19.12.2011

Kohti ääretöntä ja sen yli!


Huihui, nyt jännittää pientä Pimentaa! Tiedossa on ensimmäinen ulkomaanmatka ja BRASILIAAN! Oon täällä uudessa kodissani ihan pähkinöinä, en meinaa saada tätäkään kirjoitetuksi.. En vaan pysty uskoon, että mä ihan aikuisten oikeasti olen lähdössä matkalle. Oon jo monta vuotta haaveillut matkustamisesta, mutta raha ja suunnitelmat ei oo aina mennyt ihan yks yhteen. Ja aina joku epäonni on mua seurannut, jos ollaan tosissamme suunniteltu jotakin matkaa :C Onnetar on vihdoinkin suonut minulle armoa ja antaa mun lähteä Brasiliaan. Kaikesta huolimatta istun silti tässä soluasunnon vaatimattomassa keittiössä miettien, että onko tämä totta.



Mulla tulee ikävä ihmisiä, jotka jää tänne. Oikeasti. Ei pelkästään sen takia, että lähden kolmeksi viikoksi rapakon toiselle puolelle, vaan myös siksi, että asun nyt Riihimäellä - en voi tosta noin vaan nähdä mun rakkaita ystäviä ja perhettä. Täytyy tyytyy parvekkeen puluihin. Ehkä niistäkin saa ihan kelpo kamuja ;D

En kykene kirjoittamaan enempää, joten tämä saa luvan kelvata. Kuvat ovat laiskasti we<3it.com -sivustolta. Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille!


13.12.2011

Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo

Kirjoittajan blokkihirviö iski, joten julkaisen tämän kauan luonnoskansiossa olleen kirjoituksen. Kyllä, en tylsempää aihetta keksinyt, mutta mulla on nyt tylsää, joten voivoi. Väsäsin hei hienon kartan Google Mapsin ja Paintin avulla:


Siinä on mun kymmenen kodiksi nimittämääni paikkaa! On toi Tampere tullut tutuksi ja Kangasallakin (taipuuko se noin?) on tullut pyörittyä. Mutta kerron hieman muistoja kustakin kodista.

Koti 1: Niemi
Tonne mut vietiin sairaalasta sitten. Asuin äiskän, iskän ja iskän vanhempien kanssa kivassa omakotitalossa. Meidän kanssa asui myös Tekla-koira ja kilpikonna (valitettavasti en millään muista sen nimeä). Mummu ja Vaari asui yläkerrassa ja me sitten vallattiin se alakerta. Vaarilla oli sen työjuttuja (en oikein itekään tiedä mitä se teki työkseen, mut sillä oli paaaaaaljon karkkia ja sit se kävi paljon tukussa) alakerrassa. Me muutettiin tuolta pois, kun mä olin täyttämässä viisi vuotta. Muuton syytä mä en muista.

Koti 2: Laattapolku
Muutettiin Hervantaan, ihan mun tädin viereen. Asuttiin jossain kerrostalossa, en kyl tosin pysty sanomaan mikä niistä taloista se on. Me asuttiin siinä aika vähän aikaa, koska mä en todellakaan muista juuri muuta kuin Jullen ristiäiset ja joulun vuonna 1997. Mä muistan, että mulla oli senaikainen Tamagotchi :D Se oli joku koira ja se kuoli, kun unohdin ruokkia sitä :'D Heh. Muutettiin ehkä puolen vuoden päästä pois tuolta.

Koti 3: "Pena"
Pena on siis lempinimi sille kadulle, jonka varrella asuttiin. Täällä me asuttiin vuodet 1998-2001 eli ehdin aloittaa koulun Koiviston koulussa. Kaupunginosa oli tällä kertaa Veisu ja asuttiin rivitalossa. Mun bestis oli Jenna-Mia ja se asui melkein meidän naapurissa - meidän kotien välissä oli vai yksi talo. Meidän pihoilla oli kaks sellasta isoa puuta, joissa me usein leikittin. Toisessa leikittiin vähän enemmän, koska sieltä ei kukaan tullut hätistään meitä pois. Sen puun nimi oli Leppispuu, koska siellä oli paljon leppäkerttuja :) Ja mä muistan, että leikittiin paljon päiväkodin pihassa (ja mun suosikkijuttu oli kävellä pitkin sitä aitaa ja tasapainoilla :D ) tai sit Alapuistossa. Alapuiston vieressä virtas isohko joki, johon oli ehdottomasti kiellettyä mennä leikkimään. No arvatkaas, tehtiinkö me majoja sinne? Ahihii, silloin tehtiin vielä majoja! <3 Voih, tuolta on ihan sairaasti muistoja :))

Koti 4: Epilä
Täällä me asuttiin vuoden verran eli kävin kolmannen luokan Harjun koulussa. Asuttiin kivassa luhtitalossa ja Jessikin oli jo syntynyt. Täältä mulla ei oo ihan hirveesti muistoja, semmoisia sekalaisia vain. Mutta täällä mä tutustuin ensimmäisen kerran Lauraan, koska me oltiin samalla luokalla :)

Koti 5: Suorama
Kangasalla me asuttiin kans vuoden verran. Asuttiin keltaisessa paritalossa aika lähellä Tampereen rajaa. Mun bestis tuolloin oli naapuritalon Jenna ja me haluttiin uskoa, että olis mahdollista päästä myöskin Tylypahkaan, koska me oltiin Harry Potter -faneja. Mun lempinimi oli Minimega (Hesburgerin aterian mukaan :D), koska meidän pihoilla asui kolme Jennaa ja niille piti keksiä lempinimet. En tykännyt Minimega-nimestä, mun mielestä se oli tyhmä eikä sopinut mulle ollenkaan.

Koti 6: Leinola
Yh, täältä mieleen tulee ensin vain huonot muistot ja sitten vasta ne hyvät. Palattiin siis takasin Tampereelle ja muutettiin Leinolan rivitaloihin. Täällä me asuttiin joku 2½  vuotta. Yhdistän tän kodin aina koulukiusaamiseen ja kaikkiin kuolemiin ja sairauksiin, sillä uutiset Vaarin kuolemasta ja äidin sairaudesta kuultiin Leinolassa asuttaessa. En siis vaivaudu muistelemaan mitään kivaa.

Koti 7: Poliisikoulu
Iskä on tosiaan töissä Poliisikoululla (ei poliisina!) ja saatiin sitten muuttaa Poliisikoulun alueella oleviin rivitaloihin. Siellä oli mukavan turvallista asua, mutta se talo olikin ihan hirvee. Seinien välissä juoksenteli päästäisiä ja lopulta niitä alkoi olla meillä sisälläkin. Muistan sen, kun löysin vaatekaappini ylähyllyltä papanoita ja voin kertoa, että aukasin vaatekaappini joka kerta kättä pidemmällä esineellä :D Niin ja kerran päästäinen oli keittiön roskiksessa, kun olin viemässä sinne jotain. Yääk. Poliisikoululla me asuttiin kolmisen vuotta. Täällä tunsin itseni hirveän yksinäiseksi, koska mulla ei ollut juuri kavereita ja kävin koulua Kalevassa enkä Hervannassa.. Mut onneks oli ripari ja sit tutustuin Saanaan :)

Koti 8: Opiskelijankatu
Ei kyllä kauas muutettu, kun muutettiin melkein viereiselle kadulle :D Tää on kyl näistä kaikista kodeista kamalin, koska se oli Hervannan kerrostaloasunto ja siellä oli ennen meitä asunut joukko nuoria opiskelijapoikia. Eli se oli ihan kamalassa kunnossa, kuten osattiinkin epäillä. Mutta me saatiin siitä erittäin viihtyisä koti aikaiseksi, mutta asuttiin silti tuolla vähän reilun vuoden verran. Ja meidän olkkari oli tosi kiva tuolla, koska toisessa seinässä oli tiilitapetti ja toisessa oli punanen tapetti + meidän äiti rakastaa punasta :)

Koti 9: Vuohenoja
Tänne me muutettiin vappuna 2010. Mä muistan, kun menin porukoiden kanssa kattoon tätä asuntoa ja oltiin aika epäileviä, koska talo näytti ulkoa ihan kamalalta. Mutta me päästiin vain eteiseen asti, kun mä sanoin äiteelle: "Otetaan tää!" Ja sinne sit muutettiin paritalon toiseen puoliskoon. Porukat asuu tuolla vieläkin, mutta ite asuin tuolla lokakuuhun 2011 asti, kunnes..

Koti 10: Tesoma
...muutin omilleni tänne Tesomalle. No täällähän ehdin asua 2½ kuukautta ja oon kyl tykännyt kovasti asua täällä. Meluaviin naapureihinkin tottuu ajan myötä. Ja yksin asuminen on ihan jees, kun olin kotonani linnoittautunut omaan huoneeseeni, jos olin edes kotona. Tosin yksin muutettuani musta on tullut hirveä kotihiiri, kun en jaksa/halua lähteä täältä mihinkään ellei olis pakko. Onneks on kavereita, jotka haluaa jostain syystä aina nähdä, niin saan syyn lähteä pois täältä.

Yhdestoista koti sijaitsee sitten Riihimäellä. Torstaina alkaisi muuttourakka ja mua jänskättää ihan sikana! Hihihii.Tää muutto onkin sitten mun kymmenes muutto huhhuh. Oon kyllä ehtinyt muuttaa pienen elämäni aika aika monta kertaa. Se on vaikuttanut muhun mm. siten, etten edes oikeastaan viihdy kauaan missään kodissa, kun on tottunut vaihtaan maisemaa parin vuoden välein. Tosin muuttot saa nyt tän jälkeen rauhoittua, koska mäkään en enää jaksa muuttaa koko ajan. Anteeksi Riihimäki, saat katsella mun pärstää vielä hetken aikaa..

Pahoittelen tylsää aihetta, mutta mun teki niiiiin mieli kirjoittaa tänne jotain enkä sit keksinyt mitään säädyllistä aihetta.. Mutta ens kerralla taas ehkä jotain hieman kiinnostavampaa...?

11.12.2011

Kirje Korvatunturille

Mulla oli tylsää, joten teetin Joulupukille lahjatoivelistani. Tosin mun Joulupukkina toimii oma kukkaro...


Rakas Joulupukki,

Tänä vuonna en vietä joulua Suomessa enkä näin siis ole lahjojen seurassa. Sen sijaan olen Brasilian auringon alla rakkaiden ystävien kanssa. Olen ollut kuitenkin erittäin kiltti ja ihana tänä vuonna, joten Joulupukki voisi tuoda ilokseni muutaman joululahjan vaikka takautuvasti esimerkiksi tammikuussa:

  • Marilyn Monroen paras elokuva eli Piukat paikat. Oon himoinnut tätä jo vuosikaudet enkä vieläkään omista elokuvien ykköstä! Siispä tämä minulle, kiitos.


  • Marilyn Monroe-linja jatkuu edelleen - Andrew O'Haganin kirja Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Ooo, mää niin haluan tämän luettavakseni! Eikä kirjastonkirja kelpaa.. 



  • S. J. Watsonin Kun suljen silmäni ilmestyy kevään 2012 aikana, joten Joulupukki voi tuoda sen luokseni heti kun se ilmestyy. Luin tästä kirjasta Ilonan työpaikalla ja meni ihan kylmiä väreitä, kun luin "takakannen"! Pakko saada omaksi!



  • Kyllä tälle tytölle kelpais aika hierojalle.. Ton siivoomistyön takia hartiat on ihan törkeen jumissa!  




Lisäksi toivon abstrakteja asioita, koska ne ovat aina materiaa parempia. Yleensä... 



  • Toivon suuresti, että mun Tampereen ystävät (toki myös muutkin ystävät) ei hylkää mua mun muuton takia! Okei, pystyn hieman itsekin vaikuttamaan asiaan, mutta Joulupukki voisi ystävällisesti potkia ystäviäni takamukseen, etteivät unohda mua!
  • Koulumenestys ei olisi pahitteeksi, kun kerta tapanani on mennä aidan matalimmasta kohdasta :D 
  • Lisää itseluottamustakin voisin toivoa joululahjaksi, mutta sen voi antaa minulle jo aiemminkin. Ei tarvi jouluaattoa odottaa, huomenna voit tuoda sen kans ;) 

Eli tässä olisi vaatimaton toivelistani, jonka Joulupukki varmaankin toteuttaa enemmin tai myöhemmin.. Hyvää joulua!

Toivottaa Pimenta.

6.12.2011

Maa kallis Isien

Kuva Googlesta

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi 94v. ja Suomen kansalaiset! Tänään on taas se päivä vuodesta, jolloin vietetään iltaa teeveen ääressä katsoen Linnan juhlia ja kommentoiden asuja. Juhlistan Suomen itsenäisyyttä Idan ja Ainon kanssa ensin salilla huhkien ja sitten syöden pipareitta ja joulutorttuja. Kuulostaa siis lupaavalta! Voin käyttää kaiken muun energiani illan kuvaamiseen, jotta saan kerrottua siitä täälläkin.

Takaisin itsenäisyyspäivään. Mun mielestä se on Suomen juhlakalenterin kaunein juhla, koska juhliminen on paljon rauhallisempaa ja hienostuneempaa kuin esimerkiksi vappu tai juhannus. Suomen itsenäisyyttä ei juhlita räikeiden karnevaalien koristelemana, mikä on ainakin mun mielestä ihan hyvä. Mä tykkään kovasti siitä, että saan kärpetyä lämpimään ystävien tai perheen kanssa, syödä herkkuja ja katsella Linnan juhlia samalla keskustellen aiheesta kuin aiheesta. Lisäksi Suomen itsenäistymisen historia on sen verran mielenkiintoinen sotien ja muiden konfliktien saattelemana, etten edes viitsisi häpäistä sitä örveltämällä täyskännissä jossain hangessa. Ei, edes yksi juhlapyhä, jolloin kännääminen ei ole korrektia. Tänään siis tyydyn glögiin ja joulutorttuihin.

Kenelläköhän on tämän illan kaunein puku?

1.12.2011

"Ei ihmisasumus laisinkaan!"

Kotona vihdoinkin! Oli kyllä jännittävä reissu Hyvinkäällä: mutkia tuli matkaan vähän joka suunnasta ja keskustan aluekin alkaa olla jo tuttu samoin suurin osa kaduistakin :D Eikä eksytty kun kerran, kun en muistanut mistä piti kääntyä, mutta iskän kännykässä oli onneks navigaattori...

Niin siis lähdettin iskän kanssa ajeleen aamusta kohti Hyvinkäätä, sillä sen opiskelijasoluasunnon näyttö oli kello yks. Löydettin hienosti perille ja oltiin etuajoissakin. Mentiin venaan siihen asunnon oven edelle odotteleen huoltomiestä, joka päästäis meidät sisään. Vaaleansinisten luhtitalojen ympäröimässä pihassa oli ankeeta seistä ja ehkä ankeampi oli se asunnon piha - muutama risaisen oloinen tuoli, tupakantumppeja, lonkerotölkkejä tuhkakuppina. Etuoven lasi oli peitetty jollain mustalla kankaalla tms., keittiön ikkunasta ei nähnyt sisälle. Huoltomies saapui ja mentiin sisälle. Ovella tuli vastaan honkkelo rastapäinen jätkä (tässä kohtaa katsoin iskää epätoivoisesti) ja perässä tuli silmälasipäinen tyttö. Kumpikaan ei puhunut suomea ja sainkin selittää tulevani katsomaan asuntoa. Tyttö sanoi, ettei mun kannata tulla sinne. Tyttö oli oikeassa: asunnossa oli ihan järkyttävän pimeetä, siellä haisi järkyttävälle (haju tarttui mun kaulahuiviinkin!), olohuone oli niin pieni etten ees tajunnut sitä olohuoneeks ja se mulle tarkoitettu soluhuone oli karsee. En todellakaan haluisi asua siellä edes viittä minuuttia. Tyttö kovasti käski katsoa vessaa, etten varmastikaan tulisi asuntoon. En uskaltanut katsoa vessaan, vaan sanoin että olin jo päätökseni tehnyt: HYI HITTO. 

Mua vitutti ihan helvetisti, koska oltiin ajeltu Treeltä asti kamalan loukon takia. Iskä kuvasi asuntoa äitille näin: "Se ei ollut ihmisasumus laisinkaan! Vieläkin karmii.." Teidän olis kyllä pitänyt kokea toi kamaluus itse, ei sitä voi sanoin kuvailla. 

Oltiin iskän kanssa päätetty, että mehän ei lähdetä sieltä ihan noin vaan, joten mentiin sitten sinne toimistolle, mistä mulle oli tarjottu tota solua eli Hyvinkään Vuokra-asunnot Oy:n toimistolle. Siellä ei ollut tarjota mulle muuta asuntoa, mutta pistivät kuitenkin hakemukseni aktiiviseksi ja lisäsivät siihen vielä, että haen yksiötä. Tämän jälkeen seikkailtiin hieman ja mentiin Arenna-nimiseen kiinteistövälitys liikkeeseen (voiko sanoa noin?). Turha reissu sekin, koska siellä pitää tehdä vain sähköinen hakemus - muuten he eivät voi auttaa. Perkele. Meni hermot ja toivokin katosi. Mutta iskä jaksoi vielä tsemppailla ja löydettiin itsemme Realiasta. Sieltä erittäin hyvännäköinen välittäjämies antoi kaksi heti vapaana olevaa yksiötä, joista kiinnostuttiin toisesta. Kallis on, mutta emmä mistään muualtakaan saa asuntoa muuten, jos alan nirsoileen. Tämä nanna-asunto sijaitsee noin 1,5km päästä keskustasta (2km koulusta), rauhallinen alue, kerrostalon toinen kerros, yks neliö enemmän kuin mun nykyisessä asumuksessa ja vuokra leijui korkealla. Ah nam. Saatiin välittäjämies näyttämään meille sitä asuntoa, kunhan se on hoitanut pari asiakas pois alta. 

Tunnin jouduttiin venaileen, joten otettiin auto alle ja lähdettin kierteleen. Ensin ilman navigaattoria, mutta sitten unohdin jo sen kadunnimen, mistä piti kääntyä. niin kaivettiin navigaattori esille. Itse asunto oli ihana! Pelottavasti muistutti suurestikin mun nykyistä kämppää, ihan samanlailla aseteltu ne huoneet.. Siellä oli iso keittiö ja suht iso vessakin. Olin kyllä ihan rakastunut siihen (johtunee varmaan siitä, että pidän kovasti tästä Tesoman asunnosta) ja sanoin, että olisin halukas muuttamaan siihen. Välittäjä lupasi soittaa huomenna mulle, että sainko sen asunnon vai en (,sillä vuokraisännältä pitää kysyä, että kai olen kelvollinen asukas). Peukut ylös, että mä pääsen muutaan siihen! Muuten joudun venaileen asuntoa johonkin tammikuun loppuun ja joudun kulkeen päivittäin junalla Tre-Hyge ja joudun asuun porukoilla sen aikaa, koska irtisanoin vuokrasopimukseni tänään tästä Tesoman asunnosta. Virallisesti asun tässä enään korkeintaan joulukuun loppuun asti, mutta hyvällä tuurilla pääse pois täältä ennen matkaa. Mutta ne peukut pystyyn!

Innostuin vähän taas kirjoittamaan, enkä jaksa oikolukea tätä. Jos on epäselvää tekstiä, niin voivoi. Kirjoitusvirheistäkään en vastaa.. 

26.11.2011

Sisar Hento Valkoinen

Lähes kaikki on lukenut varmaan Facebookista tän, mutta koskan blogiakin pitää päivittää, kirjoitan asiasta myös tämän lähteen kautta. Pääsin nimittäin Hyvinkään Laureaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi!

Perjantaina julkaistiin valinnat netissä. Jouduin tosin kitumaan ensin työpäivän ja sitten rokotuksen ajan, että pääsin porukoiden koneelle katsomaan tuloksia (menin siis käymään kotikotona suoraan töistä ja rokotuksesta).. Metropoliaan en päässyt enkä Lahteen. Laurea ei puolestaan julkaissut tuloksiaan netissä, vaan postitse. Vidu. Ehdin sitten jo vetä johtopäätöksiä siitä, etten päässy edes Laureaan opiskelemaan.

Kotiovelle oli tipahtanut Laurean kirjekuori, jonka avasin innotustuksesta täristen. "Kauhee nivaska näitä papereita.." sanoin puhelimessa olevalle ystävälleni. Tälläinen lappu sitten pyllähti käsiini:



Mä olen nyt opiskelija! Oon niin onnellinen :) Hypin kotona varmaan puoli tuntia innostuksesta ja alakerran naapurit varmaan tykkäs.. Mut en olis kyl millään uskonut, että olisin päässyt tonne Hygeen, koska ton pääsykoeaineiston luin junassa matkalla Hygeen (tosin se itse kirjallinen koe meni kyllä hyvin mun mielestä) ja se yksilöhaastattelu tuntui menevän päin persettä. No ei se sit mennytkään niin huonosti, kun luulin :) Ja ylitin pisterajan aika hienosti: 72 pistettä alin ja mun omat pisteet 77! Olis vaan kiva tietää, että mistä noi pisteet tuli.

Aluks luulin, että elämä menee taas ihan sekavaksi sopaksi, koska asuntokin pitäis hankkia ja kaikkee shaibaa. Mut tänään tuli tieto, että mulle on varattu asunto Hyvinkäältä yhdestä soluasunnosta Hygen keskustasta.. Ohhoh. Oon niin yllättynyt, että tääkin asia hoituu kans ihan vaivattomasti, ei näin voi käydä.

Nyt on vihdoinkin semmonen fiilis, että kaikki muuttuu hyväksi, myös mun päänsisäiset ongelmanit ynnä muut kurjat jutut. :) Oon niiin onnellinen, vaikka toisaalta mua harmittaa se, että perhe ja kaikki ihanat ystävät jää Tampereelle enkä mä tiedä, miten mä selviän ilman niitä.. No ehkä mä selviän, oon jo iso tyttö!

Mut huomenna meen ehkä kattoon sitä asuntoa Hygeen ja sit kirjoitankin jo sopimusta! Ohhoh.



