7.4.2015

Lakkaa odottamasta senkin nirso

Kun on tämmöinen ikisinkku niinkuin minä, sitä joutuu kuulemaan vuodesta toiseen niitä samoja asioita omasta sinkkuudesta tai siitä miksi on edelleenkin ilman kumppania. Rakkaat ystävät koittavat vain auttaa minua kestämään yksinäisyyttä, eihän siinä ole mitään pahaa. Olen kuitenkin kuullut ne samat asiat niin moneen kertaan, että ne lähinnä vain ärsyttävät minua.. Niin varmaan montaa muutakin. Niin ja etukäteen jo sanon, että vaikka kärkkäästi esitänkin asian, ei tarkoitukseni ole loukata seurustelevia/sinkkuja/ketään! (Niin että huumoria vähän kehiin.)



"Lakkaa odottamasta, niin kyllä Se Oikea sitten tulee vastaan." 
Anteeksi, mutta kerropa ensin kuinka lakataan odottamasta?! Ei minussa ainakaan ole mitään on-off-nappia, jolla säädellä odottamista. Tai otetaanpa joku esimerkki: olet laittanut unelmiesi työpaikkaan työhakemuksen ja tietenkin odotat innolla vastausta. Unohdat ehkä aika ajoin koko asian, mutta se palautuu myös nopeasti mieleesi ja odotat jälleen, koska sinulle ilmoitetaan työpaikasta. Sama juttu tässäkin, odotan, että Unelmien Prinssi valkealla ratsullaan saapuisi luokseni ja välillä unohdan koko Prinssin, mutta ajoittain se myöskin tulee mieleeni. 

+ Kuinka se Prinssi oikein tietäisi, että lakkaisin odottamasta? Onko sillä joku masiina, joka hälyttää, kun lakkaan odottamasta ja sitten se Prinssi ajattelee, että "jee nyt se Jenna lakkasi odottamasta, lähdenkin ratsastamaan uljaalla ratsullani hänen luokseen" ?

"Onhan niitä kaloja meressä, että kyllä se siitä!"¨
Vaikka pelkään rumia kaloja kuten vaikkapa tuota lamppukalaa, laitan silti havainnoillistavan kuvan tästä. Kaloja on joo meressä, mutta valitettavasti osa heistä on......kamalia. Lisäksi meri on aika iso asia! On Itämeri, Tyynimeri, Intianmeri, Atlantti, Välimeri ja monta muutakin eli aikas laajalti sitä merta. Koitas siinä sitten etsiä sitä kalaa. Järvissäkin on kaloja! Aaa liian paljon paikkoja, mistä oman kalan voi bongata.

Muksuna kävin usein vaarini kanssa pilkillä. Mun kalaonni on aina ollut surkea, joten istuin monta tuntia takapuoli jäässä, kun en saanut sintin sinttiä... 


"Miten sulla ei oo miestä, kun oot niin kaunis ja ihana ihminen?!" 
Yeah, mietin välillä ihan samaa. Argh, tiedän olevani aikamoinen saalis. Mutta se ei ole auttanut mua tässä hirveesti.

"Älä huoli, mäkin löysin miehen niin kyllä säkin!"
Tätä mä en ole koskaan tajunnut. Oikeesti, miten tämä nyt yhtään lohduttaa?

"Olet liian nirso!"
Daa, minähän kelpuutan vain miehen, joka on 190cm pitkä, tummahiuksinen, ruskeasilmäinen, pukeutuu hyvin muttei liian hyvin, harrastaa urheilua muttei liikaa että aikaa jää minullekin, kokkaa ja siivoaa mielellään, on älykäs muttei liian älykäs, harrastaa urheilun lisäksi lukemista ja kirjoittamista ja extremelajia ja kavereiden kanssa hengailua.

Muut eivät ole täyttäneet vaatimuksiani tähän mennessä. Olen nirso ja siksi sinkku.



