31.12.2013

Vuosikatsaus

Se olis sitten vuoden viimeinen päivä! Täytynee katsastaa mitä vuoden aikana on tapahtunut... Oli kyllä vaikeeta tehdä tät, kun enää muista mitä oon milloinkin tehnyt :D Onneks Facebook on olemassa, josta kävin kattomassa mun päivityksiä, hahhaa.

TAMMIKUU

Tammikuussa treeni-into oli korkealla, omista treeneistä olin hirveän innoissani ja muutaman kerran tulin omalla ajalla treenaamaan. Kouluhommiakin oli paljon, tai ainakin 800 sivuisen koulukirjan lukeminen tuotti harmaita hiuksia... Tammikuussa vietin hyviä hetkiä treenikavereiden kanssa ja Paulan kanssa tuli vietettyä niin kreisi ryyppyreissu, ettei toiste tarvi kokee sellaista ;)







HELMIKUU

Lisää capoeiraa! Heti helmikuun alussa oli capoeiratapahtuma Lappeenrannassa, jonne tietenkin suuntasin etunenässä. Sisätauti-kirurgisen hoitotyön, perioperatiivisen hoitotyön ja lääketieteellisten tentit tuottivat päänvaivaa ja jouduin skippaamaan muutamat treenit, jotta ehdin lukemaan. Helmikuussa oli myös vuoden parhaimmat pirskeet eli mun ja Nooriksen 20+20 -pirpalot! Hienoja ihmisiä ja hyvä meno! Niistä pirskeistä alkoikin mun koko kevään kestänyt flunssakierre....










MAALISKUU

Jipii, työharjoittelujakso alkaa Lahdessa. Sain joka aamuvuoro matksutaa Lahteen auringon noustessa, mikä oli varmaan ehkä paras syy lähtee kuuden junalla. Flunssa muuttui rasittavaksi ärsytysyskäksi, jonka kanssa oli kiva olla kirurgian vuodeosastolla ja koittaa olla yskäisemättä potilashuoneessa. Paljoa en muista maaliskuusta, kai mä koitin yhdistää treenaamisen ja työharjoittelun yhteen - tosin mulla taisi olla aika paljon iltavuoroja treenipäivinä. 





HUHTIKUU

Lahden työharjoittelu vaihtuu Hämeenlinnan sisätautien osastolle X. Siellä en tykännyt olla ollenkaan, sen voin ihan suoraan sanoa. Yskä on edelleen kamala, Riihimäen lääkärin mielestä mun limakalvot on vain "hieman turvonneet". Asustelin pitkälti Academialla, vaikka siellä oli pirun kylmä. Mitä köyhä opiskelija ei tekisi ilmaisen asumisen eteen... Mutta välillä Academian pöydällä odotti kauniita rakkausrunoja, jotka piristi vituttavaa työpäivää :')  



TOUKOKUU

Whipii, työharjoittelu oli ohi kuun puolessa välissä! Flunssakierre loppui, kun neljän päivän sisällä iski korvakäytävän tulehdus, silmätulehdus ja raahauduin päivystykseen toteamaan poskiontelon tulehduksen <3 Toukokuussa järjestettiin toistamiseen terdepyöräily hämeenlinnalaisten kanssa, kivaa oli! Eksyttiin jatkoille Sirkuksen vaahtobileisiin :D 




KESÄKUU

Aloitin kesätyöt hoitajan sijaisena vanhainkodilla.Yhdistin Facebookin mukaan hienosti työn ja huvin kuitenkin. Perinteeksi muodostunut kesäteineily (=pienissä mekoissa baariin) toteutui tällä kertaa Tampereella, lähdin yllätysreissulle Tukholmaan (pappa betalar<3) ja vietin hyviä treenihetkiä. Olin vain joka kolmas viikonloppu vapaana, minkä vuoksi jäi varsinaiset viikonloppuriehat tekemättä - myös juhannus.






HEINÄKUU 

Jalkapohjat meni sököks - diagnoosina plantaarifaskiitti (KVG). Sairasloma iski just Nummelan Batizadon kohdalle, mutta ei se menoa haitannut - en vain saanut treenata :C Heinäkuun loppupuolella koitti ansaittu 2,5 viikon (palkaton) loma <3 Lomalla en ehtinyt rentoutua, sillä maalailin ABPC-logoa kankaalle ja olin leirijärjestelyissä ja itse leirillä. Hauskaa oli kumminkin eli loman ensisijainen tarkoitus on täytetty! 








ELOKUU

Paluu töihin. Töitä, treenejä ja lisää töitä. Viimesen viikonlopun sentään vietin Lappeenrannassa.





