27.2.2015

My day eli kuinka mä vietän arkeani

Koska jokainen blogia kirjoittava tekee postauksen päivästään, niin kaipa minunkin täytyy. Koitin ahkerasti kuvailla kameralla ja kännykällä ja miettiä mitähän aion sanoa mun päivästä. Mun arki ei kovin kummoista ole, mutta näättepä sitten että puhun ihan totta! Eilen on vielä tavallistakin tylsempi päivä, kun olin vaan kotona ja töissä.. Mutta nauttikaahan mun torstaipäivästä!

7:50 heräsin uneen, että kello oli jo yli 11 ja tuli hirveä paniikki, kun on niin paljon tekemistä ennen iltavuoroa. Sittenpä tajusin, että kello ei ole edes kahdeksaa eikä mua kyllä oikeestaan väsyttänyt. Joten mitäpä mä jäisin sänkyyn makoileen? Olin muuten nukkunut kok yön verhot auki, joten toi valoisuus varmaan myös herätti mut kivasti... Mä en yleensä tykkää jäädä sänkyyn makoileen kauheesti, joten nousin heti ylös ja lähdin keittämään kahvia. Niinkuin mulla on aina tapana. Rakastan pitkiä aamuja, kun voi vaan juoda kahvia ja löhöillä sohvalla/nojatuolissa/säkkituolissa ja katsella Netflixiä rauhassa ilman kiirettä. Oon vähän jäänyt koukkuun Bel-Airin Prinssiin, joten sitä katselin eilen kännykällä samalla kun nautin aamusumpista.




Mun projektina on ollut tässä muutaman päivän ajan siivota tää lukaali kunnolla. Ne, jotka tuntee mut, tietää ettei mun kunnolla siivoaminen tarkoita, että siirtäisin tavarat oikealle paikalle ja imuroisin lattian. Eheiii, se tarkoittaa sitä, että tyhjennetään hylly kerrallaan tavaroista, pyyhitään hyllyt niin puhtaiksi kuin vain saadaan ja järjestellään tavarata uudeleen sinne nätisti. Välillä se mun siivoominen menee ihan naurettavuuksiin saakka eli saatan hinkata jotain pikkujuttua vaikka kuinka kauan. Eilen innostuin puunaamaan sohvan takana olevaa patteria ja seinää... Mutta ihailkaa mun kauniita keltaisia tulppaaneja, jotka ostin toissapäivänä mökötyksen lievittämiseksi! Tosi kivoja ovat! Ja mun Riihimäen lasipurkkikin on päässyt käyttöön. Mä jotenkin tykkään tosi paljon tosta lasipurkista (okei, myönnetään tykkään kaikista lasipurkeista!) :)



Kun olin puunannut patterin, jääkaapin, keittiön muut kaapit, syönyt aamupalan ja tiskannut tiskit (ja roskapöntöt!), oli aika lukea hieman kirjaa. Nyt luen Pekka Hiltusen Isoa, joka on oikeesti aika valaiseva kirja! Kertoo lihavuudesta ja siinä on tosi hyviä pointteja. Mun piti kuvata vaan tuota kirjaa, mutta toi Jagger on kauhee linssilude, joten se änki kuvaan mukaan.



11:30 alkoi kilpajuoksu aikaa vastaan. Kävin suihkussa, meikkasin, söin lounasta, tein ruokaa, kuivasin hiukset, puin vaatteita ja ehdin vielä muutaman kuvankin ottamaan! Oon aika hyvä tekemään asioita samanaikaisesti, kun on kiire. Tai siis semmoinen kiire, ettei voi myöhästyä bussista nro 1, koska sitten myöhästyn bussista nro 2 ja näin ollen myöhästyn töistä. 

Natural-look suihkunraikkaana!


Joudun tosiaan menemään kahdella bussilla töihin. Ensin kotoo bussilla nro 1 Kangasalan ja Treen rajalle ja sitten kävelemään yksi mäki alas toiselle pysäkille. Tajusin ensimmäistä bussia odotellessa etten ottanut yhtään ponnaria mukaan eikä laukussakaan ollut varaponnareita, omg! Miten mä unohdinkaan sen?! Sit kun mun hiukset on vielä niin pitkät ja vallattomat, etten todellakaan halua olla hiukset auki töissä, koska ne kuitenki ui jossakin missä niitten ei pitäis uida :s Yök. Mutta onnekseni Bussi nro 40 oli myöhässä, joten ehdin kipaseen Salessa ostamassa uusia ponnareita :)


Töistä en viittinyt enää kuvia ottaa, en edes mun hassuista hoitsuvaatteista, jotka saa mut näyttään ihan mariannekarkilta... :D Mutta tosiaan olin kolmatta päivää sijaisena palvelukodissa tuolla Kangasalan perukoilla. Kivaa on ollut ja työkamut on pääosin ollut tosi mukavia :) Työvuoro kesti 6 tuntia, mutta olin sen jälkeen silti ihan kuollut väsymyksestä ja jalkoja särki. Onneksi iskä haki mut töistä niin pääsi nopeeta kotiin. Jalat oli niin turvoksissa, että kun sukat otti kotona pois jalasta niin nilkkaan jäi hirvee rantu moneksi tunniksi :/ Loppuillan kirjottelin tätä tekstiä alkuun ja kattelin kuvat läpi ja muuten vaan löllöilin sohvalla. Eipä ollut mikään ihmeellinen päivä, mutta olipahan kumminkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti