskaan v***ta. Suusta tuleva ääni on pehmeä ja lempeä eikä koskaan suusta pääse sammakoita (kuten vaikkapa kuolevalle potilaalle EI toivoteta hyviä jatkoja). On kuitenkin aivan pöyristyttävää, jos hoitaja nauraa kollegansa kanssa kansliassa. Eihän nyt hoitajat voi nauraa työpaikallansa. Hymyillä saa, muttei nauraa. Muistakaa se.

TYÖVAATTEET
Mahdollisimmat hirvittävää materiaalia ja suunniteltu molemmille sukupuolille. Eli paidat sopivat tynnyrivatsoille, otit sitten XXS-koon tai XXXXXL-koon. Eikä niitä työvaatteita ikinä ole pieniä kokoja, aina saa pukeutuu paitoihin, joissa rintatasku roikkuu navan kohalla ja hihansuu on ranteissa. Naistenlehtien artikkelit "Pukeudu imartelevasti töihin!" aiheuttavat kiukkukohtauksen.

TYÖVAATTEIDEN TASKUT
Taskut ovat täynnä kaikkea. Rintataskusta pullottaa ainakin kolme kuulakärkikynää, yksi lyijykynä, yksi permanenttitussia ja sakset. Avainnauha on kaulan ympärillä ja avainnippu on siellä rintataskussa myöskin. Muut työvaatteiden taskuista ovat täynnä paperilappuja, usein monien päivien raporttilappuja ja muistilappuja. Taskut siistitään kerran viikossa ja turhat paperit sitten päätyvät tuhottavien paperien laatikkoon. 

SYDÄN
Hyvällä hoitajalla on sydän paikallaan. Sydän on iso ja rakastaa kaikkia ja kaikkea. 

KÄDET
Kädet ovat vakaat eivätkä siis tärise kun pistää neulalla rokotteen toisen kankkuun. Kynnet on leikelty niin lyhyeksi kuin ne ikinä saa leikattua. Parasta olisi, jos ei olisi kynsiä ollenkaan, niin ei kertyisi bakteereita kynsien alle. Hoitajan tunnistaa kuivista käsistä, jonka syynä on pakkomielteinen käsidesin läträäminen ja toistuva käsien peseminen.

VATSA
Nälkä ei yllätä hyvää hoitajaa, vaan hoitajathan syövät vasta sitten kun kotionsa kerkiää. Eihän sitä nyt jouda syömään, kun on potilaita hoidettavana. Hyvinhän sitä voi paastota melkein 10 tuntia.

VIRTSARAKKO
Kestää koko työvuoron, vaikka kahviakin olisi ehtinyt litkiä pannullisen. Eihän nyt hoitaja mihkään vessaan voi mennä, kun sen pitää juosta pissattamassa mummuja ja pappoja!

JALAT
 Jalat kantaa uljaasti koko työpäivän. Ne eivät väsähdä tai kramppaa kesken kaiken. 



5.10.2014

Koska alkaa normaali arki?

Elokuussa vietetyn loman aikana toivoin työharjoittelun alkavan. Ai miksi? Koska tarvitsen säännöllisyyttä, rutiineja ja tietoa seuraavasta päivästä. Lomalla suunnitelmani olivat lähes 90% auki eikä se sopinut yhtään mulle. Ahdisti, kun ei tiennyt mitä päivä tuo tullessaan. Mutta nyt, kun työharjoittelua on mennyt noin 4 viikkoa, en vieläkään kyllä tunne arjen palanneen. Tuntuu, että on koko ajan kiire jonnekin tai jotakin pitää tehdä ennen tai jälkeen työharjoittelupäivän. Koska se arki alkaa vai aiheutanko itse itselleni kiireen tunteen?


Varmaan aiheutankin. Pitäis käydä työharjoittelussa, oikeissa töissä ettei tili olisi miinuksella, capoeiratreeneissä, salilla, vanhempia moikkaamassa ja kavereiden kaa kahvilla. Pitäisi olla aikaa tehdä opparia, lukea kirjaa, syödä aamupala, rentoutua...  Pakoilen velvollisuuksiani blogimaailmaan lukemalla fitness-blogeja ja haaveilen timmistä kropasta. Yhtenä aamuna ennen iltavuoroon menemistä päätin näyttää närhen munat stressille ja suuntasin aamukahvin jälkeen kaupungille kamerani kanssa. Kahvikupista tuli mieleen, oli pakko ostaa Ikeasta sympaatiset kahvikupit! Niistä juon kahvia mielelläni, koska keltainen on kiva väri.