SYYSKUU

Koulunpenkki kutsuu! Jo heti ensimmäisenä päivänä rupes koko päihde- ja mielenterveystyö opintojaksona ärsyttämään. Mielenkiintoisia aiheita kyllä, mutta opettajat ja kaikki etätehtävät kuulosti niin typeriltä, ettei semmosta voi jaksaa koko syksyn... Niin ja Nooriksen kaa oltiin pahiksia ja lähettiin karkumatkalle Alanyaan <3 Teki hyvää viikon aurinkokylpy siellä :) 




LOKAKUU

Kouluhommat vei suurimman osan vapaa-ajasta - tehtävää oli ihan järkyttävä kasa! Hermot oli kireällä kaikesta stressistä, jota pääsi onneksi lievittämään Hyvinkään TuoppiTourissa tyttöjen kanssa :) Capoeiratreenien ohella kävin usein Willan liikuntakeskuksella ryhmäliikuntatunneilla, salille en vieläkään uskalla mennä :D



MARRASKUU

Vuoden toiseksi odotetuin capoeiratapahtuma ABPC-kokous meni omalta osaltani mönkään, kun en päässytkän osallistumaan Ruotsissa järjestettävään osuuteen koulun pakollisten tuntien takia. Harmitti niin vietävästi! Pääsin kuitenkin osallistumaan Vantaan ja Lappeenrannan osuuksiin - en siis ihan kokonaan missannut tapahtumaa :) Työharjoittelu Valkeakoskella alkoi heti perään ja samalla monen viikon uupumusputki. Kuun viimeisenä viikonloppna suuntasin Lappeenrantaan ihan huvikseni tyttöjä tapaamaan, kiitos tytsyt hauskasta viikonlopusta!



JOULUKUU

Työharjoittelu jatkuu, täytin 21 vuotta ja uupumus alkaa tuntumaan normaaliolotilalta. Pääsin vihdoinkin treenaamisen makuun. Työharjoittelu loppui, menetin Lappi-neitsyyteni Kolarissa ja näin poroja! Lappeenrannassa tuli vietettyä paljon aikaa (melkein kotiuduin sinne). Jouluna hoidin mummoja ja käväsin pikaseen Tampereella. 





Loppujen lopuksi ihan hyvä vuosi - vähän kiireinen, mutta hyvä. 

4.12.2013

Luukku 4 - HBD

Hyvää synttäriä mulle! 21 vuotta olis lasissa, tuntuupa oudolta. Oon vielä siinä ajatuksessa, että oon 19-vuotias :D Ja nyt muka pitäis ynnätä kaks vuotta lisää tohon, mä en käsitä! Musta tuntuu, etten mä koskaan aikuistu. Mutta ehkä mulla on aikaa vielä aikuistua... ;D Mikäli sanonta 'lasten suusta kuulee totuuden', niin uskon Tampereen capoeiralapsia, jotka tänään tokasivat mulle, että oon heidän mielestä aikuinen. Kysyin pientä tarkennusta ja sain vastaukseksi: "Nokun sä vaan oot aikuinen." Niin, mä oon aikuinen!

Jotain oon oppinut näinä vuosina jo: älä yritä keskittyä kirjoittamiseen, kun univelkaa on varmaan viikon edestä.

Oon noin 1 vee. Ja toisessa vähän vanhempi...

3.12.2013

Luukku 3 - hyvät asiat

Tää päivittäinen kirjoittaminen on vaikeaa! Ei mulla oo mitään erikoista sanottavaa joka päivä -.- 

Oon kuitenkin miettinyt, että me ihmiset (kyllä, lähes kaikki) keskittyvät päivittelemään ystävien kanssa kurjasta elämästä ja siitä mikä on tällä hetkellä huonosti. Tietenkin välillä saa valittaa, en sitä kiellä, mutta joskus voi pysähtyä miettimään hyviä asioita elämässä. Ihan vaikka vaan yksisteen miettis. 

Itse esimerkiksi rutisen tuon tuostakin kuinka väsynyt oon, kuinka tylsää mulla on työharjoittelussa ja kuinka mun elämä tuntuu tosi tylsältä muihin verrattuna. Rupesin miettimään, onko asiat nyt ihan oikeasti noin isoja ja vaikuttavia vai liioittelenko hieman. Tästä kaikesta päästää aasinsiltana siihen, mistä viidestä asiasta olen iloinen ja jotka on hyvin mun elämässä:

1. Olen erittäin iloinen, että mulla on semmosia ystäviä, jotka pitää mut järjissäni. Jos mua masentaa, ne piristää mua tyhmillä tarinoillaan tai sit potkasee mua perseelle (niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti) kertomalla miten asiat oikeasti on. 

