24. Onni on....

...huomata olevansa edes aavistuksen verran tyytyväisempi kuin aiemmin. 

                           

Eilen junassa matkalla treeneihin katsoin ikkunasta peilikuvaani. Olin tyytyväinen siihen mitä näin. Voinko vihdoinkin katsoa peilikuvaani ajattelematta ensin loukkauksia? Voinko olla vertailematta itseäni muihin ja aiheuttamatta pahaa mieltä itselleni? Kyllä voin, ainakin näillä näkymin! Tuntuu kuin pystyisin ihan mihin vaan, vaikka lentämään Kuuhun. Häpeän myöntää, mutta oon viime aikoina katsellut monesti peliin ja ajatellut: "Damn, miks mulla on kestänyt 21 vuotta tajuta, että oon ihan sopiva!?" Onko itsevarmempana oleminen aina näin...huojentavaa?

Varmempi olo tuntuu myös capoeiratreeneissä. Tiedän, etten osaa kaikkea (todellakaan), mutta ehkä voin pistää niitä asioita tavoitteiksi, että oppisin ne joskus enkä jäisi märehtimään osaamattomuuttani. Kehityn omaa tahtiani - oon just niin taitava kuin voin olla kuuden vuoden (!!!) treenaamisen jälkeen. Sitä paitsi, oon saanut vastuun vetää torstaisin treenejä! Ehkä en ole siis niin surkee kuin kuvittelin. Paljoakaan mulla ei ole kokemusta opettamisesta tai treenien vetämisestä, mutta enköhän mä selviä. 

Vielä en uskalla riemuita täysin rinnoin tätä saavutusta. Tämä on vasta pienen pieni askel kohti terveempää itsetuntoa. Takapakki voi tulla juuri silloin kuin sitä vähiten odotan, vaikkapa heti huomenna. No, toivottavasti se ei ihan huomenna tule... Mun puolesta voi jättää tulematta.