En mä loppujen lopuksi sitten kuvannut niin paljoa kun keskityin musiikkiin ja yllättävän rentoon oloon. Jäin katselemaan kuivaa Tammerkoskea ja vaivuin omiin ajatuksiini. Pohdin, mitä kirjoittaisin blogiin näistä kuvista ja että täytyy pestata joku hovivalokuvaaja kuvaamaan muakin välillä :D Olisin halunnut enemmänkin kuvata Tamperetta, mutta jalat olivat kuin perunamuusia edellispäivän salitreenistä. Hytihyti vaan kuului jaloista, joten suuntasin viimeiset energiani ruuan etsimiseen. Kulmakonditorian salaatit ovat ainakin Hyvinkäällä täyttäneet massuni useastikin, joten suuntasin Kulmisikävissäni Tampereen Kulmakonditoriaan. Täytyy kyllä myöntää, ettei Hyvinkään Kulmista voita mikään! Ei edes TreKulmis. Mutta ikävöidessäni kantapaikakseni tulleen Hyvinkään Kulmiksen tunnelmaa, änkeydyn tänne, koska kahvi on 2,20€ ja santsikuppi on ilmainen ;) (Mokkapalatkin on aika hyviä, kokemuksesta tiiän!)


Nuo eivät sitten olleet mun astioita. Ne oli semmosen pukuherran.

Hetken omaa rauhaa Kulmiksessa ennen kuin täytyy lähteä kohti TAYSia ja työharjoittelua. Ei mennyt aamu hukkaan, kun lähti aikasin liikkeelle :) Seuraavaa vapaata hetkeä odotellessa...

21.9.2014

Mandariinia hiuksiin

Elossa ollaan! Ehkä. Hirvee hinku päivittää blogia - luonnoskansiossa on triljoona tekstiä odottamassa viimeistelyä. Jostain syystä en saa niitä julkaistua, sillä jokin kumma ujous iskee heti. En tiedä mistä semmoinen ujous on peräisin ja haluan kovasti päästä eroon siitä. Jotenkin tuntuu vain, että on ihan pölhöä muka lörpötellä täällä "tyhjänpäiväistä" arjesta ja sen ulkopuolelta, vaikka siis niinhän moni muukin tekee. Luin aiempia kirjoituksiani ihaillen silloista estottomuutta julkaisemisessa. Mitä on tapahtunut? Nyt täytyy kyllä ryhdistäytyä, sillä tää on kuitenkin mun oma juttu ja jos joku pitää tätä pölhönä niin ei tarvii lukee :D Raivotäti kiittää ja kuittaa ja siirtyy positiivisempiin asioihin...

Mä päivitin nimittäin kuontalon ulkonäköä! Latvat olin aiemmin jo liukuvärjännyt, mutta kaipasin niihin hieman eloa. Lääpin latvoihin Biozellin Color Maskin (sävy Mandarin) ja lopputuloksena oli kuparihtavan sävyiset latvat. Kampaajalla puolestaan leikkautin 10 cm pituutta pois ja siellä vielä kertaalleen pistettiin kuparista Color Maskia latvoihin. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän lopputulokseen, vaikkakin nää on kumman "lyhyet" hiukset. Mutta hieman käytännöllisemmät, sillä entiset liaanit tunkivat itseään laukkujen hihnojen alle, vetoketjujen väliin ja töissä ne olivat aina silmillä ja tiellä.

Täytyi jokin todiste uusista hiuksista olla, joten hirvittävän laadukas kännykkäräpsy saa hoitaa hommansa. Tuossa eilen illalla teki mieli käkkäröittää latvoja ja meikata kunnolla (mikä ei tässä kuvassa ikävästi näy kyllä). Peilikuva näytti hassulta, mutta kivalta. Peilikuva teki mut niin iloiseksi, että jammailin mm. jumalaisen Michael Jacksonin tahdissa. Se oli hyvä ilta se eilinen.

Nyt on ihan pakko lopettaa, kun alkaa silmät painuu kiinni eli raahaan itseni peiton alle lukemaan kirjaa vielä hetkeksi. Näkemisiin!

