20.5.2011

Mustikoita Mansessa

Huoh, vihdoinkin kotona! Oon koko päivän vaan ollut jalkojeni päällä... Kuinka mä rakastankaan mun nojatuolia tällä hetkellä! <3

Lähdin jo kymmenen aikaan aamulla liikkeelle. Ekaks velvollisuudet eli mainosten hakeminen Kopijyvästä. Oli kyl niin tympeä naikkonen siellä, että en ihan heti halua mennä uudelleen sinne.. Mainokset saatuani jatkoi velvollisuuksieni täyttämistä viemällä mainoksia Nääshallille. No kipasin mä Metsolla ja parissa kaupassa laittamassa mainoksia. Eksyin myös Mansen parhaaseen paikkaan eli Näsikalliolle. Tässä kuvia mun seikkailusta:

Oonko vain tyhmä, mut miks mä en tajua tän sanomaa?

                        Nääshalli <3 Ihan tuli kaikki capoeiramuistot mielee, kun haiston ton "Nässyhajun"!

















 Sitten päätinkin leipoa! Minä päätin leipoa. Maailmankirjat on nyt ihan sekaisin, mun ei tee melkein ikinä mieli leipoa, koska oon niin poropeukalo keittiössä. Mut tosiaan, tuotin valkosuklaa-mustikkamuffineja. Ohjeen löysin täältä, mut kirjoitan sen kummiskin tähän eli


Valkosuklaa-mustikkamuffinit

3 munaa
1 1/4 dl sokeria
100g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl flora vanillaa
80 g valkosuklaata
1 1/2 - 2 dl mustikoita

Sulata rasva, anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä vehnäjauhoihin leivinjauhe ja vaniljasokeri. Rouhi valkosuklaa hienoksi muruksi. Lisää taikinaan noin kolmessa eri erässä vuorotellen rasvaa,  sihdaten jauhoja ja flora vanillaa. Sekoita lusikalla kevyesti käännellen sekaisin. Kääntele sekaan valkosuklaamurut ja sen jälkeen erittäin varovasti noin 3/4 mustikoista, käännä kerran tai kaksi lusikalla taikinaa sekaisin. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Ripottele pinnalle mustikoita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuttia.





 Juu mä tiedän, että rumiahan noi on, mut niiiiin hyviä :P Kerrankin onnistuin tekeen maukkaita muffineja. Omnom. Harmi, kun ne loppu jo. Söin viimeisen hihih.

 Ja mun piti vain käydä Lauran jädekioskilla, mut kuinkas kävikään; olin 4,5 tuntia siellä. Upsistakeikkaa. No ei mua häädettykään poies sieltä, joten ihan hyvän teon mä tein. Kai. Ja SÖIN ENSIMMÄISEN MANSIKAN! Wuhuuuuu! Ei ihan ollut suomalaista, mut hyvää se kummiskin oli. Nam.

Yritän motivoida itseäni huomista tuplatyöpäivää varten. Huomiseen!

5 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia sulla täällä! :) Ja muffinit on herkullisen näköisiä eikä ollenkaan rumia! :) Oikea valinta! Maistu varmaan hyvälle! :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, en oo ainoo joka onnistu tekeen tollasta violettia taikinaa! :D

    VastaaPoista
  3. Marko: Juu kyllä ne muffinit kuiteskin maistui hyvälle. Mä vähän muokkasin vanhaa sanontaa "Moni kakku päältä kaunis, mutta sisältä läpimätä." Tein päinvastaisen version :P

    Oona: Hhaha, mut olisin halunnut, et valmiitkin muffinit olis ollut violetteja.. :( :D

    VastaaPoista
  4. ihania kuvia!! ja kauhee ikävä tulee tamperetta kun noita kattoo :( vaikka ei siellä tietty enää noin aurinkoista oo.

    ja siis ootko jo tajunnu ton ekan kuvan sanoman? se on yhteiskuntakritiikkiä ja meinaa, että tällä hetkellä suomessa äänestäminen ei oikeesti vaikuta mihinkään, se on vaan sellasta näennäistä demokratiaa, mutta jos äänestämisellä oikeesti vois vaikuttaa johonkin, niin se oli laissa kielletty (jottei kansalle annettais valtaa). mutta aika provosoivahan toi on, ei se ihan noin mee.

    :D

    pitkä kommentti. moikka

    -mari

    VastaaPoista
  5. Kiitos!
    Ja joo, mä tajusin sen pointin joskus kesällä kaiketi, kun katselin tätä blogia :DD

    VastaaPoista