2. Olen kiitollinen, että välit mun vanhempiin on paremmat kuin ennen ja että mulla äiti, joka tekee tyttärelleen eväät valmiiksi, kun tää pahainen tytär huitelee myöhään treeneissä. Kiitos äiti <3

3. Onneksi mulla on harrastus, joka on mulle rakas ja on toinen mut järjissäni pitävä asia. Kaiken kurjuuden unohtaa treeneissä tai viimeistään kanavoin ärsytykseni/pahan mieleni siellä. 

4. Työelämä on hyvässä kuosissa mielestäni, keikkatyöläisenä teen töitä silloin kun huvittaa ja ehtii. Lisäksi tykkään työpaikastani - tai siis osastosta, jossa pääsääntöisesti keikkaa teen. Kohta pian pääsee sinne taas, jippii! 

5. Voin olla iloinen, että löysin sattumalta oman alani. Tai ainakin tiedän, että tommonen hoiva-ala on ihan mun juttuni. Hieman oon epävarma siitä, tuleeko musta ikinä pätevää ja osaavaa sairaanhoitajaa, mutta ainakin mä yritän olla semmonen. 

Tättäräää, väsyttää ja meen nyt nukkuun! Öitä!

Siis öö anteeks, mutta mitkä noi posket on olevinaan? 


2.12.2013

Luukku 1 + 2

Oivoi, se olis taas joulukuu! Eihän siitä ollutkaan kuin vuosi, kun ihmettelin ihan samaa... Jotenkin tää aika vaan menee niin pirun nopiasti; varsinkin nyt, kun on paljon koulua, töitä ja harrastusjuttuja tässä samalla. Mutta ei nyt tästä vuodesta vielä tehdä mitään suurta numeroa, kun vielä on kuukausi tätäkin vuotta jäljellä ;D Laiskaa bloggaajaa pitää rangaista jälleen blogijoulukalenterilla. Tuskin tänäkään vuonna onnistun päivittämään blogia joka päivä, mutta ainakin yritän! Tänään on pakko yhdistää kaks päivää, kun tulin Lappeenrannan reissusta vasta yhden aikaan yöllä -.- Huoh.

Tää on taas näitä laatukuvia kännykällä, kun kamera on jossain ihan muualla. 


Mä oon aina jotenkin tykännyt joulukuusta. Itse talvea ja kylmyyttä inhoan, mutta joulukuussa on vaan sitä jotakin. Ehkä se johtuu siitä, että on pienenä aina odottanut ensin synttäreitä (miten niin pienenä, siis mähän ootan vieäkin niitä...) ja sitten jouluaattoa. Tosin kumpaakaan juhlaa ei tuu enää varsinaisesti vietettyä, mutta jotenkin mut valtaa vaan semmonen odottamisen tunne. Pienenä mulla oli tapana etsiä uudesta joulukalenterista oman syntymäpäivän luukku ja laskee siihen päiviä - ja yllätyksekseni se on juurtunut tapa, sillä tänä aamuna tein vaistomaisesti ihan saman mun Mars-kalenterille :D Mistä tulikin mieleeni, että penteleen Mars-kalenteri ei ees sisällä mitään erikoissuklaata, vaan ihan tavallista joulukalenterisuklaata :C Tuli vähän paha mieli, kun odotukset oli asetettu aika korkealle.

Ai kauheeta kun ajatukset ei kulje enää ollenkaan! Oon vaan kattellut tätä tekstiä jo jonkin aikaa tekemättä sille yhtään mitään... Ehkä mun on aika mennä nukkumaan, jos vaikka nukkuisin enemmän kuin 4 tuntia. Tässä kaikki tällä kertaa, kiitos ja näkemiin! Huomiseen tai viimeistään ylihuomiseen!

30.11.2013

itsensä kun oivaltaa

Hei, mä sain aikaseks kirjoittaa jotakin! Jipii! Työharjoittelua on aikalailla puolet takana eli voiton puolella aletaan oleen jo :) Viimisen kahden viikon aikana en oo juuri työharjoittelua ja Riksussa vietettyjä viikonloppuja kummallisempaa ehtinyt tehdä. Tällä viikolla vasta jaksoin treenata ensimmäisen kerran varmaan sataan vuoteen....ja olo on ollut joka kerta sen mukainenkin. Miten kunto voi romahtaa noin huonoks muutamassa viikossa? Mä en ymmärrä.


Mä vaan niiiin rakastan tota mun keltaista talvitakkia <3 Enkä oo vielä saanut yliannostusta keltaisesta, vaikka takin lisäksi myös lempparilaukku ja uusi luuri omaa saman värin! Musta on vaan niin kiva erottua hieman noista mustista talvitakeista omalla aurinkoisella takillani. Täytyy kyllä nyt myötää kuitenkin, että kauneuden eteen on kärsittävä, sillä takki ei kuitenkaan ole kauhian lämmin.. No, mutta se on kaunis takki! Hohoo, samaan syssyyn voin hehkuttaa vielä noita mun hiuksia - ne on huisin pitkät! Elän jostain syystä vieläkin siinä uskossa, että mulla on lyhyet hiukset, vaikka noi liiaanit jää nykyään usein kiinni esim. takin vetoketjuun -.-




Yllä olevat kuvat eivät oikeestaan liity mitenkään mihinkään, kunhan vaan jatkoin postausta joillakin kuvilla :D Oli hieman tylsää eilen työharjoittelussa ja innostuin sitten piirteleen... Mut oli mulla joku pointtikin tähän loppuun. Kuten kaikki varmaan tietää/osaa arvata, meikäläisen itsetunto heiluu jossakin pakkasen puolella kesät talvet. Olen itse kyllästynyt ainaiseen nurinaan ja narinaan sekä pahaan mieleen ja varmastikin myös te poloiset kanssaihmiset. Päätinpä siis tehdä maailmasta astetta mukavemman paikan elää ja koittaa ajatella positiivisesti. Tiedän, etten näytä naapurin kauniilta Liisalta, pelaa yhtä hyvin capoeiraa kuin treenikaveri X tai osaa laittaa tippakanyylia yhtä sujuvasti kuin opiskelukaverini Y. Mutta mitä hiton väliä sillä on? En mä ole se naapurin Liisa, treenikaveri X tai koulutoveri Y. Enkä edes halua olla. Ehkä mä nyt vaan oon ihan ookoo tämmösenä kuin oon ja semmosien taitojen kanssa mitkä mulla on. Harjoittelu tekee mestarin eikä kaikessa voi olla hyvä. Voi olla hyvä huono :D Tää positiivinen ajattelumalli tulee oleen hirvittävän hankalaa, kun on kohta 21 vuotta (!) ajatellut ns. väärin. Mutta nyt on hyvä hetki aloittaa hiljalleen muuttamaan ajatuksiaan kohti parempaa itsetuntoa.


Ei muuta kuin nauttimaan aurinkoisesta säästä ja suunta on Jyväskylän kautta Lappeenrantaan! Tytsyt oottaa mua jo <3

13.11.2013

Tynkäversio kuulumisista

 Täällä taas! Mihinkään en oo varsinaisesti hävinnyt, vaan olen ollut vailla kunnollista syytä kirjoittaa tänne. Nyt voin hieman höpötellä kyllä enemmänkin niitä näitä, mutta koulujutuista voinen muutamalla sanasella sanoa. Koulu, varsinkin meidän koulu, on ihan perseestä.

Lähinnä tää syksy on rasittanut. Kun kesän lopussa kirjoitun syksyn luentoaikoja kalenteriini, ei siellä lukenut sanallakaan, että kaikki tunnit olisivat pakollisia. No, näin asia kuitenki oli ja kesken opintojakson sinne SoleOpsiin (=opintosuorituksia, opintojaksoja yms.) oli kirjoitettu infoa tästä aiheesta. Raivostuttavaa, ei voi kesken kaiken muuttaa asioita ja olettaa, että me opiskelija sen tietäisimme etukäteen. Toinen raivokohtauksen aiheuttanut asia on harjoittelutyötuntien muutos. Viiden viikon aikana suoritettavaa työtuntimäärää nostettiin, mikä käytännössä tarkoittaa pidempiä työpäiviä. Eli opiskelijat tekee pidempiä päiviä kuin ohjaajat. Ja kaikki sairaslomapäivät tulee heti korvata, ennen sai pitää kaksi (2) saikkupäivää ilman korvaavaa työtä.


No se siitä aggressiosta. Nyt siis itse asiaan eli harjoitteluun. Kolmas harjoittelujakso on jälleen käynnissä ja se siis on päihde- ja mielenterveystyön harjoittelu. Itse suoritan sen Valkeakosken A-klinikalla. Kolme päivää mä siellä vasta olen ollut, mutta mukavalta paikalta vaikuttaa. Vähän outoa on vaan olla töissä pelkästään arkisin ja klo 8-16; yleensä saa olla aina iltavuorossa ja viikonlopuissa ja yhdessä yövuorossa... Vaihteluhan virkistää. Kolmen päivän aikana olen ehtinyt tajuamaan monessa mielessä päihdeongelmaisia. Ja lisää varmaan tajuaa vielä myöhemmin :) En kuitenkaan oo henkilökohtaisesti itse kiinnostunut päihde- ja mielenterveystyöstä tulevaisuudessa, vaikka aiheet mua kiinnostavatkin kovasti. Jotenkin toi ei vaikuta mun tyyliseltä työltä. Ehkä sitten voi halutessaan erikoistuu siihen, mutta keskitytään nyt asiaan kerrallaan :P




Valkeakoskelle on pitkä matka, kun sen taittaa julkisilla kulkuneuvoilla. Punkkaan vanhempieni luona Tampereella nämä viisi viikkoa siis. Päivittäinen matkani koostuu siis Kaukajärveltä Keskustorin kautta Valkeakoskelle. Ja tähän matkaan menee yhteensä 1,5 tuntia -.- Sama se on takasin tullessakin, ihme kun väsyttääkin näin paljon. Ehkä tää tästä helpottuu ajan kanssa, toivottavasti. Nyt on kyllä ihan pakko mennä nukkuumaan, jotta jaksaa nousta taas huomenna aamulla. Öitä!

(Tulipa tästä tynkä, ens kerralla enemmän!)

12.10.2013

Villapaitarakkautta ja muutoshaaveita

Heipparallaa taas! On jälleen ollut muka niin kova kiire, ettei kerkiä tänne kirjoitteleen. No okei, oikeesti mulla ei ole ollut kameraa missään mukana ja sit kun on, niin en kuvaa mitään -.- Tänäänkin näin niin kauniita asioita, joita olisi voinut kuvata - ja tietenkin mun kamera on kotona eikä puhelimen laatu ole niin hyvä :(

Syksy on kuitenkin saapunut! Itse vihaan kylmyyttä, mutta siitä huolimatta tykkään kovasti syksystä :) Puut on kauneimmillaan, kun lehdet ovat väriltään keltaisia tai oransseja ja maa on täynnä hauskoja lehtiä, jotka rasahtelevat mukaasti jalkojen alla. Pimenevät syysillat on hyvä syy käydä ostamassa kynttilöitä ja pistää sisäinen pyromaani hereille kynttilöiden liekkiä katsellessa. Ostin Ikeasta jotakin tuoksukynttilöitä ja nyt mun huone sitten tuoksuu ihan tarpeeksi paljon...



Oon vihdoin ja viimein löytänyt villapaitarakkauden <3 Voisin omistaa niitä miljoona! Tällä hetkellä kaapissa on vain kolme villapaitaa - keltainen, oranssi ja harmaa. Kaksi ensimmäistä värivalintaa mä ymmärrän, mut tää harmaa villapaida on kyllä jokeri! Ei oo paljoa näkynyt ko. väriä meikäläisen vaatekaapissa... Mutta mä niiiiin pidän tosta harmaasta - se on mukava lämminkin :3 (Tähän kohtaan voin kertoa, että meinasin ostaa toisenkin harmaan villapaidan, mutta se olikin 80% villaa, joka mun harmikseni alkaa kutisuttamaan mun ihoa... Byy, jäi hieno paita kauppaan.) Villapaitojen lisäksi mun uusi ihastus on pipo. Tai tamperelaisittain pipa. Tääkin pipa kutittaa päänahkaa pitkällä aikavälillä, joten käytän sitä aktiivisesti ulkona ollessani :D Oon niin katu-uskottava  tontun näköinen pipani kanssa, mutta jouluhan on kohta tulossa, niin eiks silloin voi näyttää tontulta?


Mulla on hirveä hinku tehdä jotain radikaalia (mun mitta-asteikolla) tyylimuutosta. Hiukset kaipaa jotakin värimuutosta (just ennen tämän kirjoittamista värjäsin nää kyllä taas tummiksi), ja olinkin ajatellut, että jos kokeilisin liukuvärjäystä. Vähän kun vaan latvoja dippais vaaleammiksi tai sit oranssiksi, niin oisin ehkä tyytyväinen. En vaan ole varma, onko mulla munaa semmoseen radikaaliuteen.. Täytyy vaan pistää silmät kiinni ja tehdä jotakin eikä vaan ruikuttaa!

Aurinkoista syksyä vaan kaikille! Mää lähden tästä taas töihin ->