4.9.2014

Mansesterilaistuminen

Melkein kaksi viikkoo olen asunut täällä Tampesterissa! Tunnelmat ovat lähes normaalit, oonhan mä tässä kaupungissa asunut 19 vuotta. On vain vaikea tajuta, etten oikeasti enää asu Riihimäellä! Ja vaikeaa on vielä sopeutua ajatukseen, että koko kämppä on mun eikä kaappeja tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Nooris sanoi mun luona ollessaan, että hän on tottunut miettimään mitkä astiat ja ruuat kuuluvat mulle, mutta nyt ei enää tarvitse miettiä sellaista :) Kaikki on mun! Muahahaha.


Kämppä näyttää kodilta, kiitos siitä äiskälle, iskälle ja kaikille niille sukulaisille, jotka on auttanut mua antamalla ylimääräisiä tavaroita. Oon säästänyt rutkasti rahaa sen takia, kiitos tuhannesti! Sohva on mun vanhemmilta, kun ne sai toisen sohvan tilalle mun vaarilta. Sohva on ihan mun lemppari, sillä oon himoinnut samanlaista alusta asti. Toi on ehkä vuosi sitten ostettu porukoille, joten ihan uudenveroinen kapistuskin on. Tänään ostin kirpputorilta 7,5€ ruskean säkkituolin itseni iloksi. En halunnut nojatuoleja, kun ei niissä kuitenkaan kukaan istu. Säkkituoli oli oikea löytö siis! En jaksanut ottaa kuvaa uudesta tulokkaasta, mutta kuvitelkaa tuohon nyt semmoinen nahkainen säkki... :D


Kukkia! Mä voisin ostaa koko kukkakaupan tyhjäksi kukista, jos vain olisi rahaa ja viitseliäisyyttä. Riksussa asuessani en paljoa kukkia ostellut, sillä harvoin olin niitä katsomassa ja kastelemassa. Ne tuppasivat kuolla heti Tampere-viikonlopun aikana :C Nyt on työkavereilta saatu keltainen tulilatva (kiitos siitä <3) ja nappasin kaupasta valkoisia neilikoita. Nuo neilikat on kyl niin nättejä, että saatan tuijotella niitä hävyttömän kauan. Musta on tullut hullu kukkatyttö siis, apua! Tarkoituksena on siis ostaa muutama kasvi lisää...¨



Kukaan ei ole varmaan vielä huomannut, mutta mä rakastan keltaista väriä! Se on vaan niin kiva! Kyl muutkin värit on kivoja, mutta keltainen ennen kaikkea... Oon aina tykännyt kontrasteista, kuten kirkkaan värin yhdistäminen mustaan tai tummanharmaaseen. Siksi oli otettava kuva eräänä aamuna kahvikupista ja puhelimesta, jotka majailivat sohvan käsinojalla tummanharmalla viltillä. Tykkään mun sohvasta just ton takia, että siihen voi laskea asioita ilman kaatumisen pelkoa. Tosin kaverit ei saa laskee siihen sitä mukiaan, koska.... Noh, mä tunnen mun kaverit ja voin kertoa, että sotkevaa sakkia ovat <3 (Kaikella rakkaudella)

Sohvapöydällä asustelee ex-viinipullo eli nykyinen maljakko neilikoineen sekä lukukirja. Myös lasiset toverit Kalle-Kirahvi ja Elmeri-Elefantti ovat päässeet paraatipaikalle. Kalle on kotoisin Venetsiasta ja on siis tuliainen. Elmerin oon perinyt isänäidiltä. Hirveesti en omista koriste-esineitä enkä oikein kaipaa enempää. Niitä kukkia vois aina toki olla enemmän ;)

Nyt tämä sisustusintoilija lopettaa ja lähtee kaupungille seikkaileen! Se on moro nääs!

31.8.2014

#kutsumua

Somessa leviää kiusaamista vastaan oleva #kutsumua-haaste. Tarkoituksena on ottaa kuva, jossa pidellään tietynlaista paperia kädessä. Paperiin on kirjoitettu haukkumasanat, joita on kuullut itelleen sanottavan. Ja ne on yliviivattu. Tämän alapuolelle kirjoitetaan totuus: millainen sinä oikeasti olet. Minäkin tahdon osallistua tähän omalla kuvallani!



Kaikkee sitä on joutunutkin kuulemaan. Kaikki ei edes mahtunut tohon, mutta tuossa ne yleisimmät. Osa noista naurattaa mua näin jälkikäteen, koska oon muuttunut ihmisenä niin paljon näiden vuosien aikana. Mutta aiemmin ne satuttivat ja jättivät jälkiä siivottavaksi. Olin kuulemma hissukka, koska en puhunut luokan pojille ja viitannut mielelläni tunneilla. Kuka haluaa viitata tunnilla luokassa, jossa väärälle vastaukselle nauretaan? Ja miksi minun olisi pitänyt jutella pojille? Eivät hekään puhunut mulle... Yläasteella en puhunut koulussa kauheasti, kavereille kyllä mutta yleisesti en juuri. Mua kutsuttiin noloksi, koska en ollut kiinnostunut muiden tyttöjen tavoin ryyppäämisestä, tupakoinnista, Lacosten kengistä, Burberryn älyttömän rumista huiveista tai mummojen kauppakasseja muistuttavista Longchampin laukuista. Mua kiinnostivat kirjat, teatteri, elokuvat, näytelmät ja kaverit. Miten se tekee musta nolon?

Itkupilli-nimitys seurasi mua koko peruskouluajan. Itkin lapsena todella herkästi, pienikin ikävä lause ja heti nousi kyyneleet silmiin. Siitähän tää kaikki on lähtenyt. Kehtaan väittää, etten niin herkästi itse kuin ennen. Julkisesti itkeminen on noloa ja inhottaa muistella niitä hetkiä, jolloin olen murtunut itkemään muiden nähden. En voi mitään, että olen herkkä.

Mä muistan yhden ala-asteaikaisen ihastuksen, jolle kerroin ihastumisestani tekstarilla (oi kyllä). Poika vastasi: "Oot ihan kiva, mutta ruma." Tää on jäänyt kummittelemaan mun takaraivoon ja vielä tänäkin päivänä erehdyn miettimään pojan sanoja. Ja koska pitkin elämääni mulla on ollut lyhyet hiukset, on mua kutsuttu pojaksi lukemattoman monta kertaa. Tämä satutti, vaikken sitä varmaan ikinä näyttänyt. Kasvatin hiukset pitkitksi osittain siksi, että kyllästyin aina olemaan "poika". Olen nainen. Piste.



Älkää kiusatko, se on typerää! Ei oikein muuta lisättävää. Kiitos ja anteeksi. 

20.8.2014

Opas kämppiselämään - Kuinka olla kiva kämppis?

Tässä melkein kolme vuotta on tullut asuttua solukämpässä. Poislähdön kunniaksi voisin kirjoittaa tänne leikkimielisen oppaan, kuinka olla kiva kämppis. Älkää vetäkö herneenpalkoja nenuunne! Kieroutuneella huumorilla kirjoitan ja juttuni perustuvat tositarinoihin.

1. Jos käyt asunnossa ennen muuttoasi, olisi hyvä jättää jonkinmoinen viesti kämppiksillesi muutostasi. Kaikki opiskelija-asuntosäätiöt eivät automaattisesti ilmoita uusien asukkaisen saapumisesta. Voi siis tulla pienenä yllätyksenä sinun läsnäolosi toiselle. Miltä sinusta tuntuisi, jos tulisit kotiin illalla ja huomaat, että kotona onkin joku "ulkopuolinen" ? Ei tunnu kivalta semmonen.

2. Sanonta "sopu sijaa antaa" pätee kämppiselämässäkin. Yhteiset tilat, kuten keittiö ja vessa, ovat täynnä kaappeja ja säilytystiloja. Niiden jakamisesta olisi hyvä keskustella muiden asukkaiden kanssa eikä vain yksimielisesti päätä missä niitä kippojaan säilyttää. Kyllä sitä varmaan jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen pääsee, kun keskustelee muiden asukkaiden kanssa.

(Mun viimeisin kämppis tuli ja siirteli kaikki mun tavarat keittiössä oman päänsä mukaan, vaikka sielläkin oli tyhjiä kaappeja ties kuinka paljon. Sanoin hänelle, ettei ole kiva huomata, että joku on ilman sanomista siirrellyt mun tavaroita, niin hänen argumenttinsa on: "En tullut ajatelleeksi". Ikuiset vihat sai hän niskaansa. Mokoma.)

3. Kun uutena asukkaana näet ensimmäistä kertaa kämppiksesi, esittele itsesi. Kuuluu hyviin käytöstapoihin semmonen. Jos ei muuten kiinnosta keskustella, niin ei ole pakko. On ihan mukava tietää, kenen kanssa sitä kodiksi kutsuttavaa paikkaansa jakaa.

Lähde: Weheartit.com
4. Hyviin käytöstapoihin kuuluu myös moikata vastaantullutta kämppistä. Jos katsot maahan ja välttelet katsekontaktia kämppiksesi kanssa, antaa se sinusta hieman tökerön kuvan. Muuten ei tarvitse keskustella kämppiksen kanssa ellei tahdo, mutta edes moin voisi sanoa. Se riittää.

(Mulla oli kerran semmoinen kämppis, jolla oli tapana sanoa moi, kun se lähti kotoa johonkin. Tuntui tosi kodikkaalta semmoinen.)

5. Kaikista on varmaan mukava kutsua kavereita kylään ja joitakin jopa yökylään. Jos aiot kutsua ystäviäsi kyläileen, muistathan kertoa siitä myös kämppiksillesi. Ei ole kiva herätä aamulla ja mennä keittämään kahvia, kun keittiössä onkin ihan vieras kaksilahkeinen eikä sinulla ole mitään hajua miksi hän on keittiössäsi.

(True story. Mun ensimmäisen kämppiksen yöllinen heila yllätti olemalla keittiössä, kun pyyhälsin unihiekat silmissäni kahvinkeittimelle.)

6. Tämä on ehkä pikkujuttu eikä oikein liity kämppiksenä olemiseen, mutta kirjoitanpa sen silti. Joissakin soluasunnoissa on yhteinen suihku ja wc. Olis ihan hirvittävän mukavaa kyädä illalal vessassa ilman, että astuu ihan järkyttävään vesilammikkoon. Eli kuivaa se suihkuhuoneen lattia! Se ei vie aikaa - varsinkin kun tilaa on se kantti x kantti.

Lähde: Weheartit.com
7. Kukaan ei tykkää tiskaamisesta. Mutta jos ajattelit lähteä pois asunnosta pidemmäksikin aikaa, olisi kiva tiskata ennen lähtöä. Muuten tiskit jäävät asuntoon jääneen kämppiksen riesaksi ja pahimmassa tapauksessa likaisissa astioissa kasvaa uusi eliöyhteiskunta. Yök.

(Oikeesti, kerran olen tiskannut kämppiksen tiskit, kun niissä asui joitakin ameeboja vai mitä lie alkueläimiä olivatkaan. Hyh.)

8. Tässä minullakin olisi parannettavaa - nimittäin keittiön roskiksen viemisessä. Kun huomaat roskikset olevan niin täynnä, ettei vanupuikkokaan mahdu siihen, ole hyvä ja vie roskat pois. "Mutku mä vein viimeks eikä se vie ikinä!" Mitä sitten? Ei ne roskat siitä itsekseen lähde käveleen, joten vie vaan!


3.8.2014

#kesä2014

Turha edes selitellä hiljaiseloa täällä blogin puolella... Hirveesti on kaikkea tapahtunut, mutten kumminkaan ole saanut mitään tekstiä tänne aikaiseksi. Noh ehkä mä teen tämmöisen kokoelman mun kesästä 2014. Kuvat on rakkaalla iPhonella otettuja, kaikki ei edes ole mun ottamia, mutta kaipa nuo kaverit antaa mun lainata näitä. Eikös niin?

Kesä on ollut vähän kiireinen. Tai ainakin tuntuu siltä. Lähinnä asun työpaikalla, joka on siis sama kuin viimekin kesänä. En jaksanut/halunnut hakea toista kesätyöpaikkaa, kun tuolla on niin kiva tehdä töitä :) Mummot on kivoja ja työkaveritkin on kivoja! Täytyy sanoa, että toinen kesä samassa työpaikassa on tehnyt hyvää ja tuntuukin hyvältä. Jännää, että tavallaan oon vaan sijainen, mutta sitten kumminkin tunnen usein olevani "yksi vakkareista", kun oikeasti olen lähes aina siellä. Tai sitten mulla on se kuuluisa eroamiskaiho, joka iskee asioista luopuessa. Työsopimus on piakkoin loppumassa ja tiedän etten tule enää takaisin tuonne, sillä muut paikat kutsuvat mua... Nyyh! Mutta nyt ajatukset pois töistä ja aika näyttää kaikille mitä mä oon oikein tehnyt kesällä...

