Blondi - eli sinne ja takaisin

No huhhuh, oli kyl sellanen reissu tuolla pk-seudulla! Mukavaa oli ja siitä olis tarkoitus kertoa tänään täällä. Tulee sit paljon tekstiä, koska oli sen verran hyviä tapahtumia kerrottavana...

Chailatte <3

Sunnuntaina suuntasin itseni kohti Hämeenlinnaa ja Katrin kotiinkotiin. Siellä me sitten saunottiin ja kuorrutettiin Katrin muffinit öklömakeella kuorrutteella... Yöök. Toivuttuamme sokerihuuruista, lähdimme ajaan Espooseen. 

Katri asuu siis asuntolassa ja mä sain yöpyä vierashuoneessa. Se sijaitsi erikseen muista taloista ja näytti ulkoa epäilyttävän pelottavalta. Vierashuone oli pikemminkin vierasasunto: siellä oli "makuuhuone", wc suihkulla sekä pieni keittiön tynkä. Sänkyjä oli onneks kaksi ja Katri nukkuin sit mun kanssa siellä sen yön, koska hyi en olis kyllä yksin uskaltanut nukkua siellä. Ennen nukkumaanmenoa käytiin kuitenkin kattoon mun kävelyreitti Sellon asemalle. Tai no käveltiin vaan puoleen väliin sitä matkaa. 

Aamulla olis voinut vielä nukkua, mutta pakko oli lähteä taivaltaan yksin kohti suurta tuntematonta Selloa. Olin taidokkaasti unohtanut Katrin selostukset siitä loppumatkasta, jota ei oltu illalla kävelty. Mut onneksi Vermon raviradan kyltti pelasti mut ja löysin kuin löysinkin perille. Tosin olin ihan kujalla siitä, missä siellä asemalla mun pitäis olla. Enkä löytänyt sellasii tauluja, joissa lukis junien lähtöajat. No en kai löytänyt, kun pyörin siellä metsässä vielä.. Kysyin sitten joltain setämieheltä, että missä mun pitäis olla, jos haluan Helsinkiin. Olin koko ajan seisonut siinä oikealla laiturilla. Fail. 

Sieltä juuri tulla porskutti juna, kun kävelin kohti laiturin keskiosaa. Juoksin korkkarit jalassa junaan ja kauhukseni huomasin, että vaunun ovessa luki "ei lipunmyyntiä". Yritin äkkiä (,koska luulin, että juna lähtee pian) etsiä lippuautomaattia, mutta en nähnyt sellaista. Nousin kuitenkin junaan suunnitelmana näyttää koiranpentuilmeeni ja selittää tamperelaisuuteni. Se olisi ollut sitäpaitsi totuus!

Juna lähti liikkeelle. Kuulutuksessa sanottiin, että lippuja myydään niissä vaunuissa, joissa niin lukee. Ei siellä junan sisäpuolella missään tietenkään lukenu mitään, joten siirryin vain seuraavaan vaunuun. Konkka tuli ja käveli mun ohi! Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Koko matkan istuin hermostuneena, sillä se Konkka meni siitä edestakaisin ja pelkäsin sen heittävän mut ulos junasta, jos jään kiinni pummaamisesta. Mut en jäänyt. Pasila/Böle oli seuraavana. 

Mun piti päästä sille ihme sillalle, joka on siinä Pasilan aseman edessä. Tai siis missä se asema on. Oletin, että siinä on sellaset isot pääovet, mut ei. Nousin raiteilta sinne aseman puolelle ja kaikki näkyvilla olevat ovet näyttää ihan sivuovilta. Oon ihan kujalla. Pyörin ympyrää, ostin turhautuneisuuttani leivän, pyörin hieman lisää. Sitten onnistuin valitseen oikean oven ja tadaa, olin sillalla. 

Tältä näytti aamulla

No nyt tulee se kohta tästä reissusta, jossa en mokannut yhtään. Hienosti suunnistin asemalta Sofianlehdonkadulle. Olin 40 minuttia ennen kokeen alkua, mut ei se haitannut yhtään. Ehdin syödä aamupalan siinä odotellessa. Väkeäkin alkoi tulla vasta varttia vaille vasta, joten sain hengiltellä hermostuksiani rauhassa. 

Koe alkoi tasan kasilta. Kyseessä oli aineisto koe, jossa oli 30 monivalintakysymystä ja 3 lyhyttä käsiteselitystä. Ne monivalinnat tuntui kauhean helpoilta tai sit mä vastasin kaikkiin väärin.. Mut voi hehehe niiden käsitteiden kanssa.. Hieman pääsin taas käyttään luovuuttani niihin kirjoiteltaessani. No en ollut ainoa, joka ei osannut niitä.. 

Mulla oli ryhmähaastatteluaika vasta 10.35, joten menin sit koulun kahvioon juomaan kahvia ja tutustuun ihmisiin. Aika meni tooooosi hitaasti, kun jännitti se ryhmähaastattelu. Mut ei se ollutkaan niin paha. Meidät jaettiin viiden hengen ryhmiin ja ensiks piti esitellä itsensä lyhyesti. Sen jälkeen toinen haastattelijaopettajasta näytti meille meidän keskustelun aiheen. Meillä oli "Mitä sosiaalialan opiskelu ammattikorkeakoulussa edellyttää opiskelijana?". Ihan tyhmä aihe. Mut kyllä me siitä selvittiin. Musta kyllä tuntui siltä, että ne opettajat katsoi vaan sitä, kuinka me toimitaan ryhmässä. 

Suuntasin keskustaan bussilla ja osasin jopa perille! Jes. Tunsin itseni voittajaksi. Kipaisin Kampissa tsekkaamassa mun rakkauden eli Piecesin liikkeen, mut en hennonnut ostaa mitään. Olin suuntautumassa Forumin Accessoriseen, kunnes törmäsin Niinaan <3 Ihan käsittämätön sattuma! Mentiin Fazerin kahvilaan vaihtaan kuulumisia ja mä söin niiiin hyvää mozzarellafoccaciaa ah nam. 

Accessorisesta ostin siis uuden lompakon, koska edellinen rusettilompsu meni rikki :( Mut tää uus on kiva kans. Vähän aikuismaisempi kuin mun rusetti.. Toi väri on siis sellanen tummanvioletti eikä musta. En jaksanut kuvailla paremmin. 

Niin ja ostin mun valokuvakehykseen kolme postikorttia! Sain vihdoinkin sen aikaiseksi ja tulos on tässä:

Ostokset tehtyäni suuntasin vielä Espooseen hakeen kamojani ja palauttaan vieranasuntoni avaimet. Tässä kohtaa tulee taas näitä Blondin seikkailuita. Leppävaaraan menevä juna lähtisi laiturilta 19. Ok. Löydän kyltin, jossa lukee raiteen sijaitsevan vasemmalla (olin siis siinä pääovien tienoilla). Menin vasemmalle ja nyt löytyy kyltii, jossa raiteet sijaitsee oikealla. Sitten olinkin jollain kauppakujalla ja löysin taas ovien tienoilta kyltin, että raiteet on vasemmalla. Siellä on seinä ja hissi. No menin hissillä alas ja oon jossain asematunnelissa. Juna lähtis neljän minuutin päästä.. Kysyin neuvoa, koska olin niiiiin hukassa. "Portaat ylös niin oot perillä." Perrrrkele. Nyt löysin junaan. Tajusin siellä, että olis pitänyt mennä pihalle ja sit olisin mennyt suoraan sinne raiteelle... Noooh, nyt osaa sit. 

Selloonkin eksyin. En ees tiedä miks menin sinne. Sieltä tarttui mukaani HenkkaMaukan punainen unelmalaukku. Se on ihan tehty mua varten <3 Ah mä oon rakastunut! Tänkin löytäminen oli ihan sattuma. Löysin kauan himoitun keltaisen laukun, jonka takana oli sama punaisena (himoittu myös) ja sen takana oli tää rakkauslaukku. Mut eiks ookkin ihan mulle tehty?

Katrille kun pääsin, niin olin niiiin väsynyt. Siis hädin tuskin jaksoin kättäni liikuttaa. Kaipa olin stressannut ja sit se purkautui väsymyksenä. Kaupassakin käytiin jollakin voimilla ja sitten olikin aika lähteä takasin Manseen. Junassa oli tylsää, mut onneks puhuin Saanan kanssa puhelimessa. Ja kattokaa mitä VR teki mulle

LOL?! Luin tätä junassa ihan väsyneenä ja meinasin nauraa ääneen. Onneks hillitsin itseni. Mut silti. Paikallisjuna LOL. 

Mutta nyt oon kotona. Väsyneenä. Nukkumaa nyt! Toivottavasti en kyllästyttänyt ketään kuoliaaksi mun seputuksilla.. Loppuun kuitenkin vielä mun erittäin rakas lärvi. 

teinipeiliiii