Mansesterilaistuminen

Melkein kaksi viikkoo olen asunut täällä Tampesterissa! Tunnelmat ovat lähes normaalit, oonhan mä tässä kaupungissa asunut 19 vuotta. On vain vaikea tajuta, etten oikeasti enää asu Riihimäellä! Ja vaikeaa on vielä sopeutua ajatukseen, että koko kämppä on mun eikä kaappeja tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Nooris sanoi mun luona ollessaan, että hän on tottunut miettimään mitkä astiat ja ruuat kuuluvat mulle, mutta nyt ei enää tarvitse miettiä sellaista :) Kaikki on mun! Muahahaha.

Kämppä näyttää kodilta, kiitos siitä äiskälle, iskälle ja kaikille niille sukulaisille, jotka on auttanut mua antamalla ylimääräisiä tavaroita. Oon säästänyt rutkasti rahaa sen takia, kiitos tuhannesti! Sohva on mun vanhemmilta, kun ne sai toisen sohvan tilalle mun vaarilta. Sohva on ihan mun lemppari, sillä oon himoinnut samanlaista alusta asti. Toi on ehkä vuosi sitten ostettu porukoille, joten ihan uudenveroinen kapistuskin on. Tänään ostin kirpputorilta 7,5€ ruskean säkkituolin itseni iloksi. En halunnut nojatuoleja, kun ei niissä kuitenkaan kukaan istu. Säkkituoli oli oikea löytö siis! En jaksanut ottaa kuvaa uudesta tulokkaasta, mutta kuvitelkaa tuohon nyt semmoinen nahkainen säkki... :D

Kukkia! Mä voisin ostaa koko kukkakaupan tyhjäksi kukista, jos vain olisi rahaa ja viitseliäisyyttä. Riksussa asuessani en paljoa kukkia ostellut, sillä harvoin olin niitä katsomassa ja kastelemassa. Ne tuppasivat kuolla heti Tampere-viikonlopun aikana :C Nyt on työkavereilta saatu keltainen tulilatva (kiitos siitä <3) ja nappasin kaupasta valkoisia neilikoita. Nuo neilikat on kyl niin nättejä, että saatan tuijotella niitä hävyttömän kauan. Musta on tullut hullu kukkatyttö siis, apua! Tarkoituksena on siis ostaa muutama kasvi lisää...¨

Kukaan ei ole varmaan vielä huomannut, mutta mä rakastan keltaista väriä! Se on vaan niin kiva! Kyl muutkin värit on kivoja, mutta keltainen ennen kaikkea... Oon aina tykännyt kontrasteista, kuten kirkkaan värin yhdistäminen mustaan tai tummanharmaaseen. Siksi oli otettava kuva eräänä aamuna kahvikupista ja puhelimesta, jotka majailivat sohvan käsinojalla tummanharmalla viltillä. Tykkään mun sohvasta just ton takia, että siihen voi laskea asioita ilman kaatumisen pelkoa. Tosin kaverit ei saa laskee siihen sitä mukiaan, koska.... Noh, mä tunnen mun kaverit ja voin kertoa, että sotkevaa sakkia ovat <3 (Kaikella rakkaudella)

Sohvapöydällä asustelee ex-viinipullo eli nykyinen maljakko neilikoineen sekä lukukirja. Myös lasiset toverit Kalle-Kirahvi ja Elmeri-Elefantti ovat päässeet paraatipaikalle. Kalle on kotoisin Venetsiasta ja on siis tuliainen. Elmerin oon perinyt isänäidiltä. Hirveesti en omista koriste-esineitä enkä oikein kaipaa enempää. Niitä kukkia vois aina toki olla enemmän ;)

Nyt tämä sisustusintoilija lopettaa ja lähtee kaupungille seikkaileen! Se on moro nääs!