David Guetta @ Tallinna

Varattiin tyttöjen kanssa liput David Guettan keikalle Tallinnaan jo joskus maaliskuussa. Into piukeena odotettiin kesäkuun alkua, että päästäisiin yhdessä bailaamaan :D Itse en ollut koskaan käynyt Tallinnassa saatika missään tuommoisilla keikoilla. Tuolta keikalta löytyi mun sisäinen keikka-/festaripimu! Tahdon mennä uudelleen jonnekin tommoselle! Tahdon hyppiä ja riekkua epämääräisesti hyvän musiikin tahdissa niin nolosti, ettei oikeastaan enää kiinnosta miltä se näyttää. Plussana vielä ne hyvät tyypit siinä vieressä, vaikka mukaan tietenkin mahtui kyyneleitä ja draamaa. Lisää tälläisiä! Niin ja kommenttina David Guettasta: OLI MAHTAVA KEIKKA<3

Summer Up @ Lahti

Kun kerta se mun sisäinen festaripimu löytyi, niin ryhdyin radikaaliksi ja ostin liput Summer Up -festareille! Suomiräppi ei kyllä oo kovin paljoa se mun juttu, mutta kyllä se meni ;) Ensimmäisestä päivästä tuli hieman railakkaampi ja täytyy myöntää, että nesteytyksestä tuli kyllä pidettyä huolta vähän liikaakin -.- Mutta hauskaa oli, vaikka mun osalta ilta loppui siihen, että ihmismassa erotti mut kamuista, akku loppui puhelimesta ja yksin painelin junalla ensin Keravalle ja sieltä sitten Riihimäelle.. Toinen päivä meni seesteisemmissä olotiloissa rentoutuen 8)

Serlachius-museot  @ Mänttä

Ainon kanssa tapaamista sopiessamme tuli sitten puheeksi Mäntässä sijaitsevat Serlachius-museot. Otettiin pari kaveria kyytiin ja roadtrippailtiin Tampereelta Ylöjärvelle ja sieltä edelleen Mänttään museoimaan. Oli hauska reissu! En oo hirveesti museoiden ystävä, en ymmärrä juuri taisteesta mitään, mutta Modern PopArt - näyttely oli kyllä kivaa katseltavaa . Tykästyin tohon ihmisvartaloon, saako sen omaksi kotiin? Olisi tosi kiva tommonen pönöttävä tyyppi mun olkkarissa! Suosittelen käymään noissa museoissa, me kyllä tykkäsimme kovasti. Varsinkin näin alkuperäisenä pirkanmaalaisena oli toi Mäntän seutu ihan tuntematonta. Pientä kotiseutumatkailua siis! Niin ja hei tsekatkaa noi meitsin leopardipökät - eiks ookkin kivat?



Muuten olen aikalailla ottanut kai rennosti. Vihdoinkin sain ostettua sen uuden pyörän ja olen sitten polkenut pyllyni kipeäksi jo useamman kerran. Rakastan pyöräilemistä! Voi vaan liitää asvaltilla ja kuunnella musaa ja polkee vaikka minne <3 Tähän mennessä olen pyöräni kanssa käynyt Ryttylässä, Hyvinkäällä ja Launosissa. Se hyvä puoli tämmösessä pikkukaupungissa asuessa on nää peltomaisemat, joita on kiva katsella pyöräillessä. Kormussa pyöräilin tommosta kummaa hiekkatietä pitkin ja voi videonauhuri kuinka onnellinen mä osasin olla maalaisseudusta! Onko toi hei ees maalaisseutua oikeasti? Mulle se kyllä on ;D 


Olisi enää kolme viikkoa töitä jäljellä ja sitten noin kaksi viikkoa lomaa! Ennen sitä täytyy kyllä tehdä kasa kouluhommia pois alta.. Kaduttaa nää kesäkurssit, jotka otin. Kyllä en enää toista kertaa niin tee. Hei, melkein unohdin suurimman hehkutuksenaiheeni! MÄ MUUTAN TAMPEREELLE! Sain vuokra-asunnon Tampereelta ja muuttoprosessi olisi 24.8. eli heti kun työt loppuvat :) Mä oon niin iloinen, että pääsen täältä Riihimäeltä pois! Melkein kolme vuotta oon asunut täällä ja joka ikinen päivä oon halunnut muuttaa pois. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt menen rauhottumaan koulukirjan ääreen ja jännittelen huomista. Mä meen nääs kirjoittamaan vuokrasopimusta! Iiiks!