Miksi kirjoitan blogia? Olen itsekäs ja haluan kertoa löyhistä mielipiteistäni ja haluan näyttää tovereilleni millainen ihminen minussa piilee. Useimmat toverini asuvat muualla kuin Tampereella enkä siis näe heitä kovinkaan usein. Facebook on ainoa väylä kommunikoimiselle, mutta en jostain syystä halua kertoa itsestäni sitä kautta.
Ensimmäisessä kunnon kirjoituksessani haluan puhua Samu Mäkipäästä, joka ei vammaisuutensa vuoksi päässyt erityiskoulun luokkaretkelle. Epilepsia ei ole mikään syy jättää luvattua retkeä välistä, varsinkin, jos mitään lääketieteellistä estettä ei ole. En hirveesti tunne epilepsiaa sairautena, mutta muistaisin siihekin olevan lääkkeet, jotka hillitsevät kohtauksen alkamista.
Täällä yksi empaattinen idiootti on ihan kyyneleet silmissä, kun miettii Samun tunteita. En voi edes kuvitellakaan, millainen murhe Samulla on odotettuaan kolme vuotta luokkaretkeä. Nyt sapettaa kaikkien vammaisten puolesta! Murr.
Mutta nyt yritän unohtaa maailman epäoikeudenmukaisuuden ja suuntaan nukkumaan. Hyvvee yötä vaan!
Ps. Älkää naurako tälle blogille. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti