8.6.2013

Wonder Woman

Ihmisen mieli on tyhmä. Naisen mieli varsinkin. "Nykymaailmassa" suurin osa naisista kärsii ulkonäköpaineista, jotka joku tai jokin on luonut ja asettanut heidän ajatuksiinsa. Miehetkin potevat ulkonäköpaineita, mutta koska en ole mies, en osaa asettautua heidän rooliinsa. Siksi siis puhun vain naisista.

En haluaisi tätä sanoa, mutta yhteiskunta ja media syynäävät naisten mieliin ajatuksia ihannenaisesta. Naistenlehdet ovat pullollaan mallien ja Hollywood-julkimoiden kauniita Photoshopilla muokattuja kuvia sekä suorastaan listoja siitä, millainen nainen on miesten mieleen. Suorastaan idioottimaista, sillä lopputulemanahan olisi kloonijoukko naisia, jotka ovat kaikki lukeneet lehtien vinkit ja toteuttaneet ne elämänkumppanin toivossa. Todella viehättävä ajatus. Kauniiden kuvien ja listojen jälkeen muutamaa aukeamaa myöhemmin seuraa artikkeli hyvästä itsetunnosta, jossa pyydetään nauttimaan juuri siitä millaiseksi on syntynyt. Hieman ristiriitaista minusta. 

Naisella tulee olla kiiltävät pitkät hiukset, pitkät kaarevat silmäripset, linnunsiipimäiseen muotoon nypityt hillytyt kulmakarvat, ei ryppyjä silmien ympärillä, ei tummia silmänalusia, sileä ja finnitön iho, suutelemiseen houkuttelevat huulet, suora hammasrivistö, vähintääkin C-kupin terhakkaat tissit, joissa ei ole raskausarpia, litteä maha, ei jenkkakahvoja, ei alleja, pitkät sormet, huolitellut kynnet, lantio, joka sopii miesten miellyttämiseen sekä lasten synnyttämiseen, pyöreä ja kiinteä pylly sekä pitkät hoikat sääret, jotka huipentuvat kapeisiin nilkkoihin. Kuulostaapa absurdilta ja oksettavalta. Noita asioita kuitenki ikävän suuri osa naisista ja nuorista tytöistä miettii peilin edessä ja vertailevat itseään näihin lehdissä tai televisiossa nähtyihin henkilöihin tai jopa omiin ystäviinsä, joilla asiat näyttävät olevan paremmin kuin itsellään. Ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää, nääs. Tai niin me ainakin luulemme. 




Kirjoitan tästä, koska myönnän potevani ulkonäköpaineita. Se on tyhmää, tiedän sen. Mutta silti huomaan peiliin katsoessani miettiväni mitä kohtaa voisi muttaa tai täydellisen ystävän seurassa saatan jossakin vaiheessa ajatella, että voi kunpa minullakin olisi... EI SAA! Itsensä mollaamisesta ja vertailemisesta tulee vaan pahalle mielelle ja kiukkuiseksi, joten mitä järkeä tässä kaikessa edes on?! Ei yhtään mitään, jos minulta kysytään. Vertaileminen on kuitenkin ihmisluonnolle normaalia, joten on helpommin sanottu kuin tehty päästä siitä eroon. Tai ainakin edes vähentää sitä. 

Siirryn itsesäälissä rypemisestä syömään lisää ruokaa, jonka lihottavaa vaikutusta voin sitten myöhemmin kitistä peilin edessä. Vitsihän se vain on, oikeasti lähden pelaamaan pleikkaria pikkusiskon kanssa. Jätän teidät lukemaan tätä yllättävän sekavaa kitinätekstiä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti