24.8.2015

Loma Roomassa

Olin viikon lomailemassa Roomassa! Matkaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa jo 115 päivän ajan ja olin koko sen ajan täpinöissäni matkasta :-D Roomassa sää oli jo heti sateinen, kun saavuttiin kohteeseen. Mutta lämmintä oli ja sade oli kuuroluontoista ja saatiin nauttia auringostakin ihan riittävästi. 

Päivä 1
Ensimmäisenä päivänä söin reissun ensimmäisen ja viimeisen pitsan. Voin kertoa, että oli ehkä kamalinta pitsaa mitä oon ikinä syönyt! Ensinnäkin sen esteettisyys hiveli silmiäni ja se pitsa räpiköi rasvassa, joka valui pitkin leukaa ja sormia, kun koitin nälänhädässäni sitä syödä. Yh, vieläkin tekee pahaa kun ajattelee sitä... 

Mutta Colosseum! Siinä on hieno pytinki kyllä! Siis en uskonut melkein silmiäni, kun näin sen kaukaa kadun päästä. Sehän on jumalattoman iso, tai no totta kai se on iso. jos siellä on taisteluitakin järjestetty... Mutta olin sen kuitenkin kuvitellut pienemmäksi tai kuvissa se näyttää jotenkin pienemmältä :-D Mut miettikää, että tuolla on järjestetty myös meritaisteluita!!! Siis miten ihmeessä ne on voitu järjestää? 

Maiston ensimmäistä gelatoa ja olisin voinut syödä litratolkulla sitä Nutella-jäätelöä <3 


                                                            

                                                
        


Päivä 2
Tiistaina jo suunnattiin Paavin valtakuntaan eli Vatikaanivaltioon! 

Aukio kuhisi turisteja ja oltiin ihan pihalla siitä, missä pitäis olla ja mistä alkaa jono. Huomattiin, että jono Pyhän Pietarin kirkkoon alkoi keskeltä aukioo ja kiersi koko aukion reunoja aina sisänkäynnille saakka... Ei siis menty kirkkoon sinä päivänä, koska jo siihen aikaan aurinko paistoi kuumasti eikä meitä kiinnostanut kärventää itseämme ikuisuuden pituisessa jonossa. Sen sijaan ostettiin "skip the line" -liput Vatikaanimuseoon ja Sikstuksen kappeliin. Skip the line on nimensä mukaisesti jonojen ohitusta varten. Keräännyttiin tiettyyn tapaamispisteeseen, josta lähdetiin isona turistirysänä oppaan johdattamana kohti Vatikaanimuseota. Ryhmät pääsi jonon ohi suoraan sisälle, jonka jälkeen meidän ryhmä ainakin hajaantui kaikki omiin suuntiinsa. Oltiin jo siinä uskossa, että joudutaan kärvistelmään opastetulla kierroksella, joten oli suuri helpotus tajuta, että saadaan kulkea omin päin siellä! Hirveän hienoa sielläkin ja oli todella hienoa nähdä Michelangelon Viimeinen Tuomio ihan omin silmin. Sikstuksen kappelissa oli valokuvaamiskielto, tosin se ei monia tuntunut estävän. Itsekin koitin ottaa kännykällä salakuvaa, mutta sain aikaiseksi jotain sumeaa sotkua. 




Päivä 3
Kolmantena päivänä suunnattiin junalla Napoliin ja Napolista toisella junalla Pompeijin raunioille. Molemmat junamatkat tuntuivat tuskallisen pitkiltä ja uuvuttavilta. Ensimmäisessä junassa oli kylmä ja toisessa kuuma :-D Raunioalue oli paaaaaaaaaaljon laajempi kuin olin pienessä päässäni sen onnistunut kuvittelemaan. Ajattelin, että se oli vain aukio, jossa olisi muutama kivenmurikka siellä sun täällä ja kauheesti typeriä kylttejä kertomassa jotakin historiaa. Sen sijaan, siellä oli yllättävän paljon talonrippeitä jäljellä (toki siellä kovasti käytiin restaurointihommia tekemässä näemmä) ja amfiteatteriin oli rakennettu puusta pyramidi, jonne oli laitettu jähmettyneet uhrit. Hitto tuli ihan paha mieli, kun katseli niitä kivettyneitä raukkoja. 

