9.3.2012

Veckans nu

Pahoittelen pientä kirjoittamistaukoa! Yritän täällä treeni-iltojen ja anatomian lukemisen takaa räpeltää jotakin koostavaa postausta viikosta. Viikonlopusta tulee sitten oma juttunsa sunnuntaina tai sitten maanantaina, riippuu sunnuntain voinnista (if you know what I mean..). Tiedossa on piiiitkä postaus!

Oukkei, lyhyestä virsi kaunis ja oon tosiaan tällä viikolla harrastanut liikuntaa joka päivä! Wuu, hyvä minä! En kyl tiiä millä kunnolla oon muka liikkunu niin paljon, mutta olenpahan kumminkin. Maanantaina kävin zumbassa, joka ei sitten lopulta ollutkaan zumbaa. Meidän ohjaaja oli estynyt tulemasta paikalle, joten toinen ohjaaja piti meille muokkaustunnin. Aiaiaia mun käsilihakset tärisi loppuillan. Tai no, mähän tosiaan nukahdin maanantaina kello yhdeksän koneen äärelle :D

Fressinä ennen valezumbaa.. 

Tiistaina mulla oli vapaapäivä, joka alkoi aikaisin aamulla. Mä rakastan pitkiä aamuja, joten ihan hyvä vaan, että heräsin aikaisin. Hilluin kotona rennoissa vaatteissa ja siivosin vältääkseni kouluhommia. Sain itseni jopa pihalle ja kauppaan ostamaan mikrokuituliinaa pölyjen pyyhkimistä varten. Otin jopa kameran mukaan!




Tyhmät hiekotuskivet ei auta yhtään tuolla! Olin löntystämässä takaisin kotiin, kun sitten vedin talven ensimmäiset lipat. Polvi tietenkin nirhaisi maata ja nyt mun lempifarkkuleggareissa on reikä :C Buu, maailma on iha julma paikka. En arvosta yhtään. Mutta arvostan sitä, että pappa betalar mulle uudet mustat farkut, kun tuun Tampesteriin ensi viikon viikonloppuna ^^ 
Buu :C
 Innostuin kerrankin kokkaamaan ja tuloksena oli kanakastiketta tai mitä ikinä onkaan. Omnom se on hyvää. Mulle riittää tosta yhdestä kokkauksesta neljälle päivälle ruokaa, joten loppuviikon oonkin nyt syönyt tota. Tohonhan tuli siis kanan fileesuikaleita, ruokakermaa ja tuorejuustoa. Lisäsin myös mustapippuria ja ananaksia. Omnom!




Sain tollasen kasvonaamion jonkun tuotteen kylkiäisenä. Ajattelin säästää sen johonkin toiseen kertaa.. Ehkä sunnuntaina voisin tunkaista tuommoisen naamavärkkiini ja katsoa mitä tapahtuu...


Siivosin oikein urakalla ja pengoin mun yhtä säilytyslaatikkoa, mihin oon laittanut kaikki ei-tarpeelliset asiat. Löysin sieltä unohdetun lehtiartikkelin vuodelta 2004. Se oli ystävänpäivähaastattelu, joka julkaistiin Aamulehdessä ystävänpäivänä :D Olin siis 11-vuotias silloin ja oltiin koulun kanssa tutustumassa Aamulehteen ja sit jotenkin mä päädyin haastatteluun. Toi tummennettu kohta tossa on mun ala-asteaikainen lempinimi, jota mä inhosin kaikista mun lempinimistä eniten. En edes mainitse sitä täällä. Se on niin kamala.


Mutta tuitui vaan 2004 vuoden pikku-Pimentalle! Hei, oon kyl omasta mielestäni (näin jälkikäteen aateltuna) suhteellisen suloinen ilmestys. Mut sit kasvoin isoksi ja muutuin vähemmän suloiseksi haha :D Yhtään en oo muuttunut kahdeksassa vuodessa:


Sit vielä Hämeenlinnaan capoeiratreenehin! Oli kyllä hyvät treenit, tosin en muista nyt tältä istumalta, että mitä tehtiin. Eiku ainiin, muistanpas! Meinasin potkasta Outi-parkaa koko ajan turpiin. En sit kuitenkaan potkassut, vaikka käsky kävi :P

Sitten olikin jo keskiviikko ja paluu koulun penkille. Koulun penkillä ei mitän erikoista tapahtunut, eikä oikeestaan kotonakaan. Lähdin Tampereelle treeneihin Hämeenlinnan kautta joskus neljän aikoihin. Sain siis kyydin Hämpystä Treelle, joten mikäs siinä. Let's go! Oli tosi mukaisat treenit, pelattiin höntsyjalkapalloa melkein puolet treeneistä. Oli hyvä peli kerrankin, 6-6 oli lopputilanne. Mä ja Ilona oltiin erittäin hyviä maalivahteja/puolustajia yhdessä! Ei meistä hyökkääjisksi olis ollut, jätettiin ne hommat miesten vastuulle :D Lopputreenit tehtiin erilaisia kärrynpyöriä (eli aú=kärrynpyötä) ja sit pelattin rodassa hetken. Sitten takasin kotio, minä ja Ira rummuteltiin ja laulettiin takapenkillä.

Torstaina oli turha päivä koulussa oikeestaan. Tai siis tein mä kyl jotain hyödyllistäkin siellä, mutta olin silti kovin turhautunut. Kotiin tullessa mua odotti kiva yllätys: Ainon kortti Itävallasta oli saapunut! Jei, yks kortti lisää mun matkamuistokorttikokoelmaan. Menkäähän toverini matkoille ja lähettäkää mulle kortti sieltä, kiitos!


Oli taas Hämeenlinnan treenien vuoro, jonne sitten suuntasin iloisesti. Energiaa olis riittänyt treenaamiseen, mutta alkulämmitelyjen aikana mua alko pistään ihan törkeesti jalkapohjaan. Mietin eka, et siihen olis tullut rakko tai vesikello. Mut se oli kuitenkin niin epäilttävän pistävä kipu, että aijai. No jatkoin kumminkin treenaamista vältellen päkiän osumista maahan. Mut emmä sit pystynyt enää tekeen mitään ja tsekkasin jalkapohjan tilanteen - ihan verinen. Fak. No ei auttanut muu kuin konkata hakemaan paperia ja mököttämään loput treeneistä sivussa, kun en voinut treenata. Mulla oli siis mennyt pieni (, mutta silti oletettua isompi) lasinsiru sinne. Gharronne irrotti sen sitten treenien jälkeen mun jalasta. Tää valelääkäri oli yllättävän hyvä, vaikka mua aluks vähän kyllä pelotti mun jalan puolesta. Ehdin jo hyvästeleen sen, jos vaikka sille sattuiskin jotain. Mut ei sattunut mitään kamalaa, nyt on jalka kunnossa! Pidän kuitenkin ton teippisysteemin vielä tän päivän ajan, kun on vielä treeniä tiedossa..



Mutta tässä tais olla lyhyesti kerrottuna mun viikko. Pitkähän tästä tuli, mut en osannut karsia mitään pois :D Tää viikko on ollut ihan mahtava ja toivottavasti se jatkuu hyvänä. Tänään Hämeenlinnaan saapuu Mestre Paulão ja paaaaljon ihani ihmisiä muista kaupungeista  <3 Huomenna on sitten Vantaalla workshop!! Jahuu! Eli vi ses, mä meen jatkaan ruotsinkielistä keskustelua Jonnan kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti