Gran turismo, Brassibon

Vihdoinkin pääsin päivittämään blogia ja kertomaan Lissabonin matkastamme. Lähdettiin Ainon kanssa sinne 15.8. Yöllä ei nukuttu ollenkaan, sillä bussi lähti 1:45 kohti lentokenttää ja kone Frankfurtiin 6:35. Bussissa torkkui hieman, mutta ensimmäiset yöunet nukuttiin Frankfurtin lentokentän penkeillä, kun vaihtoaikaa oli se 5½ tuntia.. :D 

Saavuttiin Lissaboniin neljän jälkeen päivällä. Kone oli hieman myöhässä, joten katsoimme parhaaksi soittaa hostellille, että tulemme myöhässä kirjaamaan itsemme sisälle. Hostellina toimi Alfama Patio Hostel, joka on aivan mahtava! Ihmiset oli mukavia siellä ja erittäin hyvää palveluakin saatiin :) Sieltä keskustaan on 20-30 minuutin kävelymatka eli ei kaukana ole se. Mutta niin, ensimmäinen päivä vietettiin kierrellen Alfaman katuja ja syöden illallinen hostellilla.

Seuraavana päivänä, torstaina, suunnattiin rannalle. Ydin-Lissabonissa ei ole uimarantoja johtuen Tejo-joesta. Sen vedessä en voi uida, joten pitää mennä lähikaupunkien rannoille uimaan. Ne ovat meren äärellä, joten uiminen siellä on mahdollista. Matkat taitettiin junalla, joten aikaa kului ehkä max ½ tuntia. Me käytiin Cascais-nimisessä kaupungissa. Oli kyllä kylmää vettä! Mutta piankos se siitä lämpeni... ;D

Alfama

Cascais

Hostelli järjesti kaikenlaista jännää tapahtumaa ja yksi niistä oli Sinta Tour, johon osallistuimme perjantaina. Sintra on pieni rauhallinen kaupunki lähellä Lissabonia. Meitä opasti Carlos, joka tiesi enemmän kuin tarpeeksi kaikesta. Carlos kävelytti meitä pitkin Sintraa ja tutustutti meidät portugalilaiseen makuelämykseen pienessä putiikissa. Siellä me maisteltiin joitain hilloja, jotka oli esim. sekoitettu portviiniin :) Maisteltiin myös portviinejä, jotain jännää viinaa, juustoo, chilikastiketta... No kaikkea maistettiin! Omnom oli kyllä hyvää kaikki <3 Carlos näytti meille kolme vaihtoehtoista paikkaa, mihin me voisimme kukin hajaantua. Kaksi ensimmäistä kohdetta olivat linnoja ja viimeinen oli vanha huvila puutarhoineen. Jälkimmäiseen me kaikki kuusi turistia menimme, kiitos Carlosin myyntipuheen.

Quinta da Regaleira oli muistaakseni (oli hieman vaikea keskittyä kuuntelemiseen, kun katselin maisemia) kahden rakastavaisen lemmenpesä. Siellä oli paljon maanalaisia salakäytäviä ja patsaita ja torneja ja kaikkea. On hyvin vaikea kuvailla millaista siellä oli; niin jännää oli. Käveltiin sellaisessa tunnelissa ja se johti meidät ison kaivon pohjalle, josta päästiin portaita pitkin kiipeämään ylös! Whipii. 

 Carlos vei meidtä myös käymään Euroopan läntisimmällä kohdalla, Capo da Rocalla. Siellä silmä lepäs, kun aallot löivät rantakallioihin ja meri jatkui ja jatkui. Kiipeiltiin kallion kärjelle ottamaan pakolliset turistikuvat.

Muuten vietettiin aikaamme kierrellen kaarrellen Lissabonin katuja ja visiteerattiin Oceanáriossa. Lissabon on oikein mukava kaupunki, todella paljon nähtävää tämmöisille pienille ihmisille. Vieläkin jäi näkemättä joitakin turistikohteita, mutta ei se kyllä oikeastaan haitannut. Mun mielestä meidän matkan ohjelma oli onnistunut, vaikkei mitään etukäteen oltu suunniteltukaan. Lämmintäkin oli, kiitos kysymästä. Alkulomasta oli sopivan lämmin, mutta lopulta hellelukema nousi yli kolmenkymmene asteen... Se tuntui hieman lämpimältä, jos ei tuullut :D

Cristo Rei

Voi, oli kyllä sellanen reissu. Jalat on ihan hapoilla vieläkin, kun joutui kipuamaan monen monta kertaa ylämäkiä ja portaita ja vielä vähän lisää ylämäkiä. Muutenkin kuljettiin paljon jalkaisin. Harmikseni en päässyt  puhumaan ihan niin paljon portugalia, kuin olisin halunnut. Vaaleasta ihonväristäni johtuen paljastun turistiksi melko nopeasti, joten usein meitä palveltiin automaattisesti englanniksi. Ei siinä sitten huvittanut yrittää sönköttää huonolla portugalilla mitään :D Mutta kielitaidosta oli hyötyä yöelämässä, kun ihmisiä alkoi tulla juttelemaan ja kaikki eivät osanneet englantia.. Jotakin sai edes puhua.

Aion vielä lopuksi kertoa reissun mahtavimmasta hetkestä. Se oli viimeinen ilta siellä, istuttiin Ainon kanssa joen rannalla sellaisella aukiolla. Siellä soi forró-musiikki. Forró on siis brasilialainen tanssi, jos ette sitä tienneet. Ne biisit oli kaikki sellaisia, jotka minä olin Suomessakin kuullut. En tiedä mistä se kumpus, mutta tunsin itseni todella onnelliseksi. Voi Lissabon <3

Korjaan. Paras hetki reissussa oli lauantai-ilta, kun meillä oli hostellilla BBQ-ilta. Oltiin Ainon kanssa riipparissa ja keksittiin hounoja vitsejä. Nauroin vedet silmissä niille. Se oli hyvä hetki. <3