Napolissa oli tarkoitus odotella junaa takaisin Roomaan ja maistaa kuuluisaa napolilaista pitsaa. Typerän siestan takia jäi pitsat syömättä... Ristorante olisi auennut vasta lähempänä meidän junan lähtöä, joten saimme hyvästellä toiveemme Napolin pitsasta :-(





Päivä 4

Torstaina oli järkyttävä hellepäivä, jota lähdimme viettämään ensin Fontana di Treville, Pantheonille ja Piazza Navonalle ja sitten myöhemmin sompailtiin rannalle. Typerä Trevi oli remontissa, joten ei isoa suihkulähdettä nähty kuin rakennustelineiden ja kiinalaisturistien takaa. Olin iha odottanut pääseväni heittämään kolikon suihkulähteeseen ja toivomaan toiveen. Ei sitten! Okei, olisi siinä voinut heittää kolikkoo semmoneen kuralammikon kokoiselle alueelle, mutta ei se ollut sama asia! Lisäksi kiinalaiset tuppas olemaan siinä edessä sateenvarjojensa ja kameroiden kanssa... 

Pantheon oli hieno nähtävyys ja pytinki muitten ohella. Yllättäen sekin oli täynnä (kiinalais)turisteja, mutta hyvin mahduttiin joukkoon. Pantheonin jälkeen suunnistettiin Gelateriaan, jossa on valittavana yhteensä 150 erilaista jäätelömakua!!! Tosin oon aivan varma, ettei niitä kaikkia makuja kerralla ole siellä, mutta paljon oli valinnanvaraa :-D Mä en ymmärrä, miten ne kiinalaiset aina on joka paikassa, mutta täälläkin ne oli tiskin edessä enkä edes nähnyt kaikkia makuvaihtoehtoja. Sitten yhtäkkii tiskin takaa joku setä otti mun kuitin kädestä ja kyseli närkästyneen oloisena makuja (medium-kippoon saa valita 3 makua) ja tuli armoton paniikki, kun en ehtinyt valita kuin yhden maun siihen mennessä.... Sitten siinä änkytin öö ööö öö ja onnistuin valitsemaan appelsiinisuklaan, irish coffeen ja vadelman. Oli kyllä siis syntisen hyvää jäätelöä <3 

Pyörähdettiin pikaisesti Piazza Navonalla syömässä, jonka jälkeen metsästettiin meille reittiä rannalle. Torstaina oli hellepäivä, joten pieni viilennys ei ollut pahitteeksi. Matka rannalle tuntui alkuun monimutkaiselta, mutta ei se sitten oikeasti ollutkaan :-D Terminiltä piti ottaa metro Piramidi-asemalle, josta lähtee paikallisjuna kohti Lidoa. Samalla metrolipulla pääsi siis junaan, mikä oli todella kätevää! Rannalla perittiin ryöstöhinta aurinkotuoleista, mutta se oli sen arvoista! 






Päivä 5
Ah, tämän tarinan kirjoittamista mä olenkin odottanut! Koska tiistaina emme jonon takia päässeet Pyhän Pietarin kirkkoon, niin suuntasimme perjantaina 6:45 metroon ja suoraan Vatikaanivaltioon. Kirkkohan siis aukeaa klo 7 :-D Aukio on todella kaunis näky aamulla, kun aurinko on nousemassa,. Suosittelen siis nousemaan aikaisin aamulla, koska näky oli omasta mielestäni yksi parhaimmista koko reissun aikana! 

Jonoa ei klo 7 jälkeen edes ollut kauheasti, että pääsi vain suoraan kävelemään sisään kirkkoon. Mä en kauhean uskonnollinen ihminen ole enkä yleensä viihdy kirkoissa, mutta pakko myöntää että olisin voinut kääntyä vaikka mihin uskonlahkoon, jos saisin käydä tuossa kirkossa aina! Silmät pyöreinä katselin kaikkea mitä näin ja koko paikka veti kyllä niin hiljaiseksi tämänkin hölösuun! Siellä ihmiset jo messuja (vai mitä ikinä ovatkaan) pitivät, ja niitä oli hauska katsella sivusta. Tosin niitä ei näemmä saanut kuvata, kun olisin halunnut ottaa ripittäytymisestä kuvaa, mutta setämies puvussaan tuli tuiman näköisenä siihen mun eteen... Harkitsin myös pahuuksien tekoa, kun kuvasin yhtä patsasta ja huomasin, että sen alle menee portaat ja sinne johtava ovi oli auki. Harkitsin pitkään meneväni sinne seikkailemaan (näin siis mielessäni, että löydän kaikkia supersalaisia asioita sieltä), mutta koska Inka ei ollut lähellä missään niin luovuin ajatuksestani.

Reissun kauhein kokemus oli kirkon kupoliin kiipeäminen. Jos olisin tiennyt etukäteen, kuinka kamalaa se oli, en olisi koskaan kiivennyt sinne! Päätettiin mennä portaita pitkin ja oltiin tyytyväisiä päätökseemme tässä vaiheessa. Portaiden juurella oli kyltti, että portaita on yhteensä 320. Eli siis ei hätää, kyllä me reippaat urheilijatytöt jaksetaan parisataa porrasta kiivetä! Mutta ei siinä vielä kaikki... Päädyttiin 320 portaan jälkeen ulkotasanteelle, josta vasta alkoi matka itse kupoliin. "No ei enää kun muutama porras!" Niin vissiin! Ne portaat vaan jatkui ja jatkui ja jatkui ja jatkui... Kunto rupes pettämään pahasti jossakin vaiheessa ja hiki valu kuin Niagaran putouksissa. Aloin jo epäilemään koko kupolin nököalatasanteen olemassaoloa. Tämän oli pakko olla jotain pilaa! Edelleenkin ne portaat vain jatkuivat ja jossakin vaiheessa seinä rupesi kaartumaan sisäänpäin, mikä teki portaikosta todella ahtaan kulkea. Tälleen ahtaanpaikankammoisena rupesi oikeasti ahdistamaan, kun tuntui että seinät kaatuvat päälle! Mietitiin, että kuinka tänne muka pääsee jos on lihava, kun meillekin teki tiukkaa... 

Lopulta ne portaat loppuivat, mutta tarvittiin varmaan 15 minuuttia, että saatiin hengitys tasaantumaan ja hienvirtaus loppumaan. Siis ihan kuin kuolemaa oltaisiin tehty :-D Eikä kyse ole kunnon puutteesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että niitä portaita oli triljoona. Mutta vieläkin kammoan portaita! Hiki valuu jo ajatuksesta... 









Päivä 6
Lauantai oli epäonnen päivä. Kaikki tuntui menevän pieleen. Aamulla lähdetiin käymään Pantheonilla päin, koska siellä lähellä on kahvipuoti ja haluttiin ostaa tuliaisia sieltä. No tietenkin se oli juuri lauantaina suljettu! Ajateltiin, että mennään Lindtin suklaapuotiin sitten, mutta sekin oli kiinni. Sitten rupesi ukkostamaan oikein kunnolla ja satamaan vettä kuin Esterin pyllystä. Meillä ei luonnollisestikaan ollut sateenvarjoja mukana, joten nökötettiin jonkun ravintolan ovien edessä... Oltiin saatu idea lähteä Trasteveren kaupunginosaan, joka on Tiber-joen toisella puolella. Meitä ei huvittanut kävellä sinne, joten ajateltiin mennä metrolla/junalla. Noh, ensin oltiin väärään metrolinjaan menossa, kunnes tajutiin ettei se linja edes pysähdy Trasteveren asemalla. Mentiin toisella metrolinjalla, mutta oltiin väärässä metrossa, joten piti jäädä äkkiä pois ja odotella seuraavaa. Löydettiin itsemme Tiburtinan asemalta, josta pitäis lähteä paikallisjuna Trastevereen. Junalippu olisi maksanut 8€/suunta, mikä ei erityisemmin kiehtonyt meitä. Emmekä edes tienneet pysähtyykö juna asemalla vai ei, kun lipun pystyi ostamaan automaatin mukaan vain lentokentälle (,joka oli junan pääteasema)... Nälkäkin oli ja kiukutti ja suunnattiin takaisin hostellille kiukutteleen :-D Illalla oltiin laittauduttu oikein nätiksi ja lähdettiin kohti kivaa ravintolaa, jonne ei sitten päästy sisälle! Sinne piti olla erikseen pöytävaraus... Ei sitten! Mutta onneksi päädyttiin kivaan ravintolaan Espanjalaisten portaiden lähettyviltä.


Päivä 7
Viimeisenä päivänä käytiin hakemassa ne tuliaiskahvit ja Lindtistä vähän suklaata (ja pakko oli vielä käydä siellä Gelateriassa) ja mentiin lentokentälle odottelemaan. Ei meillä nimittäin muutakaan tekemistä ollut enää ja nähtiin parhaaksemme mennä istuskelemaan kentän lattialle. 

Matka oli hieno ja juuri sitä mitä tarvitsinkin, vaikka sainkin palkaksi flunssan. Matkakumppani oli mitä mainioin, kiitos siitä <3 

     

2 kommenttia:

  1. Kiitos itsellesi! <3 PS: Ei suotta naurattanu sun tarina Pietarinkirkon portaista... :D NEVER AGAIN!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sehän oli fantastic experience.....

      Poista