"Kyllä sun aikas vielä koittaa."
Toi kuulostaa mun korvaan tosi masentavalta. Mieleeni tulee vaan työpaikan sympaattiset mummut, jotka välillä koittavat iskeä poikia eli pappoja. Mun aikani koittaa varmaan silloin sit, kun olen itsekin niin höppänä, että luulen 90-vuotiaana olevani nuori tyttönen ja isken osaston muita pappoja.

"Sä olet vasta 22-vuotias!"
Onko seurusteluun joku alaikäraja? Sittenhän moni rikkoo sitä! Minkä ikänen pitää olla, että saa murehtia sinkkuudesta?

"Ooksä kokeillut nettideittailua? Mun serkun kummin kaima on tavannut miehensä siellä ja ne on nyt tuhannetta vuotta naimisissa."
Oi kyllä, ne muutamat kerrat ja sekin oli ihan liian hirveetä. Never again. Miten sieltä löytää ketään niiden miljoonien "maksan sulle seksistä" -viestien seasta?!

"Sun pitäis käydä enemmän ulkona, niin tapaisit miehiä."
En mä kotiini hautaudu hei! Käyn töissä, salilla, kahviloissa, kaupoilla, keskustassa... Missä mun pitäisi käydä vielä?

"Nauti sun sinkkuudesta vielä kun voit! Kyllä sä sit kaipaat sinkkuelämääsi, kun seurustelet."
Miksipä sitten haluta parisuhdetta, jos kumminkin kaipaa sinkkuelämää?! Turhaa touhua siis!


Mä lakkaan nyt odottamasta ja rupeen katsomaan How I Met Your Motheria alusta. 

2 kommenttia:

  1. Miksi sun pitäisi odottaa kun voit itse toimia? Postauksestasi saa sen kuvan että odottelet sen Prinssin lähestyvän sua? Pragmaattisesti asioihin suhtautuvana voisin sanoa että vastuu sinun onnellisuudesta on sinulla itselläsi. Sen sijaan että odottaisit sitä Prinssiä saapuvaksi voisit itse tehdä ns. kenttätyötä ja lähestyä niitä Prinssi ehdokkaita itse? Omalla aktiivisuudella pääset itse valitsemaan ketä lähestyt, joten ainakin ulkoiset speksit on kunnossa?

    En tietenkää tarkoita, että pitäisi sokkona pokailla kaikkia kivan näköisiä miehiä! Sinulla on varmasti arkisen elämäsi varrella ihmisiä joita kohtaat säännöllisesti? Aloitat heistä, olisiko siinä porukassa joku kiinnostava jota voisit hienotunteisesti lähestyä? Jos on TEE SE JA LÄHESTY, mene juttelemaan jos ei kiinnosta niin so what! Tapasit ihmisen ja jaoitte pienen hetken. Pointtini on että kun näitä kohtaamisia jatkat niin ennemmin tai myöhemmin jotain kiinnostavaa tulee vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Pahoittelen, jos semmoisen kuvan sait, että odottelen Prinssin lähehtyvän valkealla ratsullaan minua. Tein pientä itsetutkimusta miettiessäni tuon paikkansapitävyyttä. Tulin siihen tulokseen, että kyllä olen itsekin ottanut kontaktia Prinssiehdokkaisiin, sillä miesten lähestymisyrityksiä saa odottaa kyllä ihan riittävästi... Eli olet siis oikeassa siinä, että omalla aktiivisuudella pääsee paremmin tuloksiin.

      Jäin myöskin miettimään, onko arkielämässäni miehiä, joita kohtaan säännöllisesti. Eipä ole. Bussikuskit, lähikaupan myyjät sekä papat työpaikallani ovat ainoita miespuolisia olentoja, joita näen säännöllisesti arjessa. Kaveripiirini ei sisällä miehiä, kollegat eivät ole miehiä, koulussakaan en enää käy... Kyllähän minä lähestyisin pontetiaalista miestä arjessani, jos semmoinen olisi.

      Kiitos siis kommentistasi vielä :)

      Poista