20.11.2011

Vyön vaihde

Hohhoijaa, sain vasta nyt aikaseksi päivittää blogia.. Ehkä voisin tehdä hieman tiheämmässä tahdissa päivityksiä? Yritys hyvä 10.

Viikonloppu kaiken kaikkiaan aivan mahtava. Taas. Ei oo varmaan koskaan ollut tyhmiä capoeiraviikonloppuja! Aloitettiin viikonloppu tsekkaamalla Ideapark tarkoituksenamme etsiä Hra S:lle lahjaa. Hra S + muitakin ihmisiä oli järjestämässä seuraavan päivän lavaa valmiiksi. Jäätiin sit Jonnan kanssa hengaileen sinne yhdessä muiden kanssa. Kunnon lahjaa ei kyllä keksitty, mutta ostettiin Salama McQueen -ilmapallo!


Suunnaattin suoraan reeneihin Hämeenlinnan Academialle ja huhheijaa, että oli kyl paljon porukkaa! Eihän siellä mahtunut edes kunnolla tekeen mitään. Itse olin ainakin seinässä kiinni... Mut ei se mitään :) Yövyttiin taas Kaisalla ja Irineulla, kun siellä on niin mukava olla. 

Aamulla ei olis kyllä millään jaksanut nousta ylös. Kaisa kuitenkin huusi, että ulkona on lunta ja me Jonnan kanssa oikein pompattiin ylös ja sännättiin ikkunan ääreen katsomaan lunta. Onneks siellä sit oli lunta, olis ehkä hieman vituttanut, jos Kaisa olis vaan huijannut meidät ylös.. Pihalla jotkut lapset teki lumiukkoa ja mun ainakin teki mieli mennä messiin, mut oli pakko mennä Ideaparkkiin :D



Mua jänskätti ihan hirveästi koko Batizado! Kaikki muutkin varmasti huomas sen :/ Se oli kuitenkin mun eka Batizado, jossa mä saan vyön. Oon nähnyt vaikka kuinka monet vyöjuhlat ja ekan vyönkin sain perusworkshopissa, joten kyl mulla oli oikein jänskättää. Ni!





Ihihiii uus vyö!

HYVÄSTI VANHA VYÖ!



Illalla oli sit pippalot ja hauskaa oli taas. Ja juotuakin tuli kyllä ihan riittävästi.. Heh. Mutta en jaksa enää kirjoittaa mitään erikoista, joten länttään vaan näitä kuvia tänne! Ens kerralla ehkä tekstiä? Öitä <3







16.11.2011

Lapsi on terve kun se leikkii


Wuuhuu, ostin kuumehoureissani kameran! Nikon D3100 digijärjestelmäkamera on kysessä. Tilasin sen Superkuvasta ja maksuni maksan osamaksulla, koska ei mulla ole ennen matkaa ainakaan varaa maksaa koko maksua. En kyl tähän hätään muista, paljon toi kokonaisuudessaan maksoi, kun keskityin lähinnä siihen osamaksuun :P Hehheh. Kai te muuten tykkäätte mun hienosta suihkusta tuo taustalla? Oli pakko ottaa sie kuva, kun siellä on parhain valo ja peili. Eteisen peiliin ei tuu kunnolla valoa, niin tulee sit kauheen hämäriä kuvia.. Ää, mä haluun jo kuvailla tolla! Kotona on tylsä kuvata sillä, kun ei oo mitään kuvattavaa :( Mut innostuin leikkiin ja otin teitä ajatellen kauniin kuvan:


Mun pitäis varmaan mennä nukkuun kohta, mut jäin taas koukkuun tohon Greyn Anatomiaan.. Perkeleen
Kampinen toi mulle seitsemännen tuotantokauden katsottavaksi. Nyt en muutamaan viikkoon liiku tästä teeveen äärestä. Mut ens viikonloppuna pitäis kyllä tekemistä olla, sillä perjantaina on Batizadon workshop-osa eli rankkaa reeniä ja lauantaina saadaan sit uudet vyöt Ideaparkissa. Tulkaahan kaikki ei-capoeristatkin katsomaan, niin näette vähän capoeiraa! Nähdään siellä sitten!


10.11.2011

Janne, tee joskus miehen työ

Ehkä on korkea aika esitellä jo kaikille tutuksi tullut Janne - rakas alter egoni. Lyhyt haastattelu Jannelta ja sit hieman Jannen historiaa.

Moi Janne, kiva kun suostuit vastaamaan muutamaan kysymykseen!
- No ei tää ny niin erikoista oo...



Mitäs sulle kuuluu?
- Tässähän tää, ei oikein mitään ihmeellistä oo tapahtunut.

Oot aika suosittu, mistä se johtuu?
 - En kyl itekään tiiä, mistä se johtuu. Ei se kyllä mua haittaakaan ;) Oon vaan oma itteni tytsyjen seurassa, siinä kaikki. 

Mistä Jannen maanläheinen ja välitön tyyli juontaa juurensa?
- Jaa mikä? Öö.. No comments.

Eräs epätoivoinen tahtoo tietää, mistä teitä kunnon miehiä löytää?
- Mä oon kunnon mies vai, hahaha. No, mutta kyllä niitä kunnon miehiä löytyy, uskokaa pois. Kerran eräs viisas nainen tokaisi, että täytyy suudella montaa sammakkoa kunnes yksi niistä muuttuu prinssiksi :D 


Millainen on Jannen unelmanainen?
- No semmonen perus, nätti, hauska yms. Sellanen nainen, kenen kanssa tuntee olonsa raukeaksi ja vie jalat alta. 

Me kaikki halutaan tietää, että onko sun elämässä joku nainen?
- Tää on enemmänkin inside-läppä, mut mulla on kaks naista: Jonna ja Ira. Jonna on mun ykkönen ja Ira kakkonen ;)

Eli meillä muillakin on siis mahdollisuus suhun?
- No mikä ettei, ei sitä koskaan tiedä ;D



No siinä oli pikainen haastattelu! Kiitos Jannelle, ehkä saamme tietää lisää myöhemmin ja useammin... Ehkä, pitää kysyä Jannelta. Mutta nyt oon yksisteen puheenvuorossa!

Janne on aina ollut mun "mies-nimi", koska Jenna ja Janne hei daa. Mutta varsinaisen idea lähti vuoden 2010 Ginga na mata -leirillä. Mä, Nooris ja Laura imitoitiin suomalaisten miesten forró-tanssia (se on siis brasilialaista "humppaa", tosi kivaa sellaista!) ja siitä sit kehkeytyi Janne, Nooa ja Lauri. Ja jotenkin se Janne vaan jäi... Mutta sitten lisää Jannea ilmeni mun rakkaiden sopuliystävien seurassa, en muista enää itekään miten. Tässä kuitenkin ollaan nyt: lähes kaikki tietää Jannen, mikä on aika hämmentävää musta..

Tää oli taas näitä postauksia, jotka kiinnosti kuin kilo jauhoja. Ei voe mitään.
 

1.11.2011

Blondi - eli sinne ja takaisin

No huhhuh, oli kyl sellanen reissu tuolla pk-seudulla! Mukavaa oli ja siitä olis tarkoitus kertoa tänään täällä. Tulee sit paljon tekstiä, koska oli sen verran hyviä tapahtumia kerrottavana...

Chailatte <3

Sunnuntaina suuntasin itseni kohti Hämeenlinnaa ja Katrin kotiinkotiin. Siellä me sitten saunottiin ja kuorrutettiin Katrin muffinit öklömakeella kuorrutteella... Yöök. Toivuttuamme sokerihuuruista, lähdimme ajaan Espooseen. 

Katri asuu siis asuntolassa ja mä sain yöpyä vierashuoneessa. Se sijaitsi erikseen muista taloista ja näytti ulkoa epäilyttävän pelottavalta. Vierashuone oli pikemminkin vierasasunto: siellä oli "makuuhuone", wc suihkulla sekä pieni keittiön tynkä. Sänkyjä oli onneks kaksi ja Katri nukkuin sit mun kanssa siellä sen yön, koska hyi en olis kyllä yksin uskaltanut nukkua siellä. Ennen nukkumaanmenoa käytiin kuitenkin kattoon mun kävelyreitti Sellon asemalle. Tai no käveltiin vaan puoleen väliin sitä matkaa. 

Aamulla olis voinut vielä nukkua, mutta pakko oli lähteä taivaltaan yksin kohti suurta tuntematonta Selloa. Olin taidokkaasti unohtanut Katrin selostukset siitä loppumatkasta, jota ei oltu illalla kävelty. Mut onneksi Vermon raviradan kyltti pelasti mut ja löysin kuin löysinkin perille. Tosin olin ihan kujalla siitä, missä siellä asemalla mun pitäis olla. Enkä löytänyt sellasii tauluja, joissa lukis junien lähtöajat. No en kai löytänyt, kun pyörin siellä metsässä vielä.. Kysyin sitten joltain setämieheltä, että missä mun pitäis olla, jos haluan Helsinkiin. Olin koko ajan seisonut siinä oikealla laiturilla. Fail. 

Sieltä juuri tulla porskutti juna, kun kävelin kohti laiturin keskiosaa. Juoksin korkkarit jalassa junaan ja kauhukseni huomasin, että vaunun ovessa luki "ei lipunmyyntiä". Yritin äkkiä (,koska luulin, että juna lähtee pian) etsiä lippuautomaattia, mutta en nähnyt sellaista. Nousin kuitenkin junaan suunnitelmana näyttää koiranpentuilmeeni ja selittää tamperelaisuuteni. Se olisi ollut sitäpaitsi totuus!

Juna lähti liikkeelle. Kuulutuksessa sanottiin, että lippuja myydään niissä vaunuissa, joissa niin lukee. Ei siellä junan sisäpuolella missään tietenkään lukenu mitään, joten siirryin vain seuraavaan vaunuun. Konkka tuli ja käveli mun ohi! Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Koko matkan istuin hermostuneena, sillä se Konkka meni siitä edestakaisin ja pelkäsin sen heittävän mut ulos junasta, jos jään kiinni pummaamisesta. Mut en jäänyt. Pasila/Böle oli seuraavana. 

Mun piti päästä sille ihme sillalle, joka on siinä Pasilan aseman edessä. Tai siis missä se asema on. Oletin, että siinä on sellaset isot pääovet, mut ei. Nousin raiteilta sinne aseman puolelle ja kaikki näkyvilla olevat ovet näyttää ihan sivuovilta. Oon ihan kujalla. Pyörin ympyrää, ostin turhautuneisuuttani leivän, pyörin hieman lisää. Sitten onnistuin valitseen oikean oven ja tadaa, olin sillalla. 

Tältä näytti aamulla

No nyt tulee se kohta tästä reissusta, jossa en mokannut yhtään. Hienosti suunnistin asemalta Sofianlehdonkadulle. Olin 40 minuttia ennen kokeen alkua, mut ei se haitannut yhtään. Ehdin syödä aamupalan siinä odotellessa. Väkeäkin alkoi tulla vasta varttia vaille vasta, joten sain hengiltellä hermostuksiani rauhassa. 

Koe alkoi tasan kasilta. Kyseessä oli aineisto koe, jossa oli 30 monivalintakysymystä ja 3 lyhyttä käsiteselitystä. Ne monivalinnat tuntui kauhean helpoilta tai sit mä vastasin kaikkiin väärin.. Mut voi hehehe niiden käsitteiden kanssa.. Hieman pääsin taas käyttään luovuuttani niihin kirjoiteltaessani. No en ollut ainoa, joka ei osannut niitä.. 

Mulla oli ryhmähaastatteluaika vasta 10.35, joten menin sit koulun kahvioon juomaan kahvia ja tutustuun ihmisiin. Aika meni tooooosi hitaasti, kun jännitti se ryhmähaastattelu. Mut ei se ollutkaan niin paha. Meidät jaettiin viiden hengen ryhmiin ja ensiks piti esitellä itsensä lyhyesti. Sen jälkeen toinen haastattelijaopettajasta näytti meille meidän keskustelun aiheen. Meillä oli "Mitä sosiaalialan opiskelu ammattikorkeakoulussa edellyttää opiskelijana?". Ihan tyhmä aihe. Mut kyllä me siitä selvittiin. Musta kyllä tuntui siltä, että ne opettajat katsoi vaan sitä, kuinka me toimitaan ryhmässä. 

Suuntasin keskustaan bussilla ja osasin jopa perille! Jes. Tunsin itseni voittajaksi. Kipaisin Kampissa tsekkaamassa mun rakkauden eli Piecesin liikkeen, mut en hennonnut ostaa mitään. Olin suuntautumassa Forumin Accessoriseen, kunnes törmäsin Niinaan <3 Ihan käsittämätön sattuma! Mentiin Fazerin kahvilaan vaihtaan kuulumisia ja mä söin niiiin hyvää mozzarellafoccaciaa ah nam. 

Accessorisesta ostin siis uuden lompakon, koska edellinen rusettilompsu meni rikki :( Mut tää uus on kiva kans. Vähän aikuismaisempi kuin mun rusetti.. Toi väri on siis sellanen tummanvioletti eikä musta. En jaksanut kuvailla paremmin. 

Niin ja ostin mun valokuvakehykseen kolme postikorttia! Sain vihdoinkin sen aikaiseksi ja tulos on tässä:



Ostokset tehtyäni suuntasin vielä Espooseen hakeen kamojani ja palauttaan vieranasuntoni avaimet. Tässä kohtaa tulee taas näitä Blondin seikkailuita. Leppävaaraan menevä juna lähtisi laiturilta 19. Ok. Löydän kyltin, jossa lukee raiteen sijaitsevan vasemmalla (olin siis siinä pääovien tienoilla). Menin vasemmalle ja nyt löytyy kyltii, jossa raiteet sijaitsee oikealla. Sitten olinkin jollain kauppakujalla ja löysin taas ovien tienoilta kyltin, että raiteet on vasemmalla. Siellä on seinä ja hissi. No menin hissillä alas ja oon jossain asematunnelissa. Juna lähtis neljän minuutin päästä.. Kysyin neuvoa, koska olin niiiiin hukassa. "Portaat ylös niin oot perillä." Perrrrkele. Nyt löysin junaan. Tajusin siellä, että olis pitänyt mennä pihalle ja sit olisin mennyt suoraan sinne raiteelle... Noooh, nyt osaa sit. 

Selloonkin eksyin. En ees tiedä miks menin sinne. Sieltä tarttui mukaani HenkkaMaukan punainen unelmalaukku. Se on ihan tehty mua varten <3 Ah mä oon rakastunut! Tänkin löytäminen oli ihan sattuma. Löysin kauan himoitun keltaisen laukun, jonka takana oli sama punaisena (himoittu myös) ja sen takana oli tää rakkauslaukku. Mut eiks ookkin ihan mulle tehty?


Katrille kun pääsin, niin olin niiiin väsynyt. Siis hädin tuskin jaksoin kättäni liikuttaa. Kaipa olin stressannut ja sit se purkautui väsymyksenä. Kaupassakin käytiin jollakin voimilla ja sitten olikin aika lähteä takasin Manseen. Junassa oli tylsää, mut onneks puhuin Saanan kanssa puhelimessa. Ja kattokaa mitä VR teki mulle


LOL?! Luin tätä junassa ihan väsyneenä ja meinasin nauraa ääneen. Onneks hillitsin itseni. Mut silti. Paikallisjuna LOL. 

Mutta nyt oon kotona. Väsyneenä. Nukkumaa nyt! Toivottavasti en kyllästyttänyt ketään kuoliaaksi mun seputuksilla.. Loppuun kuitenkin vielä mun erittäin rakas lärvi. 

teinipeiliiii

28.10.2011

"jaa messuilla saa aina bissee?!"

Pakko on irtautua lukemisesta tänne bloginkin puolelle kirjoittamaan niinkin turhasta asiasta kuin FinnClean 2011 -messuista. Ne oli siis kansainväliset siivousalan messut Pirkkahallissa ja aika isotkin vielä. Pääsin siis töiden ohessa sinne, palkka onneksi virtasi samalla. Muutenhan mua ei oliskaan saatu sinne..



Kaikilla piti olla nimikyltti ja tittelikin vielä. Nauroin ensiksi tolle siivoojan nimikeelle, kunnes rupesikin jo itkettään: en todellakaan halua, että joku luulee mua OIKEAKSI siivoojaksi. Teki mieli kirjoittaa siihen viereen "välivuotta pitävä". Luovuin suunnitelmistani. 

Messuilla oli paljon kaikkea esittelyssä: koneita, aineita, työvaatteita, menetelmiä, lisää koneita, lisää aineita, lisää kaikkea. Olin ihan hukassa ja yritin vältellä pukusetiä, jotka yritti mainostaa tuotteitaan mulle. Hei haloo, mäkö ymmärtäisin, saatika sitten olisin kiinnostunut, siivoustavaroista? Lehmätkin oppii lentään nopeemmin, ennekuin näin käy. Mua ja Sallaa (mun työparia) kiinnosti kuitenkin ihan muut asiat, miehet. Tai no Sallaa enemmän, mä yritin etsiä sille kivannäköistä miestä. Tosin ne kivannäköiset miehet näytti puvuissaan niin tylsiltä... 

Sieltä olis saanut mukaansa vaikka mitä kivaa, jos oltais Sallan kaa jaksettu mennä pisteille asti. Ainoa asiat, mitkä tarttu mukaan on noi kaks kassia. Voi toi Hetty-kassi <3 Me himoittiin tota vaaleanpunaista kassia jo pitkään, mut sit sieltä pisteeltä oli enää punaisia Henry-kasseja. Oli siis tyydyttävä niihin.. Ruikutettiin kahdelle muulle meidän firman siivoojille asiasta (heillä tietenkin oli nämä vaaleanpunaiset yksilöt) ja me sit vaihdettiin kasseja keskenään ja nyt kummallaki on söpö Hetty-kassi! Hetty on siis Numatics-merkkisen pölynimurin tuotenimi. Kuva siitä on alhaalla :D Henry on punainen, samanlainen imuri. Ja samanlaista imuria on vielä James-nimisenäkin. James on sininen. Ja meidän vesi-imurin nimi on Charles ja sekin on sininen. Ja tyhmä, koska se kuumenee liian nopeesti ja sammuu kesken kaiken. Tyhmä Charles. 

Kävin sit pikashoppailuilla, koska muuten olisin tuhlannut kaikki junamatkarahatkin, jos olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa kaupunkiin.. Tälläiset ostin kotiin:


Mustan pallokaulakorun Vero Modasta. Oli vielä alennuksessakin! Uu jea, mä tykkän hirmuisesti tästä korusta.


Ihan sairaan mageet korvikset! En meinannut saada valituksi, minkä väriset ottaisin. Valittavana oli nää oranssit, turkoosit ja violetit. Päädyin kuitenkin itselleni sopivimpaan väriin eli oransseihin.


Oon syksyn tullen himoinnut violettia kynsilakkaa ja taustalla näkyvää lakanpoistajaakin tarvitsin. Mut en kyl kans tiedä, miks ostin ton vaaleenpunaisen.. Kai olin vielä Hetyn pauloissa :D


Ja turkoosi kalenteri ensi vuodelle.. Jos vaikken sotkis tätä mihinkään veteen yms. niin ei tarvis ihan heti ostaa uutta..

Hei, melkein unohdin kertoa Elintarvikemessuista, joissa käytiin siinä samassa kans. Tai no ei niistä sen enempä oliskaan ollut kerrottavana, että sain paljon hyvää syötävää maistiaisiks. Hihii syöppö kiittää ja jatkaa lukemistaan.

Voi tsiisus, olispa tylsä juttu. Lupaan postailla mielenkiintoisemman ensi kerralla!

20.10.2011

4 Oikotie ja sienet

Eilen jo kävelin Tesomäjärven rannalla ja kirosin kameran puutetta. Tänään sit raahasin sitä kuvamasiinaa töissä ja töiden jälkeen kävelin Tesomajärven kautta kotiin. Hieman innostuin kuvaamaan, kunnes patterit alkoivat loppua enkä tietenkään muistanut ottaa mukaani varapattereita.. Virheistään oppii!




 Innostuin kuvaan sorsia, jotka olivat turvallisen kaukana kuvauspaikastani. Tosin sorsat alkoivat kerääntyä mun luo liian epäilyttävästi, joten karkasin (onpas tyhmä sana, onko se edes oikea sana?) metsään. Mutta eipä se loppujen lopuksi edes auttanut..


Kukakohan on tuonkin tuohon kirjoittanut? ;)


Kyllä oli sen verran lihavia sorsia, ettei tuota kylttiä kukaan tottele... -.-


Odotin kovasti näkeväni Läski-Ossin - oravan, johon törmäsimme eilen Kampisen kanssa. Se oli niin kesy ja läski orava, että halusin innolla kuvailla tätä. Totuus oli kuitenkin karumpi: ensin se söpösti rapsutteli itseään ja minähän napsin kuvia. Sitten siirryin hieman kauemmaksi, etten olisi pudonnut ojaan (kuvausasentoni tosiaan oli hieman vaarallinen). Orava kuitenkin seurasi kauheella vauhdilla mua, mutten edes välittänyt siitä, sillä keskityin kameran asetuksien muuttamiseen. Tällä välin orava oli tullut turhan lähelle mun kättä ja kun nostin katseeni kamerasta, näin oravan, joka oli näykkäistä sormestani! Aijai, onneksi on nää capoeirista hyperrefleksit (nehän ei siis ikinä reeneissä näy, mutta tässä on todiste niiden olemassaolosta!!!) enkä sitten saanut oravaa sormeeni. Pelästyin ihan järkysti ja miltein juoksin pois paikalta. Ja niitä oravia oli lisääkin! Apua. Tässä hieman kuvamaterilaaria, kun orava olis vielä söpö. Ja viaton.




 Selvisin ehjin nahoin kotiin sukat hieman märkänä. Olin suunnitellut tän päivän niin, että teen kaikkea kivaa kuten luen kirjaa ja opiskelen portugalia ja sit kirjoittelen blogiin. Ja iskäkin tuli asentaan mulle tikipoksin! Nyt kattelen täälllä Salkkareita :D



Meille vai teille?


Takaisin lukemaan Sormuksesta! Toivottavasti Aragorn ilmaantuu uniini... :P